Nuori aikuinen fuskaa pääsykoelukemisessa, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

No tarviiko sen olla joku korkeakoulututkinto? Jos ei todella kiinnosta ja on hyvä perusammatteissa niin miksi ei opiskelisi vaikka oppisopimuksella tai menee vain ammattikouluun? Helpompi päästä, saat ammatin ja voit tehdä töitä. Ihan mukavaa palkkaakin monista noista saa.

Ei tarvitse olla korkeakoulututkinto, kunhan jonkun tutkinnon suorittaa.  Mikään käsillätekijä ei kyllä ole, mutta ihan hienoa sekin olisi jos sieltä kiinnostavan ammatin löytäisi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Sinulle ei kelpaa ehdotukset joItalia olet saanut. Itse kyllä tekisin selväksi, että hänen ikäisen miehen pitää ryhtyä etsimään omaa asuntoa. Ehkäpä se kasvattaisi motivaatiota ja pakottaisi elämän tosiasioiden äärelle.

Onko jo käynyt armeijan? Monella tulee ryhtiä elämään kun käy armeijan. Ilmeisesti ei oo motivaatiota. Kehotat hankkimaan oman asunnon ja ottamaan vastuun omasta elämästä.

Sehän tekee liikaa töitä. Käske lopettaa työt ja keskittyä opiskelemiseen.

Valmennuskursseille käske menemään tai jos on jotain lukio ainetta, niin iltalukioon kertaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Sinulle ei kelpaa ehdotukset joItalia olet saanut. Itse kyllä tekisin selväksi, että hänen ikäisen miehen pitää ryhtyä etsimään omaa asuntoa. Ehkäpä se kasvattaisi motivaatiota ja pakottaisi elämän tosiasioiden äärelle.

Hyviä ehdotuksia, mutta ongelmani on se, miten poika löytäisi opiskelumotivaation. Töitä (vuorotyötä) hän tekee ihan ahkerasti. Tilanne olisi toinen jos hän vain makoilisi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Poikasi ei nyt tajua, että kouluttamattomana hänen on vaikea työllistyä, jos nykyiset työt loppuvat. Vaikka nuorena töitä riittää, niin nelikymppisenä se menee jo vaikeammaksi. Ilmeisesti pojalla on hyvät tulot, niin mihin hän rahansa käyttää? Jääkö lähes kaikki säästöön? Hänen olisi aika itsenäistyä.

Eikö 22-vuotiasta itseään jo kiinnosta itsenäistyä ja saada oma asunto?

Vierailija kirjoitti:

Sehän tekee liikaa töitä. Käske lopettaa työt ja keskittyä opiskelemiseen.

Valmennuskursseille käske menemään tai jos on jotain lukio ainetta, niin iltalukioon kertaamaan.

Tuokin on pojan asia, ei äidin. Ei äiti voi aikuisen puolesta tehdä asioita tai ilmoittaa tätä mihinkään koulutukseen. Sen sijaan äiti voi päättää omasta kodistaan ja siitä, että pojan on aika muuttaa omilleen. Mutta sitä ap ei halua tehdä.

Kyllä se nuori jossain vaiheessa ymmärtää että ei halua lopun elämäänsä sluibailla. Minä meinaan myös repiä hiukset päästäni meidän 21v pojan kanssa. On pistänyt hakupaperit sisään yliopistoon mutta kirjoja ei ole avannut. Ei ymmärrä ettei ole mahdollisuuksia päästä ilman lukemista. Isosiskonsa on ihan eri luokkaa. Päätti jo lukiossa hakevansa oikikseen ja kun luki, niin luki sen 8-10h/päivä. Toisella pääsi sisään.

Niin ja ennen kun joku hermostuu että vaadin lapsiltani yliopistokoulutusta niin en vaadi. Itse ovat sinne halunneet. Minusta olisi hienoa että poika pääsisi edes jotain opiskelemaan, eikä istuisi lopun elämäänsä kaupan kassalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Sinulle ei kelpaa ehdotukset joItalia olet saanut. Itse kyllä tekisin selväksi, että hänen ikäisen miehen pitää ryhtyä etsimään omaa asuntoa. Ehkäpä se kasvattaisi motivaatiota ja pakottaisi elämän tosiasioiden äärelle.

Hyviä ehdotuksia, mutta ongelmani on se, miten poika löytäisi opiskelumotivaation. Töitä (vuorotyötä) hän tekee ihan ahkerasti. Tilanne olisi toinen jos hän vain makoilisi kotona.

Sulle on jo sata kertaa sanottu, että hoputa sitä aikamiestä pois äidin helmoista. Sitä et kuitenkaan aio tehdä. Opiskelumotivaatio lähtee pojasta itsestään, ei sinusta.

Tuntuu ettet ihan tajua että poika on aikuinen ja sinä et ole vastuussa hänen motivaatiostaan. Jos kanaemona toimit kuten nyt, ruokit vain asetelmaa jossa poika ei ota itse vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän tekee liikaa töitä. Käske lopettaa työt ja keskittyä opiskelemiseen.

Valmennuskursseille käske menemään tai jos on jotain lukio ainetta, niin iltalukioon kertaamaan.

Tuokin on pojan asia, ei äidin. Ei äiti voi aikuisen puolesta tehdä asioita tai ilmoittaa tätä mihinkään koulutukseen. Sen sijaan äiti voi päättää omasta kodistaan ja siitä, että pojan on aika muuttaa omilleen. Mutta sitä ap ei halua tehdä.

Mieluummin nyt niin, että ensin opiskelupaikka ja sitten sen mukaan oman asunnon etsiminen.  Pelkään vaan, että jos nyt ei mitään tutkintoa suorita, asia jää kokonaan. Ei sekään ihmistä pilaa, mutta varmasti myöhemmin harmittaisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lukihäiriötä tai onko AHDH?

Ah, luki_härö ja AD/HD nuo persujen keksimät tekosyyt omalle laiskuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän tekee liikaa töitä. Käske lopettaa työt ja keskittyä opiskelemiseen.

Valmennuskursseille käske menemään tai jos on jotain lukio ainetta, niin iltalukioon kertaamaan.

Tuokin on pojan asia, ei äidin. Ei äiti voi aikuisen puolesta tehdä asioita tai ilmoittaa tätä mihinkään koulutukseen. Sen sijaan äiti voi päättää omasta kodistaan ja siitä, että pojan on aika muuttaa omilleen. Mutta sitä ap ei halua tehdä.

Mieluummin nyt niin, että ensin opiskelupaikka ja sitten sen mukaan oman asunnon etsiminen.  Pelkään vaan, että jos nyt ei mitään tutkintoa suorita, asia jää kokonaan. Ei sekään ihmistä pilaa, mutta varmasti myöhemmin harmittaisi.

Ap

Poikasi ei hakeudu tosissaan opiskelemaan jos nykyinen elämä on liian helppoa. Omaan asuntoon kehottaminen voisi lisätä motivaatiota.

Pääsykokeisiin lukeminen on todella vaikeaa. Se vaatii hirveästi kurinalaisuutta ja edistyneitä opiskelutaitoja. Peruskoulu ja osittain lukiokin on perushyvälle oppilaalle niin helppo, että kaikki menee läpi kun vaan kuuntelee tunnilla ja vähän vilkaisee kirjoja.

Sitten kun onkin täysin uuden asian edessä, josta ei tiedä mitään, ja jota ei voi omaksua entisillä opiskelumetodeilla, on pulassa.

Pistät nuorukaisen syksyllä avoimeen yliopistoon/amk:hon tutustumaan onko haaveiden ala edes oikea. Kaikki suoritetut kurssit luetaan tutkintoon täysimääräisesti hyväksi ja jokainen kurssi vie kohti valmistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Sinulle ei kelpaa ehdotukset joItalia olet saanut. Itse kyllä tekisin selväksi, että hänen ikäisen miehen pitää ryhtyä etsimään omaa asuntoa. Ehkäpä se kasvattaisi motivaatiota ja pakottaisi elämän tosiasioiden äärelle.

Hyviä ehdotuksia, mutta ongelmani on se, miten poika löytäisi opiskelumotivaation. Töitä (vuorotyötä) hän tekee ihan ahkerasti. Tilanne olisi toinen jos hän vain makoilisi kotona.

Sulle on jo sata kertaa sanottu, että hoputa sitä aikamiestä pois äidin helmoista. Sitä et kuitenkaan aio tehdä. Opiskelumotivaatio lähtee pojasta itsestään, ei sinusta.

Tuntuu ettet ihan tajua että poika on aikuinen ja sinä et ole vastuussa hänen motivaatiostaan. Jos kanaemona toimit kuten nyt, ruokit vain asetelmaa jossa poika ei ota itse vastuuta.

Kyllä tuon tajuan, mutta siihen täältä apua juuri yritin hakea, miten voisin auttaa poikaa löytämään motivaation opiskelulla.  Ei se nyt ihan niinkään mene ettei äidillä siihen mitään vaikutusta  ole. 

Ap

Mitä vikaa siinä on, että käy töissä? Itse arvostan työssä käymistä paljon enemmän kuin opiskelua.

Moni nuori opiskelee vain opiskelun vuoksi jotain ihan höpö höpöä, jolla ei saa töitä eikä pysty elättämään itseään.

Sinuna kannustaisin poikaa nimenomaan työntekoon.

Opiskella voi joskus myöhemmin, sitten jos oikeasti syttyy kipinä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko poika vielä kotona? Hänelle voisi vihjata, että nyt olisi aika aloittaa itsenäinen elämä. Minustakin kuulostaa, että hän ei ole ihan varma, onko ala hänelle oikea. Kun on motivaatiota ja kiinnostusta, jaksaa kyllä lukea.

Asuu. Tämä varmaan yksi tekijä. On juuttunut kodin "helppouteen". Itse lähdin koulun jälkeen heti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se aikuisti. Nytkin hakee lähinnä vain pk-seudun opiskelupaikkoja.

Itse valittaa sitä,  kun joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin lukiossa.

Kotona asuminen pitää tehdä sitten vähemmän kiinnostavaksi. Jos on aikuisen oikeudet, on mys aikuisen velvollisuudet. Voitte periä lapselta vuokraa ja laittaa ruuanlaitto- ja siivousvuorot. Jos lapsi pullikoi vastaan, niin sitten kohtelette kuin lasta.

Tätäkin ole miettinyt, mutta ei taida olla hyvä ratkaisu. Poika kyllä työpaikallaan tosi tunnollinen. Olisi kuitenkin hyvä opiskella joku tutkintokin. Jos prässään liikaa niin käy helposti niin, että pelkkä duuni vie, koska pitäisi kotiinkin maksaa ja sitten loppukin opiskelumotivaatio katoaa.

Ap

Höpö löpö. Jos aikuinen maksaa omia elinkustannuksiaan, se ei motivaatiota mihinkään vie. Enemmän kannustaa miettimään, millä meinaa elämänsä rahoittaa. Nyt hänen ei kannata tehdä mitään opiskelujen eteen kun saa kaiken mitä haluaa ja palkka jää kokonaan omaksi iloksi.

Jos hän joutuisi maksamaan, hän saattaisi joutua miettimään onko nykyinen työ sellainen, jolla hän oikeasti pärjää.

Poika hoitaa oman osuutensa huushollista ja maksaa omat elinkustannuksensa paitsi ettei tyyliin erillistä vuokraa kotiin. Ylitöineen tienaa nyt sen verran kuin mitä todennäköisesti tienaisi koulutettunakin, mutta eihän sitä jaksaisi noin paljon tehdä töitä vanhempana. Mutta ei sellaista tuossa iässä ajattele.

Ap

Sinulle ei kelpaa ehdotukset joItalia olet saanut. Itse kyllä tekisin selväksi, että hänen ikäisen miehen pitää ryhtyä etsimään omaa asuntoa. Ehkäpä se kasvattaisi motivaatiota ja pakottaisi elämän tosiasioiden äärelle.

Hyviä ehdotuksia, mutta ongelmani on se, miten poika löytäisi opiskelumotivaation. Töitä (vuorotyötä) hän tekee ihan ahkerasti. Tilanne olisi toinen jos hän vain makoilisi kotona.

Sulle on jo sata kertaa sanottu, että hoputa sitä aikamiestä pois äidin helmoista. Sitä et kuitenkaan aio tehdä. Opiskelumotivaatio lähtee pojasta itsestään, ei sinusta.

Tuntuu ettet ihan tajua että poika on aikuinen ja sinä et ole vastuussa hänen motivaatiostaan. Jos kanaemona toimit kuten nyt, ruokit vain asetelmaa jossa poika ei ota itse vastuuta.

Kyllä tuon tajuan, mutta siihen täältä apua juuri yritin hakea, miten voisin auttaa poikaa löytämään motivaation opiskelulla.  Ei se nyt ihan niinkään mene ettei äidillä siihen mitään vaikutusta  ole. 

Ap

Ikävä kyllä äidin kehituksilla voi olla päinvastainen vaikutus. Poika ikäänkuin taantuu murrosikään ja sulkee korvat. Teillä asetelma on vieläkin se, että sinä olet huolehtija ja aikuinen poika ikäänkuin lapsi.

Voisit puhua vakavasti pojan kanssa ja kysyä, miksi ei lue. Onko ala väärä? Nyt et tuo yhtään esille, että oletteko puhuneet asiasta. Voit muistuttaa, että poikasi ei voi ikuisesti elää ilmaiseksi ( sanoit, ettei hän maksa asumisestaan mitään). Eli että sinä odotat häneltä nyt aikuisen toimintaa.

Tuo on parempi kuin turhat kehotukset lukemaan.

Mitä mieltä poika itse on? Tykkääkö työstään? Mitä hän aikoo hakea opiskelemaan, kiinnostaako se aidosti? Mitä hän haluaa tehdä "isona"? Haluaako oikeasti opiskelemaan vai hakeeko sinne vain siksi, että vanhemmat vaativat?

Mielestäni jos töitä riittää ja hän tykkää olla siellä töissä, niin mikä pakko sinne korkeakouluun on hakea just nyt? Kyllä opiskella ehtii vaikka 30-40-vuotiaana ja vähän vanhempana on myös ihan erilainen motivaatio opiskeluun, kun on kypsempi ja tietää paremmin mitä oikeasti haluaa. Jos kerran käy töissä, sen sijaan että esim istuisi kotona pelaamassa 24/7, niin mielestäni ei ole syytä huoleen. Tärkeintä on, mitä hän ITSE omalta elämältään haluaa, eikä vanhempien miellyttäminen.

Mutta omaan kämppään muuttamista voisi kyllä patistaa, varsinkin kun töissä käy ja rahaa siihen on.

No itse tuon ikäsen kohdalla ilmottaisin että jos ei lukeminen ja opinnot maita vaan mieli vetää työelämään, saa alkaa vastata elämästään kuin työssäkäyvä aikuinen. Eli jos ei kesän lopussa opiskelupaikkaa ole, muutto omilleen eessä.

Jos opiskella aikoo ja näyttää tekevän opintojen eteen töitä niin tukisin eli saisi asua vielä saman katon alla. Mutta kyllä jos täyspäiväsesti töissä käy, lukeminen ei kiinnosta ja ikääkin yli 20v niin aika ottaa kokonaan vastuu omasta elämästä.