Auttaako masennuslääkkeet vain aivokemiamasennuksiin, mutta ei trauman hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Kokeile lievää ja kivutonta sähköhoitoa.

Ja sitäkö saa kun on vaikeeta ja sanoo, että saisiko sähköhoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Näitä tutkimuksia on tehty kymmeniä, ellei satoja. Tässä pari esimerkkiä: 

https://futurism.com/depression-caused-inflammation-brain  

https://neurosciencenews.com/depression-anxiety-brain-gene-10441/

Eri asia on tietenkin se, onko nykyiset masennuslääkkeet oikea hoito, vai piileekö parannuskeino joissain tulehdusta parantavissa aineissa + ruokavaliossa + terapiassa. 

Juuri tätä aivokemiateoriaa tukevat tutkimukset ovat lääketehtaiden itsensä rahoittamia, ja siten puolueellisia. Ei sellaiseen tahoon voi luottaa, joka piilottelee lääkkeiden haittoja ihmisiltä ja manipuloi tutkimuksia valheellisen positiivisiksi ja harhaanjohtaviksi. T: eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Eli ihminen ei voi mielestäsi olla masentunut jos ei ole kokenut mitään traumaa?

No, mielipidehän se sekin tietty on.

Just tollasten mielipiteiden totuuksina toitottajien takia monet viivyttää sitä avun hakemista turhaan kun alkaa ajatella, että eihän mua mikään voi vaivata kun muilla on kaikkia pahoja ongelmia ja traumoja nehän sitä apua tarvitsee. Eihän mulla nyt voi masennusta olla kun kaikki on hyvin, kyllä mä tän kestän, en mä mitään apua ansaitse.

Itsekin olin ihan vaan masentunut ja ahdistunut, ihan ilman syytä. Hyvä perhe, hyvä lapsuus, hyvät kestävät kaverisuhteet, ihan tavallinen elämä. Lopulta aloin saamaan paniikkioireita ja hain vihdoin apua. Sain lääkkeet, paranin ja elän ihan tavallista normaalia elämää tällähetkellä ilman masennusta ja ihan ilman mitään terapioita tai traumoja.

Ne joille ei lääkkeistä tule jopa pysyviä haittoja, niitä aina hehkuttavat. Olisi ääni kellossa toinen, jos esimerkiksi seksuaaliset kyvyt olisivat tuhoutuneet niiden käytön seurauksena kokonaan, kuten kävi minulle ja monille muillekin. Olisin mieluummin masentunut mutta ihastumiseen/rakastumiseen ja seksiin kykenevä, kuin tunnekuollut, täysin aseksuaali ja lihava kroonisesta unettomuudesta kärsivä ihmisraunio. Mistään psykiatrisista lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä vaan niistä tuli vain valtavasti haittavaikutuksia, jotka ovat säilyneet niiden lopettamisen jälkeenkin. Positiiviset lääkekokemukset nostetaan mediassa aktiivisesti esille kaiken aikaa, minunkaltaisia tapauksia ei siellä näy ja syyn tietää ihan jokainen. Haittoja vähätellään ja piilotellaan yleisellä tasolla, yksikään psykiatri ei koskaan sanonut että ne oireet voivat jatkua kun lääkkeet lopettaa kokonaan. En ole palautunut entiselleni psyykkisellä enkä fyysisellä tasolla, koen että elämäni on tuhottu ja olen nyt masentuneempi kuin ennen lääkkeiden käyttöä.

Psykiatrian uhri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Eli ihminen ei voi mielestäsi olla masentunut jos ei ole kokenut mitään traumaa?

No, mielipidehän se sekin tietty on.

Just tollasten mielipiteiden totuuksina toitottajien takia monet viivyttää sitä avun hakemista turhaan kun alkaa ajatella, että eihän mua mikään voi vaivata kun muilla on kaikkia pahoja ongelmia ja traumoja nehän sitä apua tarvitsee. Eihän mulla nyt voi masennusta olla kun kaikki on hyvin, kyllä mä tän kestän, en mä mitään apua ansaitse.

Itsekin olin ihan vaan masentunut ja ahdistunut, ihan ilman syytä. Hyvä perhe, hyvä lapsuus, hyvät kestävät kaverisuhteet, ihan tavallinen elämä. Lopulta aloin saamaan paniikkioireita ja hain vihdoin apua. Sain lääkkeet, paranin ja elän ihan tavallista normaalia elämää tällähetkellä ilman masennusta ja ihan ilman mitään terapioita tai traumoja.

Ne joille ei lääkkeistä tule jopa pysyviä haittoja, niitä aina hehkuttavat. Olisi ääni kellossa toinen, jos esimerkiksi seksuaaliset kyvyt olisivat tuhoutuneet niiden käytön seurauksena kokonaan, kuten kävi minulle ja monille muillekin. Olisin mieluummin masentunut mutta ihastumiseen/rakastumiseen ja seksiin kykenevä, kuin tunnekuollut, täysin aseksuaali ja lihava kroonisesta unettomuudesta kärsivä ihmisraunio. Mistään psykiatrisista lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä vaan niistä tuli vain valtavasti haittavaikutuksia, jotka ovat säilyneet niiden lopettamisen jälkeenkin. Positiiviset lääkekokemukset nostetaan mediassa aktiivisesti esille kaiken aikaa, minunkaltaisia tapauksia ei siellä näy ja syyn tietää ihan jokainen. Haittoja vähätellään ja piilotellaan yleisellä tasolla, yksikään psykiatri ei koskaan sanonut että ne oireet voivat jatkua kun lääkkeet lopettaa kokonaan. En ole palautunut entiselleni psyykkisellä enkä fyysisellä tasolla, koen että elämäni on tuhottu ja olen nyt masentuneempi kuin ennen lääkkeiden käyttöä.

Mistä lääkkeestä on kyse?

Aiemmin kerroin, että minun poikani on viittä vaille t a ppamassa itseään. Sen rinnalla as eksuaalisuus tuntuu pieneltä vaivalta. Ennemmin lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Nyt kun Sinun elämänkokemuksesi on se absoluuttinen fakta, niin voisitko kertoa vielä tarkemmin miten meidän tulee elää, mitä työtä meidän kannattaa tehdä ja vaikka vielä meidän lempimusiikinkin joka piristäisi arkea.

Mistäköhän johtuu, että nykyään olen ihan masennusvapaa vaikka en ole käynyt terapiassa enkä syö 75 prosenttisesti kasviksia, enkä taatusti nuku 8 tuntia yössä? Vai onko todella niin, että en vain tiedä olevani masentunut koska parantua ei voi muuten kuin terapialla, eikä ainakaan lääkkeillä?

Ei tietenkään elämänkokemukseni ole absoluuttinen fakta, mutta se on fakta että masennusta ei lääkitys yleensä paranna, vaan itsekin pitää tehdä töitä paranemisen eteen.

Ei voi olettaa, että juo ja syö ihan mitä huvittaa, elää miten huvittaa ja sitten olettaa että masennuslääke auttaa.

Ja nenomaan korostin myös TERAPIAN vaikutusta ajatusten muokkaamiseen.

Lisäksi, 95% serotoniinista muodostuu suolistossa.

Elämäntavoista johtuvaa masennustakin on, kun keho on tulehtunut ja hapan ,suolisto vuotaa ja aivot eivät saa tarvitsemiaan ravinteita.

Minulla lähipiirissä useampi, joka syö masennuslääkkeitä ,on sairaslomalla, mutta syö pakastepizzaa ja kaikkea muuta sontaa ja ryyppää joka viikonloppu.

Kumma kun masennus ei parane?

Sen varaan on helppo heittäytyä kun ei saa mitään aikaan. "On tää masennus niin en saa siivottua, en voi käydä töissä jne"

Niitäkin kun on.

Kerro mitä tarkoitat "keho on hapan"?

Muita kokemuksia?

Traumassa auttaa lievät bentsot tai nukahtamislääkkeet, mutta myös terapia.

Psykiatrian uhri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aivokemiajutut on lääketehtaiden luomaa humpuukia jotta saadaan ihmiset pillereille. Jos masennus johtuu traumasta niin se jatkaa tuhojen tekemistä aivoissa lääkityksestä huolimatta ja lopultahan se pitkään jatkuneena johtaakin niihin kemiallisiin muutoksiin eli hormonaalisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteessa, kun aivot sopeutuu elämään trauman kanssa. Ainoa tapa korjata aivot normaaleiksi on hoitaa trauma terapialla, osaavalla erikoistuneella traumaterapialla. Mutta valitettavasti suomessa terveydenhuollossa on hyvin laiskoja psykiatreja ja osaamattomia hoitajia joiden ainoa tehtävä on istua hereillä ja kirjata mitä potilas sanoo. Mitään apua ei saa, paitsi pillerereitä jotka peittää alkuperäisen ongelman, mutta ahdistus ja masennus jää silti jatkuvaksi ongelmaksi, lääkkeet vain vie terän tuskalta ja antaa kasan lääkkeistä johtuvia oireita johon henkilö voi keskittyä alkuperäisen ongelman sijaan. 

Eli ihminen ei voi mielestäsi olla masentunut jos ei ole kokenut mitään traumaa?

No, mielipidehän se sekin tietty on.

Just tollasten mielipiteiden totuuksina toitottajien takia monet viivyttää sitä avun hakemista turhaan kun alkaa ajatella, että eihän mua mikään voi vaivata kun muilla on kaikkia pahoja ongelmia ja traumoja nehän sitä apua tarvitsee. Eihän mulla nyt voi masennusta olla kun kaikki on hyvin, kyllä mä tän kestän, en mä mitään apua ansaitse.

Itsekin olin ihan vaan masentunut ja ahdistunut, ihan ilman syytä. Hyvä perhe, hyvä lapsuus, hyvät kestävät kaverisuhteet, ihan tavallinen elämä. Lopulta aloin saamaan paniikkioireita ja hain vihdoin apua. Sain lääkkeet, paranin ja elän ihan tavallista normaalia elämää tällähetkellä ilman masennusta ja ihan ilman mitään terapioita tai traumoja.

Ne joille ei lääkkeistä tule jopa pysyviä haittoja, niitä aina hehkuttavat. Olisi ääni kellossa toinen, jos esimerkiksi seksuaaliset kyvyt olisivat tuhoutuneet niiden käytön seurauksena kokonaan, kuten kävi minulle ja monille muillekin. Olisin mieluummin masentunut mutta ihastumiseen/rakastumiseen ja seksiin kykenevä, kuin tunnekuollut, täysin aseksuaali ja lihava kroonisesta unettomuudesta kärsivä ihmisraunio. Mistään psykiatrisista lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä vaan niistä tuli vain valtavasti haittavaikutuksia, jotka ovat säilyneet niiden lopettamisen jälkeenkin. Positiiviset lääkekokemukset nostetaan mediassa aktiivisesti esille kaiken aikaa, minunkaltaisia tapauksia ei siellä näy ja syyn tietää ihan jokainen. Haittoja vähätellään ja piilotellaan yleisellä tasolla, yksikään psykiatri ei koskaan sanonut että ne oireet voivat jatkua kun lääkkeet lopettaa kokonaan. En ole palautunut entiselleni psyykkisellä enkä fyysisellä tasolla, koen että elämäni on tuhottu ja olen nyt masentuneempi kuin ennen lääkkeiden käyttöä.

Tämä. Lääkärit eivät ole rehellisiä näiden lääkkeiden haittavaikutuksista, käytön seurauksista eivätkä tehosta. Vaikka jollain joku lääke toimii, ei se tarkoita, että lääkkeet olisivat aina hyvä ratkaisu kaikille. Ihan jo julkaistujen tieteellisten tutkimusten, lukuisten puolueettomien tutkimusten valossa, on käynyt selväksi, että monien lääkkeiden pitkäaikaisella käytöllä on seurauksia ja nämä lääkkeet voivat koukuttaa, eli lopettamisesta tulee fyysisiä vieroitusoreita.

Mielestäni lääkkeitä pitäisi käyttää vastuullisemmin, ensisijaisesti lyhytaikaisesti muun hoidon ohella, ja seurata potilaan vointia lääkityksen aikana ja erityisesti sitä purkaessa.

Ne joille ei lääkkeistä tule jopa pysyviä haittoja, niitä aina hehkuttavat. Olisi ääni kellossa toinen, jos esimerkiksi seksuaaliset kyvyt olisivat tuhoutuneet niiden käytön seurauksena kokonaan, kuten kävi minulle ja monille muillekin. Olisin mieluummin masentunut mutta ihastumiseen/rakastumiseen ja seksiin kykenevä, kuin tunnekuollut, täysin aseksuaali ja lihava kroonisesta unettomuudesta kärsivä ihmisraunio. Mistään psykiatrisista lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä vaan niistä tuli vain valtavasti haittavaikutuksia, jotka ovat säilyneet niiden lopettamisen jälkeenkin. Positiiviset lääkekokemukset nostetaan mediassa aktiivisesti esille kaiken aikaa, minunkaltaisia tapauksia ei siellä näy ja syyn tietää ihan jokainen. Haittoja vähätellään ja piilotellaan yleisellä tasolla, yksikään psykiatri ei koskaan sanonut että ne oireet voivat jatkua kun lääkkeet lopettaa kokonaan. En ole palautunut entiselleni psyykkisellä enkä fyysisellä tasolla, koen että elämäni on tuhottu ja olen nyt masentuneempi kuin ennen lääkkeiden käyttöä.

Miksi me lääkkeistä edes jotain apua saaneet emme saisi jakaa kokemuksiamme? Mikään ei estä teitä tekemästä potilasvahinkokeskukseen valitusta (mikä pitää tehdä kun lääkäri valehtelee tai tekee hoitovirheen) ja avautumaan ongelmistanne mediassa (näistä lääkkeistä on kyllä jauhettu vuosikymmeniä).  Minun kaikki lääkärit ovat sanoneet suoraan haitoista ja tuon takia en itse aluksi suostunut syömään lääkkeitä. 

Entäs syöpähoidot? Niin, eipä niidenkään varjopuolia puida mediassa, syövästä selvinneet ovat urheita taistelijoita jotka nostetaan kaikkien muiden yläpuolelle. Fakta on se, että nekin voivat tuhota seksuaalisuuden ja aiheuttaa sekundaarisyövän tai autoimmuunitaudin vuosien päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Ne joille ei lääkkeistä tule jopa pysyviä haittoja, niitä aina hehkuttavat. Olisi ääni kellossa toinen, jos esimerkiksi seksuaaliset kyvyt olisivat tuhoutuneet niiden käytön seurauksena kokonaan, kuten kävi minulle ja monille muillekin. Olisin mieluummin masentunut mutta ihastumiseen/rakastumiseen ja seksiin kykenevä, kuin tunnekuollut, täysin aseksuaali ja lihava kroonisesta unettomuudesta kärsivä ihmisraunio. Mistään psykiatrisista lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä vaan niistä tuli vain valtavasti haittavaikutuksia, jotka ovat säilyneet niiden lopettamisen jälkeenkin. Positiiviset lääkekokemukset nostetaan mediassa aktiivisesti esille kaiken aikaa, minunkaltaisia tapauksia ei siellä näy ja syyn tietää ihan jokainen. Haittoja vähätellään ja piilotellaan yleisellä tasolla, yksikään psykiatri ei koskaan sanonut että ne oireet voivat jatkua kun lääkkeet lopettaa kokonaan. En ole palautunut entiselleni psyykkisellä enkä fyysisellä tasolla, koen että elämäni on tuhottu ja olen nyt masentuneempi kuin ennen lääkkeiden käyttöä.

Miksi me lääkkeistä edes jotain apua saaneet emme saisi jakaa kokemuksiamme? Mikään ei estä teitä tekemästä potilasvahinkokeskukseen valitusta (mikä pitää tehdä kun lääkäri valehtelee tai tekee hoitovirheen) ja avautumaan ongelmistanne mediassa (näistä lääkkeistä on kyllä jauhettu vuosikymmeniä).  Minun kaikki lääkärit ovat sanoneet suoraan haitoista ja tuon takia en itse aluksi suostunut syömään lääkkeitä. 

Entäs syöpähoidot? Niin, eipä niidenkään varjopuolia puida mediassa, syövästä selvinneet ovat urheita taistelijoita jotka nostetaan kaikkien muiden yläpuolelle. Fakta on se, että nekin voivat tuhota seksuaalisuuden ja aiheuttaa sekundaarisyövän tai autoimmuunitaudin vuosien päästä. 

Oletko koskaan yrittänyt tehdä valitusta asiattomasta lääkäristä tai valittaa hoitovirheestä? Lääkärit pitää toistensa puolia. Potilaana sinulla ei ole mitään oikeuksia, eikä kukaan ole vastuussa mistään enää siinä vaiheessa kun sinulle aiheutuu haittaa.

Tottakai positiivisia kokemuksia saa ja pitääkin jakaa, mutta ihan yhtälailla varjopuolista pitää saada puhua, jotta jokainen voi itse omalla kohdallaan tehdä itsensä kannalta oikeita päätöksiä. Jos lääkkeestä on enemmän hyötyä kuin haittaa, tottakai sitä kannatta syödä, mutta jos tilanne on toisinpäin niin eihän se silloin palvele tarkoitustaan.

Miten tuonne terapiaan pääsee nopeiten? Menemällä yksityiselle kerran, joka kirjoittaa b todistuksen?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuonne terapiaan pääsee nopeiten? Menemällä yksityiselle kerran, joka kirjoittaa b todistuksen?

B-todistuksen saadakseen on oltava vähintään kolme kuukautta kestänyt hoitosuhde lausunnon kirjoittaneeseen lääkäriin.

Nyt etsin kadonnutta asiapaperia ja kirjaa joka on myöhässä. En tiedä minne oon laittanut.

Tää on tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Masennuslääkkeet lievittävät oireita. Eivät paranna oireiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet lievittävät oireita. Eivät paranna oireiden syytä.

Palaan tässä väitteessä jälleen alkuperäiseen kysymykseeni: eikö se riipu syistä, mihin masennuslääke auttaa? Jos syy on traumassa, niin ei tietenkään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus EI johdu aivokemikaalien epätasapainosta, eikä ole ikinä johtunutkaan. Vieläkö joku uskoo tuohon?

Tuo on täysin lääketeollisuuden hypoteesi.

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, ja aiheuttavat lähinnä haittoja.

Teho perustuu plaseboon.

Traumaperäinen masennus tulee hoitaa terapialla, oikeanlaisella terapialla. Jos esiintyy masennusta ilman selvää traumaa, kyse voi olla ihan lapsuudessa opituista vääristä ajattelumalleista, omia tunteita ei osata käsitellä ja niitä vältellään, kiintymyssuhdeongelmat, koulukiusaaminen ym. Pienemmät asiat joita ei mielletä traumaksi. Terapia on kaikille hyvä vaihtoehto.

Lisäksi, kun katsoo useimpien ruokavaliota , ulkoista olemusta ja ostoskärryn sisältöä, ei tarvitse ihmetellä miksi niin useat ovat masentuneita.

Maitoa, lihaa, margariineja, öljyä, kinkkua, vaaleaa leipää, pakastepizzaa, karkkia, olutta, makkaraa, jogurttia, jauhelihaa ja makaronia jne.

Muutama banaani ja kurkku ostoskärryssä ei ole riittävää kasvisten syöntiä.

Itse keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen terapialla ja täydellisellä elämäntapamuutoksella hoitaneena ei voi kuin ihmetellä nykyistä "hoitokultturia".

Nykyään ostoskärryn sisältö 75% heviosastolta. Kasviperäinen ruokavalio toimii hyvin . Suolistobakteerit tarvitsevat paljon kuitua ja jos suolisto ei ole kunnossa niin ei ihme että tulee masennus.

Ei tarvitse kuin muutama päivä syödä ja nukkua huonosti niin masennus alkaa palaamaan.

Päivittäin kaikenlaisia erivärisiä kasviksia ,hedelmiä, marjoja, varsinkin tumman vihreitä lehtikasviksia. Pähkinöitä,siemeniä, kauraa, linssejä jne.

Liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, luonnossa kävelemistä, uni 7,5- 8 h joka yö.

Lääkeistä ei ikinä ollut mitään apua, haitat kyllä.

Masennus alkoi paranemaan vasta kun itse alkoi tehdä töitä sen paranemisen eteen eikä vaan heittäytynyt uhriksi.

Yksinkertaisesti ei hyväksynyt enää sitä että loppuelämä on mustaa pa**aa ja odottanut että joku pilleri pelastaa.

Ei saatana taas tätä, että popsi marjoja niin paranet.

Oletko tietoinen siitä , kuka tekee ja rahoittaa masennuslääketutkimukset?

Läääkeyhtiöt itse. Positiiviset vaikutukset tuodaan esille ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

Se, että lääke sopii jollekin, ei poista sitä tosiasiaa että joillekin ne aiheuttavat elinikäiset haitat. Lääkkeet ovat aiheuttaneet myös useita kuolemia . Lääkkeet pajhimmillaan kroonistavat masennuksen.

Hyödyt saadaan näkymään 8 viikon tutkimusjaksolla, pitkällä aikavälillä hyötyjä ei ole. Haittoja kyllä.

Ymmärrän ,että jos on vakavasti masentunut ,hautoo itsemurhaa, niin lääkkeet voivat tarjota ensiavun ja sen, että pääsee terapiaan , mutta ei niiden varaan pitäisi jättäytyä vuosikausiksi.

Mutta se, että niitä tarjotaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen , burn outtiin ja esim.parisuhteen päättymisestä johtuvaan suruun on väärin.

Ja jos yhtään olisit tutkinut asiaa laajemmin, niin tietäisit, miten iso vaikutus suoliston bakteerikannalla ja ruokavaliolla on MIELEEN.

Aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Mutta onhan se helpompi ottaa pilleri, kuin oikeasti vastuu omasta terveydestään ja muuttaa huonoja tottumuksiaan. Se on sinun valintasi. Mutta kaikki eivät ehkä halua olla aivoja vahingoittavalla lääkityksellä ja kokeilevat turvallisemmat keinot ensin.

Itse sairastuin keskivaikeaan depressioon sain lääkkeet, paranin ja lopetin lääkkeet. Ilmeisesti väärin parannuttu.

Se, että terapia sopii jollekin ei poista sitä, että lääkkeet auttavat monia parantumaan.

Tiesitkö, että vakavasta masennuksesta parantuessa ihmisen toimintakyky paranee nopeammin kuin mieliala?

Mistä lääkkeistä muuten puhut kun puhut lääkkeistä?

Ovatko kaikki mielialalääkkeet mielestäsi yhtä kamalia? Kuuluuko mielestäsi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet samaan kastiin niin, että ovat yhtä kamalia? Entä neuroleptit? Pitäisikö mielisairaudet (skitsofrenia ja kaksisuuntainen) hoitaa myös ruokavaliolla vai onko niiden hoidossa kuitenkin mielestäsi sallittua käyttää lääkkeellisiä menetelmiä?

Entä unettomuus, sitähän joskus hoidetaan mielialalääkkeillä, onko väärin hoidettu?

Hienoa että sinä paranit lääkkeen (plasebovaikutuksen) ansiosta. Olisi kiva tietää, kauanko lääkkeitä käytit ja miten nopeasti paranit.

Se että sinä paranit, ei tarkoita etteikö muut saa niistä erittäin vaikeita sivuvaikutuksia , jopa elinikäisiä. Lääketehtaiden itsensä tekemiin ja julkaisemiin tutkimuksiin ei voi luottaa. Se on sama, kuin tupakkayhtiö tekisi tutkimuksen tupakan vaikutuksista ja julkaisisi vain positiiviset tulokset kuten tupakointi pitää helposti painon kurissa, tupakoitsijoilla on vähemmän parkinsonin tautia jne.

En ole väittänyt että pelkkä ruokavalio korjaa masennuksen kuin masennuksen. Johan sen kirjoitin , JOIDENKIN masennus johtuu yksinkertaisesti järkyttävistä elintavoista ja ruokavaliosta . Jo niitä korjaamalla masentuneisuus helpottaa silloin.

Korostin myös TERAPIAN merkitystä erityisesti ajatusten ja aivojen muokkaamiseen.

Eivätkö nämä kaksi ole turvallisempi vaihtoehto , kuin pelata arpapeliä sen suhteen, mitä nuo kemikaalit juuri sinun aivoillesi tekevät ja mitä haittavaikutuksia saat?

Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa lääkkeiden teho on ollut korkeintaan hieman parempi kuin plasebon.

Lisäksi olen lukenut tutkimuksia siitä, että lääkkeillä masennuksensa hoitaneet ovat pitkällä aikavälillä katsottuna useammin työkyvyttömiä myöhemmin ja masennus kroonistuu.

Kukaan ei voi tietää miten juuri oma keho niihin reagoi.

On useita ihmisiä, jotka kertovat kaiken seksuaalisuuden hävinneen lääkkeiden käytön takia. Seksuaalisuus ja intohimo toista ihmistä kohtaan on niin iso osa ihmisyyttä suurelle osalle meistä, että moni ei sitä ole valmis menettämään. Ja useilla vaikutus on siis jäänyt pysyväksi, kun lääke on lopetettu, eli lääke on pysyvästi muuttanut aivokemiaa.

Eikö silloin olisi ollut parempi hoitaa masennus turvallisemmilla keinoilla?

Trisykliset masennuslääkkeet voivat tehdä sydämen johtoratahäiriöitä ja ovat jo pienenä yliannoksena hyvin vaarallisia.

Neurolepteistä en viitsi edes aloittaa.

Mielialalääkkeitä ei todellakaan pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, korkeintaan hyvin lyhyellä käytöllä joku rauhoittava lääke kierteen katkaisuun. Unilääke heikentää huomattavasti unen laatua ja siis pitkällä käytöllä huono vaihtoehto. Syitä unettomuuteen on lukuisia , kannattaa selvittää se todellinen syy .

Lisäksi, mikä on masennusta? kun läheinen kuolee tai menetät työpaikan, on normaalia olla masentunut ja surullinen. Se on normaali osa elämää.

Lääketehtaat eivät itsekkään tiedä miten ja miksi lääke aivoissa vaikuttaa, kyse on hypoteeseistä joita ei voida todistaa.

Siitä pitäisi kertoa potilaalle, eikä mainostaa esim. ssri lääkitystä "aivokemian korjaavana , "turvallisena vaihtoehtona kaikille"

Kysyt, mikä on masennusta.

Freud jo sanoi, että ,terveyttä on rakastaa ja tehdä työtä.

Ihminen, joka ei kykene kumpaakaan, on masentunut. Ei kykene iloitsemaan mistään eikä olemaan kiitollinen, eikä tekemään töitä eikä opiskelemaan, on mitä ilmeisemmin masentunut.