Haluan lakata odottamasta turhaan mieheni kosintaa
Olen vihainen itselleni siitä miksi luon jatkuvasti päässäni illuusion siitä miten mieheni kosii minua. En halua miettiä sellaista enkä uskotella itselleni, että sellaista joskus tapahtuisi. Järki sanoo, että mies ei minua koskaan kosi, mutta sydän sitkeästi sitä toivoo.
Miten saan taottua itselleni tämän asian järkeen? Mies ei kosi. Se on ihan selvää, koska hän ei tahdo naimisiin ja on sen tehnyt selväksi ja hänelle riittä tämä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy ensin itseltäsi se , että miksi sinulle olisi naimisiinmeno tärkeää ?
Tai sitten mies voi kysyä itseltään miksi naimisiinmeno on niin kamala peikko.
Puolison elatusvelvollisuus, jos miehellä on rahaa, avioliitossa nainen voi alkaa puristamaan sitä rahaa itselleen.
Elatusvelvollisuus koskee myös avopareja.
Totta. Tästä syystä joudun itse nyt muuttamaan mieheni kanssa erilleen, kun emme vain enää pärjää taloudellisesti, kun miehelläni on 400e elarit maksettavana, ja itse olen nyt sairastellut jatkuvasti, mutta en saa juuri mitään tukia kun AVOmieheni katsotaan joutuvan minut elättää. Myyn oman osuuteni talostamme hänelle, ja muutan kirjoille kaverin tyhjään asunnon osaan johon saan asumistuen. Käytännössä siis asun edelleen mieheni kanssa, vain postiosoite muuttuu.
Hän ei ole miehesi eikä edes kihlattusi, vaan poikaystäväsi. Myös miesystäväksi voi iästä riippuen kutsua.
Minä ja mieheni syömme joka aamu lautasellisen graham-puuroa ja kaurakermaa. Ei tulisi mieleenkään erota taikka olla avoliitossa. Syökää kunnollinen aamiainen, niin elämänarvot asettuvat kohdalleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aamulla jogurttia, voileipiä, kahvia ja hedelmiä. Puuroa joskus sunnuntaisin. Naimisissa on oltu jo seitsemän vuotta. Ei puuronsyönti mitään ratkaise.
Oi Kalevauva, tee tästä biisi!
En sitten ymmärrä avioliittoa ollenkaan.
Elatusvelvollisuus koskee myös avopareja.