Vierailija
Poiminta

Meillä on 1,5 v. molempien kovin toivoma ja pitkään yritetty lapsi. Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään.

Kiinteiden aloitukset, allergiaselvittelyt, unikoulut ja kaikki olen joutunut miettimään ja toteuttamaan aivan yksin. Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen. Lapsen syntymän jälkeen ei ole suostunut selvittämään (edes googlaamaan) yhtään mitään, joka pitäisi selvittää. Esim. että mikä olisi hyvä tapa toteuttaa unikoulu, miten allergiaepäilyn kanssa pitäisi tehdä, kun neuvola ei auta, millä ruoilla kiinteät pitäisi aloittaa, mikä olisi hyvä turvaistuin. Ja jos minä sitten selvitän vaihtoehtoja, ja puhun niistä hänelle, niin hän ei kommentoi mitenkään. Ei sano mitään mielipidettä, ei ota mihinkään kantaa. Alan olla todella väsynyt kantamaan vastuun kaikesta yksin ja selvittämään kaiken yksin. Esim. allergialääkäriin hän lähti kyllä mukaan, mutta ei sanonut siellä mitään eikä sen jälkeenkään puhunut allergiajutusta mitään vaikka minä hänelle siitä puhuin, ei vastannut mitään. Koliikkivaiheessa jouduin yksin hoitamaan kaikki koliikki-itkut, kun miehellä oli yhtäkkiä "todella tärkeitä työasioita" hoidettavana aina kun itku alkoi (vetäytyi työhuoneeseen tekemään töitä).

Enkä ole jyrännyt hänen mielipiteitä, ennen lapsen syntymää hän sai päättää niitä tarvikkeita ja ostimme ne mitä hän päätti tai mitä yhdessä päätettiin ja valittiin. Ja lapsen syntymän jälkeen hän ei ole ottanut kantaa mihinkään, joten en ole voinutkaan jyrätä häntä kertaakaan. Olen monta kertaa aloittanut keskustelun, että jään yksin lapsen asioiden kanssa enkä tunne että olisimme yhdessä vanhempia. Hän vain loukkaantuu, mitään keskustelua ei synny.

Miten saan hänet ottamaan kantaa lapsemme asioihin?

Sivut

Kommentit (164)

Vierailija

Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Olen tätä yrittänyt, mutta hän ei hoida. Hän sanoo, että ei pysty eikä ehdi, koska kaikki hänen aika menee jonkun meneillään olevan työprojektin miettimiseen ja hoitamiseen, ja se täyttää hänen päänsä niin täysin, että ei pysty sen lisäksi miettimään "jotain lääkäreitä". Ja että koska minä olen hoitovapaalla kotona, niin minä ehdin miettiä ja hoitaa lapsen asioita (mikä on tietysti totta, en minä voi siihen sanoa ei). Mies on erään yrityksen johdossa töissä eikä hänellä ole sen vuoksi varsinaisia työaikoja, vaan tekee töitä tavallaan aina, mutta toisaalta voi helposti kyllä ottaa vapaatakin, jos tarvisi (mutta ei halua näköjään).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Olen tätä yrittänyt, mutta hän ei hoida. Hän sanoo, että ei pysty eikä ehdi, koska kaikki hänen aika menee jonkun meneillään olevan työprojektin miettimiseen ja hoitamiseen, ja se täyttää hänen päänsä niin täysin, että ei pysty sen lisäksi miettimään "jotain lääkäreitä". Ja että koska minä olen hoitovapaalla kotona, niin minä ehdin miettiä ja hoitaa lapsen asioita (mikä on tietysti totta, en minä voi siihen sanoa ei). Mies on erään yrityksen johdossa töissä eikä hänellä ole sen vuoksi varsinaisia työaikoja, vaan tekee töitä tavallaan aina, mutta toisaalta voi helposti kyllä ottaa vapaatakin, jos tarvisi (mutta ei halua näköjään).


Tuo on vaikeaa, jos ei suostu ja keksii tekosyitä. Eikä edes puhu kysyttäessä.
Jankuttamiseen menee varmaan hermo mutta onko tossa muita vaihtoehtoja? :/

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Lapsi tarvii asian x, hanki" jne. Otettava se mies mukaan hslus tai ei.

Kyllä mies hankkiikin, jos vain sanon että minkä (eli sanon tarkan mallin ja koon). Kyllä hän lapsen asioita hoitaa, mutta ei ota niihin kantaa eikä mieti niitä. Hoitaa ne asiat, mihin annan tarkat ohjeet. Jos sanon, että hanki ja valitse itse, niin sanoo, että hoitaa vasta kun annan ne ohjeet. Kun sanon siihen, että tällä kertaa sinun täytyy valita, niin vetoaa taas siihen, että työn takia ei ehdi miettiä eikä selvittää, koska pää täytyy täysin niistä työasioista. Ja että minulla on aikaa miettiä ja selvittää, kun olen hoitovapaalla hoitamassa lapsen asioita kotona. Tämä hänen vastaus on sellainen, että en minä voi sitä millään omalla kommentillani kumota, koska on täysin totta, että hän on vaativassa työssä ja minä kotona vain lapsen asioita varten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Olen tätä yrittänyt, mutta hän ei hoida. Hän sanoo, että ei pysty eikä ehdi, koska kaikki hänen aika menee jonkun meneillään olevan työprojektin miettimiseen ja hoitamiseen, ja se täyttää hänen päänsä niin täysin, että ei pysty sen lisäksi miettimään "jotain lääkäreitä". Ja että koska minä olen hoitovapaalla kotona, niin minä ehdin miettiä ja hoitaa lapsen asioita (mikä on tietysti totta, en minä voi siihen sanoa ei). Mies on erään yrityksen johdossa töissä eikä hänellä ole sen vuoksi varsinaisia työaikoja, vaan tekee töitä tavallaan aina, mutta toisaalta voi helposti kyllä ottaa vapaatakin, jos tarvisi (mutta ei halua näköjään).


Tuo on vaikeaa, jos ei suostu ja keksii tekosyitä. Eikä edes puhu kysyttäessä.
Jankuttamiseen menee varmaan hermo mutta onko tossa muita vaihtoehtoja? :/

Olen jankuttanutkin, mutta siitä tulee riita, koska "nalkutan". Ja ymmärrän, että jankuttamiseen menee hänellä hermo, ja minullakin, jos joudun jankuttamaan. 

Välillä miehen syyt on varmaan tekosyitä, mutta osittain ne on myös oikeita syitä, koska hänellä on vaativa työ. (Minullakin on vaativa työ, siis se työ josta olen hoitovapaalla, joten tiedän kyllä millaista se on, kun on vaativassa työssä). Ja nythän minä todella olen vapaalla vain lastani varten ja voin kaiken aikani käyttää lapsen asioihin.

Vierailija

Jees, taas yksi mies jota kiinnostaa pennussa se eka 10 min, kun sitä tehtiin. No näillä nuolilla sun on nyt ammuttava seuraavat 25 vuotta.

Vierailija

Hyvin valittu mies, onnittelut! Mistä vetoa, että homma jatkuu samanlaisena, kun menet töihin. Silloin syynä on vaan "Sinä voit päättää/tehdä/selvittää, koska osaat paremmin ja olet aina tehnyt pätökset koskien lasta." Miestäsi ei vaan kiinnosta lapsen asiat, miten sitä nyt muuttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jees, taas yksi mies jota kiinnostaa pennussa se eka 10 min, kun sitä tehtiin. No näillä nuolilla sun on nyt ammuttava seuraavat 25 vuotta.

Siis mieheni kyllä viettää aikaa lapsensa kanssa ja lähtee esim. niihin lääkäreihin ym mukaan, käy ostelemassa lapselle kaikkia tarvikkeita ym (mitä minä olen päättänyt), eli ei hän nyt ihan tuollainen ole kuin kirjoitat. Hän vain ei osallistu mihinkään päätöksentekoon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvin valittu mies, onnittelut! Mistä vetoa, että homma jatkuu samanlaisena, kun menet töihin. Silloin syynä on vaan "Sinä voit päättää/tehdä/selvittää, koska osaat paremmin ja olet aina tehnyt pätökset koskien lasta." Miestäsi ei vaan kiinnosta lapsen asiat, miten sitä nyt muuttaa.

En kylläkään valinnut tällaista miestä. Ennen raskauttani hän osallistui kaikkien yhteisten asioiden miettimiseen ja päättämiseen, ja edelleen hän osallistuu niihin poislukien lapsen asiat. Ja koko raskausajan hän mietti jopa minua enemmän kaikkia vauvan asioita ja päätti hankintoja jne. Miten minä olisin voinut ennustaa, että ei enää kun lapsi syntyy?

Vierailija

Oletko kokeillut sanoa hänelle suoraan, että hänellä on ilmiselvästi liikaa työasioita pienen lapsen isäksi, joten seuraava tehtävä olisi vähentää niitä. Se on yhteinen lapsi, joten se on yhteinen vastuu, oli hoitovapaita tai ei. Lisäksi vaikuttaa siltä, että hän jotenkin kokee asian vaikeaksi, mutta ei osaa puhua tunteistaan. Jotakin tunteita siellä kuitenkin selvästi on puoleen ja toiseen. Voisi olla, että auttaa teitä molempia jos yrittäisit saada hänestä kaivettua niitä tunteita esille. Oman miehen kanssa alkuun pääsee ihan jo kysymyksellä "Miltä tämä susta tuntuu". Ja jos vastaus on, että "ei mitään", niin ei tyydy siihen. Usein pienen keskustelun päästä selviää että onhan siellä vaikka mitä tunteita, ne on olleet vain piilossa. Naisille tunteista puhuminen on niin selviö, ettei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka sotkussa mies voi joskus olla omien tunteidensa kanssa.

Toivottavasti vinkeistäni olisi edes jonkinlaista apua. Voimia!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut sanoa hänelle suoraan, että hänellä on ilmiselvästi liikaa työasioita pienen lapsen isäksi, joten seuraava tehtävä olisi vähentää niitä. Se on yhteinen lapsi, joten se on yhteinen vastuu, oli hoitovapaita tai ei. Lisäksi vaikuttaa siltä, että hän jotenkin kokee asian vaikeaksi, mutta ei osaa puhua tunteistaan. Jotakin tunteita siellä kuitenkin selvästi on puoleen ja toiseen. Voisi olla, että auttaa teitä molempia jos yrittäisit saada hänestä kaivettua niitä tunteita esille. Oman miehen kanssa alkuun pääsee ihan jo kysymyksellä "Miltä tämä susta tuntuu". Ja jos vastaus on, että "ei mitään", niin ei tyydy siihen. Usein pienen keskustelun päästä selviää että onhan siellä vaikka mitä tunteita, ne on olleet vain piilossa. Naisille tunteista puhuminen on niin selviö, ettei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka sotkussa mies voi joskus olla omien tunteidensa kanssa.

Toivottavasti vinkeistäni olisi edes jonkinlaista apua. Voimia!

Olen yrittänyt tuollaista, että kysyn tunteista. Muihin asioihin liittyen se toimii, mutta lapsen asioissa tulee heti stoppi ja mies sanoo vain, että "älä jaksa jauhaa tuollaista tunnejankkaamista". Kieltäytyy siis siitä keskustelusta. Työasioista hän kyllä myöntää, että niitä on liian paljon mietittävänä, mutta asialle ei kuulemma voi mitään, kun on sen ison firman kakkosjohtaja ja se vastuu velvoittaa häntä. Kun kysyn että entä vastuu lapsesta niin hän taas vetoaa siihen että viettäähän hän aikaa lapsen kanssa ja koska minä olen vapaalla niin minä ehdin selvittää lapsen asiat, hän ei ehdi.

Vierailija

Olisiko täällä joku mies kommentoimaan tätä? Olisi kiva kuulla tähän miestenkin ajatuksia. Onko unikoulut ja allergiat niin tylsiä asioita, että ei vain kiinnosta?

Vierailija

Kieltämättä unikoulut ja allergiat ovat todella tylsiä asioita, en ikinä jaksaisi viettää iltoja duunin jälkeen tuollaisia miettien. Mutta siksipä minulla ei olekaan lapsia.

Sun miehellä on, ja hänellä on velvollisuus ottaa kantaa myös. Kysy mieheltäsi, mitkä hommat hän ottaisi kokonaan vastuulleen. Esim. lääkäriasiat, varustehankinnat, ruoka-asiat. Vakava keskustelu, jolle on sovittu oma aika pöydän ääressä eikä siitä livahdeta minnekään ennenkuin asiat on päätetty ja sovittu. Vetoa siihen, että kun palaat töihin, mihen on hoidettava puolet ja sitten et ehdi enää auttaa, joten homma olisi hyvä aloittaa nyt. Ehdota myös terapiaa, jossa voisitte käydä läpi lapsen tulon herättämiä asioita.

Jos miehesi ei vain suostu, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa yksin lapsen asiat tai erota.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat