Lue keskustelun säännöt.
Onko 45v plus enää elämää?
09.05.2019 |
Työpaikka on huono, uutta ei saa, mies on paska, uutta ei saa, kroppa ja naama on mennyttä, uusia ei saa. Lapset kasvaneet, niitä ei kiinnosta.
Whats the point anymore?
Kommentit (31)
Koita nyt jotenkin päästä nihilismistä eroon, onhan sinulla vielä toiset 45 edessä. Mitään neuvoja minulla ei toki ole, sillä minun elämänihän ei ole vielä alkanutkaan, vaikka olen 39. Ei vielä koskaan töitä, ei koskaan parisuhdetta, ei koskaan lapsia, ei ajokorttia jne. Minulla on vielä paljon edessä, joten nihilismi ei ole iskenyt ja siitä en ole joutunut selviytymään, joten siksi ei ole ohjeitakaan antaa. :DDD Olen 15-vuotiaan tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48v. täällä. Töissä hyviä ja huonoja päiviä. Samoin parisuhteessa. Hötkyily on jäänyt vähemmälle ja osaan itseäni säästää. Toisaalta väsyttää enemmän ja innostusta uusiin asioihin on vaikeampi löytää.
Varmaan meidän pitäs keskittyä itseen välillä. Kuunnella mitä oikeesti haluaa ja mikä on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..
Voikohan mulla olla rakastaja 60 vuotiaana, miehen lisäksi?
Täydellistä listaa hämmensi se, että tämä on Vauvalehden palsta missä roikutaan.
Mä olen jotenkin ihan luovuttanut kyllä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..
Samaa ajattelin. Miten voi kuuskymppinen olla vielä noin moukka?
Lisäksi itsekehuöyhkäys epäilyttää aina.
Tai kuka vaan joka kehuu ulkonäköään.
60-vuotiaalla ei ole kroppaa, sori vaan. On parempi tai kehnompi kunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen töissäkin jotenkin förbi, kun nuoret sisäistää noi asiat hetkessä, eikä väsymys näy siloposkissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..Samaa ajattelin. Miten voi kuuskymppinen olla vielä noin moukka?
Lisäksi itsekehuöyhkäys epäilyttää aina.
Tai kuka vaan joka kehuu ulkonäköään.
60-vuotiaalla ei ole kroppaa, sori vaan. On parempi tai kehnompi kunto.
Hah, kateelliset haaskat käy kimppuun kun vanhemmalla naisella asiat hyvin, ei tullut mieleen, että hankkikaa itse sama tilanne
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaan pelkästään turhaa olemassaoloa. Hyvät lääkkeet ja päihteet auttaa jonkin verran.
Kyllä sitä elämää on! Hetkiä ja kausia on erilaisia. Miehen ja työpaikan voit vaihtaa, jos haluat. Riskipeliä toki, mutta jos ei lähde muutokseen mukaan, niin ei voi tietää. Oletko ajatellut, että voisit käydä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa? Ehkä sinulla on masennusta?
Ja 6-kymppiselle. Mitä ihmettä sinun elämänarvosi ovat? Eläkeikä lähestyy, mutta et vieläkään ole kypsynyt ihmisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, zombina täällä mennään. T 56-vuotias.
No on mielenkiintoinen työ, läheisiä ihmisiä, harrastuksia, kroppa kunnossa ja erinomainen kunto.
Miksi ei 45-vuotias voisi saada uutta työpaikkaa? Oletko edes yrittänyt?
Ja miksi miehesi on paska, vai onko parisuhteesi vain? Kyllä keski-ikäisetkin pariutuu halutessaan, mutta se ei parisuhteessasi olekaan merkityksellistä. Sinun pitäisi päättää, haluatko olla nykyisessä suhteessasi vai et.
Naama ja kroppa. No, niitä ei kukaan ikuiseksi luvannutkaan ja kauneus on katsojan silmässä.
Kasvaneet lapset, niitä saattaa alkaa kiinnostaa, kun tulee omia lapsia. Siihen asti niiden tuleekin itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..
Et ymmärrä sarkasmia?
Olen melkein 48-vuotoas ja elämä on ihan kivaa. Vaivoja on, ryppyjä on ja väsyn aikaisempaa helpommin fyysisesti ja henkisesti.
Toisaalta olen rennompi, en koe tarvetta yrittää tehdä vaikutusta keneenkään. En hössötä turhia, kaikki "pakot" olen poistanut elämästäni. Uskallan olla sohvaplösö jos sille tuntuu, toisaalta uskallan kulkea jumppateikoissa kaupassa. En häpeile tai noloile, jos joku säikähtää pallomahaani niin se on voi että ja huudan "PÖÖ!!".
Ketään ei oikeesti kiinnosta miltä näytän, tämän tajuaminen on helpottanut elämääni valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..Et ymmärrä sarkasmia?
Silkkaa vi**uilua tuo oli. Suomessa naisilla on tapana lyödä lyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v
Empaattisuutta et ainakaan ole oppinut.
Ai jestas tätä naistenvälistä solidarisuutta..Et ymmärrä sarkasmia?
Silkkaa vi**uilua tuo oli. Suomessa naisilla on tapana lyödä lyötyä.
Voi hyvä luoja... Jos ap esitti asiansa kuin olisi luovuttamassa kaikesta, silloin on 2 vaihtoehtoa - ottaa itsestään niska-perseote ja tehdä lopuista n 40 vuodesta parhaat mahdolliset tai heittää kaikki hukkaan ja jäädä nyyhkimään nurkkaan. Jokaisella meistä on ollut vaikeita ja tylsiä hetkiä - kyse on vain siitä luovuttaako vai ei. Ap:n elämässä ei ollut kyse mistään traagisesta katastrofista vaan enemmän hetkellisestä näköalattomuudesta.
Mua on aina kantanut lause: kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus.
Minä täytän juuri 46 ja olen jättämässä nykyisen työni vailla mitään tietoa seuraavasta. Tulevaisuus on siitä hyvä, ettei sitä voi tietää. Olisi kauheaa elää, jos puuttuisi se jännitysmomentti.
Nythän elämä vasta alkaa! Pikkulapsivaihe takana, elämä vakiintunutta, enemmän aikaa parisuhteeseen, itselle...
Kyllä minä ainakin olen edelleen elävien kirjoissa, ainakin viimeksi kun pulssin tunsin. Ja elämä on oikein mukavaa, just tänään taas lauleskelin kadulla kun tunsin itseni niin onnelliseksi ja mietin miten täydellistä elämäni on juuri nyt. En koskaan nuorempana tuntenut näin. t. N 48v
Oon 52. Oon päättänyt että miestä en enää ota ja nukun yhden ihmisen sängyssä. Silti miehiltä, tuntemattomilta ja puolitutuilta tulee viikoittain fb-pyyntöjä ja meseviestejä. No ne on helppo poistaa.
Työ on tylsää mutta hyväpalkkaista, työkaverit on mainioita.
Pakkoside inhottavaan mieheen on kamalaa. Sen olen kokenut ja viimeaikoina nähnyt painajaisia siitä että herään sängystä ensimmäisen aviomieheni kanssa ja haluan oksentaa. Myötätunnot aapeelle.
Muutoin vapaa-aikana keskityn järjestötyöhön ja golffaamiseen sekä juoksuharrastukseen.
Lähde pois sieltä kotoa iltaisin jos pääset.
Lisäksi kaikki ihanat muotitapahtumat, joogafestarit, tulossa olevat kässäfestarit jne kannattaa koluta huolella.
Noilla spekseillä vetäisin minäkin itseni narun jatkoksi;D
Mies on, rakastaja on, ihana kotitalo on, ihana läheinen perhe on, ihanat lapsenlapsetkin joita tapaan viikoittain. On matkoja, ystäviä joita tavata, on harrastuksia ja tekemistä. Työstä alan jo himmailemaan kun ei ole pakko tehdä. Ulkonäkö ikäisekseni kelvollinen, kroppa kuosissa treenin ja terveellisten elämäntapojen avulla:) Kipuja kyllä loukkaantumisten vuoksi mutta so what??
Ikää melkein 60v