Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tehnyt abortin?
17.05.2019 |
Mikä tilanteeseen ja päätökseen johti? Kuinka vanha olit? Mitä ajattelet asiasta näin jälkikäteen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät naiset tehkö aborttia
Lapsi on aarre. Kukaan lapsensa kasvattanut ei ole ikinä katunut sitä että antoi lapselleen elämän.
Lapsi tuo mukanaan rakkauden ja elämäntarkoituksen.
On aivan toisarvoista, kestääkö parisuhde tai onko äidillä rahaa, ammattia tai koulutusta.
Kaikki järjestyy, lopulta asiat ovat hyvin.
Abortti on murha.
Joo, ilman muuta naiset jaksaa synnyttää ja kasvattaa, kun miestä ei kiinnosta kuin siittäminen. Ja vaikka kuinka uskoisi Jumalaan, niin ei se tuo leipää pöytään, kun on suita ruokittavana. Oikeen kuin lähetään jeesustelemaan, niin ehkäisykin on syntiä, tapetaan mahdollinen elämä heti. On helppo sanoa, että en ikinä itse, kunnes tilanne tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tehnyt. Olen kylläkin saanut 3 keskenmenoa. Syy saattaa johtua endometrioosista.
Tein, en tosin itselleni vaan lääketieteen kandin roolissa nukutetulle potilaalle kaavinnan. Tuntuma oli kuin porkkanaa olisi kuorinut.
Vierailija kirjoitti:
Tuulimunaraskaus piti abortoida pois, kun ei itsestään tyhjentynyt.
Ei se ole abortti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt. Olin tuolloin köyhä opiskelija, syömishäiriöstä toipuva ja olin lisäksi aina tiennyt ettei minusta tulisi koskaan äitiä, muistan, kuinka hysteerisesti itkin vessan lattialla plussan jälkeen, kun olin tullut pillerien läpi raskaaksi. En ole näiden vuosien jälkeen vieläkään katunut aborttia. Tunnen, että se oli oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuulimunaraskaus piti abortoida pois, kun ei itsestään tyhjentynyt.
Ei se ole abortti
Silloin tehdään lääkkeellinen raskaudenkeskeytys, eli abortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 25v. Työtön, masentunut ja lapsen isä oli 40v masentunut myös ja raskaudesta tietäessään alkoi kiristys:""Minä sitten otan lapsen!" "Sulla ei ole mitään tarjota lapselle!" "Kumpaako luulet, että kuunnellaan? Sua, työtöntä, vai minua, yliopistossa työskentelevää?" Pelkän pelon takia en tietenkään aborttiin päätynyt, vaan älysin, että täysin yksin minusta ei olisi äidiksi.
Nyt tuosta on 4 vuotta ja tilanne on aivan toinen. En kadu aborttia, mutta totta kai välillä mietin, että minkäikäinen ja minkänäköinen lapsi mulla nyt olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuulimunaraskaus piti abortoida pois, kun ei itsestään tyhjentynyt.
Ei se ole abortti
Silloin tehdään lääkkeellinen raskaudenkeskeytys, eli abortti.
Abortti tarkoittaa keskenmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt. Ehkäisy petti kun olin juuri päässyt lääkikseen. Ei sopinut elämäntilanteeseen, enkä ole katunut asiaa koskaan. En edes ajattele asiaa juurikaan.
Nyt minulla on ihanat kaksoset joille meillä on varaa ja aikaa tarjota parhaat mahdolliset eväät elämään.
Olen tehnyt. Silloinen avomieheni oli yrittänyt lasta exänsä kanssa, olivat olleet tutkimuksissa, joista selvisi, ettei mies voi saada lapsia.
En ole koskaan itse halunnut lapsia, joten asia ei minua vaivannut, päinvastoin, emmekä käyttäneet ehkäisyä.
Yllätys, yllätys tulinkin sitten raskaaksi! Miehelle tilanne oli vaikea, itselleni päätös oli myös moraaliselta kannalta vaikea, mutta ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Tein abortin 24-vuotiaana. Pelkäsin etten pärjää ja pelkäsin, että silloinen miesystäväni (lapsen isä) jättää minut, jos pidän lapsen. Hänen mielestään abortti oli parempi ratkaisu.
Aborttipäätöksessäni oli empaattinen ulottuvuus: näin sen silloin siten, että lapselle on parempi, jos teen abortin. Siihen aikaan uskoin jollain epämääräisellä tavalla Jumalan olemassaoloon, ja ajattelin, että annan lapsen takaisin Jumalalle.
Olin monella tavalla huonossa tilanteessa siihen aikaan. Olin epävarma, pelokas ajelehtija.
Aloin kärsiä ahdistuksesta abortin jälkeen. Tosin elämässäni oli silloin muitakin uusia, ahdistusta aiheuttavia ongelmia, joista yksi oli epämääräiset neurologiset oireet, mm. näköhäiriöt (jotka selittyivät paljon myöhemmin saadessani MS-diagnoosin). Pelkäsin vakavaa sairastumista. Ahdistukseni johtui monista asioista, ei pelkästään abortista.
Kahdeksan vuoden päästä abortista olin henkisesti
Huutopihinät jeesustelulle
Alue: Aihe vapaa
Annetaan niiden masuvauvojenkin kasvaa aikuisiksi aikanaan.