Mies puhuu KOKO ajan
Alussa pidin miehen avoimuutta, puheliaisuutta ja älykkäitä kommentteja viehättävinä. Nyt 6kk monologien jälkeen alkaa ahdistaa ja tuntua, ettei minulla ole suunvuoroa.
Mies jotenkin pakonomaisesti alkaa puhua heti kun saa silmänsä auki. Ja selostaa kaikki tapahtumat ja mielensä liikahdukset. Tuntuu, että tämä puhe jotenkin välttelee todellista läheisyyttä. Tänään hän aikoi keittää teetä ja puhui 3 tuntia taukoamatta kunnes "ainiin, aamuteetähän minä olin laittamassa".
Yleensä ongelma on päinvastainen, että mies ei puhu. Onko kenelläkään ollut vastaavaa ja miten tähän voi suhtautua? Mies on muuten ihana.
Kommentit (30)
En ymmärrä miten joku pitää suhteen alussa hyvänä asiana sitä kun toinen puhuu koko ajan.
Yleensähän ne on akat kun pälättää koko ajan.
Ts. Päättää mistä, miten ja kuinka kauan puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuuntelet hiljaa KOKO ajan
Niin, eikö kuulijallakin ole vastuu? Voit vaihtaa puheenaihetta tai puhua vuorostasi omista kiinnostuksistasi.
Tuttavamies on tuollainen höpöttäjä, ikään kuin jokin tuottaisi puhetta nauhalta, samoja juttuja samalla tavalla ilmaistuna joka kerran. Jos kommentoit reaktio on kuin nauha menisi tilttiin, ei pysty vuoropuheluun, hämmentyy tai loukkaantuu jopa siitä että sotkin puheen. Tällaisen ihmisen kanssa ei pysty keskustelemaan.
Jos puhetulva alkaa ahdistaa, voit sanoa ystävällisesti; että voisitko olla välillä hiljaa, sillä jatkuva puhumisesi väsyttää. Kolmen tunnin yhtäjaksoinen puhuminen kuulostaa kyllä aika rankalta sekä puhujalle että kuulijalle.. ADHD:n yksi piirre on jatkuva puhuminen. Ehkä miehesi on hermostunut seurassasi ja peittää sen puhetulvan alle, hän saattaa kokea hiljaisuuden vaivaannuttavaksi. Kerro hänelle, että arvostat yhteisiä hiljaisiakin hetkiä. Voihan olla, että miehesi kokee läheisyyden vaikeaksi ja puhua papattaa sen vuoksi.
Aika ajankohtainen ketju tämä itselleni, kun olen reilu viikko sitten tavannut miehen, joka vaikuttaa muilta osin aivan täydelliseltä, paitsi puhuu koko ajan!
Tosi avoimesti kertoo elämästään ja itsestään, sekin vähän vieroksuttaa kun en itse kykene vielä tässä vaiheessa sudetta aivan kaikesta avutumaan.
Saa nähdä kauanko jaksaa...
Myös masennus aiheuttaa jatkuvaa puhumista. Minun äiti puhuu jatkuvasti, olipa muita kuulemassa tai ei.
Sama juttu. Joskus hermostun ja sanon tai pikemminkin huudan hänelle: "TURPA KIINNI!"
Aiemmin mainittu "mielenterveyspotilaan ajatuksenvirtaa" osuu nappiin. Se on helppo tunnistaa sen jälkeen kun on ollut siitä kokemusta. Usein siihen liittyy myös ärtynyt mulkaisu, jos kuuntelija kehtaa poiketa yleisöroolistaan ja väliin intoutuu kertomaan jotain omista mielleyhtymistään. Esiintyjän kanssa ei saa kilpailla, vaan hänelle tulee osoittaa 100% huomionsa. Lisäksi on ikuisesti muistettava kaikista merkityksettöminkin yksityiskohta hänen muistelmistaan yläkouluajoilta tai suuttuu verisesti. Näiden kanssa seurustelu ei lopulta anna mitään itselle, koska kaikki on heitä varten heidän ehdoillaan ja säännöillään, koska sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli niin sanotusti avoin tunteistaan. Pidin sitä tietenkin ensin hyvänä asiana; ihanaa kun mies puhuu siitä miltä tuntuu! Aika pian homma alkoi tökkiä pahasti. Suoraan sanottuna vi.tutti ja ahdisti jatkuva tunteista jauhaminen, ihan kaikki mitä sen miehen päässä liikkui tuli suusta ulos. Negatiiviset ja positiiviset jutut, kaikki. Jos oli pientäkin riitaa jostain, siis jotain oikeasti pientä eripuraa, piti istua alas ja puhua, puhua ja puhua vielä puhumasta päästyäkin. Ei sellaista jaksa kukaan.
Onneksi nykyinen mies on normaali. Ihan kaikkea ei tarvitse pakkomielteisesti avata ja analysoida, pienet eripurat vaipuvat unholaan ilman jauhamistakin. Ja parempi niin.
Mun vaimo on just tällänen. Ei niin pientä asiaa, jota ei puitaisi päivätolkulla. todella rasittavaa!
Mutta eroon en silti halua.
Joskus olis hyvä että pieni sanominen jää siihen. Eikä parin päivän päästä oteta taas esille.
Minun mies on ollut kaksi viikkoa mykkäkoulussa.