Ahdistaa iltapäivälehtien jokapäiväiset syöpäartikkelit.

Muakin ne ahdistaa eikä tulisi mieleenkään lukea niitä artikkeleita. Mutta mä ahdistunkin helposti.

Iltapäivälehdet ovat lehdistön syöpä.

Ja tänään onkin vuorossa niin suolistosyöpä kuin suusyöpäkin ja vähemmän yllättäen (jo sairastuneita/sairastuvia) syyttävällä asenteella kirjoitettuna. Oma moka ja mitäs läksit niin.

Ei noita syöpä juttuja kannata lukea. Ite nykyään skippaan kaikki tuonlaiset uutiset sillä en halua ruveta kuvittelemaan että mulla on se ja se ja se syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä kai se syöpä sitten viimein tuleekin, kun pelotellaan että on syöpä ja alkaa itsekin uskoa vahvasti siihen ja lopulta keho muodostaa tahdonvoimasta syövän. Samaan tapaan kuin vahvalla parantumisen tahdolla on koettu myös ihmeparantumisia.

Mulle sanoi lääkäri näin kun stressasin melanoomasta luomien takia.

Siellä on toimituksessa joku hypokondrikko töissä, joka googlaa oireita ja lukee lääkärilehtiä päivästä toiseen ja copypastaa niistä juttuja.

Minullakin hypokondria.

Rauhoitan tässä nyt itseäni ettei iske paniikkihäiriö.

Sen takia kävi ambulanssi.

Silloin oli ollut sydänkohtauksista juttuja.

Olen huomannut, että minulla on lähes kaikki ominaisuudet ja sairaudet, joista iltapäivälehdissä pelotellaan. Uniapnea on varma tappaja, varsinkin kun en voi pitää sitä kuonokoppaa. Verenpainetauti - aijai sentään! Sydämen eteisvärinä on todella kuolettava, samoin kuin se, että on iltaihminen ja nukkui työvuosina takuulla liian vähän. Huolehtija-luonne, kuinka olen ylipäätään selvinnyt näinkin "vanhaksi"? Enkä kyttää mitään aktiivisuusranneketta, vaan teen sitä mitä tykkään eli lepään ja luen. Liikunta minimaalista, juu hävettää, kuntosalilla käynti - karmeinta kidutusta.

Yhdestä syövästäkin olen selvinnyt, toistaiseksi. Ennen sitä pelkäsin todella juuri syöpää. Nyt en enää pelkää, tosin enhän voi tietää, mikäli se tulee uudelleen, että miten reagoisin. Mutta voisi melkein sanoa, että sana "syöpä" on minulle kuin mikä muu sairauden nimi, vakavan tosin kuitenkin. Ensimmäinen kerta kun kävelin ovesta, jonka yläpuolella luki "Syöpätautien klinikka" kouraisi kyllä sydämestä.

Tein aikoinaan HS:ssä olleen testin, jossa ennakoitiin minun kuolevan n. 73-vuotiaana. Saa nyt nähdä, en kyllä haluaiskaani elää 90-vuotiaana hoitolaitoksessa luurankomaisen laihana muistisairaana, pystymättä juuri muuhun kuin sängyssä makaamiseen. 

Voisin kuitenkin neuvoa kaikkia syöpää pelkääviä, että jos teillä on jotain oireita, jotka voivat olla syövästäkin kertovia - menkää lääkäriin, älkää pelätkö pää pensaassa. Hoidotkin ovat takuulla siitä muuttuneet kun minä niitä sain ja niiden aika oli vain hetki elämästä.