Yli kaksikymppinen opiskelijapoikani änkeää kotiin asumaan kesälomaksi
Olen sanaton. Reilusti parikymppinen lapseni on alivuokrannut opiskelijaboxinsa ja tulee nyt kotiin ”asumaan” kesäksi. Opiskelee yliopisossa. Minulla ei ole mitään lasta vastaan, mutta kyllähän tämä nyt oudolta tuntuu että yhä mamman helmoihin valutaan. Aivan itsestäänselvyytenä ilmoitti. En tiedä kuinka suhtautuisin. Olen odottanut aikuisempaa käytöstä.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua suuresti ihmetyttää, miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos lapsen tullessa täysi-ikään, on ne pelkkiä riesoja? Kerrotko ap? Onko ne lapset ainoastaan ihania kun ovat pieniä? Jos näin on niin älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia, eivät he ole mitään asusteita, millä kerjätään muiden ihailua ja sitten aikuistuessaan heitetään romukoppaan. Lapsista tulee aikuisia ihmisiä ja normaalit äidit ja isät rakastavat edelleen lapsiaan ja haluavat heidän kanssaan viettää aikaa.
En ole ap mutta höpöhöpö. Heistä tulee aivan tavallisia vertaisis aikuisia tuttavia. He perustavat omat perheensä joihin sinä et kuulu. Sinun kuuluu kasvaa tähän!
Lapsista tulee aikuisina tuttavia? :DD oliko tämä siis vitsi, sarkasmia? Oli varmaan. Siltä varalta ettei ollut, niin kyllä omat perheenjäseneni ovat läheisempiä kuin ”tuttavat” ja nautin aina heidän näkemisestään, mutta meillä onkin hyvät välit.
Me työnnyimme anoppilaan asumaan kahden pienen lapsen kanssa viideksi kuukaudeksi, kun taloamme rakennettiin anoppilan maista lohkotulle tontille. Talossa oli tupa ja kaksi hyvin pientä makuuhuonetta. Se oli hirveää! No, siitäkin selvittiin.
Toivottavasti minun poikani kokevat aina itsensä tervetulleeksi kotiin 💕 . Ovi on AINA heille auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kielsi tulemasta erääksi juhlaksi kotiin, koska hänellä on "uusia ystäviä". En ole käynyt tai pitänyt yhteyttä yli 20 vuoteen. Ei tupata kun ei tykätä. Kaipa ne "uudet ystävät" kippaavat aikanaan myö hautaan.
Ikävä pilata ilosi, mutta kyllä, kaikki haudataan. Tuo marttyyriasenne ei auta.
Isäsi ei ehkä pitänyt aikuisesta sinusta ihmisenä. Ei veri luonnetta takaa.
Minäkään en pidä isästäni ja mulle on aivan sama mitä tapahtuu kun isä kuolee. Ei kuulu mulle tai liity minuun mitenkään.
25-vuotias veljeni muuttaa kesäksi vanhempiemme luo kun saa vasta syksyksi asunnon opiskelupaikkakunnalta, vanhemmat iloisia kun hän pääsee harvoin käymään toiselta puolelta Suomea. Ai kamala mikä mammanpoika.
Opiskelin toisella paikkakunnalla ja kesätyö oli useana kesänä kotikaupungissa. Oli itsestäänselvää, että asuin silloin vanhempieni luona, enkä maksanut vuokraa.
Onnellisia olivat, kun saivat taas minut kotiin, vaikka kävinkin usein myös viikonloppuisin äidin lihapatojen ääressä lihotettavana :) Opiskelijabudjetilla syöminen kun oli vähän mitä sattuu.
Kun olin jo omillani ja työelämässä koin aina olevani tervetullut. Olen heille, jo edesmenneille, kaikesta kiitollinen ♥ Niin ja itsenäinen aikuinen minusta tuli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Minunkin tyttäreni tulee kesäksi meille. Haki töitä sekä täältä, että opiskelupaikkakunnalta. Olin äärettömän iloinen, kun sai niitä täältä.
Aikuisella tyttärellä ei ole edea täällä omaa huonetta, kun ei tässä uusperheemme talossa ole ikinä asunut. Silti täällä on hänenkin kotinsa ja perheensä. Myös mieheni ja hänen lapsensa ottavat tytön lämpimästi vastaan.
Ja lapseltani en suostuisi vuokraa vastaanottamaan. Hän saa täällä ollessaan saman ylläpidon, kuin muutkin perheenjäsenet.
Odotatko mitalia?
Aplodeja vähintään! Huomatkaa nyt kaikki tuo armo ja hyväsydämisyys!
Mihin kohtaan osui kipeäastisti? Tällaista komenttia voisin odottaa lasten isältä, joka ei vaivaudu aikuisia lapsiaan edes tapaamaan.
Perheellä ja armolla ei minun mailmassani ole mitään tällaista yhteyttä. Ja mitalia en kaipaa. Lasten rakkaus riittää.
Mä oon 24-vuotias opiskelija ja asun vanhempieni luona viikonloput, pyhät ja lomat. 23-vuotias siskoni asuu siellä täysipäiväisesti. Mun vanhemmat ilahtuu aina kun olen siellä ja sanoo että ”on niin kotoisaa kun olet täällä”. Paras paikka koko maailmassa!
Entäs jos se nuori aikuinen muuttaa kotiin ja alkaa määräilemään? Ei auta kotitöissä ja sanelee mitä kaupasta pitää osta? Onko se silloinkin kiva? Tai moittii vanhempiensä tekemisiä... ym ym
Tulipa ikävät muistot tästä aloituksesta. Opiskelin hyvin kaukana kotoa ja yhtenä kesänä vaikean eron jälkeen olisin halunnut muuttaa kotiin vähäksi aikaa. Mutta vanhemmat olivat koko ajan ajamassa minut takaisin exän luo satojen km päähän, vaikka tein selväksi että se suhde päättyy ja olen muuttamassa toiseen kaupunkiin syksyllä, yhtä kauas mutta eri suuntaan.
Edelleenkin mankuvat koko ajan käymään, mutta yötä ei saisi olla... Arvatkaa, menenkö.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotias veljeni muuttaa kesäksi vanhempiemme luo kun saa vasta syksyksi asunnon opiskelupaikkakunnalta, vanhemmat iloisia kun hän pääsee harvoin käymään toiselta puolelta Suomea. Ai kamala mikä mammanpoika.
No kyllä on mammanpoika - anteeksi nyt vaan! 25-vuotiaat ovat usein perheellisiä äijiä! Hyi helvetti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista luettavaa. Asun itse ulkomailla ja juuri ilmoitin, että tulen kesällä kuukaudeksi "kotiin" eli menen vanhemmilleni punkkaamaan. En siis kysynyt, vaan ilmoitin. Hyppivät suunnilleen tasajalkaa riemusta.
Menet aikuisena kysymättä toisten nurkkiin asumaan? Syöt äidin laittamaa ruokaa, olet passattavana? Osallistutko kotitöihin tai kustannuksiin?
Samaa mieltä! ”Hyppivät tasajalkaa riemusta” Harva kehtaa sanoa päin näköä, että pilasit kesäyunnitelmamme apina, tosi hieno homma.
Mitkä kesäsuunnitelmat menee pilalle siitä, että lapsi tulee kotiin vierailemaan? Ihan mielenkiinnosta.
Jos tulisi päiväksi tai pariksi yöpymään, niin ei siinä mitään. Mutta täällä puhutaan pitkistä ajoista. Monilla on todellakin omia suunnitelmia ja menoja, tai sitten halutaan olla ihan vain omassa rauhassa. Aikuisen majoittaminen ja passaaminen pitkäksi aikaa vaatii aikaa ja vaivaa. Olisi mukavampi tavata muuten vain, ilman velvollisuutta majoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 24-vuotias opiskelija ja asun vanhempieni luona viikonloput, pyhät ja lomat. 23-vuotias siskoni asuu siellä täysipäiväisesti. Mun vanhemmat ilahtuu aina kun olen siellä ja sanoo että ”on niin kotoisaa kun olet täällä”. Paras paikka koko maailmassa!
Ehkä sitten kannattaa jäädä sinne asumaan, piiloon pahalta maailmalta. Siskosi on tainnut niin jo tehdäkin. Vanhempasi ovat varmaan onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos se nuori aikuinen muuttaa kotiin ja alkaa määräilemään? Ei auta kotitöissä ja sanelee mitä kaupasta pitää osta? Onko se silloinkin kiva? Tai moittii vanhempiensä tekemisiä... ym ym
Niinpä. Nuoret aikuiset osaavat olla aika vaativia nykyään. Ihmettelen, eikä noille koskaan tule riitoja tai erimielisyyksiä, vaan kaikki on vain yhtä rauhallista rinnakkaiseloa päivästä toiseen...
Vielä voi tulla aika, että poika ei enää tule luoksesi. Kannattaa iloita nyt, kun pojasta on kiva tulla kotiin äidin luo kesäksi. Ja voithan antaa selkeät säännöt nuorelle aikuselle: osallistuminen asumiskustannuksiin, kokkaamiseen, itse pesee pyykkinsä, jne. Iloitse , mutta ala vaan anna hänen pompottaa itseäsi.
Mies kun muutti 18v kotoaan minun kanssa yhteen niin seuraavalla viikolla oli miehen huone muutettu antiikki huoneeksi 😂 ja kuulema jos mies olisi päivän yli 18v kotonaan vielä asunut olisi saanut alkaa maksaa vuokraa, näin siis anoppi sanoi. Myös mieheni veli muutti heti 18v pois. Ja arvatenkin hänenkin huone muutettiin samalla oven avauksella kun hän muutti pois. Kylmää kyytiä 😃 meillä nyt miehen kanssa lapsi ja mies sanonut että AINA on tyttärellämme oikeus tulla kotiinsa. Oli hän sitten 18v tai 48v. 😊 Samaa mieltä olen.
Ilmeisesti tämä poju siis tienaa vuokraamalla kämppänsä pois kesäksi ja säästää syömällä vanhemman jääkaapista?
Ei vetele. Selkärangatonta käytöstä.
Ja yhtä selkärangaton on vanhempi, joka tämän sallii.
Ilmastonmuutostaistelu tarkoittaa myös sitä että ne ajat kun yksi henkilö asuu asunnossa on ohi.
Tulisi asua perhe-tai sukukunnittain.
Kotiin saa aina tulla, mutta ei sentään omin luvin asumaan. Aikuinen ei muuta pyytämättä ja sopimatta kenenkään luo, hyvänen aika.
Minunkin 23- ja 21-vuotiaillani on omat avaimet luokseni, mutta heille on kunnia-asia hoitaa elämänsä itse. Toki autan jos pyydetään.
Tosin he ovatkin tyttöjä. Tytöt 👍👍👍
Itkettää!