Maksaako Helsingissä omakotitalot oikeasti yli 450 000€?
Ei ihme, jos ei kauppa käy. Tuo hinta saatetaan vieläpä pyytää jostain kohtalaisen kämäsestä talosta. Helsingissä esim. tk lääkäri saa palkkaa n. 4500€ kuussa ja kaupungin insinööri n. 3300€. Eihän esim. tällaisella pariskunnalla ole mitenkään varaa hankkia ja elää tuon hintaisessa talossa, jos vielä ajatellaan, että pariskunnalla olisi vaikka kaksi lasta eikä mitään suuria perintöjä. Omakotitalothan ovat varmaan alunperin ajateltu lapsiperheille, mutta kuka niitä nykyään ostaa, kun nuorilla lapsiperheillä ei ole niihin varaa? Sinä joka olet viimeaikoina myynyt omakotitalon Helsingissä, voisitko kertoa, millainen henkilö sen osti ja millä summalla oikeasti?
Kommentit (81)
Me myimme talon kehyskunnasta syksyllä 620 k€:lla. Ihan normaali hinta isosta ja laadukkaasta kivitalosta täällä.
Vitsailetko? Maksoimme enemmän kerrostaloasunnostamme Helsingissä.
Suurin osa 30-vuotiaista ikätovereistani on todennut, ettei ikinä ostaisi omakotitaloa.
Ostin itselleni ja kahdelle koiralleni omakotitalon tammikuussa. Hinta 400 000 euroa. Syy miksi oli varaa oli perintö. Äitini oli kuollut jo aiemmin, syksyllä isä kuoli syöpään. Heillä oli ollut tuottava teollisuusalan yritys ennen eläkeikää jonka myyneet hyvällä voitolla. Eläneet vielä säästäväisesti, sijoittaneet osakkeisiin, joten perintöä jäi hyvin meille kahdelle lapselle.
Uutisissa oli vasta viikonloppuna, että omakotitalojen hinnat ovat laskeneet koko maassa lukuun ottamatta Helsinkiä ja Jyväskylää, joten tietosi on väärä.
Ensin ostetaan yksiö, sitten lyödään hynttyyt yhteen toisen yksiön omistajan kanssa ja ostetaan kolmio. Siitä sitten vuosikymmenen päästä omakotitaloon. Ei se käy niin kuin maaseudulla, jossa ensiasunnoksi ostettava omakotitalo on puolta halvempi kuin yksiö Helsingissä.
Eikä Helsingissä silti ole varaa omakotitaloon kuin pienellä osalla asukkaista.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa 30-vuotiaista ikätovereistani on todennut, ettei ikinä ostaisi omakotitaloa.
Niin ne sanoo nyt mut myöhemmin mieli muuttuu. Niin kävi itsellekkin. En enää palaisi keskustaan
Kyllä osa Helsiingin asunnoista mukaan luettuna omakotitalot, mutta myös moni kerros ja rivitalo jne asunto maksaa Helsingissä yli 450 000€. - Ja ikävä kyllä asialle ei näy pikaista parannusta, jos tai kun monen asian keskittäminen ns. pääkaupunkiseudulle jatkuu samana,, kuin mitä se on ja on ollut viime vuodet. - Keskusta puolueena on niitä harvoja, jotka on tarjonnut enemmän ja vähemmän hyviä esityksiä vaihtoehdoksi tälle keskittämisvimmalle.
Kuka hullu haluaa asumaan mihinkään betoniviidakkoon tai edes lähelle sellaista? Omakotitalossa ei ole mitään mieltä jos ei vähintään 10 hehtaaria ole metsää ympärillä.
Helsingissä maksaa ok talot uutena MILJOONA ja450 ke.
Pitkä maksuaika lainalle, niin siitä se lähtee. Kunhan lapset kasvavat, niin itse vaihdan maisemaa ja toivottavasti saan myydystä korkean hinnan, niin jää säästöön pottia.
Pari vuotta sitten pyrskähti aamukahvit ruudulle, kun kattelin oman seutuni uusia asuntoja. Vantaalle Rekolan aseman lähelle rakentui Ulrikanpuisto, niin siellä oli osa rivarikämpistä 420.000 euroa! Ei näin. Pysyn asorivarissa sitten. :D
Me on aloitettu kaksiolla, sitten rivarikolmio, erillistaloneliö, 150-neliöinen rantarivari ja siitä jo sitten downshiftattiin isoon omakotitaloon, jossa Helsinkiin valtaisa tontti 1300 neliötä. Tontilla on rakennusoikeutta vielä toiselle talolle, joten lapsillemme jää sitten mahdollisuus molemmolle omakotitaloon tälle tontille.
Minä perin hieman isältäni, mies ei ole perinyt mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ostin itselleni ja kahdelle koiralleni omakotitalon tammikuussa. Hinta 400 000 euroa. Syy miksi oli varaa oli perintö. Äitini oli kuollut jo aiemmin, syksyllä isä kuoli syöpään. Heillä oli ollut tuottava teollisuusalan yritys ennen eläkeikää jonka myyneet hyvällä voitolla. Eläneet vielä säästäväisesti, sijoittaneet osakkeisiin, joten perintöä jäi hyvin meille kahdelle lapselle.
Hyvä ja malli esimerkki siitä, että miten asiat polarisoituu jakautuu. Monelle meistä elämän isoin investointi on se, että haaveilemme ja unelmoimme voivamme hankkia itsellemme omistusasunnon. - Vuokra-asumista pidetään edelleen joidenkin mielestä, jotenkin halveksittavanan ja vain köyhempien juttuna.
Mutta se, että voi ostaa mistä tahansa omsitusasunnon joka maksaa ylu 4000 000 € vaatii joko verraten hyvää palkka tuloja; yleensä vähintään kahta tulonsaajaa ja useamman vuoden pankkilainan. Tai sitten ei niin isoa lainaa kun voi osan myyntihinnasta kuitata perintövaroin...
Yhtä kaikki ellei ole prrintöjä (tms,) varallisuutta käytettävissä niin omsitusasunnon hankkiminen on hyvin kallista. Niin kallista, että yli 400 000€ maksava asuunto jää useimmille vain haaveeksi. - ainakin jos aikoo elämänsä aikana tehdä muitakin isompia ja kalliimpia hankintoja kuin vain hankkia omistusasunnon. -Toki nykysin tai tällä hetkellä voi saada verraten edullsita pankkilainaa. Mutta tse lamavuosien prässäämänä suhtaudun lainoihin, joiden takaisin maksuaika on yli 20 vuotta einomaisen varautuneesti.
Pikkuhiljaa. kirjoitti:
Uutisissa oli vasta viikonloppuna, että omakotitalojen hinnat ovat laskeneet koko maassa lukuun ottamatta Helsinkiä ja Jyväskylää, joten tietosi on väärä.
Ensin ostetaan yksiö, sitten lyödään hynttyyt yhteen toisen yksiön omistajan kanssa ja ostetaan kolmio. Siitä sitten vuosikymmenen päästä omakotitaloon. Ei se käy niin kuin maaseudulla, jossa ensiasunnoksi ostettava omakotitalo on puolta halvempi kuin yksiö Helsingissä.
Eikä Helsingissä silti ole varaa omakotitaloon kuin pienellä osalla asukkaista.
Niin, mutta kuka 350 000 euron pääoman haalinut 45-vuotias pariskunta haluaa enää tuossa vaiheessa ottaa vähintään 100 000 euroa lisälainaa ja muuttaa omakotitaloon, kun lapsetkin muuttavat pian pois kotoa? Voisiko joku selittää. Käykö Helsingissä omakotitalokauppa oikeasti ollenkaan??
Ei niitä ole tarkoituskaan yhden ihmisen palkalla ostaa. Lisäksi laina-ajat ovat nykyisin pitkiä, 20-25 vuotta. Ja monilla tosiaan ensiasunnoksi ei osteta omakotitaloa Helsingistä eikä välttämättä edes perheasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa. kirjoitti:
Uutisissa oli vasta viikonloppuna, että omakotitalojen hinnat ovat laskeneet koko maassa lukuun ottamatta Helsinkiä ja Jyväskylää, joten tietosi on väärä.
Ensin ostetaan yksiö, sitten lyödään hynttyyt yhteen toisen yksiön omistajan kanssa ja ostetaan kolmio. Siitä sitten vuosikymmenen päästä omakotitaloon. Ei se käy niin kuin maaseudulla, jossa ensiasunnoksi ostettava omakotitalo on puolta halvempi kuin yksiö Helsingissä.
Eikä Helsingissä silti ole varaa omakotitaloon kuin pienellä osalla asukkaista.
Niin, mutta kuka 350 000 euron pääoman haalinut 45-vuotias pariskunta haluaa enää tuossa vaiheessa ottaa vähintään 100 000 euroa lisälainaa ja muuttaa omakotitaloon, kun lapsetkin muuttavat pian pois kotoa? Voisiko joku selittää. Käykö Helsingissä omakotitalokauppa oikeasti ollenkaan??
Hyvin käy. Hinnathan on nousseet ja kauppa kiihtynyt. Iso osa helsinkiläisistä on kuitenkin jo alkujaan helsinkiläisiä eli heillä on ”pohjia”. Entinen tai entisiä asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten pyrskähti aamukahvit ruudulle, kun kattelin oman seutuni uusia asuntoja. Vantaalle Rekolan aseman lähelle rakentui Ulrikanpuisto, niin siellä oli osa rivarikämpistä 420.000 euroa! Ei näin. Pysyn asorivarissa sitten. :D
Mäkin olen seuraillut Helsingin uutta aluetta Myllykylää (alue, jonne ei ole mitään kulkuyhteyksiä). Siellä pyydetään pienestä 3h rivarista n. 400 000. Kuka hullu maksaa? Ilmeisesti ei kovin moni, kun iso osa asunnoista on ollu jo vuoden verran myynnissä..
Ei 450 000e saa juuri kolmiota kummempaa Helsingistä. Mene töihi ja lopeta lusmuilu niin on varaa. Tommosia palkkoja ei tienaa kukaan noilla esimerkkien koulutuksilla 😂
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole tarkoituskaan yhden ihmisen palkalla ostaa. Lisäksi laina-ajat ovat nykyisin pitkiä, 20-25 vuotta. Ja monilla tosiaan ensiasunnoksi ei osteta omakotitaloa Helsingistä eikä välttämättä edes perheasuntoa.
No kuka seniili pariskunta ostaa Pakilasta kolmikerroksisen omakotitalon 500 000 eurolla? Siellä ei ole lähimainkaan junaa, ei metroa eikä juuri mitään kauppojakaan. Vain pari bussia kulkee ja keskuspuistoon pääsee suht helposti lykkimään rollaattoria.
Samoja mietteitä