Haluan lakata odottamasta turhaan mieheni kosintaa
Olen vihainen itselleni siitä miksi luon jatkuvasti päässäni illuusion siitä miten mieheni kosii minua. En halua miettiä sellaista enkä uskotella itselleni, että sellaista joskus tapahtuisi. Järki sanoo, että mies ei minua koskaan kosi, mutta sydän sitkeästi sitä toivoo.
Miten saan taottua itselleni tämän asian järkeen? Mies ei kosi. Se on ihan selvää, koska hän ei tahdo naimisiin ja on sen tehnyt selväksi ja hänelle riittä tämä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto = ollaan yhdessä koska halutaan olla yhdessä.
Avioliitto = ollaan yhdessä koska on pakko olla.
Ei kukaan ole pakosta naimisissa eikä ketään voi pakottaa naimisiin. Naimisiin mennään omasta vapaasta tahdosta ja siinä pysyminen on omasta vapaasta tahdosta kiinni. Avioliitossa ollaan, kun ollaan tahdottu sitoutua loppuelämän ajaksi. Avoliitossa ovat sellaiset, jotka sitoutuvat vain täksi hetkeksi ja jatko ei ole niin varmaa.
No pöh pöh, minä ja mieheni ollaan oltu avoliitossa 14v. Ja monen monta ystävien eroa avioliitosta ollaan tällä aikaa todistettu.
m41 kirjoitti:
Akkojen hömpötyksiä. Ei papin aamenet mitään muuta, paitsi lompakko kevenee.
Yksi naisen kommentti = naiset.
Logiikka++
Anna kun arvaan, et ole lukumiehiä niin sanoakseni?
Minä ja mieheni syömme joka aamu lautasellisen graham-puuroa ja kaurakermaa. Ei tulisi mieleenkään erota taikka olla avoliitossa. Syökää kunnollinen aamiainen, niin elämänarvot asettuvat kohdalleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni syömme joka aamu lautasellisen graham-puuroa ja kaurakermaa. Ei tulisi mieleenkään erota taikka olla avoliitossa. Syökää kunnollinen aamiainen, niin elämänarvot asettuvat kohdalleen.
Ei se ole pelkästään ruokavaliosta kiinni. Sinulla ja miehelläsi on terve moraalinen perusta. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
m41 kirjoitti:
Akkojen hömpötyksiä. Ei papin aamenet mitään muuta, paitsi lompakko kevenee.
Kertoisitko miten tarkalleen ottaen se lompakko kevenee. Itse menin aikoinani naimisiin maistraatissa enkä muista maksoiko vihkiminen tai kuulutukset (tms prosessi ennen vihkimistä) yhtään mitään. Yhtään uutta vaatetta ei ostettu kummallekaan eikä pidetty juhlia.
Ap:lle: Miksi ette keskustele asiasta? Minä en aikuisena ihmisenä edes odottaisi jotain yllätyskosintaa. Me keskustelimme siinä kohtaa, kun olimme ostamassa yhteistä asuntoa ja oli sovittu, että lapsikin saa nyt tulla, että voisi olla helpompaa saman tien mennä naimisiin. Ei siinä kumpikaan kosinut pyytämällä naimisiin vaan ihan vain alettiin pyöritellä ajatusta keskenämme. En todellakaan muista kumpi sen sanan ensimmäisenä sanoi.
Miksi on helpompaa mennä naimisiin asunnonoston yhteydessä? Olen ostanut yhteisen asunnon mieheni kanssa, mutta en keksi mitään kohtaa, missä naimisissaolo olisi helpottanut prosessia.
En olisi miehen kanssa jolle avioliitto olisi "liian iso sitoumus".
Jos haluat kosinnan jätä mies joka ei kosi, muuten tuhlaat aikaa jota ei ikinä saa takaisin. Tuhlasin vuosia huonossa suhteessa jossa odotin yli 5 vuotta pelkkää yhteenmuuttoa jota ei tullut!!!!! Aikaa et saa ikinä takaisin, joten onko sen antaminen väärälle ihmiselle sen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naimisissaolossa niin ihmeellistä on?
Öh? Juridiset oikeudet, esimerkiksi. Kunnolliset, toisiaan arvostavat parit menevät naimisiin tietyn ajan jälkeen.
Mikä siinä on joidenkin kohdalla, että kun nainen haluaa naimisiin, niin alkaa tämä vatulointi? "Mikä siinä on niin ihmeellistä?" jne.
AP, laita mies vaihtoon. Naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Miehesi haluaa vain ottaa ja ottaa, mutta ei antaa. Sellaisia kunnollisia miehiä on kyllä tarjolla, jotka haluavat naimisiin. Eihän tuollaisen kanssa uskalla ottaa asuntolainaa tai tehdä lapsia ym. Naisten ei kannata tuhlata kallisarvoista aikaansa tuollaisiin vätyksiin.
Meillä syödään aamulla jogurttia, voileipiä, kahvia ja hedelmiä. Puuroa joskus sunnuntaisin. Naimisissa on oltu jo seitsemän vuotta. Ei puuronsyönti mitään ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy ensin itseltäsi se , että miksi sinulle olisi naimisiinmeno tärkeää ?
Tai sitten mies voi kysyä itseltään miksi naimisiinmeno on niin kamala peikko.
Puolison elatusvelvollisuus, jos miehellä on rahaa, avioliitossa nainen voi alkaa puristamaan sitä rahaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aamulla jogurttia, voileipiä, kahvia ja hedelmiä. Puuroa joskus sunnuntaisin. Naimisissa on oltu jo seitsemän vuotta. Ei puuronsyönti mitään ratkaise.
Mikähän tässäkin on totuus. Ihmiset eivät aina kerro rehellisesti, mitä syövät ja juovat. Moni pettää itseäänkin.
Avioliitto tuo naiselle ja mahdollisille tuleville lapsille turvaa. Tätä tuntuu olevan joidenkin miesten vaikea käsittää.
Jos ei miehesi käsitä että asia on sinulle tärkeä niin neuvon häippäisemään kuvioista hetkeksi aikaa, joko lomamatkalle tai sitten aloitat työn tai opiskelun toisessa kaupungissa tai jopa toisessa maassa.
Miehesi tarvitsee tilaa ja aikaa laittaa prioriteettinsa järjestykseen.
Monesti se kummasti kristallisoituu miehen pikku mielessä että haluankin tämän naisen kokonaan itselleni, kun kyseinen nainen ei ole koko ajan saatavilla. Älä myöskään vastaa hänen puheluihinsa tai viesteihinsä turhan innokkaasti. Jos taas mies ei tunnu ikävöivän lainkaan niin silloinhan asia on ns. pläkkiselvä.
Kummallista on, että jos ulkomaalaisen kanssa haluaa olla suhteessa ja asua yhdessä on avioliitto välttämättömyys. Se on maahanmuuttoviranomaisille osoitus siitä, että yhdessä ollaan tosissaan.
Miettikää tuota sitä vasten, että ne kumppaninne pähkäilevät, että "sitten joskus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aamulla jogurttia, voileipiä, kahvia ja hedelmiä. Puuroa joskus sunnuntaisin. Naimisissa on oltu jo seitsemän vuotta. Ei puuronsyönti mitään ratkaise.
Mikähän tässäkin on totuus. Ihmiset eivät aina kerro rehellisesti, mitä syövät ja juovat. Moni pettää itseäänkin.
Minä syön sieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy ensin itseltäsi se , että miksi sinulle olisi naimisiinmeno tärkeää ?
Tai sitten mies voi kysyä itseltään miksi naimisiinmeno on niin kamala peikko.
Puolison elatusvelvollisuus, jos miehellä on rahaa, avioliitossa nainen voi alkaa puristamaan sitä rahaa itselleen.
Ja vice versa. Tätä nykyä moni nainen on puolisoaan parempituloisempi. Mutta jos ei ole valmis jakamaan omastaan niin silloin on parasta pysytellä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aamulla jogurttia, voileipiä, kahvia ja hedelmiä. Puuroa joskus sunnuntaisin. Naimisissa on oltu jo seitsemän vuotta. Ei puuronsyönti mitään ratkaise.
Mikähän tässäkin on totuus. Ihmiset eivät aina kerro rehellisesti, mitä syövät ja juovat. Moni pettää itseäänkin.
Minä syön sieniä.
Hyvä tapa toimia. Asiallinen.
Elämme sukupuoli neutraalissa yhteiskunnassa, naiset saa myös kosia ja ostaa sormuksia ja jos olet vielä sinkku niin lähestyä vapaalta vaikuttavia miehiä.
Kukaan ei estä.
Sinä päätät loppupeleissä kaikesta kun olet se lapsia pukkaavat osapuoli.
Ymmärrän sinua ap. Minä sain tarpeeksi odottamisesta ja jätin miehen. Löysin uuden miehen ja kosin häntä itse.
Mäkin haluaisin kosinnan. Tyhmää kun sitä ei kuulu. Yli kolme vuotta yhdessä eikä mitään vihiä sormusten hankkimisesta. Olemme eronneita ja asumme yhdessä. Mieheni sanoo jatkuvasti että olen hänen elämänsä rakkaus. Mutta ei kosi. Enkä halua vihjailla koska haluan kosinnan tulevan mieheltä.
Niin kauan kuin e ole lapsia, avoliitto on aivan yhtä hyvä, ellei jopa parempi.