Kuinka yleistä siis on, että nelikymppiset miehet saavat jonkun hepulin ja kriisin?

Vierailija kirjoitti:

Aika väheksyvästi täällä puhutaan miesten halusta erota. Ikään kuin aina olisi kyseessä jokin hulluilukausi, johon voi suhtautua huumorilla. Ja joka aina koituisi miehen epäonneksi.

Mitäs jos mies on vain todennut haluavansa elämältä enemmän kuin sillä hetkellä saa? Samalla syyllähän ne naisetkin eroavat, nelikymppisinä tai muulloin. Ei niillekään naureskella ja keksitä jotain villityksiä tai kriisejä. Niitä rohkaistaan.

Ihan samalla lailla se on miehenkin oikeus erota epätyydyttävästä suhteesta kuin naisenkin. Ihan samalla lailla voimaantumista se on. Ei meillä kellään ole kuin tämä yksi elämä.

Mielestäni tämä ikäkriisi koskee ihan samalla tavalla naisiakin. Hyvä vaan että puhutaan aiheesta, ehkä joku herää huomaamaan että ei se välttämättä ole se oma parisuhde mikä on kriisissä vaan voi olla että itse on itsensä kanssa kriisissä. Tottakai on syitäkin eroon, mutta ikäkriisi on arjessa nähty aika monen kohdalla.

Omalla kohdallani (naisena) yritän pitää pään kylmänä mutta kyllä tekee tiukkaa. Tähän kriisiin yhdistyy ihan kaikki: ajatus omasta vanhenemisesta, unelmien ja toiveiden saavuttamisesta, elämän rajallisuudesta, arkeen kyllästymisestä. Että tässäkö se elämä oli? Ja näiden ajatusten keskellä ymmärrän miten helppoa se on hakea ratkaisu tähän vaihtamalla kumppania. Onhan se ihana tunne ihastua, rakastua, aloittaa alusta.

Ja samaan aikaan se nykyinen puoliso voi olla ihan täydellinen. Mikään ei ole muuttunut, mutta oman pään sisällä muuttuukin yhtäkkiä tai pikku hiljaa kaikki.

Kuten sanoin, yritän pitää pään kylmänä, mutta kriisi on kova.

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Sen noin 10v jaksaa nalkuttavaa vaimoa ja vähäistä seksin määrää. Sen jälkeen tilanne vain yksinkertaisesti riistäytyy käsistä n. 40 vuotiaana. Ei miesten päät kestä nalkuttavia ämmiä.

Näin se meni minullakin.

M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väheksyvästi täällä puhutaan miesten halusta erota. Ikään kuin aina olisi kyseessä jokin hulluilukausi, johon voi suhtautua huumorilla. Ja joka aina koituisi miehen epäonneksi.

Mitäs jos mies on vain todennut haluavansa elämältä enemmän kuin sillä hetkellä saa? Samalla syyllähän ne naisetkin eroavat, nelikymppisinä tai muulloin. Ei niillekään naureskella ja keksitä jotain villityksiä tai kriisejä. Niitä rohkaistaan.

Ihan samalla lailla se on miehenkin oikeus erota epätyydyttävästä suhteesta kuin naisenkin. Ihan samalla lailla voimaantumista se on. Ei meillä kellään ole kuin tämä yksi elämä.

Mielestäni tämä ikäkriisi koskee ihan samalla tavalla naisiakin. Hyvä vaan että puhutaan aiheesta, ehkä joku herää huomaamaan että ei se välttämättä ole se oma parisuhde mikä on kriisissä vaan voi olla että itse on itsensä kanssa kriisissä. Tottakai on syitäkin eroon, mutta ikäkriisi on arjessa nähty aika monen kohdalla.

Omalla kohdallani (naisena) yritän pitää pään kylmänä mutta kyllä tekee tiukkaa. Tähän kriisiin yhdistyy ihan kaikki: ajatus omasta vanhenemisesta, unelmien ja toiveiden saavuttamisesta, elämän rajallisuudesta, arkeen kyllästymisestä. Että tässäkö se elämä oli? Ja näiden ajatusten keskellä ymmärrän miten helppoa se on hakea ratkaisu tähän vaihtamalla kumppania. Onhan se ihana tunne ihastua, rakastua, aloittaa alusta.

Ja samaan aikaan se nykyinen puoliso voi olla ihan täydellinen. Mikään ei ole muuttunut, mutta oman pään sisällä muuttuukin yhtäkkiä tai pikku hiljaa kaikki.

Kuten sanoin, yritän pitää pään kylmänä, mutta kriisi on kova.

Minulla helpotti tuo kriisi vasta 44 vuotiaana. Se alkoi 39 vuotiaana, kun sain hormonaalisen ehkäisyn pois steriloinnin myötä ja silloin alkoi menokenkä vipattamaan ihan kunnolla. Kun itseä panetti koko ajan ja mies tuntui olevan aina väsynyt ja tympääntynyt, tyly, tylsimys ja vaikka mitä, niin varsinkin näin keväisin kävi ihan ylikierroksilla mielenkiintoisten miesten suhteen. Ja mielenkiintoisia miehiä oli joka paikka pullollaan.

En kuitenkaan tehnyt mitään juttelemista ihmeellisempää, mutta mielikuvitus kyllä laukkasi reippaasti muutaman mukavan miehen suhteen. Hyvä että en tehnyt mitään, sillä jossakin välissä oma mieheni alkoi kiinnittämään vihdoinkin huomionsa minuun ja sai käytöksellään ja ihanuudellaan taas minut puolelleen. Nyt ei enää tee mieli vierasta, vaan oman miehen kainaloon on ihana kömpiä illalla. Seksiä on ja se on jopa parempaa kuin silloin seurusteluaikoina reipas kaksikymmentä vuotta sitten. N45

Vierailija kirjoitti:

Sen noin 10v jaksaa nalkuttavaa vaimoa ja vähäistä seksin määrää. Sen jälkeen tilanne vain yksinkertaisesti riistäytyy käsistä n. 40 vuotiaana. Ei miesten päät kestä nalkuttavia ämmiä.

Näin se meni minullakin.

M51

...Ja sinä olet..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen noin 10v jaksaa nalkuttavaa vaimoa ja vähäistä seksin määrää. Sen jälkeen tilanne vain yksinkertaisesti riistäytyy käsistä n. 40 vuotiaana. Ei miesten päät kestä nalkuttavia ämmiä.

Näin se meni minullakin.

M51

...Ja sinä olet..?

Hän on hyvin yksinäinen mies nyt. Pildeä ei ole saanut vuosikymmeniin ja elämässä ei ole muutenkaan iloa.

Vierailija kirjoitti:

Se on se andropaussi: läskiä kertyy ja pili kutistuu ja alkaa lerputtaa.

Joidenkin naisten hupina on solvata miehiä loputtomasti.

Ei ihme jos mies häipyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Olit siis tehnyt todella huonoja valintoja sitä ennen, olit epäonnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se andropaussi: läskiä kertyy ja pili kutistuu ja alkaa lerputtaa.

Joidenkin naisten hupina on solvata miehiä loputtomasti.

Ei ihme jos mies häipyy.

Minun mies on 47 vuotias ja hän on upea. Hän on nyt huomattavasti upeampi niin kropaltaan ja muiltakin osin kuin vaikka kaksikymmentä vuotta sitten. Tai kymmenenkin vuotta sitten. Nyt mies on Mies. En todellakaan solvaa häntä, vaan katson onnellisena ja saan takaisin yhtä onnellisen katseen.

Ihastuminen työkaveriin ja ilmeisesti työkaverinkin (naimisissa ja perheellinen hänkin) puolelta ihastumista. Vaimon haukkumista hulluksi kun vaimo kehtaa epäillä, että olisivat muuta kuin ystäviä. Erolla uhkailua. Onhan se aikamoista tietää, että perhe saa jäädä jos vaan toinen nainen riittävän paljon antaa ymmärtää. Ilman lapsia ei olisi tilanne säilynyt kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Olit siis tehnyt todella huonoja valintoja sitä ennen, olit epäonnistunut.

En ollut tehnyt huonoja valintoja, mutta aloin tehdä vielä parempia valintoja. Elämässä on katsos muutakin kuin hyvä ja huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Olit siis tehnyt todella huonoja valintoja sitä ennen, olit epäonnistunut.

En ollut tehnyt huonoja valintoja, mutta aloin tehdä vielä parempia valintoja. Elämässä on katsos muutakin kuin hyvä ja huono.

Entä toisen osapuolen näkemys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Olit siis tehnyt todella huonoja valintoja sitä ennen, olit epäonnistunut.

En ollut tehnyt huonoja valintoja, mutta aloin tehdä vielä parempia valintoja. Elämässä on katsos muutakin kuin hyvä ja huono.

Entä toisen osapuolen näkemys?

Miten liittyy asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin 45 vuotias lähti juuri kolmannelle kierrokselle. Vähän yli parikymppisenä hän meni naimisiin ensimmäisen vaimon kanssa, teki lapsen ja erosi kolmekymppisenä. Noin 35 vuotiaana hän meni toisen naisen kanssa naimisiin, teki lapsen ja erosi nelikymppisenä. Nyt 45 vuotiaana talossa on kolmas rouva vatsa pystyssä, mutta ennustan tällekin liitolle huonoa.

Kaikki rouvat ovat olleet miestä hieman nuorempia ja ensimmäisen liiton tytär on jo lapsentekoiässä hänkin, joten siinä voi isin ja tyttären mahdollisesti tulevat lapset olla iloisesti leikkikavereita. Isi ehtii vielä hyvinkin muutaman varvin tekemään lapsukaisia. Ei ehdi ikäkriisiä pukata sedälle.

Miksi puhut tästä kaikesta kuin sarjasta epäonnistumisia? Miehän voi olla vaikka kuinka ylpeä ja onnellinen jokaisesta perheestään, ovathan vanhimman tyttärenkin kanssa juttusi mukaan väleissä ja muuta.

Ero on aina epäonnistuminen. Aina.

Ei ole. Itselläkin se oli paljon paremman alku ja suuri voitto. Tiedä sitten mikä ”kolmenkympin kriisi” se mulle näin naisena oli, mutta siitä mun elämä vasta alkoi.

Olit siis tehnyt todella huonoja valintoja sitä ennen, olit epäonnistunut.

En ollut tehnyt huonoja valintoja, mutta aloin tehdä vielä parempia valintoja. Elämässä on katsos muutakin kuin hyvä ja huono.

Entä toisen osapuolen näkemys?

Pitäisikö sinun mielestäsi epätyydyttävään suhteeseen jäädä jonkun toisen mieliksi? Millä vuosikymmenellä oikein elät? Sehän just olisi epäonnistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Aika väheksyvästi täällä puhutaan miesten halusta erota. Ikään kuin aina olisi kyseessä jokin hulluilukausi, johon voi suhtautua huumorilla. Ja joka aina koituisi miehen epäonneksi.

Mitäs jos mies on vain todennut haluavansa elämältä enemmän kuin sillä hetkellä saa? Samalla syyllähän ne naisetkin eroavat, nelikymppisinä tai muulloin. Ei niillekään naureskella ja keksitä jotain villityksiä tai kriisejä. Niitä rohkaistaan.

Ihan samalla lailla se on miehenkin oikeus erota epätyydyttävästä suhteesta kuin naisenkin. Ihan samalla lailla voimaantumista se on. Ei meillä kellään ole kuin tämä yksi elämä.

Ei siinä mitään vikaa olekaan jos haluaa erota epätyydyttävästä suhteesta, mutta kun nämä ikäkriiseilevät perheenisät unohtavat omat lapsensakin kun on kiire etsiä itseään (ja uutta naista) eron jälkeen.