Räpätädit ja papupadat

Pidän itse puheliaista ihmisistä, silloin kun keskustellaan jostain asioista.

MUTTA Suomessa on liikaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että keskustelu on vuorovaikutusta, vaan jotka posmittavat tuntien pituisia monologejaan itsestään ja omista asioistaan ja yleensä aina vuodesta toiseen niistä samoista asioista.

Ghostasin tylysti yhden kaverini kun tajusin että hän puhuu vuodesta toiseen vain itsestään ja tulevasta anopistaan, eikä koskaan kysy mitä mulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minulle tulee tästä ketjusta olo, että osa ihmisistä on vielä aivan maalaisia, siis henkisesti erakkoelämiseen suuntautuneita.

Enkä siis itsekään nyt kauheasti tykkää erittäin puheliaista ihmisistä.

Mutta se ero minun ja teidän välillä on, että en tee siitä itselleni ongelmaa. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, ja joustoa pitää olla, jos asuu kaupungissa ja liikkuu ihmisten parissa. Ärsyyntyminen syö energiaa, jota voisi käyttää paljon fiksumminkin.

Jos en ehdi tai halua jutella, sanon ihan suoraan, että "anteeksi, mutta minä haluan nyt levätä/lukea netistä uutista/ käydä läpi sähköpostia". Ihmisistä aika harva osaa lukea ajatuksia, joten on aivan ok ja jopa reilua sanoa suoraan, jos haluaa olla rauhassa.

Miksi sen kuulokkeet korvilla omissa ajatuksissa istuvan täytyy joustaa ja kuunnella eikä sen joka ehdottomasti haluaa tälle vieruskaverille kertoa kuinka ulkona sataa? Saman sään näkee vieruskaveri itsekin. Ja kerroin tuolla ylempänä että ottamalla osaa tämän toisen keskusteluun, missaa äänikirjastaan huonossa tapauksessa juonen kannalta oleellisimman seikan. Olen ihan oikeasti joutunut tällaisten sääihmisten uhriksi monet kerrat ja kohta en enää sano kauniisti.

Katsos kun kyse ei ole sodasta eikä kilpailusta. Fiksu ihminen jaksaa vastata asiallisesti "niin on hieno ilma, mutta anteeksi nyt, haluan kuunnella äänikirjaani". Se sinulle puhunut ihminen ei voi tietää, oletko sosiaalinen vai et.

Ei se kännykän kaivaminen taskusta voi olla ärsyyntymisen tai suuttumisen väärtiä. Joudut tekemään sitä todennäköisesti vähän väliä muutenkin.

Sinä itse päätät, annatko pikkuruisten harmien ärsyttää. Vai valitsetko mielenrauhan. Jos tuollaiset asiatkin käyvät jo hermoon, sinua täytyy hermostuttaa todella usein ja paljon. Mieti itse, onko se viisasta, aikuismaista ja hyväksi sinulle.

Tämä häirintä on jatkuvaa, siksi se ärsyttää. Enkä muuten kaivele koskaan kännykkää taskusta bussissa, se on hankalaa varsinkin kun vieressä on toinen ihminen. Ihan oikeasti, ensi kerralla en enää sano kauniisti.

No, itsesi sinä siinä vain nolaat, joten anna palaa vaan. Ja sinä itse valitset ärsyyntyä pikkuasioista. Mahahaavaa pukkaa, veikkaan ma. Your choise, ei liikuta minua. Minä pidän itseni rauhallisena ja kohtelen muita, kuten haluan itseänikin kohdeltavan eli arvostaen.

Et sinä minua tuolla käytökselläsi arvosta.

Millä ihmeen käytöksellä? Sinun kanssasi ei saa olla eri mieltä?

Sillä että tulet bussissa puhumaan jotain yhdentekevää ihmiselle joka ei halua keskustella. Sillä käytöksellä et arvosta tätä toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minulle tulee tästä ketjusta olo, että osa ihmisistä on vielä aivan maalaisia, siis henkisesti erakkoelämiseen suuntautuneita.

Enkä siis itsekään nyt kauheasti tykkää erittäin puheliaista ihmisistä.

Mutta se ero minun ja teidän välillä on, että en tee siitä itselleni ongelmaa. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, ja joustoa pitää olla, jos asuu kaupungissa ja liikkuu ihmisten parissa. Ärsyyntyminen syö energiaa, jota voisi käyttää paljon fiksumminkin.

Jos en ehdi tai halua jutella, sanon ihan suoraan, että "anteeksi, mutta minä haluan nyt levätä/lukea netistä uutista/ käydä läpi sähköpostia". Ihmisistä aika harva osaa lukea ajatuksia, joten on aivan ok ja jopa reilua sanoa suoraan, jos haluaa olla rauhassa.

Miksi sen kuulokkeet korvilla omissa ajatuksissa istuvan täytyy joustaa ja kuunnella eikä sen joka ehdottomasti haluaa tälle vieruskaverille kertoa kuinka ulkona sataa? Saman sään näkee vieruskaveri itsekin. Ja kerroin tuolla ylempänä että ottamalla osaa tämän toisen keskusteluun, missaa äänikirjastaan huonossa tapauksessa juonen kannalta oleellisimman seikan. Olen ihan oikeasti joutunut tällaisten sääihmisten uhriksi monet kerrat ja kohta en enää sano kauniisti.

Katsos kun kyse ei ole sodasta eikä kilpailusta. Fiksu ihminen jaksaa vastata asiallisesti "niin on hieno ilma, mutta anteeksi nyt, haluan kuunnella äänikirjaani". Se sinulle puhunut ihminen ei voi tietää, oletko sosiaalinen vai et.

Aika helvetin tyhmä täytyy olla, jos ei tajua, että ihminen jolla on kuulokkeet korvilla ei halua juuri nyt olla sosiaalinen.

Ihmiset viihdyttävät itseään bussiss amonella tavalla. Joku kuuntelee musiikkia tms. paremman puutteessa ja juttelee jopa mielellään, jos joku aloittaa keskustelun. Tiedätkös, semmoisiakin ihmisiä on olemassa, jotka ajattelevat eri lailla kuin sinä. Uskomatonta, mutta näin on.

Itse yleensä luen kännykkää paikallisjunassa. Eli ei, en ole itse puhelias, mutta toisin kuin sinä, jaksan erilaisuutta aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minulle tulee tästä ketjusta olo, että osa ihmisistä on vielä aivan maalaisia, siis henkisesti erakkoelämiseen suuntautuneita.

Enkä siis itsekään nyt kauheasti tykkää erittäin puheliaista ihmisistä.

Mutta se ero minun ja teidän välillä on, että en tee siitä itselleni ongelmaa. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, ja joustoa pitää olla, jos asuu kaupungissa ja liikkuu ihmisten parissa. Ärsyyntyminen syö energiaa, jota voisi käyttää paljon fiksumminkin.

Jos en ehdi tai halua jutella, sanon ihan suoraan, että "anteeksi, mutta minä haluan nyt levätä/lukea netistä uutista/ käydä läpi sähköpostia". Ihmisistä aika harva osaa lukea ajatuksia, joten on aivan ok ja jopa reilua sanoa suoraan, jos haluaa olla rauhassa.

Miksi sen kuulokkeet korvilla omissa ajatuksissa istuvan täytyy joustaa ja kuunnella eikä sen joka ehdottomasti haluaa tälle vieruskaverille kertoa kuinka ulkona sataa? Saman sään näkee vieruskaveri itsekin. Ja kerroin tuolla ylempänä että ottamalla osaa tämän toisen keskusteluun, missaa äänikirjastaan huonossa tapauksessa juonen kannalta oleellisimman seikan. Olen ihan oikeasti joutunut tällaisten sääihmisten uhriksi monet kerrat ja kohta en enää sano kauniisti.

Katsos kun kyse ei ole sodasta eikä kilpailusta. Fiksu ihminen jaksaa vastata asiallisesti "niin on hieno ilma, mutta anteeksi nyt, haluan kuunnella äänikirjaani". Se sinulle puhunut ihminen ei voi tietää, oletko sosiaalinen vai et.

Ei se kännykän kaivaminen taskusta voi olla ärsyyntymisen tai suuttumisen väärtiä. Joudut tekemään sitä todennäköisesti vähän väliä muutenkin.

Sinä itse päätät, annatko pikkuruisten harmien ärsyttää. Vai valitsetko mielenrauhan. Jos tuollaiset asiatkin käyvät jo hermoon, sinua täytyy hermostuttaa todella usein ja paljon. Mieti itse, onko se viisasta, aikuismaista ja hyväksi sinulle.

Tämä häirintä on jatkuvaa, siksi se ärsyttää. Enkä muuten kaivele koskaan kännykkää taskusta bussissa, se on hankalaa varsinkin kun vieressä on toinen ihminen. Ihan oikeasti, ensi kerralla en enää sano kauniisti.

No, itsesi sinä siinä vain nolaat, joten anna palaa vaan. Ja sinä itse valitset ärsyyntyä pikkuasioista. Mahahaavaa pukkaa, veikkaan ma. Your choise, ei liikuta minua. Minä pidän itseni rauhallisena ja kohtelen muita, kuten haluan itseänikin kohdeltavan eli arvostaen.

Et sinä minua tuolla käytökselläsi arvosta.

Millä ihmeen käytöksellä? Sinun kanssasi ei saa olla eri mieltä?

Sillä että tulet bussissa puhumaan jotain yhdentekevää ihmiselle joka ei halua keskustella. Sillä käytöksellä et arvosta tätä toista ihmistä.

Höpsis. En puhu ventovieraille kuin hyvästä syystä, mutta en myöskään pidä fiksuina kaltaisiaisi epäsosiaalisia tyhjästä-hermostujia.

Vierailija kirjoitti:

Pidän itse puheliaista ihmisistä, silloin kun keskustellaan jostain asioista.

MUTTA Suomessa on liikaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että keskustelu on vuorovaikutusta, vaan jotka posmittavat tuntien pituisia monologejaan itsestään ja omista asioistaan ja yleensä aina vuodesta toiseen niistä samoista asioista.

Ghostasin tylysti yhden kaverini kun tajusin että hän puhuu vuodesta toiseen vain itsestään ja tulevasta anopistaan, eikä koskaan kysy mitä mulle kuuluu.

Juurikin näin. Vastavuoroisuus on aika oleellinen osa kaikkea kommunikointia.. 

-ap

Juuri tuo kuulokkeilla musiikkia kuuntelevan tökkiminen ja käden huiskuttaminen naaman edessä on kaikkein käsittämättömintä käytöstä. Jos on jotain ihan oikeaa, pakollista asiaa, niin sitten ymmärrän, mutta tyhjän höpöttäjät voisivat ottaa vihjeestä onkeensa ja antaa toisen olla rauhassa, jos tämä ei reagoi pelkkään puheeseen. Kyllä minä ainakin kuulen niiden kuulokkeidenkin läpi kun joku vieressäni kommentoi säätä tai muuta yhtä "tärkeää", mutta en reagoi, koska en halua bussimatkalla riesakseni pälättäjää. Usein jos näitä ihmisiä rohkaisee lyhyelläkin vastauksella, niin alkaa sellainen monologi, että sanaakaan et saa pistettyä väliin.