Auttaako masennuslääkkeet vain aivokemiamasennuksiin, mutta ei trauman hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Ensinnäkin, aikuinen poika asuu kotona, siinä voi olla jo ongelma. Milloin poika itsenäistyy?

Se , että jos joku menee pieleen ja poika heittää heti hanskat tiskiin kertoo itseluottamuksen puutteesta. Jo lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä, se on tärkeä taito .

Onko mitään asiaa missä poika on omasta mielestään taitava?

Tietääkö hän mitä elämältään haluaa?

Terapiasta olisi varmasti hyötyä.

Mutta kaikki terapiat eivät ole samanarvoisia . Pitää löytää itselleen toimiva muoto ja terapeutti.

Terapiassa pitää myös olla valmis käsittelemään tunteitaan ja toiveitaan, vaikeitakin asioita.

Yleensä lääke lamaa ne tunteet hyvin eikä niitä tarvitse käsitellä ollenkaan. Masennus jää kytemään ja vain oireet peittyvät.

Maitohappobakt.valmisteita ei kannata hakuammunnalla syöttää , menee vaan rahat hukkaan.

Todella runsas kuidunsaanti lisää suolistossa hyviä bakteereja tehokkaimmin. (25g /pv ei ole runsas saanti.)

Tehokkaammin kuin maitohappobakt.valmisteet.

Terveellinen ruokavalio ei ole kallis. Raa`at kasvikset ,hedelmät ja marjat ja kuitu toimivat prebiootteina suolistossa .

Liha tuottaa aivan eri bakteereja suolistossa kuin kasvikunnan tuotteet.

Masennuksen hoito on kokonaisvaltaista, ruokavalio on erittäin hyvä tukihoito.

Toivottavasti itsenäistyy pian. Nyt hän on vasta 18 v.

Poika on analyyttinen ja älykäs. En ole aivan varma tietääkö itse. Ei ole tavoitteita.

Hän on tavannut psykologia säännöllisesti, mutta ei ole mitään tavoitteita, ei haluja, ei toivoa, ei uskoa mihinkään.... keskustelee astrofysiikasta ja kvanttifysiikasta, mutta itsestään ei osaa sanoa mitään. Oli lääkkeitä tai ei.

Teen kyllä monipuolista raakaa ruokaa, mutta enpä voi kaikkea kaataa kurkusta alaskaan, jos ei itse syö. Lämmin kasvis ruoka uppoaa.

Varmaan vähän hukassa itsensä kanssa. Miten ystävät ,harrastukset? onko ollenkaan?

Jos astrofysiikka ym.kiinnostaa niin siitä kannattaa varmaan lähteä ja luoda uskoa omiin kykyihinsä.

Psykologi käynnit eivät ole ns.terapiaa. Kun KELA myöntää terapian, niin se on 1-2 x viikko , tavoittellista toimintaa jonka pitää psykoterapeutin (4-6 v.)koulutuksen saanut henkilö.

Pitää vaan löytää terapeutti itse,sellainen jonka kanssa työskentely tuntuu luontevalta.

Kilpirauhashormonit kannattaisi mittauttaa, mahd. rauta ja b12 arvot.

Jos on paljon vatsa- tai iho-ongelmia, refluksia tai astmaa, suolisto/vatsahapot eivät ole kunnossa .

Juu varmaan on, mutta ei paljoa lohduta, kun sanoo tappavansa itsensä. Hanki siinä sitten apua, kun mikään ei kiinnosta.

Kaikki verikokeet on otettu ja tutkittu joka suunnasta. Ei ole muuta vikaa kuin masennus ja unettomuus.

Oletteko ottaneet selvää tuetun asumisen mahdollisuuksista?

Tuollainen tilanne on varmasti todella rankka omaisille ja olet itsekin vaarassa sairastua.

Sanooko hän tappavansa itsensä jos yrität patistaa häntä tekemään jotain vai ihan neutraalisti keskustellessa? Jos mikään ei tunnu auttavan niin voisiko kyse olla persoonallisuushäiriöstä?

Toivon teille paljon voimia, olet varmasti tehnyt kaikkesi (eikä pari porkkanaa enemmän poikasi ruokavalioon tekisi mitään hänen mielialalleen).