Nuori aikuinen fuskaa pääsykoelukemisessa, mitä tehdä?
Taas on se aika vuodesta, kun nuorten pitää keskittyä pääsykokeisiin. Meidän nuori, joka oikeasti on jo nuori aikuinen mies 22v ei vaan saa asiasta kiinni vaikka kuinka siitä on yritetty puhua. Keskittyminen kestää ehkä päivän ja sitten on taas kaikki muut asiat mielessä. Töissä on vuoden aikana kyllä käynyt ihan ahkerasti, siitä propsit. Asiasta jankkaaminen ei kyllä edistä asiaa yhtään. Mitä tehdä?
Kommentit (44)
Et voi tehdä mitään. Kyseessä on aikuinen. Jankutus saa hänet lukemaan vielä vähemmän.
Ehkä koko ala ei häntä edes kiinnosta. Jos hänellä olisi motivaatiota, hän kyllä lukisi.
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Aika monet nykynuoret vaan velloo sinne sun tänne, ennen osattiin tehdä töitä eikä roikuttu netissä yötä myöten kaikkia pervovideoita katsoen, jotka sekoittaa nuorten päät.
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Pääsykokeisiin lukeminen ei ole mikään helppo juttu. Vaatii todella paljon keskittymistä ja työtä. On helpompi keskittyä johonkin muuhun.
Hän elää omaa elämäänsä. Minulla oli mennä välit samassa tilanteessa poikaan. Opiskelumotivaatio loppui jo lukion puolessa välissä, kohtuulliset paperit kuitenkin kirjoitti ja viimeiset kurssit suoritti viikkoa ennen lakitusta.
Hyvä duunari hänestä on tullut, ahkera ja tunnollinen. Välillä kyllä harmittaa kun tietää miten fiksu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.
Tehköön sitten töitä, jos ei opiskelu kiinnosta. Ehkä se kiinnostaa myöhemmin.
Sen olen huomannut nykynuorista ja varsinkin pojista, että monet ei ole vaan oppineet opiskelemaan uutta oikein. Jos nuori, joka ei muutenkaan ole tottunut lukemaan oikein mitään alkaa tosissaan vain "lukea" eli vaan istuu kirjan ääreen ja alkaa yrittää lukea oppikirjaa kuin romaania, eihän siitä mitään tule. Kyllästytään alta aikayksikön. Pitäisi tehdä muistiinpanoja, harjoitella, havainnoida omaa oppimista jne. Mielellään vaikka ryhmässä. Sitä kautta oppiminenkin tulisi mielenkiintoisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.
Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.
Ap
Lukemisurakka aiheuttaa ahdistusta ja siitä syystä sitä helposti purkaa sijaistoimintoihin, lukutekniikan harjoittelu saattaisi auttaa, mutta pelkästään asian tiedostamisellakin voi onnistua suuntaamaan voimavarojaan tehokkaammin.
Itse aikoinaan käytin sellaista perusmetodia, että lukemista oli kolme varttia ja sen jälkeen vartin tauko, noin 9-12 tuntia päivässä kolmisen kuukautta, lisäksi tosiaan kävelyä ja ulkomuistista kertausta sekä opitun selostamista. Tein myös mielikuvaharjoittelua treenaamisesta.
Noin vanha nuori saisi minun puolesta jo muuttaa mamman täysihoidosta ja ottaa vastuuta omasta elämästään.
Sinun asia ei ole tehdä pojan opiskelun eteen yhtään mitään. Se on hänen asiansa. Äiti ei voi enää kuljeskella aikuisen perässä muistuttamassa tekemättömistä asioista.
Onko ollut kiusaamista? Itselle tuli lukion jälkeen tai no lukion aikana jo täysi loppuunpalaminen. Eniten johtui ehkä siitä, että olin aina ajatellut kiusaamisen lukiossa loppuvan. No se paheni ja niin paheni kaikki paineetkin. Piti tehdä vain enemmän ja enemmän rankemmassa ympäristössä. Mieli meni täysin rikki. Minun piti muutama vuosi vain kerätä voimia. Tein töitä ja lueskelin huvikseni unelma-alani materiaaleja. Minulla ei opiskelujen aikana ollut mitään lepopaikkaa. Kotona ja koulussa meni huonosti. Kiusaaminen jatkui koulumatkoilla. Älä tee nuoresi elämästä helvettiä. Keskustele hänen kanssaan vaihtoehdoista. Ole nuoresi puolella. Ei tarvitse alkaa huutamaan tai suuttua nuorelle. Keskustele, kysy kuulumisia ja jos saat irti sen mitä nuori oikeasti haluaa niin tue oikeaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.
Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.
Ap
Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.
Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.
Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.
Ap
Eikö poika tee mitään kotitöitä? Pitäähän hänen opetella ne nyt tai myöhemmin. Voithan nyt ensi alkuun kysyä, missä vaiheessa hän on ajatellut hankkia oman asunnon. Muuten käy niin, että muutaman vuoden kuluttua hän muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen ja tyttöystävä joutuu tekemään sen kasvatustyön, mikä teiltä vanhemmilta on jäänyt tekemättä. Opiskelumotivaation kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Pojallasi on nyt liian helppo elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.
Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.
Itse valittaa sitä, kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.
Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.
Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.
Ap
No tarviiko sen olla joku korkeakoulututkinto? Jos ei todella kiinnosta ja on hyvä perusammatteissa niin miksi ei opiskelisi vaikka oppisopimuksella tai menee vain ammattikouluun? Helpompi päästä, saat ammatin ja voit tehdä töitä. Ihan mukavaa palkkaakin monista noista saa.
Miksi hän edes haluaa opiskelemaan? Kun kaverikin menee, vai?