Auttaako masennuslääkkeet vain aivokemiamasennuksiin, mutta ei trauman hoitoon?

Kieltäydyttyäni vastaanotolla usean vuoden lääkkeiden käytön jälkeen niistä (apua saamatta , haitat kyllä) ja kerrottuani etten niitä aijo enää käyttää , psykiatrini totesi "en minäkään niitä käyttäisi"

😅

Lisäksi sanoi, että potilaat usein suuttuvat kun hän koittaa puhua ruokavalion tärkeydestä mielenterv.potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyttyäni vastaanotolla usean vuoden lääkkeiden käytön jälkeen niistä (apua saamatta , haitat kyllä) ja kerrottuani etten niitä aijo enää käyttää , psykiatrini totesi "en minäkään niitä käyttäisi"

😅

Lisäksi sanoi, että potilaat usein suuttuvat kun hän koittaa puhua ruokavalion tärkeydestä mielenterv.potilaalle.

Ja tämä siis ulkomailla, Eu -alueella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei traumojen vaikutus lähde lääkkeillä.

Ei ole olemassa aivokemiamasennusta silleen kuin ap tarkoittaa.

Tarkoitan aivokemiamasennuksella masennusta, jolla ei ole selitystä, kaikki on ihmisellä ihan hyvin, silti vain masentaa koko elämän ilman lääkkeitä. Eikö tällaisiakin ole?

Ei ole, se on lääketehtaiden keksintöä. Useimmilla ihmisillä maennuksen syntyyn vaikuttaa trauma. Lopuilla suolisto on huonossa kunnossa, ja se vaikuttaa hurjasti aivojen toimintaan. Ruokavalio on tosi tärkeä juttu kokonaishyvinvoinnille. Tuo aivokemiajuttu on myyty uskottavasti jotta ihmiset ostaisivat mielialalääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

Kysyt, mikä on masennusta.

Freud jo sanoi, että ,terveyttä on rakastaa ja tehdä työtä.

Ihminen, joka ei kykene kumpaakaan, on masentunut. Ei kykene iloitsemaan mistään eikä olemaan kiitollinen, eikä tekemään töitä eikä opiskelemaan, on mitä ilmeisemmin masentunut.

Niin, ja jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä että masennuskaudet kuuluvat normaaliin ihmiselämään. Uskoisin, että nykyaikana yksinäisyys on iso osa masennusta ja sitä ettei siitä parannuta. Ihminen on laumaeläin. Yksinäisyys sairastuttaa. Ei lääke yksinäisyyttä paranna.

Terapia muokkaa ihmistä. Muistan kun vuosia sitten tuli hetki kun yhtäkkiä tipahdin perusmasennuksesta astetta syvemmälle ja samaan aikaan mielen syvyyksistä nousi vanha, unohdettu trauma( paha asia).

Eli nämä kaksi asiaa korreloivat keskenään.

Pahan masennuksen alla on muita tunteita, piilossa ja täysin käsittelemätön trauma vuosikymmenten takaa.

Tämä siis mulla.

Muistan kun aika nuorena kärsin käsittämättömän pahasta ahdistuksesta ja masennus oli myös paha välillä.

Makasin vaan sikiöasennossa välillä.

Vain siksi kun en ollut käsitellyt enkä muistanut asioitani.

Terapiassa taasen tarvitaan sitä ahdistusta, se on silta niihin traumoihin.

Jos tukin oireeni lääkkeillä, terapiassa ei välttämättä edistystä.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyttyäni vastaanotolla usean vuoden lääkkeiden käytön jälkeen niistä (apua saamatta , haitat kyllä) ja kerrottuani etten niitä aijo enää käyttää , psykiatrini totesi "en minäkään niitä käyttäisi"

😅
Lisäksi sanoi, että potilaat usein suuttuvat kun hän koittaa puhua ruokavalion tärkeydestä mielenterv.potilaalle.

Totta. Itse oon huomannut että masennus ei ole mikään sairaus vaan itsekkyyttä ja pettymystä siitä kun prinsessoilla ja prinsseillä ei elämässä kaikki suju oman pillin mukaan. 

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

Kysyt, mikä on masennusta.

Freud jo sanoi, että ,terveyttä on rakastaa ja tehdä työtä.

Ihminen, joka ei kykene kumpaakaan, on masentunut. Ei kykene iloitsemaan mistään eikä olemaan kiitollinen, eikä tekemään töitä eikä opiskelemaan, on mitä ilmeisemmin masentunut.

Niin, ja jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä että masennuskaudet kuuluvat normaaliin ihmiselämään. Uskoisin, että nykyaikana yksinäisyys on iso osa masennusta ja sitä ettei siitä parannuta. Ihminen on laumaeläin. Yksinäisyys sairastuttaa. Ei lääke yksinäisyyttä paranna.

Tää viimeinen osio. Täyttä totta, kuin minun "kynästäni".

Johonkin ahdistus- ja paniikkihäiriöön lääkkeet voivat auttaa, mutta ei masennukseen. Masentuneisuus on ihan luonnollista. Nykyään ihmisillä vaan pitkittyy se koska some on asettanut elämälle niin kovat odotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Niin, ei mennyttä kokemusta lääkkeillä muuteta, eikä näkökulmia, eikä tunteita. Nämä muutetaan hyvässä terapiassa.

Itse olen ollut koko elämäni jotenkin surumielinen. Jos en masentunut, niin apaattinen kuitenkin. Pumpulissa kasvoin, ihan ydinperheessä, ensimmäinen läheltä liipannut kuolemakin tapahtui yli kolmekymppisenä. Pääsin yliopistoon, en ole ollut koskaan työttömänä, ”pääsin” nuorena naimisiin, sain ne kaksi lasta juuri silloin kun halusin. Jne. Jne.

Suruuni ei ole syytä. Olen ihan omaksi ilokseni selvitellyt sitä terapiassakin. Eikö selitys ole sitten ”aivokemioissa”?

Dystymia: mikä erottaa sen masennuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyttyäni vastaanotolla usean vuoden lääkkeiden käytön jälkeen niistä (apua saamatta , haitat kyllä) ja kerrottuani etten niitä aijo enää käyttää , psykiatrini totesi "en minäkään niitä käyttäisi"

😅
Lisäksi sanoi, että potilaat usein suuttuvat kun hän koittaa puhua ruokavalion tärkeydestä mielenterv.potilaalle.

Totta. Itse oon huomannut että masennus ei ole mikään sairaus vaan itsekkyyttä ja pettymystä siitä kun prinsessoilla ja prinsseillä ei elämässä kaikki suju oman pillin mukaan. 

Olipa typerä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Itse oon huomannut että masennus ei ole mikään sairaus vaan itsekkyyttä ja pettymystä siitä kun prinsessoilla ja prinsseillä ei elämässä kaikki suju oman pillin mukaan. 

Olipa typerä kommentti.

Mulla on paniikkihäiriö ja olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Nämä joilla on muka pelkkä masennus, ovat vain alakuloisia ja jotenkin hankalia ihmisiä. Yleensä vaikeaan, siis todella vaikeaan masennukseen liittyy joku liitännäissairaus, oli se sitten mielenterveys- ja fyysistä perua. Näitä lääkkeitä määrätään turhaan ihmisille, jotka ovat vain laiskoja tai voisivat parantaa alakuloaan jo pelkästään tapaamalla ihmisiä, syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Ja sanon tämän itse essitalopraamin käyttäjänä (tosin tätä määrätään yleensä vain paniikkihäiriöön). 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Ensinnäkin, aikuinen poika asuu kotona, siinä voi olla jo ongelma. Milloin poika itsenäistyy?

Se , että jos joku menee pieleen ja poika heittää heti hanskat tiskiin kertoo itseluottamuksen puutteesta. Jo lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä, se on tärkeä taito .

Onko mitään asiaa missä poika on omasta mielestään taitava?

Tietääkö hän mitä elämältään haluaa?

Terapiasta olisi varmasti hyötyä.

Mutta kaikki terapiat eivät ole samanarvoisia . Pitää löytää itselleen toimiva muoto ja terapeutti.

Terapiassa pitää myös olla valmis käsittelemään tunteitaan ja toiveitaan, vaikeitakin asioita.

Yleensä lääke lamaa ne tunteet hyvin eikä niitä tarvitse käsitellä ollenkaan. Masennus jää kytemään ja vain oireet peittyvät.

Maitohappobakt.valmisteita ei kannata hakuammunnalla syöttää , menee vaan rahat hukkaan.

Todella runsas kuidunsaanti lisää suolistossa hyviä bakteereja tehokkaimmin. (25g /pv ei ole runsas saanti.)

Tehokkaammin kuin maitohappobakt.valmisteet.

Terveellinen ruokavalio ei ole kallis. Raa`at kasvikset ,hedelmät ja marjat ja kuitu toimivat prebiootteina suolistossa .

Liha tuottaa aivan eri bakteereja suolistossa kuin kasvikunnan tuotteet.

Masennuksen hoito on kokonaisvaltaista, ruokavalio on erittäin hyvä tukihoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Itse oon huomannut että masennus ei ole mikään sairaus vaan itsekkyyttä ja pettymystä siitä kun prinsessoilla ja prinsseillä ei elämässä kaikki suju oman pillin mukaan. 

Olipa typerä kommentti.

Mulla on paniikkihäiriö ja olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Nämä joilla on muka pelkkä masennus, ovat vain alakuloisia ja jotenkin hankalia ihmisiä. Yleensä vaikeaan, siis todella vaikeaan masennukseen liittyy joku liitännäissairaus, oli se sitten mielenterveys- ja fyysistä perua. Näitä lääkkeitä määrätään turhaan ihmisille, jotka ovat vain laiskoja tai voisivat parantaa alakuloaan jo pelkästään tapaamalla ihmisiä, syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Ja sanon tämän itse essitalopraamin käyttäjänä (tosin tätä määrätään yleensä vain paniikkihäiriöön). 

Kaverillani loppui paniikkikohtaukset kun piilevä anemia hoidettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Ensinnäkin, aikuinen poika asuu kotona, siinä voi olla jo ongelma. Milloin poika itsenäistyy?

Se , että jos joku menee pieleen ja poika heittää heti hanskat tiskiin kertoo itseluottamuksen puutteesta. Jo lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä, se on tärkeä taito .

Onko mitään asiaa missä poika on omasta mielestään taitava?

Tietääkö hän mitä elämältään haluaa?

Terapiasta olisi varmasti hyötyä.

Mutta kaikki terapiat eivät ole samanarvoisia . Pitää löytää itselleen toimiva muoto ja terapeutti.

Terapiassa pitää myös olla valmis käsittelemään tunteitaan ja toiveitaan, vaikeitakin asioita.

Yleensä lääke lamaa ne tunteet hyvin eikä niitä tarvitse käsitellä ollenkaan. Masennus jää kytemään ja vain oireet peittyvät.

Maitohappobakt.valmisteita ei kannata hakuammunnalla syöttää , menee vaan rahat hukkaan.

Todella runsas kuidunsaanti lisää suolistossa hyviä bakteereja tehokkaimmin. (25g /pv ei ole runsas saanti.)

Tehokkaammin kuin maitohappobakt.valmisteet.

Terveellinen ruokavalio ei ole kallis. Raa`at kasvikset ,hedelmät ja marjat ja kuitu toimivat prebiootteina suolistossa .

Liha tuottaa aivan eri bakteereja suolistossa kuin kasvikunnan tuotteet.

Masennuksen hoito on kokonaisvaltaista, ruokavalio on erittäin hyvä tukihoito.

Toivottavasti itsenäistyy pian. Nyt hän on vasta 18 v.

Poika on analyyttinen ja älykäs. En ole aivan varma tietääkö itse. Ei ole tavoitteita.

Hän on tavannut psykologia säännöllisesti, mutta ei ole mitään tavoitteita, ei haluja, ei toivoa, ei uskoa mihinkään.... keskustelee astrofysiikasta ja kvanttifysiikasta, mutta itsestään ei osaa sanoa mitään. Oli lääkkeitä tai ei.

Teen kyllä monipuolista raakaa ruokaa, mutta enpä voi kaikkea kaataa kurkusta alaskaan, jos ei itse syö. Lämmin kasvis ruoka uppoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Ensinnäkin, aikuinen poika asuu kotona, siinä voi olla jo ongelma. Milloin poika itsenäistyy?

Se , että jos joku menee pieleen ja poika heittää heti hanskat tiskiin kertoo itseluottamuksen puutteesta. Jo lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä, se on tärkeä taito .

Onko mitään asiaa missä poika on omasta mielestään taitava?

Tietääkö hän mitä elämältään haluaa?

Terapiasta olisi varmasti hyötyä.

Mutta kaikki terapiat eivät ole samanarvoisia . Pitää löytää itselleen toimiva muoto ja terapeutti.

Terapiassa pitää myös olla valmis käsittelemään tunteitaan ja toiveitaan, vaikeitakin asioita.

Yleensä lääke lamaa ne tunteet hyvin eikä niitä tarvitse käsitellä ollenkaan. Masennus jää kytemään ja vain oireet peittyvät.

Maitohappobakt.valmisteita ei kannata hakuammunnalla syöttää , menee vaan rahat hukkaan.

Todella runsas kuidunsaanti lisää suolistossa hyviä bakteereja tehokkaimmin. (25g /pv ei ole runsas saanti.)

Tehokkaammin kuin maitohappobakt.valmisteet.

Terveellinen ruokavalio ei ole kallis. Raa`at kasvikset ,hedelmät ja marjat ja kuitu toimivat prebiootteina suolistossa .

Liha tuottaa aivan eri bakteereja suolistossa kuin kasvikunnan tuotteet.

Masennuksen hoito on kokonaisvaltaista, ruokavalio on erittäin hyvä tukihoito.

Toivottavasti itsenäistyy pian. Nyt hän on vasta 18 v.

Poika on analyyttinen ja älykäs. En ole aivan varma tietääkö itse. Ei ole tavoitteita.

Hän on tavannut psykologia säännöllisesti, mutta ei ole mitään tavoitteita, ei haluja, ei toivoa, ei uskoa mihinkään.... keskustelee astrofysiikasta ja kvanttifysiikasta, mutta itsestään ei osaa sanoa mitään. Oli lääkkeitä tai ei.

Teen kyllä monipuolista raakaa ruokaa, mutta enpä voi kaikkea kaataa kurkusta alaskaan, jos ei itse syö. Lämmin kasvis ruoka uppoaa.

Varmaan vähän hukassa itsensä kanssa. Miten ystävät ,harrastukset? onko ollenkaan?

Jos astrofysiikka ym.kiinnostaa niin siitä kannattaa varmaan lähteä ja luoda uskoa omiin kykyihinsä.

Psykologi käynnit eivät ole ns.terapiaa. Kun KELA myöntää terapian, niin se on 1-2 x viikko , tavoittellista toimintaa jonka pitää psykoterapeutin (4-6 v.)koulutuksen saanut henkilö.

Pitää vaan löytää terapeutti itse,sellainen jonka kanssa työskentely tuntuu luontevalta.

Kilpirauhashormonit kannattaisi mittauttaa, mahd. rauta ja b12 arvot.

Jos on paljon vatsa- tai iho-ongelmia, refluksia tai astmaa, suolisto/vatsahapot eivät ole kunnossa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

N. kaksi vuotta, jos olisin oppinut nukkumaan nopeammin olisin lopettanut varmasti aiemmin koska ahdistuneisuus väheni huomattavasti nopeammin ja mieliala ja toimintakyky normalisoitui ehkä alle vuodessa.

Unettomuuteen en todellakaan suostuisi ottamaan mitään rauhoittavia enkä nukahtamislääkkeitä, minulla ei ole mitään tarvetta saada päätä sekaisin ja mahdollisesti koukuttua johonkin lääkkeeseen. (Eikä nukahtaminen ollut se ongelma.)

Kyllähän sinun pitäisi tietää mitä on masennus jos kerran olet siitä onnistunut paranemaan.

Masennus on musta peitto joka estää iloisuuden, ja josta pidemmällä aikavälillä tulee hyvä ystävä. Se estää näkemästä mitään hyvää tai ainakin nauttimasta näkemästään/kokemastaan mutta samalla se ojentaa kätensä ja auttaa mielen sen viimeisen kynnyksen yli ja antaa autuaan välinpitämättömyyden.

Ensin ahdistaa kykenemättömyys tehdä mitään, kun pitäisi kaikkea. Pitäisi käydä kaupassa, pitäisi tehdä ruokaa, pitäisi pestä hampaat ja tukka, pitäisi pestä pyykiä ja tiskata, pitäisi soittaa kaverille. Netissäkin joku kirjoitti, että paranee kun syö terveellisesti, mutta jos jaksaisi edes keittää kaapista löytyneet riisit, niiden kanssa olisi ketsuppia jos jaksaa hakea jääkaapista. Pitäisi vaihtaa lakanat ja imuroida. Pitäisi pystyä hengittämään.

Tarpeeksi kauan kun pitäisi kaikkea eikä vaan pysty mieli antaa periksi ja masennus kroonistuu.

Suru ei ole masennusta, se on tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

N. kaksi vuotta, jos olisin oppinut nukkumaan nopeammin olisin lopettanut varmasti aiemmin koska ahdistuneisuus väheni huomattavasti nopeammin ja mieliala ja toimintakyky normalisoitui ehkä alle vuodessa.

Unettomuuteen en todellakaan suostuisi ottamaan mitään rauhoittavia enkä nukahtamislääkkeitä, minulla ei ole mitään tarvetta saada päätä sekaisin ja mahdollisesti koukuttua johonkin lääkkeeseen. (Eikä nukahtaminen ollut se ongelma.)

Kyllähän sinun pitäisi tietää mitä on masennus jos kerran olet siitä onnistunut paranemaan.

Masennus on musta peitto joka estää iloisuuden, ja josta pidemmällä aikavälillä tulee hyvä ystävä. Se estää näkemästä mitään hyvää tai ainakin nauttimasta näkemästään/kokemastaan mutta samalla se ojentaa kätensä ja auttaa mielen sen viimeisen kynnyksen yli ja antaa autuaan välinpitämättömyyden.

Ensin ahdistaa kykenemättömyys tehdä mitään, kun pitäisi kaikkea. Pitäisi käydä kaupassa, pitäisi tehdä ruokaa, pitäisi pestä hampaat ja tukka, pitäisi pestä pyykiä ja tiskata, pitäisi soittaa kaverille. Netissäkin joku kirjoitti, että paranee kun syö terveellisesti, mutta jos jaksaisi edes keittää kaapista löytyneet riisit, niiden kanssa olisi ketsuppia jos jaksaa hakea jääkaapista. Pitäisi vaihtaa lakanat ja imuroida. Pitäisi pystyä hengittämään.

Tarpeeksi kauan kun pitäisi kaikkea eikä vaan pysty mieli antaa periksi ja masennus kroonistuu.

Suru ei ole masennusta, se on tervettä.

Kyllä tiedän mitä on masennus, tuskainen ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset.

Monta vuotta on niitä takana ja lääkkeden varaan tuudittautumista. Lääkkeiden, jotka eivät koskaan auttaneet ja vain haittoja tuli. Monta vuotta tuhlasin niiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaisempi kirjoittaja, joka on kertonut aikuisen poikani olevan itsetuhoisesti masentunut.

Poika asuu kotona. Teen monipuolista ruokaa. Monipuolista, kasviksia, kallistakin. Olen puoli elämää syöttänyt maitohappobakteereita. Olin ekat neljä vuotta kotiäitinä, eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Elämässä ei ole mitään kamalan isoa traumaa (väkivaltaa, alkoholismia..,), vaan vanhempien lisäksi neljä suht täyspäistä isovanhempaa.

Poika itse sanoo, että hänen elämässään on myös kaikki hyvin. Me kaikki olemme ymmällään. Tai joo, näen kyllä vääristyneitä ajatusmalleja (jos jotain menee pieleen, niin poika heti heittää hanskat naulaan), mutta kokonaisuutena silti taustalla on oltava jotain selittämätöntä. Ravinto ei riitä selittämään.

Ensinnäkin, aikuinen poika asuu kotona, siinä voi olla jo ongelma. Milloin poika itsenäistyy?

Se , että jos joku menee pieleen ja poika heittää heti hanskat tiskiin kertoo itseluottamuksen puutteesta. Jo lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä, se on tärkeä taito .

Onko mitään asiaa missä poika on omasta mielestään taitava?

Tietääkö hän mitä elämältään haluaa?

Terapiasta olisi varmasti hyötyä.

Mutta kaikki terapiat eivät ole samanarvoisia . Pitää löytää itselleen toimiva muoto ja terapeutti.

Terapiassa pitää myös olla valmis käsittelemään tunteitaan ja toiveitaan, vaikeitakin asioita.

Yleensä lääke lamaa ne tunteet hyvin eikä niitä tarvitse käsitellä ollenkaan. Masennus jää kytemään ja vain oireet peittyvät.

Maitohappobakt.valmisteita ei kannata hakuammunnalla syöttää , menee vaan rahat hukkaan.

Todella runsas kuidunsaanti lisää suolistossa hyviä bakteereja tehokkaimmin. (25g /pv ei ole runsas saanti.)

Tehokkaammin kuin maitohappobakt.valmisteet.

Terveellinen ruokavalio ei ole kallis. Raa`at kasvikset ,hedelmät ja marjat ja kuitu toimivat prebiootteina suolistossa .

Liha tuottaa aivan eri bakteereja suolistossa kuin kasvikunnan tuotteet.

Masennuksen hoito on kokonaisvaltaista, ruokavalio on erittäin hyvä tukihoito.

Toivottavasti itsenäistyy pian. Nyt hän on vasta 18 v.

Poika on analyyttinen ja älykäs. En ole aivan varma tietääkö itse. Ei ole tavoitteita.

Hän on tavannut psykologia säännöllisesti, mutta ei ole mitään tavoitteita, ei haluja, ei toivoa, ei uskoa mihinkään.... keskustelee astrofysiikasta ja kvanttifysiikasta, mutta itsestään ei osaa sanoa mitään. Oli lääkkeitä tai ei.

Teen kyllä monipuolista raakaa ruokaa, mutta enpä voi kaikkea kaataa kurkusta alaskaan, jos ei itse syö. Lämmin kasvis ruoka uppoaa.

Varmaan vähän hukassa itsensä kanssa. Miten ystävät ,harrastukset? onko ollenkaan?

Jos astrofysiikka ym.kiinnostaa niin siitä kannattaa varmaan lähteä ja luoda uskoa omiin kykyihinsä.

Psykologi käynnit eivät ole ns.terapiaa. Kun KELA myöntää terapian, niin se on 1-2 x viikko , tavoittellista toimintaa jonka pitää psykoterapeutin (4-6 v.)koulutuksen saanut henkilö.

Pitää vaan löytää terapeutti itse,sellainen jonka kanssa työskentely tuntuu luontevalta.

Kilpirauhashormonit kannattaisi mittauttaa, mahd. rauta ja b12 arvot.

Jos on paljon vatsa- tai iho-ongelmia, refluksia tai astmaa, suolisto/vatsahapot eivät ole kunnossa .

Juu varmaan on, mutta ei paljoa lohduta, kun sanoo tappavansa itsensä. Hanki siinä sitten apua, kun mikään ei kiinnosta.

Kaikki verikokeet on otettu ja tutkittu joka suunnasta. Ei ole muuta vikaa kuin masennus ja unettomuus.

Ne vain sotkevat pääsi lopullisesti. Paremman tuloksen saat liikkumalla luonnossa ja lopettamalla sometuksen ja varsinkin YLE:n oksennusten katsomisen.