Olen tehnyt pysyvän elämäntapamuutoksen, kilot pysyneet poissa vuosia. Haluatko kysyä jotain?

Kiinnostaa! Oliko alku vaikea? Missä vaiheessa muutoksesta tuli rutiinia?

Miten sitruunan saa viipaleiksi, kuten esim. mandariinin?

Mulla vasta alussa. 12 kiloa saanut nyt pois ja 20 kiloa jäljellä.

Aiemmin laihdutin yli kymmenen vuotta sitten ja kilot pysyikin vuosia pois. Kuutisen vuotta. Raskauden ja stressaavan elämäntilanteen sekä varmaan vähän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia lihoin takaisin.

Itse noudatan "kaikkea kohtuudella" tyyliä kuten aiemminkin.

Miten sinä onnistuit?

Miltä näyttää mies joka ei ole eläessään nostellut painoja tai mitään lihaskuntoa harjottavaa?

Miks perus palstamammaa mahdoton saada tekemään ansiotöitä?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa! Oliko alku vaikea? Missä vaiheessa muutoksesta tuli rutiinia?

Mitään henkistä ongelmaa mulla ei ollut, eikä sairauksia. Ylipainoni johtui vain siitä, etten liikkunut enkä oikein hahmottanut miten kuuluu syödä. Ehkä ensin kannattaa järjestää elämänsä sellaiseksi, että siitä nauttii ja vasta sitten alkaa laihduttaa. Jos syö ahdistukseen tai yksinäisyyteen, kannattaa korjata ahdistuksen tai yksinäisyyden aiheuttajat ensin. Ottaa vaikka ero huonosta puolisosta tai vähentää työtunteja, jos mahdollista.

Itse siis olin ihan terve, olin vain sohvaperuna. Tein pieniä muutoksia kerrallaan. Aloitin sellaisia liikuntaharrastuksia, joista nautin (tanssi, jooga). Aloin kävellä töistä kotiin (5 km), valita aina portaat hissin sijaan jne. Aloin myös laskea kaloreita, jolloin ekaa kertaa elämässäni oikeasti tajusin eron pizzan ja normaalin kotiruoan välillä.

Pikkuhiljaa hurahdin liikuntaan, tunteeseen että on vahva ja terve. Aloin käymään salilla vaikka olin aiemmin vähän halveksinut sali-ihmisiä. Aloin juoksemaan ja pyöräilemään töihin. Liikunnasta tuli osa arkea ja nykyään tulee outo olo, jos en liiku muutamaan päivään.

Ruokavalio muuttui terveellisemmäksi liikunnan myötä. Syön edelleen suklaata pari kertaa viikossa, mutta aamupala, lounas, välipalat ja illallinen ovat terveellistä kasvispainotteista ruokaa. Ihan perusruokaa, aamupalaksi puuroa, lounaaksi vaikka salaatti jne. Kalorien laskenta auttoi hahmottamaan, että oikeestaan tällainen alle 160 cm istumatyöläinen ei tarvitse ihan kauheasti ruokaa.

Olen siis lapseton ja elämäntilanteeni oli laihduttaessa aika helppo, ei mitään suuria suruja, masennusta tms. Työstressiä oli, mutta liikunta paransi jaksamista. Sanoisin että vaikka on kuinka väsynyt töiden jälkeen, niin yleensä on aina parempi harrastaa liikuntaa kuin istua sohvalla.

Itselläni reilu 10 kg pudotettavaa ja haasteena se, että on niin hyvä ruokahalu. Olen lisännyt kasviksia, katson kalorimäärää ja vähentänyt ruokaa, mutta paino putoaa harmillisen hitaasti, vasta pari kiloa lähtenyt ja välillä lipsun iltasyömiseen. Liikuntaa harrastan noin tunnin päivässä, maalla asuessa se on välillä haasteellista, koska ei ole pyöräteitä eikä töihin voi mennä pyörällä (työmatka yli 40 km yhteen suuntaan). Kuntopyörää poljen myös. Millaisia vinkkejä sulla olisi mulle?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni reilu 10 kg pudotettavaa ja haasteena se, että on niin hyvä ruokahalu. Olen lisännyt kasviksia, katson kalorimäärää ja vähentänyt ruokaa, mutta paino putoaa harmillisen hitaasti, vasta pari kiloa lähtenyt ja välillä lipsun iltasyömiseen. Liikuntaa harrastan noin tunnin päivässä, maalla asuessa se on välillä haasteellista, koska ei ole pyöräteitä eikä töihin voi mennä pyörällä (työmatka yli 40 km yhteen suuntaan). Kuntopyörää poljen myös. Millaisia vinkkejä sulla olisi mulle?

PS. olen aiemmin ollut normaalipainoinen, nyt vaihdevuosissa ja aineenvaihdunta hidasta. Sillä on osuutensa painon lisääntymiseen vähitellen, koska ennen ei hirveästi tarvinnut huolehtia painosta, liikunta riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa! Oliko alku vaikea? Missä vaiheessa muutoksesta tuli rutiinia?

Mitään henkistä ongelmaa mulla ei ollut, eikä sairauksia. Ylipainoni johtui vain siitä, etten liikkunut enkä oikein hahmottanut miten kuuluu syödä. Ehkä ensin kannattaa järjestää elämänsä sellaiseksi, että siitä nauttii ja vasta sitten alkaa laihduttaa. Jos syö ahdistukseen tai yksinäisyyteen, kannattaa korjata ahdistuksen tai yksinäisyyden aiheuttajat ensin. Ottaa vaikka ero huonosta puolisosta tai vähentää työtunteja, jos mahdollista.

Itse siis olin ihan terve, olin vain sohvaperuna. Tein pieniä muutoksia kerrallaan. Aloitin sellaisia liikuntaharrastuksia, joista nautin (tanssi, jooga). Aloin kävellä töistä kotiin (5 km), valita aina portaat hissin sijaan jne. Aloin myös laskea kaloreita, jolloin ekaa kertaa elämässäni oikeasti tajusin eron pizzan ja normaalin kotiruoan välillä.

Pikkuhiljaa hurahdin liikuntaan, tunteeseen että on vahva ja terve. Aloin käymään salilla vaikka olin aiemmin vähän halveksinut sali-ihmisiä. Aloin juoksemaan ja pyöräilemään töihin. Liikunnasta tuli osa arkea ja nykyään tulee outo olo, jos en liiku muutamaan päivään.

Ruokavalio muuttui terveellisemmäksi liikunnan myötä. Syön edelleen suklaata pari kertaa viikossa, mutta aamupala, lounas, välipalat ja illallinen ovat terveellistä kasvispainotteista ruokaa. Ihan perusruokaa, aamupalaksi puuroa, lounaaksi vaikka salaatti jne. Kalorien laskenta auttoi hahmottamaan, että oikeestaan tällainen alle 160 cm istumatyöläinen ei tarvitse ihan kauheasti ruokaa.

Olen siis lapseton ja elämäntilanteeni oli laihduttaessa aika helppo, ei mitään suuria suruja, masennusta tms. Työstressiä oli, mutta liikunta paransi jaksamista. Sanoisin että vaikka on kuinka väsynyt töiden jälkeen, niin yleensä on aina parempi harrastaa liikuntaa kuin istua sohvalla.

Mikä mahtaa olla se sinun "perusruoka"?

Kuinka kauan olet ollut nykyisessä painossani? Mikä oli paino ennen/minkä ikäinen olit silloin ja mikä on paino nyt/minkä ikäinen olet?

Sulla ei ole kokemusta, miten psyykenlääkkeet vaikuttavat ruokahaluun? Se on oma juttunsa. Mutta tsemppiä edelleen.

Up

Olen alle 30, joten en valitettavasti tiedä miten myöhemmällä iällä onnistuu. Olin vasta 23 kun aloin muuttaa elintapojani, olin silloin 10 kg ylipainoinen. Nyt lähes 30 ja lapseton, joten en tiedä lapsiperheen arjesta tai vaihdevuosi-iästä mitään.

Masennuslääkkeistäkään ei ole kokemusta, mutta mieheni kamppailua ssri-lääkkeiden sivuvaikutusten kanssa vierestä seuranneena sanoisin että masentuneena pieni ylipaino ei ole tärkein asia johon keskittyä. Keskity paranemiseen, ole armollinen itsellesi ja koita syödä ja elää niin terveellisesti kuin jaksat. Laihtua ehtii sitten terveenä, mutta tietenkin on parasta jos ei kerrytä hirveästi kiloja joita tarvitsee sitten laihduttaa.