"Se mikä toisessa ärsyttää, on jotain mitä ei ole itsessä hyväksynyt" - totta?

Vierailija kirjoitti:

Tyhjän lupailijat ja ihmiset, jotka jättävät asiat puolitiehen, eivätkä saa niitä koskaan tehtyä ärsyttävät. En tiedä miten liittyy itseeni kun teen asiat loppuun asti enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään. Mies on sekä lupailijat, että asiat kesken jättävä. Lupaa maalata terassin kaiteet, viedä lehdet, hankkia kuivausrumpu, katsastaa auton ym. Todellisuudessa terassin maalausta ei aloita, koska ei jaksa omilta harrastuksiltaan raaputtaa vanhaa maalia pois, lehdet piilottaa varastoon vuosiksi, kuivausrumpu muuttuu yhtäkkiä liian kalliiksi investoinniksi ja katsastuksen unohtaa, kunnes huollossa mainitaan, että ajokiellossa auto ollut jo monta kuukautta. En ikinä itse toimi tuolla tavalla, joten en kyllä usko aloituksen väitteeseen.

Tämä oli mullekin pitkään asia, jonka vuoksi mietin tuon teorian paikkansapitävyyttä. Mutta sitten tajusin, että en salli itselleni tuollaista leväperäisyyttä ollenkaan. Jos toimisin joskus siten, en hyväksyisi sitä ollenkaan. Se ei siis olisi omalla kohdallani neutraali ja hyväksyttävissä oleva asia. Ja kyllä minäkin toisinaan haluaisin jättää jonkin asian hoitamatta tai perua lupaukseni. En vain pysty, koska sellainen ärsyttää niin paljon. Siksi se on ongelma.

On tuossa perää.

Yksinkertainen esimerkki omasta elämästäni. Kaverini kerran oikein messusi, kuinka hän sitten vihaa ujoja ihmisiä. On sen verran etäinen kaveri, että jätin sanomatta sen mikä tuli mieleen: Oletko tullut ajatelleeksi että olet itse ujo?

Mietin asiaa ja onhan tuo itse asiassa ihan ymmärrettävää. Nimittäin kun kaverini ujona ihmisenä on jonkun sosiaalisen ja ulospäinsuuntautuneen ihmisen seurassa, tämä sosiaalinen ihminen kannattelee tilannetta ja se menee oikein mukavasti. Mutta kun kaverini on ujon seurassa, kumpikaan ei kannattele tai keksi sanottavaa. Silloin ujouden huonot puolet konkretisoituvat. Koska kaverini ei tajua olevansa ujo, hän näkee tilanteen puhtaasti siitä toisesta johtuvana, vaikka sama ongelma on myös hänessä itsessään.

Joo sitä aattelinki, et liittyy vaan tohon new agen "waaaauu mikä viisaus! Aih, oihh:))) <3"

Universaaleihin lakeihin.

"Ei oo mitään hyvää tai pahaa!"

"What you think you become!!" <--- mee sanomaan toi niille kehitysmaiden riutuville köyhille.

Mua ärsyttää miehessä se, ettei hänellä ole minulle aikaa. Minulla on hänelle paljon aikaa. Joten päin tittua män aapeen kyökkiopit taas.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää miehessä se, ettei hänellä ole minulle aikaa. Minulla on hänelle paljon aikaa. Joten päin tittua män aapeen kyökkiopit taas.

Ei ei ja ei.

Toinen ihminen eli miehesi on sinun peilisi ja peilaat hänestä omia negatiivisia puoliasi, kun ärsyynnyt tuosta. Mieti aina silloin, että "mikä minussa on niin ärsyttävää?" Ja että mistä se voisi toimia opetuksena sinulle, jos hän kohtelee kaltoin sinua? :)

;)

Joojoo, läppäläppä.

Vierailija kirjoitti:

Joo sitä aattelinki, et liittyy vaan tohon new agen "waaaauu mikä viisaus! Aih, oihh:))) <3"

Universaaleihin lakeihin.

"Ei oo mitään hyvää tai pahaa!"

"What you think you become!!" <--- mee sanomaan toi niille kehitysmaiden riutuville köyhille.

Nääkin on näitä fiksuuksia, joilla on kiva lyödä toisia. Että jos toisella menee tosi kivasti, niin se on vaan sen itse pohdiskellut ja kaiken ansainnut. Ja maailmassa riittää kaikille kaikkea ihan määrättömästi, se on vaan siitä omasta ajattelusta kiinni, vaikka länsimainen elintaso perustuu hyvinkin pitkälti köyhempien maiden kansalaisten riistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjän lupailijat ja ihmiset, jotka jättävät asiat puolitiehen, eivätkä saa niitä koskaan tehtyä ärsyttävät. En tiedä miten liittyy itseeni kun teen asiat loppuun asti enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään. Mies on sekä lupailijat, että asiat kesken jättävä. Lupaa maalata terassin kaiteet, viedä lehdet, hankkia kuivausrumpu, katsastaa auton ym. Todellisuudessa terassin maalausta ei aloita, koska ei jaksa omilta harrastuksiltaan raaputtaa vanhaa maalia pois, lehdet piilottaa varastoon vuosiksi, kuivausrumpu muuttuu yhtäkkiä liian kalliiksi investoinniksi ja katsastuksen unohtaa, kunnes huollossa mainitaan, että ajokiellossa auto ollut jo monta kuukautta. En ikinä itse toimi tuolla tavalla, joten en kyllä usko aloituksen väitteeseen.

Tämä oli mullekin pitkään asia, jonka vuoksi mietin tuon teorian paikkansapitävyyttä. Mutta sitten tajusin, että en salli itselleni tuollaista leväperäisyyttä ollenkaan. Jos toimisin joskus siten, en hyväksyisi sitä ollenkaan. Se ei siis olisi omalla kohdallani neutraali ja hyväksyttävissä oleva asia. Ja kyllä minäkin toisinaan haluaisin jättää jonkin asian hoitamatta tai perua lupaukseni. En vain pysty, koska sellainen ärsyttää niin paljon. Siksi se on ongelma.

Eli jos esim valehteleminen, varasteleminen tai pettäminen ärsyttää toisessa ihmisessä, niin johtuu vaan siitä, että ei hyväksy sitä, jos itse tekisi niin? Ja onko se sit ongelma muka, ettei hyväksy sitä, että tekisi niin?

No joo melkeempä saivartelua suollan, koska onhan se päivänselvää, että on hyvien normien mukaista olla pettämättä ym eikä siitä pidä ärsyyntyä, jos ei itselleen hyväksy noita piirteitä.

Mietin vaan, että mistä nää new agen viisaudet oikein kumpuaa?

T. Ap

New age paskaa.

Suvaitsevaisuus oli vain yksi esimerkki. Ei mennä nyt enempää siihen, ettei tätäkin hyvää aihetta suljeta.

Se ei koske kaikkia suvaitsevaisena itseään pitäviä, mutta osaa kyllä. Sitä voi miettiä ihan omalla kohdallaan. Vaaditko suvaitsevuutta muilta? Häiritseekö sinua suvaitsemattomuus ja sellaiset mielipiteet kovasti? Oletko vaatimuksissasi looginen ja tasapuolinen?

Ylipäätään erilaiset leimat ja uskomukset itsestään ja muista kannattaa aika ajoin kyseenalaistaa.

Juuri sellaiset tyypit jotka kannattelevat niitä sosiaalisia tilanteita eivät kestä kuunnella muilta typerämmiltä valittamista ja syyllistämistä ja niiden henkilöiden omakehua paremmuudestaan. Koska oikeasti he eivät mitään ole koskaan kannatelletkaan. Eivät osaa eivätkä käsitä puoliakaan sosiaalisesta kentästä.

Mulle toisten avuttomuus on jotenkin vaikea asia. Meinaan ihan hermostua siihen. Ja kun olen pohjimmiltani kiltti ja ymmärtäväinen, niin olen ihmetellyt, miksi suutun, jos joku ei vain pysty.

No tietty siksi, kun en hyväksy minkäänlaista avuttomuutta itsessäni. Aina on pitänyt pärjätä. Ja jos avuttomuus lyö päälle, niin se on tosi pelottavaa eikä siihen muutenkaan ole varaa. Pitää pystyä, suoriutua, itse, yksin, ilman apua. Ja kuitenkin sisimmässäni toivoisin, että saisin joskus olla vain aivan avuton ja muut hoitaisivat kaiken ja voisin vieläpä luottaa siihen. Tämän oivalluksen jälkeen olen pystynyt suhtautumaan avuttomuuteen vähän suopeammin ja sallimaan sitä vähän itsellenikin.

Suu vaan pälpättää.

Näen itse tuon lauseen kohtalaisen totena.

Mitä parempi itsetuntemus on ja mitä rehellisempi pystyy itselleen olemaan, sitä helpompaa on käsitellä muiden ärsyttäviä puolia.

Se, että kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai että jollakin toisella on omastaan poikkeava moraali on taas hieman eri asia.

Täällä mainittu valehtelu on melko mielenkiintoinen asia. Ihmiatä joka puhuu suoraan ja valehtelematta pidetään usein sosiaalisesti lahjattomana ja jopa autistisena.

Harvat kuitenkaan ovat täysin rehellisiä edes suurinta osaa päivässä. Meillä on lukemattomia pieniä tiedostettuja ja tiedostamattomia valeita päivässä itsellemme ja muille. Se mitä taas pidämme valehteluna riippuu kulttuurista, henkilökohtaisesta moraalistamme jne.

Osa kuitenkin odottaa muilta jonkinlaista absoluuttista rehellisyyttä siitä huolimatta ja pitää muiden valheita ärsyttävinä silloinkin kun niillä ei pitäisi olla mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä. Mutta se voi ilmetä muutamalla eri tavalla:

Sama piirre voi olla itsessäsi suunnilleen samanlaisena. Tämä on se yksinkertaisin tapa, jota yleensä ajatellaan. Yllättävän paljon tätäkin esiintyy. Pata kattilaa soimaa. Rikka silmässä... Tällöin ihminen on sokea omalle toiminnalleen eikä tiedosta olevansa itse samanlainen, tai sitten hän noudattaa kaksoisstandardeja. Jotkut jopa niin, että toimivat itse salassa sillä tavalla, mitä ääneen paheksuvat. Ja pahimmillaan kuvittelevat, että muutkin tekevät niin. (mustasukkaiset pettäjät, kaappijuopot, kauheasti muita vihaavat ja tuomitsevat ihmiset)

Hieman monimutkaisempi kuvio on siinä tapauksessa, että ihminen kieltää itseltään koko asian. Raja voi myös olla häilyvä. Helppona ääriesimerkkinä voisi olla joku, jolla on ollut ongelmia alkoholin kanssa (tai joka on alkoholistin lapsi) ja josta on sittemmin tullut absolutisti. Hän tuomitsee juopot tai pahimmillaan jopa kohtuukäyttäjät ja moralisoi kovasti aiheesta. Hän tietää sisimmässään olevansa kuten paheksumansa juopot ja että saattaisi olla samassa pisteessä itse, mutta ei koskaan myönnä tätä, edes itselleen. Hän kieltää tuon piirteen itsessään ja hän todistaa sen sillä, että ei käytä tippaakaan alkoholia. Siihen liittyy voimakas häpeän tunne. Jos hänellä on juopottelutaustaa, jota hän ei pysty peittelemään (tai pystyy sen verran asiaa kohtaamaan), niin hän voi kertoa sankaritarinaa itsestään, kun pystyi pääsemään siitä eroon. Mutta hän ei oikeasti ole sujut asian kanssa, jos hän ei pysty hyväksymään juoppoja.

Sitten on vielä sellainen muoto, että itsessä se sama piirre ilmenee jollain toisella tavalla, jolloin sitä voi olla ajattelevan ja viisaankin ihmisen hankala tunnistaa. Jos jatketaan alkoholiesimerkillä, niin henkilö voisi paheksua selvästi humalassa olevia tai satunnaista humalahakuista juomista, vaikka itse tissuttelee joka ilta ja käyttää kokonaisuudessaan enemmän alkoholia. Tai paheksuu toisen tuhlaamista vaatteisiin, vaikka itse ostaa parin vuoden välein uuden auton tai liikaa ruokaa, jota heittää säännöllisesti menemään. Tai henkilö moralisoi vuosittain lentokoneella ulkomaille reissaavaa, vaikkei itse lajittele jätteitään ja kulkee kilsan työmatkat autolla. Tai suvaitsevuutta peräänkuuluttavat ihmiset, jotka määrittelevät hyvin tarkoin sen, mitä pitää suvaita, ja yllättäen muuta ei sitten suvaitakaan.

Tällaisina aika simppeleitä esimerkkejä, mutta kun aletaan puhua ihmissuhteista, käytösmalleista ja tunnetiloista, niin ihan varmasti jokainen syyllistymme johonkin tällaisiin ärsyyntymisiin ja paheksumisiin, vaikka peiliin voisimme katsoa.

Voitko antaa vielä tarkemman esimerkin tuosta suvaitsemiskohdasta? Muista oli hyvät esimerkit, mutta tuo viimeinen kohta jäi epämääräiseksi. Olen monesti ihmetellyt mitä tarkoitetaan, kun vihjataan suvaitsevaisten olevan tekopyhiä(?) ilman esimerkkejä. Mitä itseään suvaitsevaisina pitävät eivät suvaitse? Jokin yleinen esimerkki?

En ole kirjoittaja mutta tuosta suvaitsevuushommasta tuli mieleen. Itse olen ainakin tavannut suvaitsemattimuutta piireissä joissa toitotetaan ja ollaan niin suvaitsevaisia. Sitten se suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siihen jos joku asia ei miellytä näitä piirejä.

Mikä heitä ei ole miellyttänyt? Konkreettisia esimerkkejä?

Kaikissa voi olla jotain ominaisuutta jonkin verran tai joskus. Ei ole siis joko tai -kysymys millainen ihminen on, vaan miten voimakkaasti tai miten usein on jonkinlainen. Tämä tosiasia mahdollistaa sen, että halutessaan kenen tahansa voi väittää olevan jotain ikävää.

Kukaan ei ole esimerkiksi 100-prosenttisen rehellinen tai 100-prosenttisen ahkera. Siksi on helppoa sanoa, että muiden epärehellisyydestä tai laiskuudesta ärtyjä vain näkee toisessa sitä mitä vihaa itsessään - eli omaa epärehellisyytensä tai laiskuutensa. Ja vaikeapa siihen on vastaan väittää, ettei IKINÄ olisi yhtään sellainen. Koska kaikki ovat joskus jollain tavalla varmasti, ainakin jos tarpeeksi laajasti määritellään se ominaisuus. Vaikka olisi kuinka keskivertoa rehellisempi tai ahkerampi, niin silti jonkun oudosta vinkkelistä on rinnastettavissa kaikkiin valehtelijoihin tai laiskottelijoihin.

Eli aika turha sanonta. Helppo heitellä vihjailevasti joka keskusteluun ja vesittää täysin asiallisetkin ärtymisen aiheet.

JOSKUS on varmasti aiheellista epäillä, että ärtyjä näkee toisessa jotain, mitä ei pysty kohtaamaan itsessään. Mutta siitä pitää siinä tilanteessa olla tietysti muitakin todisteita kuin tuon "viisauden" olemassaolo.