Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä siis on, että nelikymppiset miehet saavat jonkun hepulin ja kriisin?
15.05.2019 |
Ja hommaavat esim. salarakkaan tai haluavat erota pitkäaikaisesta kumppanista? Kokemuksia?
Kommentit (98)
Kyllä tämä tuntuu olevan todella yleinen ilmiö. Koskee toki vain niitä miehiä, joilla on jo 40-50-vuotiaana parikymmentä vuotta avioliittoa takana. Uuden perheen perustavat helpoiten ne, joiden tulotaso riittää elareihin ja uusien lapsien hankkimiseen yli 10v nuoremman naisen kanssa. Loput hepulin saaneet saavat tyytyä maratoniin tai moottoripyörään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tuntuu olevan todella yleinen ilmiö. Koskee toki vain niitä miehiä, joilla on jo 40-50-vuotiaana parikymmentä vuotta avioliittoa takana. Uuden perheen perustavat helpoiten ne, joiden tulotaso riittää elareihin ja uusien lapsien hankkimiseen yli 10v nuoremman naisen kanssa. Loput hepulin saaneet saavat tyytyä maratoniin tai moottoripyörään.
Joo, "kumma kyllä" nämä naiset eivät yleensä kiinnostu ns. rivimiehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni alkoi kriiseillä juuri siinä 41-42 -vuotiaana. Ensin oli kaikki ihan paskaa, niin kotona kuin töissä, vaihtoi työpaikkaa, mutta sama paska jatkui. Hurahti juoksemiseen, mistä tuli pakkomielle, ja lopulta alkoi viihtyä myös töissä - sen jälkeen, kun sinne oli palkattu parikymmentä vuotta nuorempi vastavalmistunut tyttönen, jonka exäni sai perehdytettäväkseen. Kas, kotona paska jatkui ja alkoi massiivisten riitojen kehittäminen tyhjästä. Riitoihin sisältyi yhä useammin avioerouhkaus. Yritin tsempata, koska minussahan se vika oli, kun en halunnut seksiä kuin kolme kertaa viikossa, enkä ottanut osaa miehen juoksupakkomielteeseen, mutta lopulta kaikki päättyi kuitenkin, kun mies jäi kiinni, suhteesta tähän tyttöseni. Tyttönen tuli raskaaksi ennen kuin avioeromme harkinta-aikakaan oli ohi ja nyt tämä onnellinen pieni perhe asuu entisessä omakotitalossamme. Teinini raportoi sisaruspuolensa nukkuvan pääsääntöisesti huonosti ja sen kyllä uskon, niin tummanpuhuvina kirkuvat exän silmänaluset aina, kun nähdään. Minä sen sijaan nukun hyvin ja olen parisuhteessa, jossa minun ei tarvitse miellyttää ketään. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin minulla.
Tämä tuntuu jotenkin niin pervolta. Ihaileeko nämä nuoret rouvat sitä alkuperäistä vaimoa joten alkavat sitten larpata sen elämää? Jonakin päivänä tulee vielä sun koruissa sua vastaan tai jotain... XD
Tulee jo. Tai siis omat koruni otin mukaan, mutta exä mielikuvituksettomana insinöörinä ostaa niitä samoja Kalevala-koruja uudellekin rouvalle. XD
Andropaussi on ihan fysiologinen juttu, mutta kai enemmän 45+. Seurustelin muuten kivan lääkärin kanssa. Hän sai ihme melankoliakohtauksia, oli tuolloin 46-48 - vuotias. Tuttu terveydenhoitaja sanoi minulle ettå on nähnyt samanlaista käytöstä ennenkin monilla miehillä, omallaankin, juuri tuossa iässä.
Jep, nelikymppisillä alkaa maa kihelmöidä jalkojen alla.
42v miesystäväni jätti 18 vuoden avioliiton jälkeen vaimonsa takiani. Heillä ei ollut lapsia. Tosin ei ollut kovin onnellinen liitto, tunsin platonisesti miehen muutamia vuosia kun oli vielä naimisissa.
En usko, että tasapainoisessa hyvässä suhteessa oleva nelikymppinen mies "villiintyy" sen kummemmin kuin kukaan muukaan. 40v ikä on ehkä monelle sellainen herätysvaihe, että alkaa pohtia loppuelämän toiveita ja haaveita. Jos on huonossa suhteessa, ehtii nelikymppinen mies vielä vaikka perustamaan (uuden) perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni alkoi kriiseillä juuri siinä 41-42 -vuotiaana. Ensin oli kaikki ihan paskaa, niin kotona kuin töissä, vaihtoi työpaikkaa, mutta sama paska jatkui. Hurahti juoksemiseen, mistä tuli pakkomielle, ja lopulta alkoi viihtyä myös töissä - sen jälkeen, kun sinne oli palkattu parikymmentä vuotta nuorempi vastavalmistunut tyttönen, jonka exäni sai perehdytettäväkseen. Kas, kotona paska jatkui ja alkoi massiivisten riitojen kehittäminen tyhjästä. Riitoihin sisältyi yhä useammin avioerouhkaus. Yritin tsempata, koska minussahan se vika oli, kun en halunnut seksiä kuin kolme kertaa viikossa, enkä ottanut osaa miehen juoksupakkomielteeseen, mutta lopulta kaikki päättyi kuitenkin, kun mies jäi kiinni, suhteesta tähän tyttöseni. Tyttönen tuli raskaaksi ennen kuin avioeromme harkinta-aikakaan oli ohi ja nyt tämä onnellinen pieni perhe asuu entisessä omakotitalossamme. Teinini raportoi sisaruspuolensa nukkuvan pääsääntöisesti huonosti ja sen kyllä uskon, niin tummanpuhuvina kirkuvat exän silmänaluset aina, kun nähdään. Minä sen sijaan nukun hyvin ja olen parisuhteessa, jossa minun ei tarvitse miellyttää ketään. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin minulla.
Tämä tuntuu jotenkin niin pervolta. Ihaileeko nämä nuoret rouvat sitä alkuperäistä vaimoa joten alkavat sitten larpata sen elämää? Jonakin päivänä tulee vielä sun koruissa sua vastaan tai jotain... XD
Tulee jo. Tai siis omat koruni otin mukaan, mutta exä mielikuvituksettomana insinöörinä ostaa niitä samoja Kalevala-koruja uudellekin rouvalle. XD
EN KESTÄ!!!
Mikä noilla naisilla on??? Mikä on mennyt pieleen aiemmin elämässä???
Vierailija kirjoitti:
Jep, nelikymppisillä alkaa maa kihelmöidä jalkojen alla.
42v miesystäväni jätti 18 vuoden avioliiton jälkeen vaimonsa takiani. Heillä ei ollut lapsia. Tosin ei ollut kovin onnellinen liitto, tunsin platonisesti miehen muutamia vuosia kun oli vielä naimisissa.
En usko, että tasapainoisessa hyvässä suhteessa oleva nelikymppinen mies "villiintyy" sen kummemmin kuin kukaan muukaan. 40v ikä on ehkä monelle sellainen herätysvaihe, että alkaa pohtia loppuelämän toiveita ja haaveita. Jos on huonossa suhteessa, ehtii nelikymppinen mies vielä vaikka perustamaan (uuden) perheen.
Tuo tasapaino syntyy useimmiten siitä, että on saanut olla nuorena kauniidenkin naisten kanssa ja elää muutenkin kunnolla nuoruuden. Jos on juossut silloin baarit läpi, tietää 40+ ettei sieltä mitään kiinnostavaa enää löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuota vaihetta kutsuta yleisesti keski-iän kriisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Andropaussi on ihan fysiologinen juttu, mutta kai enemmän 45+. Seurustelin muuten kivan lääkärin kanssa. Hän sai ihme melankoliakohtauksia, oli tuolloin 46-48 - vuotias. Tuttu terveydenhoitaja sanoi minulle ettå on nähnyt samanlaista käytöstä ennenkin monilla miehillä, omallaankin, juuri tuossa iässä.
...jatkan vielä: olin itse reilusti nuorempi, ei ollut omat vaihdevuodet käyneet päässä edes ajatuksen tasolla. Helpotti kun tämä terveydenhoitaja "valisti". Suhde kariutui sitten ihan muihin juttuihin kuin näihin kohtauksiin, hän oli epärehellinenkin, ja tuli epäluottamusta, kuten ap kuvailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on 38, ja kipuilee välillä ikäkriisiään. Oikean kriisin hän kävi läpi kun erosi vaimostaan aikoinaan, ja rillutteli sen jälkeen rilluttelunsa, kunnes löysimme toisemme. Mäkin näkisin että tämä sekoilu koskee ennemminkin niitä jotka ovat olleet pitkässä parisuhteessa, ja lapset on vielä alkouluikäisiä. Elämä on mennyt tavallista rataa, ja yhtäkkiä huomataan ettei haluta olla tavallisia niin kuin muutkin, ja sitten ruvetaan oikein vimmalla olemaan niitä tavallisia, jotka kokevat rilluttelujakson siinä vaiheilla kuin muutkin :D
Että siinä on aika paljon kaikkea menossa, ja osa saattaa tuntea vastustamatonta halua muuttaa jotain elämässään, kun huomaavat olevansa itse enää sivustakatsojia, ja tuntuu että kaikki muut päättää siitä omasta elämästäkin, lapset, puoliso, ja työnantaja. Halutaan joku muutos siihen, että tuntuisi että itse on taas ohjaksissa.
Vierailija kirjoitti:
Monelle nuorelle naiselle nelikymppinen perheenisä on kivaa hupia ja sulka hattuun 👍 Tällaisella miehellä voi olla jo uraa, statusta ja rahaa toisin kuin 25vuotialla opiskelijajätkillä.
Tämä.
Itkee mieluummin Jaguarissa kuin bussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo siitäkin ettei tavismiehet nyt ole niin erilaisia 20- kuin 40+-vuotiaana. Löysempiä ja kiloja lisää ehkä yksi vuodessa. Mutta eivätpä olleet mitään herkkuja nuorenakaan.
En tunnusta saaneeni hepulivaihetta eikä minulla ole salarakastakaan, mutta mielessä on käynyt useasti tässä viime vuosien aikana. Syynä ei ole se, että olisin hepuli-iässä vaan se, että vaimoni on. Juuri 40 täyttänyt ja oma mies (minä) ei kiinnosta pätkääkään, mutta muut kyllä. Hankki kaksoielämän ja vähät välitti perheestään ja miehestään. Suunnitelmat olivat jo pitkällä uuden elämän aloittamiseksi. Minulle selitti vaikka mitä erilleen kasvamisesta, sairauksista ja työstressistä, masennuksesta. Siksi ei kuulema kiinnostanut. No samalla tämä viriili nelikymppinen paneskeli tuttua harrastuskaveriaan, nautiskeli kavereiden tuella konserteista ja taidetapahtumista ja elämästään ja itki kotona kohtaloaan "masennuksen ja sairauden kourissa".
Voi olla, että miehillä tulee joku lisämenovaihe tietyssä iässä, mutta omakohtaisesti voin sanoa, että se johtuu ainoastaan siitä, että vaimoni lopetti seksin (ja kaiken muunkin; mainitsen ihan varmuuden vuoksi) kanssani. Sitä en tiedä, ihastuiko ensin ja sitten alkoi nähdä kaiken huonona minussa vai toisin päin. Mutta ilman tapahtunutta en itse miettisi vaihtoehtona ketään muuta. Miehiä on helppo syyllistää menohaluistaan, mutta taustalla voi olla myös seurustelukumppanin menohalujen puute tai niiden kohteen vaihtuminen. Valitettavasti ainakin tämän palstan keskustelujen perusteella vain naisille tämä tuntuu olevan sallittua ja hyväksyttävää.
Alapeukkuja odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen "ongelma", että honkkelista kukkakeppimiehestäni on kuoriutunut vanhemmiten oikea adonis! Pitkä varsi on saanut massaa, ja kasvot ovat miehistyneet kunnolla vasta viime vuosina. Myös itseluottamus on kasvanut kohisten, ja se jos mikä suoristaa selkää ja komistaa. Siinä minä hänen rinnallaan pikkuhiljaa rupsahdan, kun hän se vain komistuu! :D Jos hän nyt alkaisi villiintymään, niin siellä olisi jo valmiina melkoinen bändärikenttä odottamassa kieli pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä kukaan ei ole saanut mitään hepulia, ottanut salarakasta tai eronnut. Tasapainoisilla ihmisillä on tasapainoinen elämä.
Mun mies on niin tasapaksun tasapainoinen, että juuri se tekee hänestä kriisialttiin. Sukuominaisuus, että ajottain tietynlainen jousto puuttuu. (Pätee yllättäen levottomaan anoppiin, saman asian 2 ääripäätä.) Nyt 43 v asia tuntuu olevan vähän enemmän pinnalla, kun lapsikin aikuistuu ja työelämän pitäisi uudistaa.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on melko valmiita panemaan vieraitakin naisia.
Se on naisista kiinni, haluavatko antaa varatuille (ja usein vielä reippaasti itseään vanhemmille) miehille. Jotkut jopa haluavat tehdä lapsia sellaisten kanssa.
Eli oikea ilmaus ei ole että miehet saavat hepulin ja kriisin, vaan naiset mahdollistavat tuon kriiseilyn. Jos naiset eivät kiinnostu näistä niin kriisi jää noin yhden epäonnistuneen ravintolaillan mittaiseksi...
Vieras nainen ei riko luottamussuhdetta kenenkään kanssa. Pettävä mies rikkoo.
Sinänsä erikoista että vielä löytyy ihmisiä joiden mielestä naisten pitäisi olla joku koko maailman moraalinen selkäranka.
Sitähän tässä on jokunen sataviime vuotta yritetty, eikä ole toiminut.
Miesten kuuluu sisäistää ne omat moraaliset velvoitteensa, tai sitten jäävät yksin.
Vierailija kirjoitti:
38-vuotiaana hommasi salarakkaan, jonka otti myöhemmin ykkösnaisekseen. Siihen päättyi meidän onni.
Miten joku VOI ajatella noin? Luuletko että näin olisi käynyt, jos teillä todella olisi ollut onnellinen parisuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo niinkään liity miehen ikään, vaan lasten ikään.
Nelikymppisillä on usein nuoria lapsia, jolloin näitä kriisejä tulee ruuhkavuosien seurauksena.
Ei liity lasten ikään kriisit, vaan siihen ikiomaan miehisyyteen. Tai oikeammin sen hiipumiseen. Kun huomaa, että alkaa olla nuorille naisille pelkkää ilmaa, näkee omien teiniensä kasvavan, aloittelevan seurustelusuhteita ja havaitsee, että elinvoimaiset inttipojat saattaisivat olla omia poikia, niin siinä ei enää naurata, vaan pitää yrittää etsiä se nuoruus taas vaikka mistä.
Ekana lähtee tietenkin muija, joka ikävästi muistuttaa omasta vanhenemisesta. Muijan mukana pistetään myös teinit pois, sillä heistähän huutaa jo kauas, että mies ei ole mikään nuori kolli enää. Nuorison jaksaminen ja into myös ärsyttää vanhaa pappaa.
Uusi mamma ja uudet lapset tuovat hetkeksi viriiliydentunnetta ja saa unohtamaan, että sitä onkin jo keski-ikäinen äijä.
Noin mekin ollaan se analysoitu. Miehen työ alkaa olla tehty ja elinvoima hiipuu. Se keskittyy viimeiseen pisteeseen, vyötärön alapuolelle.
Oma mieheni vonkaa/himoitsee jatkuvasti ja kitisee, etten anna tarpeeksi. Todellisuudessa elämämme ei ole muuttunut miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on melko valmiita panemaan vieraitakin naisia.
Se on naisista kiinni, haluavatko antaa varatuille (ja usein vielä reippaasti itseään vanhemmille) miehille. Jotkut jopa haluavat tehdä lapsia sellaisten kanssa.
Eli oikea ilmaus ei ole että miehet saavat hepulin ja kriisin, vaan naiset mahdollistavat tuon kriiseilyn. Jos naiset eivät kiinnostu näistä niin kriisi jää noin yhden epäonnistuneen ravintolaillan mittaiseksi...
Vieras nainen ei riko luottamussuhdetta kenenkään kanssa. Pettävä mies rikkoo.
Sinänsä erikoista että vielä löytyy ihmisiä joiden mielestä naisten pitäisi olla joku koko maailman moraalinen selkäranka.
Sitähän tässä on jokunen sataviime vuotta yritetty, eikä ole toiminut.
Miesten kuuluu sisäistää ne omat moraaliset velvoitteensa, tai sitten jäävät yksin.
Kun nimenomaan eivät näytä jäävän yksin. Päinvastoin, näyttävät saavan enemmän naisia kuin moraalisemmat miehet.
Myynti-alalla ollessa juuri nuo 40 kympin tietämissä olevat ovat pahimpia. 50 kymppiset ja vanhemmmat jo rauhoittuneet kovasti, mutta 40 kymppiset koittaa saada muutakin kuin pelkkää myyntiä. Se on todella ärsyttävää, olen vain myyjä ja en voi antaa pilsua joka kipon ja kupin vuoksi. Myyn kuitenkin joka päivä eri ihmisille koko ajan. Myyntityössä 40 kymppiset ukot on kyllä ihan peestä.