Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä muuttunut rumasta kauniiksi? Tai edes nätiksi? Miten?
10.05.2019 |
Tässä oma tarinani:
Olin ennen ruma tai korkeintaan rumahko tavis. Kropaltani olin tavis, sellainen ryhditön laihaläski. Kasvot mulla on perussuomalaiset (ei persut :D): melko pyöreät , vaalea punoittava iho, olemattomat ripset ja kulmat. Maantienväriset ohuehkot hiukset, joita kuitenkin väkisin halusin kasvattaa pitkiksi. Pukeuduin AINA mustaan tai harmaaseen.
Muutokseni nätiksi tapahtui näin:
1. Hurahdin liikuntaan. En koskaan tiennyt, kuinka paljon oikeasti tykkäänkään liikkua, ennen kuin aloin harrastaa sitä säännöllisesti. Seuraukset: hyvä ryhti, kiinteytynyt kroppa, parempi iho (epäpuhtaudet vähentyneet tosi paljon - laitan tämän säännöllisen hikoilun ja liikunnan aiheuttamien hormonien piikkiin!)
2. Leikkasin tukan olkapäämittaiseksi ja raidoitan sitä nykyään vaaleilla raidoilla. Näyttää niiiiin paljon paremmalta ja freesimmältä kuin ennen. Jos on ohut tukka, ei kannata väkisin koittaa kasvattaa sitä ohutta lirua. Polkkamittainen näyttää terveemmältä.
3. Aloin kestovärjätä kulmia ja ripsiä. Vaaleanruskea väri riittää, ei tule liian voimakas lopputulos, mutta eron ilman meikkiä ollessa todella huomaa. Etenkin kulmissa. Tuo ryhtiä kasvoihin.
4. Väriä vaatteisiin! Tämä on tehnyt valtavan muutoksen ulkonäkööni! Kun ennen pukeuduin aina mustaan, nykyään valitsen yleensä mustan alaosan ja värikkään paidan. Kirkastaa koko olemuksen.
5. Laitoin hampaat kuntoon. En aiemmin tykännyt hymystäni, koska minulla oli todella pitkät ja terävät kulmahampaat. Siis kunnon vampyyrit! Lopulta päätin tehdä niille jotain, ja olin aivan shokissa, kun noiden kahden hampaan hionta tylpemmäksi yksityisellä vaati yhden käynnin ja maksoi noin 70€! Jos olisin tiennyt sen olevan noin helppoa, olisin tehnyt sen vuosia aiemmin. Nykyään hymyilen taas.
6. Poistatin kasvoistani luomen, jota inhosin. Tätäkin olin aina pitänyt vain asiana, joka on pakko sietää kun se on osa minua. Luomenpoisto kävi yksityisellä helposti ja maksoi muutaman kympin.
Näiden muutosten jälkeen olen mielestäni muuttunut rumasta nätiksi. Itsetuntoni on parantunut huimasti. Minusta tuntuu kuin uusi elämä olisi auennut minulle.
Ennen kaikkea olen jotenkin äimistynyt siitä, kuinka paljon ja kuinka helposti omaa ulkonäköä voi parantaa mieleisekseen. Esim. nuo hampaani ja luomi naamassa. Kärsin niistä vuosia, kunnes lopulta päätin selvittää mahdollisuuksia ja tadaa - asiat hoituivat parissa viikossa ja suht. halvallakin. Suosittelen kaikille, jos kärsitte jostain vastaavasta!
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita, jos olette myös tehneet muutoksia ja saaneeet itsetuntonne kohoamaan :) Anteeksi superpitkästä aloituksesta...
Kommentit (61)
Minä ennen:
- 164/65 löysä kroppa, en urheillut yhtään
- hiukset värjätty joko ihan blondiksi tai tummanruskeiksi, yleensä vieläpä kaupan väreillä
- meikkasin liian suttuisesti enkä osannut korostaa hyviä puolia
- halvat et-henkiset rytkyt jostain H&M:stä
Nykyään:
- 164/56, treenaan salilla, juoksen, pyöräilen jne eli olen timmi ja tyytyväinen kroppaani
- hiuksia värjään vain kampaajalla pari kertaa vuodessa, laitan luonnollisen vaaleita raitoja omiin maantienvärisiin hiuksiin
- meikkaan luonnollisesti ja päätin investoida muutaman tunnin elämästäni omiin kasvoihin sopivan meikkityylin opettelemiseen (youtubesta katsomalla)
- tyylikkäät, klassiset vaatteet, laatu korvaa määrän
Ja muutos ei ole vain omassa päässäni, vaan tutut ovat kommentoineet muodonmuutosta ja miehiä alkoi pörrätä ympärillä :D nyt olenkin ollut hyvässä parisuhteessa 3 vuotta, muodonmuutoksesta aikaa 3,5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloisuus ja ystävällisyys, sanoi kuka tahansa mitä tahansa, niin nämä tekevät ihmisestä miellyttävän.
Joskus ihmettelen happamasti kauniisiin naisiin suhtautuvia naisia jotka itse ei yhtään ole tehneet mitään ulkonäölleen. Kun niin vähällä kuitenkin voi kohentaa ulkonäköään, vaikka vain sillä että pukeutuu siististi ja laittaa vähän hiuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin kovasti tietää kuinka pukeutua kauniisti ja omaan kroppaan sopivasti. Ei mitkään netin ohjeet ole tähän mennessä auttaneet. En ole mielestäni ruma mutta aina vähän väsyneen ja homssuisen näköinen :) Jos yritän enemmän niin toinen ääripää on näyttää siistiltä mutta tiukkikselta tädiltä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen happamasti kauniisiin naisiin suhtautuvia naisia jotka itse ei yhtään ole tehneet mitään ulkonäölleen. Kun niin vähällä kuitenkin voi kohentaa ulkonäköään, vaikka vain sillä että pukeutuu siististi ja laittaa vähän hiuksia.
Yleensä ne suuhtautuvatkin happamesti juuri tuohon kuvaammsi kaltaiseen ajatukseen, että kaikkien PITÄISI jotnkin priorisoida muiden mielipidettä ja muiden vaatimuksia omiensa edelle - kun kyse on kuitenkin heidän omasta kehostaan ja mukavuudestaan ja niistä heidän oman elämänsä vaihtoehdoista, joihin he haluavat aikansa (ja rahansa ja energiansa) kuluttaa. He eivät siis sinänsä suhtaudukaan nyrpeästi kauniisiin naisiin, vaan siihenolettamukseen, että heidän jotenkin pitäisi myös ”kaunistua”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin kovasti tietää kuinka pukeutua kauniisti ja omaan kroppaan sopivasti. Ei mitkään netin ohjeet ole tähän mennessä auttaneet. En ole mielestäni ruma mutta aina vähän väsyneen ja homssuisen näköinen :) Jos yritän enemmän niin toinen ääripää on näyttää siistiltä mutta tiukkikselta tädiltä.
sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni muutos ei juurikaan ilahduta. Olin nuorena todella ruma, minulla oli mm. paha akne, jonka takia minua kiusattiinkin. Suurimman osan aikuiselämästäni olen kai ollut melko tavallisen näköinen, ja joskus laittautuneena olen saanut paljon positiivista huomiota ja kehuja. Kehujen saaminen on yllättävää ja hämmentävää.
Minua masentaa se, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. En osaa käsitellä tätä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hömpötyksiä teillä muilla, pyh. Minä tein itselleni mmossa kauniin hahmon. Saan viikoittain kehuja sen ulkonäöstä ja vaatetuksesta. Eikä tämä maksanut minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni muutos ei juurikaan ilahduta. Olin nuorena todella ruma, minulla oli mm. paha akne, jonka takia minua kiusattiinkin. Suurimman osan aikuiselämästäni olen kai ollut melko tavallisen näköinen, ja joskus laittautuneena olen saanut paljon positiivista huomiota ja kehuja. Kehujen saaminen on yllättävää ja hämmentävää.
Minua masentaa se, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. En osaa käsitellä tätä asiaa.
Samat ajatukset! Itse olen sellainen nainen, että laittautumattomana olen täysin harmaavarpunen, mutta meikillä & hiusten laitolla saan itseni hyvinkin kauniiksi.
Minulla on siis ihan hyvä kasvojen luusto ja pitkät hiukset, mutta olen hyvin hyvin väritön ilman meikkiä ja hiukset roikkuvat laittamattomina suorina päätä myöten. Jos kuljen ihmisten ilmoilla näin, olen ilmaa. Asiakaspalvelijat suhtautuvat neutraalisti, eivät mitenkään innosta hihkuen ole palvelemassa. Miehet eivät kiinnitä mitään huomiota.
Entäs sitten kun laittaudun. Minusta tulee jo vähällä meikillä tosi erinäköinen, kun saan vähän väriä kasvoilleni. Meikkaan silmät esiin, vähän poskipunaa, huulille kevyttä punaa. Hiukset kiharran laineille. Auta armias mikä ero ihmisten käytöksessä, kun sitten lähden ihmisten ilmoille! Kaupoilla asiakaspalvelijat ovat heti valmiina auttamaan, iloisina ja hymyilevinä. Jos pyydän jotain erityispalvelua, se järjestyy heti ja hymyssä suin. Miehet katsovat perään, pyrkivät juttusille, availevat ovia.
Jos lähden asioille ja haluan saada parasta mahdollista palvelua, tai lähden vaikka neuvottelemaan jostakin asiasta tms., pidän aivan varmasti huolen siitä että lähden meikattuna ja laitettuna. Silloin asiat monesti sujuvat helpommin. Koska niin tämä maailma vain pyörii.
Ja mitä ajattelen mielessäni? No, tottakai nautin ja olen iloinen hyvästä kohtelusta ja huomiosta. Samalla kuitenkin tiedän joka hetki, että sitä puunattua naamaa ja kiharrettuja hiuksia ne ihmiset rakastavat. Eivät oikeaa minua siellä alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni sanoi, kun olin 4-kymppinen, "olet nykyään hyvän näköinen, mutta et todellakaan ollut nuorena". Pitääkö olla imarreltu? Minulle kävi niin, että masennuin, kun nuoruuden traumat tulivat jälleen mieleen, joista olin jo luullut päässeeni yli, enkä mitenkään voinut ilahtua kommentista.
Itse aloin n. viisi vuotta sitten liikkua enemmän. Aloin joko juosta tai pyöräillä työmatkat. Työpaikkani muutti, ja työmatka julkisilla oli aika vaivalloinen. Aluksi meinasin kuolla, kun liikunta oli pitkään ollut tauolla, mutta kunto nousi, ja nyt tuo on ihan rutiinia. Vähitellen lisäsin muutakin liikuntaa, aloin lenkkeillä muutenkin ja harrastaa palloilulajeja. Nyt liikun erittäin paljon.
Tästä tuli kai sitten energiaa muuttaa asioita muutenkin. Olen nyt aika hoikassa kunnossa, joten on kiva hankkia uusia vaatteita. Olen päivittänyt vähän tyyliäni ja löytänyt myös kivan kampaajan, joka auttoi hiusten mallin valinnassa. Ihoni on ulkoilun ansiosta paljon paremmassa kunnossa, on sellainen terveen heleä. ja olemus ryhdikäs
Olen mielestäni nyt aika kivan näköinen, muutos vanhaan on huomattava. Kiloja ehkä 10 vähemmän, olemus paljon nuorekkaampi ja terveempi. Ei ole maksanut juuri mitään, olen ehkä jopa vähän säästänyt, kun ei tarvitse ostaa matkakorttia työmatkoille. Suurin muutos on kuitenkin energinen ja hyvä olo. Olen myös mukavampi ihminen, kun pahimmat höyryt jää lenkkipolulle.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni muutos ei juurikaan ilahduta. Olin nuorena todella ruma, minulla oli mm. paha akne, jonka takia minua kiusattiinkin. Suurimman osan aikuiselämästäni olen kai ollut melko tavallisen näköinen, ja joskus laittautuneena olen saanut paljon positiivista huomiota ja kehuja. Kehujen saaminen on yllättävää ja hämmentävää.
Minua masentaa se, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. En osaa käsitellä tätä asiaa.
Ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö. Sitähän se on. Ja ihmiset kutsuvat pinnalliseksi sitä joka asian havainnoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni muutos ei juurikaan ilahduta. Olin nuorena todella ruma, minulla oli mm. paha akne, jonka takia minua kiusattiinkin. Suurimman osan aikuiselämästäni olen kai ollut melko tavallisen näköinen, ja joskus laittautuneena olen saanut paljon positiivista huomiota ja kehuja. Kehujen saaminen on yllättävää ja hämmentävää.
Minua masentaa se, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. En osaa käsitellä tätä asiaa.
Samat ajatukset! Itse olen sellainen nainen, että laittautumattomana olen täysin harmaavarpunen, mutta meikillä & hiusten laitolla saan itseni hyvinkin kauniiksi.
Minulla on siis ihan hyvä kasvojen luusto ja pitkät hiukset, mutta olen hyvin hyvin väritön ilman meikkiä ja hiukset roikkuvat laittamattomina suorina päätä myöten. Jos kuljen ihmisten ilmoilla näin, olen ilmaa. Asiakaspalvelijat suhtautuvat neutraalisti, eivät mitenkään innosta hihkuen ole palvelemassa. Miehet eivät kiinnitä mitään huomiota.
Entäs sitten kun laittaudun. Minusta tulee jo vähällä meikillä tosi erinäköinen, kun saan vähän väriä kasvoilleni. Meikkaan silmät esiin, vähän poskipunaa, huulille kevyttä punaa. Hiukset kiharran laineille. Auta armias mikä ero ihmisten käytöksessä, kun sitten lähden ihmisten ilmoille! Kaupoilla asiakaspalvelijat ovat heti valmiina auttamaan, iloisina ja hymyilevinä. Jos pyydän jotain erityispalvelua, se järjestyy heti ja hymyssä suin. Miehet katsovat perään, pyrkivät juttusille, availevat ovia.
Jos lähden asioille ja haluan saada parasta mahdollista palvelua, tai lähden vaikka neuvottelemaan jostakin asiasta tms., pidän aivan varmasti huolen siitä että lähden meikattuna ja laitettuna. Silloin asiat monesti sujuvat helpommin. Koska niin tämä maailma vain pyörii.
Ja mitä ajattelen mielessäni? No, tottakai nautin ja olen iloinen hyvästä kohtelusta ja huomiosta. Samalla kuitenkin tiedän joka hetki, että sitä puunattua naamaa ja kiharrettuja hiuksia ne ihmiset rakastavat. Eivät oikeaa minua siellä alla.
Minusta kuulostat kauniilta, mallimaiselta.
- 52
Monet koulu- ja muut kaverit ovat muuttuneet epämääräisistä jos ei nyt hottiksiksikaan, niin tyylikkäiksi ja hurmaaviksi, kun ovat saaneet itsetuntoa ja "johtajuutta" selvitettyään pikkulapsensa eskari-ikään. Aikuisuus on kuumaa.
Oikeastaan mä olen aina ollut söötti ku sika pienenä mutta tajusin sen 14-vuotiaana ja sen jälkeen kukaan ei ole voinut ottaa sitä multa pois.
Joku sellainen itsen hyväksyntä + oman tyylin löytäminen + se että paskat nakkaa sille mitä mieltä muut omasta ulkonäöstä mahdollisesti on. (Työhaastattelussa saattaa kannattaa vähän joustaa. :P)