Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Kyllä ne teinit vertaa kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa ei yhdenkään lapsiperheen tarvitse olla asunnoton, ja jos rahaa ei ole ruokaan, niin ne on käytetty johonkin muuhun.
Sehän on vain yksi osa-alue. Meillä esimerkiksi leffaliput on ehdoton ei, enkä sellaiseen haluaisi käyttää rahaa vaikka olisikin. Meidän koululaiset eivät koskaan ole käyneet elokuvissa.
Kesälomat tarkoittavat matkaa 150km päähän huvipuistoon joka ollaan tehty yhden kerran kun tuona kesänä oli varaa. On se surullista kun lapset ovat viime kesästä asti kyselleet voidaanko taas tänä vuonna mennä, eikä varaa ole. On vaikea säästää kun suurin osa kk menot ylittävät tulot reilusti.
Meillä lapset eivät harrasta mitään maksullisia harrastuksia. Koulusta kun tulee retkipäiviä johon opettajilta viestä: "Voi ottaa 5€ mukaan jäätelöä ja herkkuja varten." Meillä lapset eivät voi ottaa herkkuja varten mitään mukaan. Voin vanhempana tarjota vain mehupullon normaalin veden sijaan.
Sitä, että edes bussilippuun ei välttämättä ole rahaa.
No minun lapsuudessani 70-80-luvuilla ei koskaan käyty lomamatkoilla. Lomamatkat olivat kerran kesässä mummolaan 150km päähän, muuten kesät käytiin fillareilla 10km päässä kaverien kanssa pyörillä uimassa, rakennettiin metsiin majoja jne. Elokuvissa ei myöskään käyty. Ehkä pari kertaa kävin lapsuudessani elokuvissa, molemmat taisivat olla koulun järjestämiä. Mitään maksullista harrastusta minulla ei ollut. Kävin muistaakseni seurakunnan kerhossa, joka taisi olla ilmainen. Siellä askarreltiin, tehtiin jotain retkiä jne. Muuten vapaa-aika kului kaverien kanssa pihapeleissä juostessa ja koko päivät ulkona ollessa. Emme olleet köyhiä. Molemmat vanhemmat töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa ei yhdenkään lapsiperheen tarvitse olla asunnoton, ja jos rahaa ei ole ruokaan, niin ne on käytetty johonkin muuhun.
Nimenomaan. Sen vuoksi Suomessa köyhyydestä puhuttaessa tarkoitetaan juuri suhteellista köyhyyttä.
Suomessa ei ole yhtään köyhää kun globaalisti ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ikinä käynyt lapsena leffassa tai ulkomailla. Enkä harrastanut muuta kuin lukemista (kirjasto) ja kaverien kanssa hengailua.
Se, mikä nyt on köyhyyttä, oli normaalia arkea vielä 70-luvulla. Ja saisi olla nytkin. Mutta ymmärrän, että pahalta se tuntuu ja köyhältäkin, kun ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Lastemme ollessa koululaisia, itkin usein kun lapset kysyivät, että milloin me mennään jonnekin lomamatkalle, kun kaikki luokkakaverit olivat taas lomalla olleet ties missä. Samoin tuli itku, kun opelta tuli viestiä, että nyt pitää olla ensi viikolla sukset, luistimet tms. ja ei ollut ikinä varaa ostaa uusia. Onneksi on kirpparit ja meidän urheiluvälinekaupassa on myytävänä käytettyjä luistimia. Lapset kävi ilmaisissa kerhoissa, lomalla käytiin peräti uimahallissa uimassa ja kesällä tehtiin retkiä lähiseudulle.
Kaikesta huolimatta meidän lapset sanoo nyt aikuisena, että heillä oli niin onnellinen lapsuus, kun tehtiin aina kaikkea kivaa yhdessä. Leivottiin, askarreltiin, pelattiin lautapelejä, luettiin jne. Ja hyvinhän nuo on onneksi pärjänneet ja paikkansa löytäneet. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että meillä elettiin ekosti jo ennenkuin siitä höyryttiin tähän malliin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Tämä on outoa nykymaailmassa, että kaikkien pitäisi saada samat lomat ja muut, vaikka talous ei sitä kestä. Ei näin ole ollut 70-80-luvuillakaan. Kyllä tällöinkin rikkaat kävivät ulkomailla lomilla, asuivat hienoissa omakotitaloissa jne. Kyllä se lähtee kotoa kasvatuksesta, arvomaailmasta ja siitä, että ei ole syytä kadehtia rikkaampia. Voi elää hyvän elämän ilman lomamatkoja jne. Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut maksullisia harrastuksia, silti ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Ihan varmasti valehtelua. Tällainen valehtelu saa sympatiat kääntymään köyhiä vastaan. Yököttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, jos ei oikeasti ole varaa antaa 5€ kouluretkelle, tai kerran _vuodessa_ käydä huvipuistossa, niin rahankäytössä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mut tätähän ei saa sanoa.
Minusta ihmisen perusoikeuksiin ei kuulu leffassa käynti, matkustaminen eikä myöskään maksulliset harrastukset ja on ihan oikein, että sosiaalituella elävälle niihin ei olekaan varaa, eikä pidäkään olla. Kuitenkin Suomen sosiaaliturva mahdollistaa katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, koulutuksen ja ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhtään köyhää kun globaalisti ajattelee.
Ei siis edes ne, jotka ei saa asuntoa, vaan nukkuu ties missä talvikylmällä? Ihmeellistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Tämä on outoa nykymaailmassa, että kaikkien pitäisi saada samat lomat ja muut, vaikka talous ei sitä kestä. Ei näin ole ollut 70-80-luvuillakaan. Kyllä tällöinkin rikkaat kävivät ulkomailla lomilla, asuivat hienoissa omakotitaloissa jne. Kyllä se lähtee kotoa kasvatuksesta, arvomaailmasta ja siitä, että ei ole syytä kadehtia rikkaampia. Voi elää hyvän elämän ilman lomamatkoja jne. Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut maksullisia harrastuksia, silti ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Rikkaat kävivät lomilla ulkomailla, mutta nykyisin käy ihan duunariperheetkin. Jos luokassa on 20 lasta, on ihan eri asia, käykö heistä 2 ulkomailla ja itse kuuluu niiden 18 joukkoon, jotka eivät käy, vai käykö 18 ulkomailla ja itse kuuluu niihin kahteen, jotka eivät käy.
Ennen oli ihan tavallista, että vaikka perheessä rahaa olikin (ei kuitenkaan oltu rikkaita), rahaa säästettiin eivätkä lapset saaneet kaikkea mahdollista. Eriarvoisuus ei siis ollut niin näkyvää, kun vanhemmat kerryttivät säästötilejään tai lyhensivät nopeammin asuntolainojaan. Lapsilla oli suurinpiirtein samoja juttuja kuin kavereillaankin, niitä muutamaa rikasta lukuunottamatta. Nykyisin lapsiin investoidaan enemmän kuin ennen, myös taloudellisesti, ja silloin tuloerot lapsiperheiden välillä tulevat selvemmin esille.
Sitä, kun on täysin riippuvainen toisista. Mulla oli kaikki hyvin, toinen maisterintutkinto väitöstä vaille valmis, kun sairastuin. Sairaus ja kipu kestivät pitkään, piti opetella kävelemään ja kirjoittamaan uudelleen. Ei tarvinne sanoa, että opinnot hieman venähtivät, ja työnhaku on astetta haastavampaa. Koska minkäänlaista rahallista tukea en saa mistään (en kuulu Suomen tai minkään muunkaan valtion sosiaaliturvan piiriin), iski ns. jälkitautina aivan täysin lamaannuttava ahdistushäiriö ja masennus. Apua en saa, koska julkisen terveydenhuollon puolella on vuosien jonot ja yksityinen maksaa maltaita. Tilillä on ollut pari vuotta kirjaimellisesti nolla euroa (jos ei lasketa sitä n. -30 000€ opintolainaa). Mies on maksanut kaikki elämisen kustannukset viimeiset pari vuotta ja sen myötä ihan ymmärrettävästi katkeroitunut. Elämä on kuin joku Leevi and the Leavingsin biisi. Tästä suosta on hirveän vaikeaa rämpiä ylös.
Köyhyys on sitä, kun ei itse pysty päättämään yhtään mistään.
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.
Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhtään köyhää kun globaalisti ajattelee.
Ei siis edes ne, jotka ei saa asuntoa, vaan nukkuu ties missä talvikylmällä? Ihmeellistä!
Noille on kunta myöntänyt asunnon ihan varmasti jossakin vaiheessa, ei ole kyse köyhyydestä ellei osaa elää siten ettei saa häätöä.
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.