Onko 45v plus enää elämää?

Juuri 45v elämä alkaa. Ajatukset selkiytyy. Lapset aikuisia. Kokemusta.

Jos o rahaa voi lomailla etelässä ja kaupungeissa. Aina voi retkeillä patikoden tai fillarilla ja telttailua.

Totta m*ssa

Tuskin. Alamäki alkaa siinä 25v kohdalla, kaikki loppu on luopumista. Ensin luovutaan kavereista, kun he pariutuvat ja saavat lapsia. Sitten luovutaan omista parisuhde- ja lapsihaaveista. Sitten luovutaan omista vanhemmista. Viimeiset vuosikymmenet ovat vain lopun odottamista ilman toivoa paremmasta

Hzn kirjoitti:

Juuri 45v elämä alkaa. Ajatukset selkiytyy. Lapset aikuisia. Kokemusta.

Jos o rahaa voi lomailla etelässä ja kaupungeissa. Aina voi retkeillä patikoden tai fillarilla ja telttailua.

Totta m*ssa

Ei tosiaankaan ole lapset aikuisia. Itse olen 45v ja lapsi on 10v.

Täytin just 60.

Elämäni parhaan työpaikan sain 51-vuotiaana. Uuden miesystävän tapasin 54-vuotiaana.

Olen hoikka, terve ja elämäni kunnossa.

Tee valintoja. Ole rohkea.

On elämää! Olet vielä nuori, miksi pistät kaiken vain ikäsi piikkiin.

Kuntoile, laihduta/kiinteydy, satsaa vaatteisiin ja hiuksiin ja meikkiin. Käy paikoissa, mihin et pikkulapsiaikana päässyt lainkaan tai ainakaan usein, esim teatterissa, näyttelyissä, tanssimassa yms.

Kanna itsesi upeasti. Jos oma mies ei kiinnostu, niin joku uusi kyllä.

Naura usein!

Voit elää ihan vain itsellesi. Tuossa iässä ei enää tarvitse miellyttää ketään. Ei tarvi enää ponnistella. Rapistuminen, huono kunto ja huono terveys kuuluu asiaan. Nelivitosena ne seksikkäät ja suositutkin tyypit ovat tavallisia mammoja ja setämiehiä. Ikä tasoittaa ulkonäköeroja.

Voi tyytyä siihen että näin tämä meni. Jos on saanut työn ja kumppanin niin aika paljon on sentään saanut.

Vierailija kirjoitti:

Oon 52. Oon päättänyt että miestä en enää ota ja nukun yhden ihmisen sängyssä. Silti miehiltä, tuntemattomilta ja puolitutuilta tulee viikoittain fb-pyyntöjä ja meseviestejä. No ne on helppo poistaa.

Työ on tylsää mutta hyväpalkkaista, työkaverit on mainioita.

Pakkoside inhottavaan mieheen on kamalaa. Sen olen kokenut ja viimeaikoina nähnyt painajaisia siitä että herään sängystä ensimmäisen aviomieheni kanssa ja haluan oksentaa. Myötätunnot aapeelle.

Muutoin vapaa-aikana keskityn järjestötyöhön ja golffaamiseen sekä juoksuharrastukseen.

Lähde pois sieltä kotoa iltaisin jos pääset.

Lisäksi kaikki ihanat muotitapahtumat, joogafestarit, tulossa olevat kässäfestarit jne kannattaa koluta huolella.

ihanan menevä viestä, tää piristi mua. kiitos toivosta!

N42

mitä väliä minkä ikänen sitä on. pääasia että miehet vielä katselee ja kiinnostaa ja sama täältäkin! toki heikkona hetkenä tulee katseltua naisiakin joskus sillä silmällä :/ ihan vaan tsekkaan tason, mihin pitää yltää! :D

N42

Jaa no mulla näin viisikymppisenä on oikein hyvä olla. Vihdoin asun aikalailla unelmieni talossa, keskellä kaupunkia, mutta ihana pikku pihakin on, jota rakkaudella hoidan. Puutarhassa on mukava möyriä ja vanhaa taloa on ihana sisustaa. Kesämökki vain muutaman kilometrin päässä, meren rannalla. Siellä saakin sitten vain lepäillä, kesäkeittiössä kokkailla, saunoa, uida. 

Mies on hyvä ja rakas, jo vuosikymmeniä yhteistä polkua on asteltu. Lapsista vielä nuorin kotona, mutta kohtaan ollaan miehen kans kahdestaan taas, kuin nuori pari. Aluksi on varmasti vaikeaa ja haikeaa, mutta kaikki sanovat, että kun alkuvaihe menee ohi, niin voi että siitä kahdenkeskisestä elämästä nauttii. Ja kyllä nuo vanhemmat lapsetkin käy usein kotona, vaikka kaukana opiskelevat. Pääsiäisenä olivat viimeksi ja heti tulevat lomalle kun lukuvuosi päättyy. Eivät tietenkään enää meidän kanssa asu, mutta kesäksi tulevat tänne töihin ja omissa kämpissään asuvat, nähdään varmasti useamman kerran viikossa, koska tykkäävät olla mökillä.

Työni on mulle myös tärkeää, saan siinä toteuttaa itseäni ja palkkakin on ok. Lainaa on vähän kesämökistä, mutta muutaman vuoden kuluttua sekin on kuitattu. Eli talous on ihan hyvä. Rakkaita ystäviä on, mielenkiintoisia harrastuksia, oma taidenäyttelykin taas tulossa. Tykkään käydä myös teatterissa ja konserteissa, katsoa elokuvia ja lukeminen on intohimoni. 

Onneksi olen täysin terve ja voin harrastaa rakkaita liikuntalajejani, eli juoksua, pyöräilyä, hiihtoa, uintia, jumppaa ja joogaa. Hyvästä ruuasta tykkään myös ja hemmotella läheisiäni herkkuruualla. Lasi hyvää viiniäkin maistuu aina joskus. No mitähän vielä...elämä on hyvää, ei ole suuria suunnitelmia, mutta en mitään suurta enää kaipaakaan. Suuret asiat on tehty, eli menty naimisiin, hankittu ja kasvatettu lapset, ostettu talo ja mökki, hankittu koulutus ja työ. En haaveile eläkkeelle pääsystä, tykkään olla työssä ja toivon, että voin olla vielä 20 v työelämässä. Toki haaveitakin on, haluaisin käydä Uudessa Seelanissa ja julkaista kirjan. 

Oliko vastaus tyydyttävä?

Vierailija kirjoitti:

48v. täällä. Töissä hyviä ja huonoja päiviä. Samoin parisuhteessa. Hötkyily on jäänyt vähemmälle ja osaan itseäni säästää. Toisaalta väsyttää enemmän ja innostusta uusiin asioihin on vaikeampi löytää.

Varmaan meidän pitäs keskittyä itseen välillä. Kuunnella mitä oikeesti haluaa ja mikä on turhaa.

"kuunnella mitä oikeasti haluaa ja mikä on turhaa" - Siinä se, et muuta tarvitse tasapainoiseen ja hyvään  elämään.

Elämä on parantunut vuodesta toiseen ja tässä iässä elämä on kerrassaan loistokasta. Asuntolaina on maksettu, ammattitaito ja palkka on hyvä, terveys on hyvä, parisuhde kukkii ja voi toteuttaa unelmiaan.