Yksilöllisestä kehityksestä ja terapioista 4-5 v.
Heippa!
Olisin kiinnostunut mielipiteistäne ja kokemuksistanne 4-5 vuotiaiden (ja miksei muidenkin) lasten kehityksestä ja terapioista (esim. puhe- ja toimintaterapia). Oma poikani on nyt käynyt jokusen kerran puheterapiassa päiväkodin aloitteesta ja vielä jatketaan. Nyt puheterapeutti ja pk hoitajat suosittelevat lisäksi toimintaterapiaa. Vaikka en usko siitä varsinaisesti haittaakaan olevan, vastustan ajatusta periaatteesta... Jokin minussa uskoo vahvasti siihen, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa eikä siihen pitäisi puuttua. Lasten pitäisi saada olla lapsia eikä kokoajan tarvitsisi olla hyvä kaikessa...
Itse en pidä omaa poikaani mitenkään poikkeavana ja terapian tarpeessa olevana. Äänteissä on toki korjattavaa, R ei luonnistu eikä S joka paikassa. Lisäksi jokunen äänne / kirjain menee sanoissa väärinpäin. Lapsen puhe on kuitenkin pääasiassa ymmärrettävää, sanavarasto on hyvä ja hän itse ymmärtää kaiken mitä puhutaan. Puhumaan poika oppi kunnolla vasta 2 v. ja siihen nähden mielestäni puhuu hyvin (nyt siis 4 v.). " Äännevikoja" on ollut enemmänkin ja ne ovat korjaantuneet itsestään. Uskoisin siis loppujenkin korjaantuvan, mutta menin kuitenkin puheterapiaan päiväkodin suosituksesta.
Nyt tuo ajatus toimintaterapiasta tympiinnyttää. Pk suosittelee sitä siksi, että poikani ei osaa vielä pitää kynästä ihan oikein. Myös leikkaaminen saksilla muotojen mukaan on suht hankalaa. Käden motoriikka ei siis ole vielä täydellistä. Mutta tarviiko sen vielä 4 v. ollakaan??? Varmasti moni 4 v. on tässä asiassa edellä. Mutta tosiaan uskon siihen, että kaikilla on omat heikkoutensa kuten myös vahvuutensa. Oma poikani on tässä heikommilla, mutta muuten täysin normaali poika.
Eli kirjoittakaa mielipiteitänne, kannattaako toimintaterapiaan silti lähteä? Ja mitä mieltä olette yksilöllisestä kehityksestä / avun tarpeesta. Ja kokemuksia myös jakaisin mielelläni!
Kommentit (23)
että onko kyse yksityisestä päiväkodista ja maksullisesta toimintaterapiasta? Eli vedättävätkö vain rahaa hyväuskoisilta vanhemmilta? Kertomuksesi perusteella lisäisin pojalle kotona piirtämistä ja askartelua. Ostaisin erilaisia mielenkiintoisia tehtäväkirjoja tms. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja kyllä ne taidot karttuu...
t.mm
Kyseessä on kunnallinen päiväkoti ja maksuton toiminta- ja puheterapia, eli rahasta ei ole kyse. Kunnan rahoja kyllä tietysti tuhlataan :).
Poika kyllä tykkää piirrelläkin, ja leikkaa silppua. Ei kuitenkaan halua tehdä mitään mitä ei osaa, kuten leikata muotoja tai tehdä tehtäviä... Mutta yritämme kannustaa tekemään edes jotain. Myös silppuamaan :) että saksien käyttö tulee tutummaksi.
Kiva kuulla kommentteja! Kuulen mielelläni lisääkin!
MEidänkin poika ei halunnut tehdä piirtämis ja leikkaamis juttuja ennekun tarhassa heillä alkoi 5vuotiaiden oma tuokio..Hoitajatkin sanoi että poika huomasi ettei kaikki muutkaan osaa ja sillon innotui harjottelemaan.
Tuota silppua leikattiin mailläkin ja en minä kyllä piirtämään pakottanut,ehdottelin väliilä mutta ei niin ei!
parempi se on kai ajoissa oppia - kuin sitten vasta koulussa tuskailla kun ei kirjoitus ala sujua...
Ja kesällä suihkupullo käteen ja vesisotaan - se on parasta sormijumppaa - sanoi meidän toimintateprapeutti
Ei ne siellä väkisin mitään tehtäviä tuota, vaan houkutelevat eri keinoin harjoitelemaan eri asioita. Niinhän joka opettajakin miettii eri tyylejä, miten saada lapsen oivaltamaan, mikä esim. se lukutaito on. Ajattele mielummin näin, että nyt lapsesi saa laatuaikaa yhdeltä aikuiselta, eikä niin; että lapsessa olisi jotain vikaa. Jokainen kehittyy omaan tahtiin ja aina löytyy alueita, jossa pärjää ilman suurempia ponnisteluja ja sitten taas myös niitä, mitkä vaativat hieman enemmän satsausta. Tänään meillä meidän 5v. heittäytyi osamattomaksi, kun piti kuunsirpin ääriviivat piirtää yhdessä tehtävässä. Totesi: Kun minä en osaa ja minä olen niin huono... Minä ihmettelin, miten hän voi niin väittää vaikka ei ole edes yrittänyt. Sitten muistutin häntä, miten hän oli minua tschempanut, kun mietin miten onnistuisin tapetoimaan ensimmäistä kertaa yksin. Pikku hymy huulilla hän sitten ryhtyi tehtävän, mikä ei ihan helposti sujunut, mutta totesimme, että harjoittelu tekee mestarin meistä molemmista.
että siellä terapiassahan niitä motoriikkajuttuja harjoitellaan ihan huomaamatta hauskoilla lasta kiinnostavilla jutuilla; peleillä ja leikeillä - eli vaikka perimmäinen tarkoitus olisi oppia pitämään kynää oikein kädessä ja saada otteeseen voimaan - niin ei sitä kynän kanssa harjoitella. Eli siinähän se terapian idea on. Kyllähän jokainen voi tosiaan itse lapselleen tehtäväkirjoja hommata ja päiväkodissakin piirrellään, mutta terapeutilla on ammattitaito ja iso pino ideoita, joilla ensin ihan vaan vaikka voimistetaan kättä, ja sen jälkeen saattaa kynän kädessä pitokin alkaa ihan huomaamatta toimia - ja ne tehtäväkirjatkin kiinnostaa. Joten kannattahan siellä terapiassa ainakin kerran kaksi käydä - jos ei muuta niin hakemassa niitä uusia ideoita kotona harjoitteluun.
että kannattaa ottaa kaikki tarjottu vastaan. Tosiaan Iisa8 sanoikin osuvasti, että lapsesi saa laatuaikaa yhdeltä aikuiselta jne. Varmaan tässä omalla kohdalla tulee eteen sama asia (poika tosin 3 vuotta, mutta ei sano esim. kaikkia äänteitä), kun poika menee elokuussa päiväkotiin. Mutta olen asennoitunut niin, että kaikki apu otetaan vastaan, koska mistään näistä ei ainakaan haittaa lapselle ole, vaan päinvastoin. Mieluummin tässä vaiheessa, kuin sitten liian myöhään. Olen erityisluokanopettajana nähnyt taas päinvastaistakin, kun neuvola sun muut heräävät liian myöhään asioiden suhteen.
joka ei hänkään käytä oikeaa kynäotetta muuten, niin kuulostelisin lapsen mielipidettä. Eli kysyisin, että olisko kiva käydä toisenlaisessakin harjoittelussa kuin se puheterapia (tai miksi sitä nyt lapselle kutsutaankin). Jos lapsi sanoo jee, joo, niin mikä ettei. Mutta jos lapsi ei halua, niin en ottaisi asiasta stressiä. Samoin, jos joudutte itse viemään lapsen terapiaan ja se tuntuu hankalalta, niin antaisin olla - ihan varmasti on vielä aikaa odottaa ja yrittää kotona keksiä keinoja saada lapsi harjoittelemaan enemmän. Minä siis olisin periaatteessa iloinen terapiasta, mutta en kokisi sitä niin tärkeäksi, että sen takia kannattaa hankaloittaa omaa tai lapsensa elämää.
vaan kyllä ne on aikuiset, joiden kuuluu tällaiset asiat päättää.
Lapselle terapiat tietysti markkinoidaan tosi kivoina juttuina, joihin ei kaikki pääsekään... Tietysti siinä vaiheessa, jos terapiassa jo käydään ja se ei jostain syystä toimi ja lapsi ei siitä pidä - eikä silloin saada varmaan tuloksiakaan - niin asiaa voidaan uudelleen harkita.
En ole kyllä kuullut lapsesta, jonka mielestä ei olis hauska päästä yhden aikuisen kanssa pelamaan kivoja juttuja.
Ei aina voi kysyä lapsen mielipidettä joka asiaan ja neuvotella ja neuvotella. Tämä on sitä nykyvanhemmuuden curling-puolta. On aikuisen asia päättää ja ottaa vastuu päätöksestä!
Siksi tämä asia niin ristiriitaiselta tuntuukin, kun olen toisaalta myös sitä mieltä että ei käynneistä mitään haittaa olisi. Toisaalta se oma periaatteen ääni vänkää vastaan :). Ja niinhän se on että me vanhemmat asian päätämme. lapselta alustavasti kysäsin että miltä tuntus päästä leikkimään uusilla leluilla toisen tätin luokse ja ei siihen mitään vastustusta tullut :). Kuljettaminenkin saattaisi onnistua mummin avustuksella, itse meidän vanhempien on aika mahdotonta päästä kerran viikossa töistä lasta sinne viemään.
Mutta mietimme asiaa vielä. Todennäköisesti sinne toimintaterapiaan sitten mennään. Jotenkin ottaa vaan edelleen päähän se, että nykyään yhteiskunta vaatii lapsia kehittymään niin varhain ja osaamaan " kaiken" jopa ennen kouluikää. Onko vaatimukset kuitenkin liikaa, kun sen verran suuri osa tämänikäisistä ei näitä asioita vielä itse osaa....
et tainnut lukea koko vastaustani tai sitten jätit tarkoituksella osan ymmärtämättä. Toki jos terapia olisi todella tarpeen tai olisi vakavasta asiasta kyse, päätös olisi yksin omaan vanhempien, mutta kun kyse on lähinnä siitä, että voi mennä terapiaan tai olla menemättä, ja kumpikin vaihtoehto on yhtä hyvä, niin miksi ei kysyttäisi lapsen mielipidettä? Terapian onnistumisen kannalta on kuitenkin aika tärkeää että lapsi ei sitä vastusta, ja tällaisessa rajatapauksessa on minusta turhaa energian tuhlausta, että vanhemmat tekisivät kaikkensa saadakseen lapsen terapiaan.
Kutsuit minua curling-vanhemmaksi. Minusta taas on tuo asenne, että lapsi tarvitsee aina terapiaa, jos ei ole ihan keskiarvon mukainen, on vielä tyypillisempi suoritus- ja asiantuntijakeskeiselle ajallemme. Jo 4-vuotiasta arvioidaan tiettyjen sabluunoiden mukaan, jotka näkevät vain yhden osa-alueen kerrallaan, ja uskotaan niiden kertovan jotakin olennaista itse lapsesta. Unohdetaan että lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin ja ettei r-vika tai kynäotteen puuttuminen todellakaan ole kovin vakava asia, jos lapsi muuten pärjää hyvin. Minusta ei ole lapsen liikaa suojelua, jos sallii itselleen maalaisjärjen käytön eikä aina pomppaa tai pompota lastaan jokaisen asiantuntijan lausunnon mukaan.
sotkit kaksi ihmistä/nimimerkkiä toisiinsa. Minä sanoin tästä ajasta ja curling-vanhemmuudesta.
temmes03
eli ei sitä minusta häneltä voi todellakaan etukäteen kysyä - eihän hän tiedä, mitä siellä tehdään saati ymmärrä minkä vuoksi sinne mennään, joten ei lapselta etukäteen kysytä haluaako hän.
Itse kyllä luottaisin lastentarhanopettajan mielipiteisiin. En minä ainakaan osaa arvioida, miten minkäkin ikäisen lapsen kuuluu osata pitää kynää kädessä tai puhua etc. En todellakaan usko, että jokaista 4-vuotiasta, jolla kynöote on hieman väärä lähetetään terapiaan vaan kyllä siinä on varmaan kiinnitetty muuuhunkin huomiota, ja ennemminkin on varmasti niin, että monelta, jolle harjoittelusta olisi hyötyä, jää sitä saamatta.
Menin nimimerkeissä sekaisin. Taisin sen verran kiihtyä tuon curling-sanan kohdalla: sen kuvaama asenne on minusta kyllä ihan todellinen ongelma, mutta inhoan näitä muotitermejä, joita käytetään milloin mistäkin asiasta ja heitellään toisten naamaa päin kovin kevyesti.
No, ei tästä asiasta enempää. Ap saa varmaan hyvän päätöksen tehtyä lapsen parasta ajatellen, ja edelleen uskon että vaikka terapian kanssa odoteltaisiin vuosikin ja katsottaisiin miten lapsi kasvaa ja kehittyy, ei mitään suurempaa vahinkoa varmaan pääse tapahtumaan.
meillä vaikeasti kehityshäiriöinen lapsi. saa puheterapiaa ja toimintaterapiaa.
voit itse miettiä lapsesi kehitystä, jos vertaat sitä omaan lapseeni, joka on luultavasti kehitysvammanen. hän on 4.5v. ja oppinut juuri oikean kynäotteen. haluatko tosiaan, että kehitysvammainen lapsikin menee kynäotteessa lapsesi edelle. mietipä vähän asioita. lapsesi todellakin tarvitsee toimintaterapiaa.
Totta on, että meillä Suomessa terapioita ei yleensä todellakaan tarjota huvin vuoksi, vaan ne ovat aina tarkkaan mietittyjä ja perusteltuja. Eikä varsinkaan KELA niitä todellakaan kustanna huvin vuoksi. Jos ap:n lapsen kynäote olisi vain hiukan hutera, häntä tuskin päästettäisiin (sanon päästettäisiin, koska moni tarvitseva ei sinne pääse)toimintaterapiaan. Usein myös kynän jälki on hentoa, ihmispiirros, edes pääjalkainen ei onnistu, vetoketjun veto/nappien laitto on vaikeaa.Lapsi voi vaihtaa kynää kädestä toiseen, kun pitäisi oikealla kädellä piirtää paperin vasempaan laitaa eli ns. keskilinja ylitys on hankalaa. Syöminen voi olla sottaista. Haarukan käyttö on vaikeaa. ym. ym.
Minusta kuitenkin pomo sinun viestistäsi kuulsi katkeruus, että sinun lapsesi on kehitysviiveinen/vammainen. Mietin onko sopeutuminen eriyistä tukea kaipaavaan lapseen vielä kesken. Myös kehitysvammaisia lapsia on eri tasoisia ja harjoituksella saadaan ihmeitä aikaa. Tunnen mm. pari kehitysvammaista lasta, jotka lukivat ennen kouluun menoa, mutta joku muu alue olikin vaikea esim. yhteenlasku yli 10 luvuilla ei onnistunut vielä aikuisenakaan. Joku voi olla sosiaalisesti ja kielellisesti hyvinkin lahjakas ja taitava, mutta lukeminen ei onnistu. Ei voi sanoa, että jos joku 4,5v ei osaa pidellä kynää oikein, että hän olisi huonompi kuin kehitysvammainen lapsi - kehitysvamma on liian laaja käsite
en todellakaan ole katkera lapseni kehitysvammasta. me ollaan lähdetty erittäin vaikeasta tilanteesta. lapsen valtavasta kehityksestä saamme olla kiitollisia lapsen hyvälle kuntoutukselle.
mua pistää vaan vihaksi nua terapia kielteiset äidit.
ihan muuten vaan tiedoksi, että neurolla vaaditaan kynäotetta 3v. vanhalta lapselta.
monesti lapsen kehitykselle ovat esteenä vanhemmat. vanhempien pitäisi olla kiitollisia lapselle tarjotusta avusta ja olla tukemassa lapsen kehitystä.
kieltäytyminen lapselle tarjotuista terapioista on hyvin yleistä ja todellakaan ammattihmiset eivät ymmärrä vanhempia. meitä usein onkin kiitelty siitä, että ajattelemme lapsemme parasta.
Mielenkiintoisia mielipiteitä... terapiaan lähtö taitaa saada enemmän kannatusta :)
Poikani tilanteesta vielä sen verran, että hän osaa piirtää ainakin pääjalkaisen. Kynäotekaan ei ole ihan täysin hakusessa vaan ainoastaan yksi sormi on väärässä paikassa. Tästä en ole osannut olla huolissani, koska pidän itsekin kynää väärin (juuri yhden sormen verran) eikä tuosta ole koskaan mitään haittaa ollut eikä siihen ole kukaan kiinnittänyt huomiota. Leikkaaminen saksillakin onnistuu jotenkin. Suoraan hän osaa leikata hyvin. Ympyrän piirsi eilen itse ja sitten leikkasi sen. Ei nyt täydellisesti, mutta ympyrän muotoon kuitenkin ja aika läheltä piirtämiään viivoja.
Lisäksi epäilin terapian tärkeyttä siksi, että puheterapeutti ehdotti sinne menoa muistaakseni toisella tapaamiskerralla, nähtyään poikani piirtävän ja leikkaavan yhden kerran hätäisesti. En voi uskoa, että tuollaisella " näytöllä" voi sanoa lapsen kaipaavan toimintaterapiaa, etenkään kun ei itse ole toimintaterapeutti. Päiväkodissa ideaan lähdettiin kyllä mukaan, ja heillä tietoa on vähän enemmän. Toisaalta heidän mukaansa poikani ei osaa kävellä rappusia kunnossa vuoroaskelin. Itse olen asiasta eri mieltä. Poika kyllä osaa sen, mutta usein portaat ovat sen verran korkeita, että vuoroaskelin niitä on hankala kulkea. Matalissa portaissa on kulkenut vuoroaskelin ilman mitään vaikeuksia.
Muista vaikeuksista poikani kohdalla ei ole ollut puhetta. Minun tietoni poikani toimintaterapian tarpeesta rakentuu siis näiden tietojen varaan. Toisaalta tulin siihen johtopäätökseen, että minulla tietoa on liian vähän. En tiedä tarkalleen mitä 4 v. tulee osata. Jos jollakin on tietoa mistä tällaista tietoa saa, kuulen mielelläni (esim. netistä?). Aion myös soittaa toimintaterapiaan ja kysyä heidän mielipidettään. Ehkä paikallaan on arviointijakso toimintaterapiassa. Siellähän sitä asiantuntemusta on. jos heidän mielestään terapiajaksoa tarvitaan, en pistä vastaan.
Ja vielä sen verran täytyy sanoa, että sillä ei minulle ole mitään merkitystä jos joku muu (vaikka kehitysvammainen) osaa jotain paremmin kuin oma lapseni. Hyvä sille toiselle! Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja jokaisella on myös ne omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ja heikkouksia voi aina harjoitella ja niissä parantaa. Älytöntä stressiä niistä on kuitenkin turha ottaa.
En osaa tuosta toimintaterapiasta sanoa,mutta käden motoriikasta..Oma poikani kohta 6v ei todellakaan 4v:nä osannu leikata eikä pitää kynää oikein..5vuotis neuvolassakin th sanoi että pitäsi sitä kynäotetta harjoitella ja piirtää,mutta kun poikaa ei kiinnostanut yhtään!
Pk:ssa sanoin vain että näin nlassa neuvottiin mutta siellä suhtauduttiin niin että käden motoriikkaa tulee ajallaan ja jos ei eskarivuonna kynäote ala löytyä siihen puututaan..Nyt tässä vuoden aikana on poika pikkuhiljaa alkanu kiinnostua kynästä ja leikkaamisesta ja on kehittynyt asiassa..Opittavaa kyllä vielä on :-)
En tiedä oliko tästä apua,mutta yksi kokemus ainakin.