Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tehnyt abortin?
17.05.2019 |
Mikä tilanteeseen ja päätökseen johti? Kuinka vanha olit? Mitä ajattelet asiasta näin jälkikäteen?
Kommentit (55)
Jokainen abortti on ihmisen mutta. En voi ymmärtää näitä itsekkäitä naisia jotka teeskentelevät että abortti.urha oli oikea ratkaisu lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä haluaisi tehdä. Mutta ketään en asiasta tuomitse. Syyt voi olla niin monenlaisia ja rankkoja.
Esim, odotettu lapsi. Selviääkin jo raskaudessa että lapsi tulee olemaan pahasti sairas jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.
Ehkäisy voi pettää vaikka siitä olisi huolehdittu asianmukaisesti, itsellä petti kierukka.
Sekin on varmaan mielestäsi "kämmäilyä" jos tulee raiskauksen seurauksena raskaaksi tai tekee abortin koska sikiö on vaikeasti vammainen tai kokonaan elinkelvoton.
Tai jos mies häipyy samoin tein kun kuulee että puoliso on raskaana. Näin kävi siskolleni. Pitääkö naisen yksin sitten tulla äidiksi ja kantaa kaikki vastuu, suru ja taloudellinen taakka? Minun mielestäni ei todellakaan täydy.
Minä en ole aborttia koskaan joutunut tekemään, mutta en ole vastaan mitään abortteja kenenkään tekemänä, en vaikka kyseessä olisi naisen viiden huolimattomuuskerta. Elämä on minustakin niin arvokasta, että ihan minkälaista elämää tahansa ei pitäisi kenenkään lapsen kokea.
Näppäinvirheitä kännykän pienellä näytöllä tein tuossa äsken.
Adoptio parempi kuin lapsenmurha. Antakaa lapselle elämä, kuoleman sijaan. Kyllä yhteiskunta auttaa jos rahasta pulaa.
Mietinnässä, tosin kääntymässä pitämisen puolelle, 42 ja toinen raskaus, suunnittelematon. Jos hyvon käy niin lapsi saa sisaruksen, isossa harkinnassa on/oli keskeyttää koska minulla ei ole töitä, koulutusta kuitenkin.
Työelämä saa siis odottaa1-2 vuotta lisää, päiväkotiin saa mennä aiemmin jos sinne asti päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 19-vuotias, juuri omilleni muuttanut abi ja poikakaverini jättämä. Raskaus selvisi siis kolme viikkoa eron jälkeen, olin käyttänyt minipillereitä, jotka eivät ole kovin luotettavia, joillekin niistä ei ole ehkäisyksi ollenkaan (1/20 naisesta, varoitukseksi vaan). Eksällä oli jo uusi tyttöystävä. Paniikissa tein abortin, sain sen nopeasti, keskusteluapua tarjottiin, mutta halusin sen vain äkkiä alta pois, en edes tajunnut mitä oli meneillään. Jälkeenpäin mietittynä jonkun olisi pitänyt pakottaa minut puhumaan ja harkitsemaan tarkkaan ennen aborttia.
Muutama päivä abortin jälkeen sain kuulla, että se entinen poikakaverini oli pannut jo jonkun toisen teinin paksuksi. Tyttö piti lapsen. Poikakaveri olisi taas halunnut vaihtaa minuun. Tapahtumat (kuten ultra) kertautuivat mielessä enkä osannut elää sen kanssa. Sairastuin lopulta anoreksiaan, ehkä kävin jossain psykoosin rajamailla. Ainakin kirjoitin kirjeitä abortoidulle lapselle. Mietin paljon oliko sikiö tuntenut jo kohdussa jotain.
Olen nyt selvinnyt siitä ja ymmärrän, että tein sen harkitsematta ja ymmärtämättä että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Minulle abortti näyttäytyi silloin ainoana vaihtoehtona, myöhemmin ajattelin sen olleen väärä valinta. Välillä olin vihainen kaikille läheisilleni, jotka suosittelivat aborttia, välillä opetusjärjestelmälle/koululaitokselle, jossa ainakin omat opettajani puhuivat "solumöykyistä". Ei se ollut vain "solumöykky".
Suoraan sanottuna menin totaalisen sekaisin abortista pitkäksi aikaa.
Nykyisin olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Tuntuu, että lopulta näin oli parempi. Ehkä olen ansainnut jotain hyvääkin, silloin pahimpaan aikaan uskoin, että ansaitsen vain kärsiä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei sikiö ollut vielä kehittynyt pitkälle eikä ole täysin varmaa, että hän olisi koskaan syntynytkään tai välttämättä ollut terve. Lasta ei oikeastaan ollut sillälailla olemassa, en menettänyt _lasta_ vaan sikiön niin pitkälle kuin se oli kehittynyt ja mahdollisuuden siihen lapseen. Välillä suren sitä silti vieläkin koska tuntuu, että se olisi ansainnut elää ja hänelle oltaisiin voitu järjestää hyvä elämä. Kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt harkitsemaan asiaa, vähiten minä, ennen kuin abortti oli jo tehty.
Olen. Syynä down ja miehen haluttomuus ryhtyä vammaisen lapsen isäksi. Minun tapauksessani sain ensin väärän (kaikki Ok) testituloksen, joten toimenpide myöhästyi sen takia. Niinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mies painosti lastenhankintaan, vaikka koin etten ollut valmis äidiksi eikä meidän suhde ollut valmis lapsille. Kun sitten tulin raskaaksi, mies oli onnensa kukkuloilla kokonaista kaksi päivää. Sitten alkoi mykkäkoulu, sen jälkeen huutaminen. Lopulta pakenin väkivaltaa turvakotiin. Sitä minä kadun, että ylipäänsä suostuin jättämään pillerit miehen painostuksesta, olisi pitänyt vaan jatkaa niiden syömistä salaa. Jälestäpäin oon kuullut, että miehellä olikin jo toinen nainen, kai tuo lapsi oli miehelle joku viimenen keino yrittää. Ei oo enää tuon naisen kanssa yhdessä, mutta uutta naistansa oon nähnyt kaupungilla välillä silmä mustana suurten aurinkolasien takana.
Vierailija kirjoitti:
Olin tokan vuoden amk-opiskelija ja huonossa parisuhteessa, joka veteli viimeisiään. Mies alkava alkoholisti, teki jotain parin viikon hanttihommia kun niihin viinanhimoltaan pystyi. Uhkasin lähteä, ja mies löysi hetkeksi jostain selkärankaa. Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä, ja parisuhde voi paremmin. Söin pillereitä tunnollisesti melkolailla kellolleen ja kortsukin oli käytössä. Silti nakki napsahti, ja kun asia selvisi, mies katosi ryyppyreissulleen, ei vastannut puhelimeen. Oli jopa tyhjentänyt mun säästöpossusta ne muutamat kolikot, mitä siellä oli. Neljä viikkoa myöhemmin olin saanut mieheltä yhden kännipuhelun, kaksi-kolme sekavaa viestiä ja raskaustesti näytti positiivista. En ole katunut. Ei minulla olisi ollut resursseja, varaa ja voimavaroja kasvattaa lasta yksin, kenties tapella sosiaaliviranomaisia ja miestä / miehen perhettä vastaan lapsen huoltajuudesta. Huh, ihan puistattaa....
Jos et ollut naimisissa, ei huoltajuudessa olisi ollut mitään tappelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät naiset tehkö aborttia
Lapsi on aarre. Kukaan lapsensa kasvattanut ei ole ikinä katunut sitä että antoi lapselleen elämän.
Lapsi tuo mukanaan rakkauden ja elämäntarkoituksen.
On aivan toisarvoista, kestääkö parisuhde tai onko äidillä rahaa, ammattia tai koulutusta.
Kaikki järjestyy, lopulta asiat ovat hyvin.
Abortti on murha.
Velipojalla on lapsia kolmen naisen kanssa. Yhdenkään kanssa parisuhde ei kestänyt montaakaan kuukautta.
Ihailen niitä äitejä. Kaikki lapset jo koululaisia, ja niillä hieno sisaruussuhde. Upeita lapsia.
Rahalla ei ole merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsi saa aivan kaiken tarpeellisen tavaran, harrastukset ja koulutuksen kuin rikaskin, vaikka äiti olisi työtön köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velipojalla on lapsia kolmen naisen kanssa. Yhdenkään kanssa parisuhde ei kestänyt montaakaan kuukautta.
Ihailen niitä äitejä. Kaikki lapset jo koululaisia, ja niillä hieno sisaruussuhde. Upeita lapsia.
Rahalla ei ole merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsi saa aivan kaiken tarpeellisen tavaran, harrastukset ja koulutuksen kuin rikaskin, vaikka äiti olisi työtön köyhä.
Hienoa, että veljesi on kuitenkin hyvä isä kaikille lapsilleen, viettää heidän kanssaan aikaa ja opettaa elämässä tarpeellisia taitoja. Kaikki isät eivät tuohon kykene. Koska veljesi ottaa isyyden tosissaan ja on ollut lastensa äitien tukena erojen jälkeenkin, on naisilla kuitenkin helpompaa mitä täysin lapsensa unohtaneiden miesten ex-puolisoilla.
Vierailija kirjoitti:
Näppäinvirheitä kännykän pienellä näytöllä tein tuossa äsken.
Adoptio parempi kuin lapsenmurha. Antakaa lapselle elämä, kuoleman sijaan. Kyllä yhteiskunta auttaa jos rahasta pulaa.
Tuleeko yhteiskunta apuun myös silloin, kun yh-äiti ei jaksa lapsen kanssa? Yhteiskunta hyssyttelee yöt koliikkivauvaa kannellen ja on sairaan lapsen kanssa kotona, että äiti pääsee töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tokan vuoden amk-opiskelija ja huonossa parisuhteessa, joka veteli viimeisiään. Mies alkava alkoholisti, teki jotain parin viikon hanttihommia kun niihin viinanhimoltaan pystyi. Uhkasin lähteä, ja mies löysi hetkeksi jostain selkärankaa. Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä, ja parisuhde voi paremmin. Söin pillereitä tunnollisesti melkolailla kellolleen ja kortsukin oli käytössä. Silti nakki napsahti, ja kun asia selvisi, mies katosi ryyppyreissulleen, ei vastannut puhelimeen. Oli jopa tyhjentänyt mun säästöpossusta ne muutamat kolikot, mitä siellä oli. Neljä viikkoa myöhemmin olin saanut mieheltä yhden kännipuhelun, kaksi-kolme sekavaa viestiä ja raskaustesti näytti positiivista. En ole katunut. Ei minulla olisi ollut resursseja, varaa ja voimavaroja kasvattaa lasta yksin, kenties tapella sosiaaliviranomaisia ja miestä / miehen perhettä vastaan lapsen huoltajuudesta. Huh, ihan puistattaa....
Jos et ollut naimisissa, ei huoltajuudessa olisi ollut mitään tappelua.
No ei varmaankaan, mutta miehen äiti oli/on Kelalla töissä ja hyvissä väleissä sossun kanssa. Eivät ehkä olis saaneet huoltajuutta miehelle/miehen äidille, mutta vaikeutettua asioita tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät naiset tehkö aborttia
Lapsi on aarre. Kukaan lapsensa kasvattanut ei ole ikinä katunut sitä että antoi lapselleen elämän.
Lapsi tuo mukanaan rakkauden ja elämäntarkoituksen.
On aivan toisarvoista, kestääkö parisuhde tai onko äidillä rahaa, ammattia tai koulutusta.
Kaikki järjestyy, lopulta asiat ovat hyvin.
Abortti on murha.
Kyllä aika moni on katunut tehneensä lapsia :D
https://www.hs.fi/elama/art-2000002818523.html
https://www.is.fi/perhe/art-2000005101463.html
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014050218260145
https://keskustelu.anna.fi/threads/mielenkiintoinen-tulos-1-3-katuu-las…
Olin 14, käytimme kondomia mutta ilmeisesti ehkäisy petti, en ollut valmis äidiksi kun vasta 8lk olin.
En ole. Ne muutamat kerrat kun kumi on hajonnut, olen hakenut jälkiehkäisyn. Olen myös käyttänyt tuplaehkäisyä (kumi+pillerit) pitkiä pätkiä elämästäni. Ehdottomasti olisin abortin tehnyt, jos joskus olisi vahinko käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät naiset tehkö aborttia
Lapsi on aarre. Kukaan lapsensa kasvattanut ei ole ikinä katunut sitä että antoi lapselleen elämän.
Lapsi tuo mukanaan rakkauden ja elämäntarkoituksen.
On aivan toisarvoista, kestääkö parisuhde tai onko äidillä rahaa, ammattia tai koulutusta.
Kaikki järjestyy, lopulta asiat ovat hyvin.
Abortti on murha.
Tämä ei muuten pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.
Katso peiliin ja kasva aikuiseksi !
Alue: Aihe vapaa
Olen tehnyt koska lapsi oli niin sairas ettei hänellä olisi ollut mahdollista elää masun ulkopuolella. Olin noin 30 ja aikaa siitä on 13 vuotta. En ole katunut sitä koskaan.
Hän syntyi rv 20 ja oli ulkoa ihan täydellinen. Ilman testejä ja useamman lääkärin varmistusta en olisi keskeytystä tehnyt mutta saimme Naistenklinikalla asiantuntevaa hoitoa joka jatkui vielä vuosia tapauksen jälkeen uusien raskauksien kohdalla.