Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapsi ei halua pitää yhteyttä
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Eikä sulla vanhempana ole aavistustakaan, minkä takia ei pidä yhteyttä, mutta tiedät kuitenkin, ettei "halua"? Entäs jos hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat yhteyttä silloin kun on asiaa?
Siis annoin hänet aikoinaan adoptioon mutta on joskus tässä vuosikymmenten aikana pidetty yhteyttä. Enää ei yhteyttä halua pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ajatellut luovuttaa. Ei voi väkisin olla tekemisissä jos toinen ei halua. Itse en tiedä edes syytä miksi näin on ja se tuntuu kaikkein vaikeimmalta tässä. Tai ehkä ei ole sen kummempaa syytä, toinen ei vaan halua pitää yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sulla vanhempana ole aavistustakaan, minkä takia ei pidä yhteyttä, mutta tiedät kuitenkin, ettei "halua"? Entäs jos hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat yhteyttä silloin kun on asiaa?
Siis annoin hänet aikoinaan adoptioon mutta on joskus tässä vuosikymmenten aikana pidetty yhteyttä. Enää ei yhteyttä halua pitää.
Aha. No ei kai ole mikään ihme jos ei halua. Hänellä lienee muita läheisiä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut luovuttaa. Ei voi väkisin olla tekemisissä jos toinen ei halua. Itse en tiedä edes syytä miksi näin on ja se tuntuu kaikkein vaikeimmalta tässä. Tai ehkä ei ole sen kummempaa syytä, toinen ei vaan halua pitää yhteyttä?
Joo. Minullakaan ei vastaa viesteihin, soittoihin tms. Näkee mesessä että on viestin lukenut mutta ei halua vastata.
Poikalapset varsinkaan eivät turhia kyläile tai puhelimessa lörpöttele äitinsä kanssa. Jos on oikeaa asiaa niin sitten ottaa yhteyttä. Näin ainakin meillä. Pitää vaan hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kerro äidilleni kuulumisia siksi, ettei häntä minun ollessani lapsi/nuori kiinnostanut pätkääkään minun kiinnostukseni kohteet. Äidin kanssa on aina voinut keskustella vain aiheista, jotka kiinnostavat häntä.
Lopetin omien asioideni kertomisen äidille heti kouluun mennessäni. Ei äiti ole minulle ollut koskaan sellainen turvallinen ja äidillinen hahmo, jolta haluaisi kysyä neuvoa.
Välini äitiin ovat asialliset mutta läheisiä emme ole. Olemme sukua toisillemme mutta luonteiltamme hirvittävän erilaisia.
Syytähän voi kysyä. Ja kerro samalla, että haluaisit pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa olla ihmisten kanssa koko ajan. Äiti kysyy ja kutsuu jonnekin monta kertaa kuussa, haluaisin vaan olla rauhassa :(
Itse olin tuossa tilanteessa useamman vuoden – siis se lapsi, joka ei pitänyt yhteyttä. Täyttä radiohiljaisuutta kesti lopulta viitisen vuotta, kun kys. vanhemmalla ei ollut edes puhelinnumeroani, eivätkä muutkaan sukulaiset "saaneet" sitä hänelle antaa. Kuulin aina aika ajoin, että vanhempi oli kysellyt kuulumisiani muilta sukulaisilta, ja saanut vastaukseksi jotakuinkin "eipä sille sen ihmeempää" (mikä oli kyllä ihan totta).
Otin itse lopulta uudestaan yhteyttä, vuosien jälkeen, ja puhuimme puhelimessa sinä päivänä n. tunnin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin näimme parin tunnin ajan (kun kävin samalla reissulla tapaamassa muitakin sukulaisia).
Tuon tapaamisen jälkeen meni useampi kuukausi, että viestittelimme uudestaan, mikäli oli oikeastaan ihan uskomaton helpotus. "Pelkäsin" alunperin, että nyt kun olen ottanut uudestaan yhteyttä, niitä kuulumisia ja tapaamisia kärtettäisiin suunnilleen joka toinen päivä.
Lopulta vanhempani näyttääkin valinneen niin, että kaikki yhteydenpito tapahtuu minun aloitteestani, mutta joka kerta kun otan yhteyttä, vastaanotto on aina "onpa mukava kuulla sinusta!" – vaikka pelkkien WhatsApp-viestienkin väli olisi useita kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sulla vanhempana ole aavistustakaan, minkä takia ei pidä yhteyttä, mutta tiedät kuitenkin, ettei "halua"? Entäs jos hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat yhteyttä silloin kun on asiaa?
Siis annoin hänet aikoinaan adoptioon mutta on joskus tässä vuosikymmenten aikana pidetty yhteyttä. Enää ei yhteyttä halua pitää.
Jaa, että tällainen tapaus. Hän on kyllä "aikuinen lapsi" – muttei sinun. Sinä olet hänen siittäjänsä tai synnyttäjänsä, se siitä. Hänen vanhempansa, hänen perheensä, on toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuossa tilanteessa useamman vuoden – siis se lapsi, joka ei pitänyt yhteyttä. Täyttä radiohiljaisuutta kesti lopulta viitisen vuotta, kun kys. vanhemmalla ei ollut edes puhelinnumeroani, eivätkä muutkaan sukulaiset "saaneet" sitä hänelle antaa. Kuulin aina aika ajoin, että vanhempi oli kysellyt kuulumisiani muilta sukulaisilta, ja saanut vastaukseksi jotakuinkin "eipä sille sen ihmeempää" (mikä oli kyllä ihan totta).
Otin itse lopulta uudestaan yhteyttä, vuosien jälkeen, ja puhuimme puhelimessa sinä päivänä n. tunnin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin näimme parin tunnin ajan (kun kävin samalla reissulla tapaamassa muitakin sukulaisia).
Tuon tapaamisen jälkeen meni useampi kuukausi, että viestittelimme uudestaan, mikäli oli oikeastaan ihan uskomaton helpotus. "Pelkäsin" alunperin, että nyt kun olen ottanut uudestaan yhteyttä, niitä kuulumisia ja tapaamisia kärtettäisiin suunnilleen joka toinen päivä.
Lopulta vanhempani näyttääkin valinneen niin, että kaikki yhteydenpito tapahtuu minun aloitteestani, mutta joka kerta kun otan yhteyttä, vastaanotto on aina "onpa mukava kuulla sinusta!" – vaikka pelkkien WhatsApp-viestienkin väli olisi useita kuukausia.
Olet outo.
Aiotko edes auttaa vanhana, jos tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuossa tilanteessa useamman vuoden – siis se lapsi, joka ei pitänyt yhteyttä. Täyttä radiohiljaisuutta kesti lopulta viitisen vuotta, kun kys. vanhemmalla ei ollut edes puhelinnumeroani, eivätkä muutkaan sukulaiset "saaneet" sitä hänelle antaa. Kuulin aina aika ajoin, että vanhempi oli kysellyt kuulumisiani muilta sukulaisilta, ja saanut vastaukseksi jotakuinkin "eipä sille sen ihmeempää" (mikä oli kyllä ihan totta).
Otin itse lopulta uudestaan yhteyttä, vuosien jälkeen, ja puhuimme puhelimessa sinä päivänä n. tunnin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin näimme parin tunnin ajan (kun kävin samalla reissulla tapaamassa muitakin sukulaisia).
Tuon tapaamisen jälkeen meni useampi kuukausi, että viestittelimme uudestaan, mikäli oli oikeastaan ihan uskomaton helpotus. "Pelkäsin" alunperin, että nyt kun olen ottanut uudestaan yhteyttä, niitä kuulumisia ja tapaamisia kärtettäisiin suunnilleen joka toinen päivä.
Lopulta vanhempani näyttääkin valinneen niin, että kaikki yhteydenpito tapahtuu minun aloitteestani, mutta joka kerta kun otan yhteyttä, vastaanotto on aina "onpa mukava kuulla sinusta!" – vaikka pelkkien WhatsApp-viestienkin väli olisi useita kuukausia.Olet outo.
Aiotko edes auttaa vanhana, jos tarvitsee?
En tiedä. Tavallaan toivon, ettei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sulla vanhempana ole aavistustakaan, minkä takia ei pidä yhteyttä, mutta tiedät kuitenkin, ettei "halua"? Entäs jos hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat yhteyttä silloin kun on asiaa?
Siis annoin hänet aikoinaan adoptioon mutta on joskus tässä vuosikymmenten aikana pidetty yhteyttä. Enää ei yhteyttä halua pitää.
Jaa, että tällainen tapaus. Hän on kyllä "aikuinen lapsi" – muttei sinun. Sinä olet hänen siittäjänsä tai synnyttäjänsä, se siitä. Hänen vanhempansa, hänen perheensä, on toisaalla.
Tiedän sen. Aikoinaan vaan pelassa eli Pelastakaa Lapset ry. ssä sanottiin että olisi hyvä pitää joskus yhteyttä. Meillä kun oli avoin adoptio mutta toki lopetan sitten kokonaan yhteydenpito yritykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa muut sisarukset menivät minun edelle. Nyt kun olen "menestynein" niin on alkanut tekemiseni kiinnostaa. En jaksa vastailla viesteihin, koska ei sitä silloin aikoinaankaan kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kerro äidilleni kuulumisia siksi, ettei häntä minun ollessani lapsi/nuori kiinnostanut pätkääkään minun kiinnostukseni kohteet. Äidin kanssa on aina voinut keskustella vain aiheista, jotka kiinnostavat häntä.
Lopetin omien asioideni kertomisen äidille heti kouluun mennessäni. Ei äiti ole minulle ollut koskaan sellainen turvallinen ja äidillinen hahmo, jolta haluaisi kysyä neuvoa.
Välini äitiin ovat asialliset mutta läheisiä emme ole. Olemme sukua toisillemme mutta luonteiltamme hirvittävän erilaisia.
Tuosta tulee jotenkin päinvastoin mieleen minun ja lapseni välinen suhde. Aina olen lapseltani yrittänyt kysellä kuulumisia mutta joka kerta vastaus on ollut tuhahdus, olkapäiden kohautus, "en tiiä", "joo", "ei" tai jotain vastaavaa. Vähitellen väsyy kyselemään kun ei saa kuin yhden tavun tai sanan vastauksia. Kiinnostunut olisin vaan kun ei kerrota yhtään mitään. Välit on asialliset, mutta ollaan aika erilaisia. Hän ei koskaan kysele minun kuulumisiani ja minulle ei kerro omistaan mitään. Koeta siinä sitten ylläpitää läheistä suhdetta. Mutta kun on muiden seurassa, puhetta tulee vaikka kuinka.
Luovuta. Tuskin hänellä on kanssasi mitään muuta yhteistä kuin geenit.
Poika ei ole sen luonteinen, että höpöttäisi puhelimessa tai edes viestittelisi joutavia. Tytär on valistanut, ettei nykyisin soitella pahemmin. Oma äitinikin kun siirtyi älyluuriin puhelut ovat vähentyneet. Minulle sopii kaikki nämä kolme ratkaisua, koska en ole mikään höpöttelijä itsekään. Kuitenkin näemme riittävästi, mikä on se tärkein juttu.
Hyvää Äitienpäivää kaikille joille Äitienpäivä on rakas mutta raskas päivä.
Vierailija kirjoitti:
Luovuta. Tuskin hänellä on kanssasi mitään muuta yhteistä kuin geenit.
Minä teen sitten niin.
Eikä sulla vanhempana ole aavistustakaan, minkä takia ei pidä yhteyttä, mutta tiedät kuitenkin, ettei "halua"? Entäs jos hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat yhteyttä silloin kun on asiaa?