Auttaako masennuslääkkeet vain aivokemiamasennuksiin, mutta ei trauman hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Eli ihminen ei voi mielestäsi olla masentunut jos ei ole kokenut mitään traumaa?

No, mielipidehän se sekin tietty on.

Just tollasten mielipiteiden totuuksina toitottajien takia monet viivyttää sitä avun hakemista turhaan kun alkaa ajatella, että eihän mua mikään voi vaivata kun muilla on kaikkia pahoja ongelmia ja traumoja nehän sitä apua tarvitsee. Eihän mulla nyt voi masennusta olla kun kaikki on hyvin, kyllä mä tän kestän, en mä mitään apua ansaitse.

Itsekin olin ihan vaan masentunut ja ahdistunut, ihan ilman syytä. Hyvä perhe, hyvä lapsuus, hyvät kestävät kaverisuhteet, ihan tavallinen elämä. Lopulta aloin saamaan paniikkioireita ja hain vihdoin apua. Sain lääkkeet, paranin ja elän ihan tavallista normaalia elämää tällähetkellä ilman masennusta ja ihan ilman mitään terapioita tai traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun traumat vaikuttaa niin että olen 'toistaitoinen'. Osaan tehdä ruokaa, osaan perussiivouksen mutta en jaksa tehdä sitä mitä pitäisi.

Sotken koko ajan, en pysty pitämään järjestystä.

Hukkaan papereita, nytkin on tärkeä juttu hukassa.

Eli kun on paha kaaos, on vaikea selvitä siitä yksin.

En ole saanut kunnon traumaterapiaa.

Adhd tai add?

Kyllähän se masentaa, jollei saa syyhyn apua.

Mistä tietää, onko masennuksella syy? Jos ei siis itse näe syytä.

Aiheesta hieman sivuun: masennus, bipolaarihäiriö, skitsofrenia ja monet muut mielenterveydenhäiriöt aiheuttavat aivoissa muutoksia. Netistä löytyy kuvia aivomuutoksista.

Monet asiat elämässä aiheuttavat masennusta, mm aivoinfarktin seurauksena suurin osa masentuu aivoissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Kliininen masennus tulisi erottaa harmituksesta jollain eri sanalla tai tulisi ymmärtää, että jokaista joskus harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Mitäs kun ei ole masentunut, ei traumoja, elämässä kaikki kunnossa, mutta somaattiset oireet iskevät: näköhäiriöt, kuulon herkistyminen, pahimpana huimaus joka saa pitämään tolpasta kiinni bussia odottaessa, kun tuntuu että muuten kaatuu. Epämääräiset kivut ja yllättävät ahdistuskohtaukset sydämentykytyksineen (ja nyt en puhu henkisestä ahdistuksesta jossa joku ajatus tai tuleva tapahtuma tms ahdistaisi vaan ihan yksin kotona ollessa sydän alkaa hakata ja hiki valua)? Kärsin noista useita vuosia. Työpaikalla mitattiin melutaso ja se oli ihan normaali, silti minusta tuntui etten pysty keskittymään. Tutkittiin niskat, korvat ja silmät huimauksen takia. Ei mitään, mikä olisi sen selittänyt. Hyvä, onnellinen elämä, paljon ystäviä, hyvä työ, ihmissuhteita, terve lapsi. Kesti kolme vuotta ennen kuin olin niin väsynyt olooni, että tk-lääkäri kirjoitti mielialalääkkeet. Em. oireet poistuivat muutamassa viikossa. Kun yritin vähentää lääkitystä, huimaus alkoi.

Nyt olen ollut useita vuosia ilman lääkkeitä, ja huimaus vaivaa satunnaisesti, samoin näköoireet. En usko hetkeäkään, että ne poistuisivat puhumalla. Edelleenkään ei ole traumoja, masentunutta mielialaa, huolia, ikäviä muistoja tms asioita, joista edes kokisin tarvetta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta hieman sivuun: masennus, bipolaarihäiriö, skitsofrenia ja monet muut mielenterveydenhäiriöt aiheuttavat aivoissa muutoksia. Netistä löytyy kuvia aivomuutoksista.

Monet asiat elämässä aiheuttavat masennusta, mm aivoinfarktin seurauksena suurin osa masentuu aivoissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Kliininen masennus tulisi erottaa harmituksesta jollain eri sanalla tai tulisi ymmärtää, että jokaista joskus harmittaa.

Ap tässä.

Minä nyt puhun masennuksesta, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä, ja lähes ainoa mitä pystyy tekemään on makaaminen. En tarkoita mitään harmitusta tai alakuloa, vaan ranteet-auki-fiilistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Mitäs kun ei ole masentunut, ei traumoja, elämässä kaikki kunnossa, mutta somaattiset oireet iskevät: näköhäiriöt, kuulon herkistyminen, pahimpana huimaus joka saa pitämään tolpasta kiinni bussia odottaessa, kun tuntuu että muuten kaatuu. Epämääräiset kivut ja yllättävät ahdistuskohtaukset sydämentykytyksineen (ja nyt en puhu henkisestä ahdistuksesta jossa joku ajatus tai tuleva tapahtuma tms ahdistaisi vaan ihan yksin kotona ollessa sydän alkaa hakata ja hiki valua)? Kärsin noista useita vuosia. Työpaikalla mitattiin melutaso ja se oli ihan normaali, silti minusta tuntui etten pysty keskittymään. Tutkittiin niskat, korvat ja silmät huimauksen takia. Ei mitään, mikä olisi sen selittänyt. Hyvä, onnellinen elämä, paljon ystäviä, hyvä työ, ihmissuhteita, terve lapsi. Kesti kolme vuotta ennen kuin olin niin väsynyt olooni, että tk-lääkäri kirjoitti mielialalääkkeet. Em. oireet poistuivat muutamassa viikossa. Kun yritin vähentää lääkitystä, huimaus alkoi.

Nyt olen ollut useita vuosia ilman lääkkeitä, ja huimaus vaivaa satunnaisesti, samoin näköoireet. En usko hetkeäkään, että ne poistuisivat puhumalla. Edelleenkään ei ole traumoja, masentunutta mielialaa, huolia, ikäviä muistoja tms asioita, joista edes kokisin tarvetta puhua.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Masennuslääkkeet eivät auta hermoratojen uudelleen rakentumisessa. Ja traumoissa on kyse jumittuneista, haitallisista hermoyhteyksistä, tavallaan on kyse aivovauriosta. Tämä aivovaurio aiheuttaa masennusta, mutta masennuslääkkeet eivät voi korjata asiaa.

No, moni kuitenkin kertoo masennuslääkkeiden auttavan. Millaisiin masennuksiin ne sitten auttavat?

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Voi olla hyvä lapsuus mutta silti jotakin voi olla jota ei vaan muista ja siitä jää "jälki".

Vanha suru joka käsittelemättä.

Tai jokin ikävä tapahtuma jonka mieli on unohtanut.

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Nyt kun Sinun elämänkokemuksesi on se absoluuttinen fakta, niin voisitko kertoa vielä tarkemmin miten meidän tulee elää, mitä työtä meidän kannattaa tehdä ja vaikka vielä meidän lempimusiikinkin joka piristäisi arkea.

Mistäköhän johtuu, että nykyään olen ihan masennusvapaa vaikka en ole käynyt terapiassa enkä syö 75 prosenttisesti kasviksia, enkä taatusti nuku 8 tuntia yössä? Vai onko todella niin, että en vain tiedä olevani masentunut koska parantua ei voi muuten kuin terapialla, eikä ainakaan lääkkeillä?

Vierailija kirjoitti:

Meidän traumapotilaiden pitää vaan odottaa, että lsd saataisiin turvallisena lääkkeenä markkinoille. Sitä tutkittiin USA:ssa juuri lääkkeeksi, mutta sitä alettiin viihdekäyttää ja siitä tuli laitonta. Nyt viime vuosina tutkimukset on aloitettu uudestaan, ja tulokset ovat lupaavia erityisesti traumojen osalta. Aivot muokkautuvat uudestaan, ja tulevat vastaanottavaisiksi esim. terapialle ja positiivisille ajattelumalleille suhteessa ongelmaan.

Mulla on traumatausta, eikä SSRI;t auttaneet yhtään. Ainoa joka auttoi vähän, oli lamotrigiini. Nyt syön Voxraa varmuuden vuoksi, eikä mulle tule siitä sivuvaikutuksia.

Ai niin, myös mirtatsapiini lisää aivojen muokkautuvuutta vähäsen! Syön sitä puoli tablettia unilääkkeenä, paras unilääke ikinä. Ehkä myös auttaa oloihin noinkin matalalla annostuksella, en uskalla lopettaakaan.

SSRI-lääkkeet on jo todettu tehottomiksi ihan kliinisissä tutkimuksissakin.

Vielä tehokkaampi on Jeesus. Hoitaa traumoja ja _todellakin_ antaa uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia.

Tietysti uskova muita ihmisiä ja terapiaakin, eikä uskova ole immuuni ahdoatukselle. Mutta Jeesus antaa kaikista syvimmän onnen ja tunteen omasta arvosta. Pohjan elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Minä uskon tähän, tosin todettakoon, etten ole koskaan ollut masentunut. Mutta minulla on aikuinen poika, joka hautoo itsemurhaa masennuksessaan. En pysty muuttamaan hänen äkkiväärää luonnettaan, vaikka olen puoli elämää coachannut ajattelua. Enkä pysty pakottamaan häntä syömään salaattiaan. Enkä pysty kantamaan liki kaksimetristä poikaa liikkeelle.

Olen tullut siihen tulokseen, että minä pystyn vain maksamaan lääkärin ja hoidon, ja kiristämään, että syö lääkkeensä. Siksi syötän niitä.

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Olen kanssasi monilta osin samaa mieltä. Puhut kuitenkin itsesi kanssa ristiin. Suoliston tila vaikuttaa aivoihin kuten selitit. Eli "aivokemikaaleihin". Neuronit eivät ole kiinni toisissaan vaan välittäjäaineet kuten serotoniini hoitavat viestien viemisen. Olen itse kokenut sekä "syystä" masentumisen, että tällaista kehoperäistä masennusta, ja saanut terapioitua ja hoidettua itseni kuntoon ilman lääkkeitä. Ruokavaliolla ja elämäntavoilla on suuri vaikutus. Joillekin lääkkeistä kuitenkin varmasti on apu ja osa ei pääsisi ylös ilman. Olen kuullut että lääkkeiden avulla ihmiset ovat saaneet edes joitain asioita hoidettua niin että käytännön asiat eivät ole menneet ihan päin prinkkalaa masennuksen aikana. Jostain päästä täytyy aloittaa kierteen purkaminen, jokainen meistä yrittää kykynsä mukaan.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Nyt kun Sinun elämänkokemuksesi on se absoluuttinen fakta, niin voisitko kertoa vielä tarkemmin miten meidän tulee elää, mitä työtä meidän kannattaa tehdä ja vaikka vielä meidän lempimusiikinkin joka piristäisi arkea.

Mistäköhän johtuu, että nykyään olen ihan masennusvapaa vaikka en ole käynyt terapiassa enkä syö 75 prosenttisesti kasviksia, enkä taatusti nuku 8 tuntia yössä? Vai onko todella niin, että en vain tiedä olevani masentunut koska parantua ei voi muuten kuin terapialla, eikä ainakaan lääkkeillä?

Ei tietenkään elämänkokemukseni ole absoluuttinen fakta, mutta se on fakta että masennusta ei lääkitys yleensä paranna, vaan itsekin pitää tehdä töitä paranemisen eteen.

Ei voi olettaa, että juo ja syö ihan mitä huvittaa, elää miten huvittaa ja sitten olettaa että masennuslääke auttaa.

Ja nenomaan korostin myös TERAPIAN vaikutusta ajatusten muokkaamiseen.

Lisäksi, 95% serotoniinista muodostuu suolistossa.

Elämäntavoista johtuvaa masennustakin on, kun keho on tulehtunut ja hapan ,suolisto vuotaa ja aivot eivät saa tarvitsemiaan ravinteita.

Minulla lähipiirissä useampi, joka syö masennuslääkkeitä ,on sairaslomalla, mutta syö pakastepizzaa ja kaikkea muuta sontaa ja ryyppää joka viikonloppu.

Kumma kun masennus ei parane?

Sen varaan on helppo heittäytyä kun ei saa mitään aikaan. "On tää masennus niin en saa siivottua, en voi käydä töissä jne"

Niitäkin kun on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Nyt kun Sinun elämänkokemuksesi on se absoluuttinen fakta, niin voisitko kertoa vielä tarkemmin miten meidän tulee elää, mitä työtä meidän kannattaa tehdä ja vaikka vielä meidän lempimusiikinkin joka piristäisi arkea.

Mistäköhän johtuu, että nykyään olen ihan masennusvapaa vaikka en ole käynyt terapiassa enkä syö 75 prosenttisesti kasviksia, enkä taatusti nuku 8 tuntia yössä? Vai onko todella niin, että en vain tiedä olevani masentunut koska parantua ei voi muuten kuin terapialla, eikä ainakaan lääkkeillä?

Ei tietenkään elämänkokemukseni ole absoluuttinen fakta, mutta se on fakta että masennusta ei lääkitys yleensä paranna, vaan itsekin pitää tehdä töitä paranemisen eteen.

Ei voi olettaa, että juo ja syö ihan mitä huvittaa, elää miten huvittaa ja sitten olettaa että masennuslääke auttaa.

Ja nenomaan korostin myös TERAPIAN vaikutusta ajatusten muokkaamiseen.

Lisäksi, 95% serotoniinista muodostuu suolistossa.

Elämäntavoista johtuvaa masennustakin on, kun keho on tulehtunut ja hapan ,suolisto vuotaa ja aivot eivät saa tarvitsemiaan ravinteita.

Minulla lähipiirissä useampi, joka syö masennuslääkkeitä ,on sairaslomalla, mutta syö pakastepizzaa ja kaikkea muuta sontaa ja ryyppää joka viikonloppu.

Kumma kun masennus ei parane?

Sen varaan on helppo heittäytyä kun ei saa mitään aikaan. "On tää masennus niin en saa siivottua, en voi käydä töissä jne"

Niitäkin kun on.

Eikö se ole nimenomaan vakavan masennuksen merkki, ettei pysty tekemään tarvittavia muutoksia?

Jos pystyy ottamaan itseään niskasta kiinni, ei masennus ole kummoinen.

Tarvitsin vuosia sitten lääkitystä päästäkseni yli keskivaikeasta masennuksesta.

Sain myös keskusteluapua sairaanhoitajalta.

SH arvioi masennukseni reaktiiviseksi.

Kyllä lääkitys auttoi siinä mielessä, että se helpotti oloa noin, että saattoi itsekin alkaa tekemään asioille jotain.

Eihän lääkitys syitä poistanut, eikä keskustelu hoitsun kanssa kerran viikossa parin kk. ajan ole mikään terapia, mutta pääsin tolpilleni.

Tällaisissa keskusteluissa ärsyttää joidenkin ehdottomuus. Ihmiskehossa ja -mielessä on vaikka kuinka paljon mitä voi mennä pieleen. Varmasti voi joku masentua, vaikka ei olisikaan mitään traumaa taustalla. Syy masennukseen voi olla ihan mitä tahansa vitamiinipuutoksesta, huonoon ihmissuhteeseen ja syöpään. Joku syö roskaruokaa koko ikänsä ja dokaa ikinä masentumatta. Toisella pienetkin annokset alkoholia laukaisevat masennuksen. Pitää opetella kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä ja oivaltamaan, mikä itsellä toimii ja mistä mikäkin johtuu.

Miksi se on huono asia, jos joku saa avun lääkkeistä kun joku toinen ruokavaliosta? Tärkeintähän on, että ihminen etsii niitä syy-yhteyksiä oman huonon voinnin taustalla ja jatkaa ratkaisujen testaamista kunnes olo kohenee. Ei kukaan voi etukäteen sanella, mikä mättää ja miten se helpottaa.