Auttaako masennuslääkkeet vain aivokemiamasennuksiin, mutta ei trauman hoitoon?

Ei ainakaan minua auttaneet, traumat pysyivät kunnes pääsin traumaterapiaan ja sain ne purettua ulos.

Me ollaan kaikki yksilöitä, ja elämä kulkee jokaisella omia polkujaan. 

Meidän traumapotilaiden pitää vaan odottaa, että lsd saataisiin turvallisena lääkkeenä markkinoille. Sitä tutkittiin USA:ssa juuri lääkkeeksi, mutta sitä alettiin viihdekäyttää ja siitä tuli laitonta. Nyt viime vuosina tutkimukset on aloitettu uudestaan, ja tulokset ovat lupaavia erityisesti traumojen osalta. Aivot muokkautuvat uudestaan, ja tulevat vastaanottavaisiksi esim. terapialle ja positiivisille ajattelumalleille suhteessa ongelmaan.

Mulla on traumatausta, eikä SSRI;t auttaneet yhtään. Ainoa joka auttoi vähän, oli lamotrigiini. Nyt syön Voxraa varmuuden vuoksi, eikä mulle tule siitä sivuvaikutuksia.

Ai niin, myös mirtatsapiini lisää aivojen muokkautuvuutta vähäsen! Syön sitä puoli tablettia unilääkkeenä, paras unilääke ikinä. Ehkä myös auttaa oloihin noinkin matalalla annostuksella, en uskalla lopettaakaan.

SSRI-lääkkeet on jo todettu tehottomiksi ihan kliinisissä tutkimuksissakin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän traumapotilaiden pitää vaan odottaa, että lsd saataisiin turvallisena lääkkeenä markkinoille. Sitä tutkittiin USA:ssa juuri lääkkeeksi, mutta sitä alettiin viihdekäyttää ja siitä tuli laitonta. Nyt viime vuosina tutkimukset on aloitettu uudestaan, ja tulokset ovat lupaavia erityisesti traumojen osalta. Aivot muokkautuvat uudestaan, ja tulevat vastaanottavaisiksi esim. terapialle ja positiivisille ajattelumalleille suhteessa ongelmaan.

Mulla on traumatausta, eikä SSRI;t auttaneet yhtään. Ainoa joka auttoi vähän, oli lamotrigiini. Nyt syön Voxraa varmuuden vuoksi, eikä mulle tule siitä sivuvaikutuksia.

Ai niin, myös mirtatsapiini lisää aivojen muokkautuvuutta vähäsen! Syön sitä puoli tablettia unilääkkeenä, paras unilääke ikinä. Ehkä myös auttaa oloihin noinkin matalalla annostuksella, en uskalla lopettaakaan.

SSRI-lääkkeet on jo todettu tehottomiksi ihan kliinisissä tutkimuksissakin.

Onhan niitä muitakin masennuslääkkeitä kuin ssri:t.

Ei traumojen vaikutus lähde lääkkeillä.

Ei ole olemassa aivokemiamasennusta silleen kuin ap tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei traumojen vaikutus lähde lääkkeillä.

Ei ole olemassa aivokemiamasennusta silleen kuin ap tarkoittaa.

Tarkoitan aivokemiamasennuksella masennusta, jolla ei ole selitystä, kaikki on ihmisellä ihan hyvin, silti vain masentaa koko elämän ilman lääkkeitä. Eikö tällaisiakin ole?

Kaikilla joilla on ollut masennusta jotka oon tuntenut, on ollut useita syitä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän traumapotilaiden pitää vaan odottaa, että lsd saataisiin turvallisena lääkkeenä markkinoille. Sitä tutkittiin USA:ssa juuri lääkkeeksi, mutta sitä alettiin viihdekäyttää ja siitä tuli laitonta. Nyt viime vuosina tutkimukset on aloitettu uudestaan, ja tulokset ovat lupaavia erityisesti traumojen osalta. Aivot muokkautuvat uudestaan, ja tulevat vastaanottavaisiksi esim. terapialle ja positiivisille ajattelumalleille suhteessa ongelmaan.

Mulla on traumatausta, eikä SSRI;t auttaneet yhtään. Ainoa joka auttoi vähän, oli lamotrigiini. Nyt syön Voxraa varmuuden vuoksi, eikä mulle tule siitä sivuvaikutuksia.

Ai niin, myös mirtatsapiini lisää aivojen muokkautuvuutta vähäsen! Syön sitä puoli tablettia unilääkkeenä, paras unilääke ikinä. Ehkä myös auttaa oloihin noinkin matalalla annostuksella, en uskalla lopettaakaan.

SSRI-lääkkeet on jo todettu tehottomiksi ihan kliinisissä tutkimuksissakin.

Onhan niitä muitakin masennuslääkkeitä kuin ssri:t.

Niin, luitko viestini? Mainitsin myös seuraavien tehoista: voxra, mirtatsapiini, lamotrigiini. Eivät ssri:tä mikään

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Tiedän mitä ap tarkoittaa aivokemiamasennuksella, koska itse olen kokenut molemmat masennukset. En ikinä kokeillut masennuslääkkeitä siihen ei-aivokemiamasennukseen, mutta sosiaalisiin pelkoihin söin joskus. En oikein muista miten lääkkeet muuten vaikuttivat mielialaan tuolloin. Nyt minulla on jostain fyysisestä viasta, ilmeisesti suolistosta johtuva, _erittäin_ voimakas masennus päällä ja siihen lääkkeet auttoivat välittömästi. Kannattaa varmaan kokeilla eri lääkkeit, joku saattaa toimia. Nämä ovat niin yksilöllisiä mikä lääke sopii kenelle ja mihinkin vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Niin, ei mennyttä kokemusta lääkkeillä muuteta, eikä näkökulmia, eikä tunteita. Nämä muutetaan hyvässä terapiassa.

Itse olen ollut koko elämäni jotenkin surumielinen. Jos en masentunut, niin apaattinen kuitenkin. Pumpulissa kasvoin, ihan ydinperheessä, ensimmäinen läheltä liipannut kuolemakin tapahtui yli kolmekymppisenä. Pääsin yliopistoon, en ole ollut koskaan työttömänä, ”pääsin” nuorena naimisiin, sain ne kaksi lasta juuri silloin kun halusin. Jne. Jne.

Suruuni ei ole syytä. Olen ihan omaksi ilokseni selvitellyt sitä terapiassakin. Eikö selitys ole sitten ”aivokemioissa”?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä ap tarkoittaa aivokemiamasennuksella, koska itse olen kokenut molemmat masennukset. En ikinä kokeillut masennuslääkkeitä siihen ei-aivokemiamasennukseen, mutta sosiaalisiin pelkoihin söin joskus. En oikein muista miten lääkkeet muuten vaikuttivat mielialaan tuolloin. Nyt minulla on jostain fyysisestä viasta, ilmeisesti suolistosta johtuva, _erittäin_ voimakas masennus päällä ja siihen lääkkeet auttoivat välittömästi. Kannattaa varmaan kokeilla eri lääkkeit, joku saattaa toimia. Nämä ovat niin yksilöllisiä mikä lääke sopii kenelle ja mihinkin vaivaan.

Mikä lääke auttoi sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä ap tarkoittaa aivokemiamasennuksella, koska itse olen kokenut molemmat masennukset. En ikinä kokeillut masennuslääkkeitä siihen ei-aivokemiamasennukseen, mutta sosiaalisiin pelkoihin söin joskus. En oikein muista miten lääkkeet muuten vaikuttivat mielialaan tuolloin. Nyt minulla on jostain fyysisestä viasta, ilmeisesti suolistosta johtuva, _erittäin_ voimakas masennus päällä ja siihen lääkkeet auttoivat välittömästi. Kannattaa varmaan kokeilla eri lääkkeit, joku saattaa toimia. Nämä ovat niin yksilöllisiä mikä lääke sopii kenelle ja mihinkin vaivaan.

Mikä lääke auttoi sinua?

Eräs ssri-lääke. En halua mainita nimeä niin kenellekään ei tule ajatuksia että juuri se lääke on hyvä ja muut huonoja. Luulen että tähän vaivaani saattaisi auttaa myös jokin ei-ssri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Niin, ei mennyttä kokemusta lääkkeillä muuteta, eikä näkökulmia, eikä tunteita. Nämä muutetaan hyvässä terapiassa.

Itse olen ollut koko elämäni jotenkin surumielinen. Jos en masentunut, niin apaattinen kuitenkin. Pumpulissa kasvoin, ihan ydinperheessä, ensimmäinen läheltä liipannut kuolemakin tapahtui yli kolmekymppisenä. Pääsin yliopistoon, en ole ollut koskaan työttömänä, ”pääsin” nuorena naimisiin, sain ne kaksi lasta juuri silloin kun halusin. Jne. Jne.

Suruuni ei ole syytä. Olen ihan omaksi ilokseni selvitellyt sitä terapiassakin. Eikö selitys ole sitten ”aivokemioissa”?[/quo

Ehkä sinua ei huomioitu lapsena, ei se tarkoita sitä että jos kaikki on ulkoisesti hyvin niin asiat olisi hyvin. Ihmisillä on erillaisia sietokykyjä, sinun on vain hyvin matala. Ehkä elämäsi on ollut liian hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Niin, ei mennyttä kokemusta lääkkeillä muuteta, eikä näkökulmia, eikä tunteita. Nämä muutetaan hyvässä terapiassa.

Itse olen ollut koko elämäni jotenkin surumielinen. Jos en masentunut, niin apaattinen kuitenkin. Pumpulissa kasvoin, ihan ydinperheessä, ensimmäinen läheltä liipannut kuolemakin tapahtui yli kolmekymppisenä. Pääsin yliopistoon, en ole ollut koskaan työttömänä, ”pääsin” nuorena naimisiin, sain ne kaksi lasta juuri silloin kun halusin. Jne. Jne.

Suruuni ei ole syytä. Olen ihan omaksi ilokseni selvitellyt sitä terapiassakin. Eikö selitys ole sitten ”aivokemioissa”?[/quo

Ehkä sinua ei huomioitu lapsena, ei se tarkoita sitä että jos kaikki on ulkoisesti hyvin niin asiat olisi hyvin. Ihmisillä on erillaisia sietokykyjä, sinun on vain hyvin matala. Ehkä elämäsi on ollut liian hyvin?

Kaikki me olemme kotivammaisia, ei täydellisiä vanhempia olekaan. Tarkoitan kuvauksellani sitä, että mitään merkittävää ei ole tapahtunut.

Olen elänyt pympulissa. Äitini teki töitä kotoa käsin siihen asti, että olin 11 v. Tämän jälkeen isäni siirsi toimistonsa kotiin. En koskaan edes ollut päiväkodissa tai sen ajan kesäsiirtoloissa.

Mun traumat vaikuttaa niin että olen 'toistaitoinen'. Osaan tehdä ruokaa, osaan perussiivouksen mutta en jaksa tehdä sitä mitä pitäisi.

Sotken koko ajan, en pysty pitämään järjestystä.

Hukkaan papereita, nytkin on tärkeä juttu hukassa.

Eli kun on paha kaaos, on vaikea selvitä siitä yksin.

En ole saanut kunnon traumaterapiaa.

Tilastotietoa minulla ei ole, mutta yksittäisen tapauksen perusteella tiedän, että eivät välttämättä auta. Tunnen nimittäin ihmisen, joka kokeili lääkärin ehdotuksesta masennuslääkettä ollessaan huonojen olosuhteiden takia masentunut eivätkä ne hänellä auttaneet. Aiheuttivat vain lieviä haittavaikutuksia, mutta mitään apua ei ollut.

Tota, trauma aiheuttaa aivokemian häiriöitä... Enkä nyt puhu mistään väliaikaisesta pikku v-tutuksesta, johon noita lääkkeitä määrätään liikaa.

Kokeile lievää ja kivutonta sähköhoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Näitä tutkimuksia on tehty kymmeniä, ellei satoja. Tässä pari esimerkkiä: 

https://futurism.com/depression-caused-inflammation-brain  

https://neurosciencenews.com/depression-anxiety-brain-gene-10441/

Eri asia on tietenkin se, onko nykyiset masennuslääkkeet oikea hoito, vai piileekö parannuskeino joissain tulehdusta parantavissa aineissa + ruokavaliossa + terapiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Näitä tutkimuksia on tehty kymmeniä, ellei satoja. Tässä pari esimerkkiä: 

https://futurism.com/depression-caused-inflammation-brain  

https://neurosciencenews.com/depression-anxiety-brain-gene-10441/

Eri asia on tietenkin se, onko nykyiset masennuslääkkeet oikea hoito, vai piileekö parannuskeino joissain tulehdusta parantavissa aineissa + ruokavaliossa + terapiassa. 

Siis tutkimuksia joissa mt-häiriöiden on todettu muokkaavan aivojen kemiaa ja rakenteita.