Puhutaanko teidän perheessä paljon pahaa toisista ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekopyhien kerho!

Tekopyhää olla juoruamatta toisista ihmisistä?

Kaikki sitä tekevät, tekopyhä. Olisit kerrankin rehellinen.

Lapsuudenkodissani ei puhuttu pahaa koskaan kenestäkään ulkopuolisesta. Joskus joku sukulainen saattoi olla käyttäytynyt huonosti tai omalla tavallaan ja tätä ehkä jotenkin sivuttiin keskusteluissa mutta pääsääntöisesti ei puhuttu kestään mitään. Kumppanilla on taas päinvastoin eli heillä on varmaan puhuttu hyvin paljon. Lisäksi omaa erinomaisuutta on korostettu joka käänteessä.

Joskus nykyisin puhumme keskenämme joistakin ihmisistä jos todella syytä ilmenee mutta korostaen esim tyyliin että "hänellä on mt-ongelmia, siksi hän varmaan osittain on tuollainen". Eli itse pyrin ottamaan hyvätkin puolet esiin ihmisestä jos joskus jostakin henkilöstä puhun jotakin. Mies saattaa intoutua välillä puhumaan  pahaa työkavereistaan mutta se liittyy usein siihen että jollakin henkilöllä on niin heikko työpanos siellä työssä että se sapettaa miestä. Hyvin vähän puhumme sen kummempia.

En ole edes ikinä ajatellut asiaa mutta nyt kun mietin niin ei kyllä hirveesti puhuta toisista ihmisistä muutenkaan eli ei pahaakaan siis.

Varmaan kyllä joskus on tullut jotain manattua ja on saattanut olla joku lapsikin siinä. Tosin yleensä se on liittynyt jollain tavalla itseeni ja siksi olen harmituksissani sanonut tyyliin "miten kehtasi sanoa niin tai tehdä näin" tms. Harvemmin kuitenkaan kukaan ärsyttää niin paljoa että ihmetellä täytyy ääneen.

Jos olen kateellinen jollekin esim hienosta talosta tms niin siitäkin tulee puhuttua että vitsi siellä oli upea talo! Ei ole tullut kyllä edes mieleen että sanoisin jotain että yrittää hienostella tai esittää jotain parempaa.

Me kun vaihdettiin autoa niin kauttarantain kuultiin kun yksi oli sanonut että auto on munanjatke miehelleni ja naapuri oli haukkunut meitä lapsellisiksi 😂 Lasten kaverit kertoivat vanhempiensa näin sanoneen 😉

Mun lapsuuden perheessä äiti oli oikein juorukello, jonka pääpuheenaihe oli naapurit, sukulaiset jne. Harvoin puhui niistä mitään hyvää, yleensä haukkui. Kaiken sinänsä neutraalin tai hyvänkin onnistui kääntämään jotenkin negatiiviseksi, esim. joku osti uuden auton: pröystäilyä ja pulaan joutuva kun elävät yli varojensa. Ovat niin olevinaan, poroporvarit. Ihmisten lihomiset, sairaudet, rupsahtamiset, päihdeongelmat, rumat kodit, kaikki vatvottiin.

Itse yritän välttää pahan puhumista muista mutta täytyy myöntää että kyllä joskus puhun silti. Esim. jos töissä turhauttaa kovin niin voin miehelle avautua siitä ketkä siellä turhauttaa ja miksi. Eli puhua pahaa niistä ihmisistä. 

Pahan puhuminen toisista on eräs tapa jolla puolisoni aloittaa riidan kanssani. Hän tietää että minua arsyttää toisten ihmisten arvostelu ja hänen oikeassa olonsa esille tuominen.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden perheessä äiti oli oikein juorukello, jonka pääpuheenaihe oli naapurit, sukulaiset jne. Harvoin puhui niistä mitään hyvää, yleensä haukkui. Kaiken sinänsä neutraalin tai hyvänkin onnistui kääntämään jotenkin negatiiviseksi, esim. joku osti uuden auton: pröystäilyä ja pulaan joutuva kun elävät yli varojensa. Ovat niin olevinaan, poroporvarit. Ihmisten lihomiset, sairaudet, rupsahtamiset, päihdeongelmat, rumat kodit, kaikki vatvottiin.

Itse yritän välttää pahan puhumista muista mutta täytyy myöntää että kyllä joskus puhun silti. Esim. jos töissä turhauttaa kovin niin voin miehelle avautua siitä ketkä siellä turhauttaa ja miksi. Eli puhua pahaa niistä ihmisistä. 

Keskittyisit omiin töihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekopyhien kerho!

Tekopyhää olla juoruamatta toisista ihmisistä?

Kaikki sitä tekevät, tekopyhä. Olisit kerrankin rehellinen.

Mitä tarkoittaa "kaikki sitä tekevät"? Mä olinkin rehellinen, edellisellä sivulla. Vastasin kysymyseen "puhutko pahaa lasten kuullen" en puhu, enkä harrasta sitä muutenkaan yleisenä kommunikaation muotona. Jos mulla on jotain negatiivista sanottavaa jostain, en automaattisesti kailota sitä kaikille, mutta jos sanon (en koe, että mun pitäisi kaikki toisia ihmisiä koskevat harmitukset tuoda julki), teen sen jollekin tutulle. Mun mielestä pahan puhuminen ja toisten arvosteleminen on ehkä maailman tylsin keskustelunaihe, karsin elämästäni sellaiset ihmiset, joilla ei muuta sanottavaa ole.

Vierailija kirjoitti:

En ole edes ikinä ajatellut asiaa mutta nyt kun mietin niin ei kyllä hirveesti puhuta toisista ihmisistä muutenkaan eli ei pahaakaan siis.

Varmaan kyllä joskus on tullut jotain manattua ja on saattanut olla joku lapsikin siinä. Tosin yleensä se on liittynyt jollain tavalla itseeni ja siksi olen harmituksissani sanonut tyyliin "miten kehtasi sanoa niin tai tehdä näin" tms. Harvemmin kuitenkaan kukaan ärsyttää niin paljoa että ihmetellä täytyy ääneen.

Jos olen kateellinen jollekin esim hienosta talosta tms niin siitäkin tulee puhuttua että vitsi siellä oli upea talo! Ei ole tullut kyllä edes mieleen että sanoisin jotain että yrittää hienostella tai esittää jotain parempaa.

Me kun vaihdettiin autoa niin kauttarantain kuultiin kun yksi oli sanonut että auto on munanjatke miehelleni ja naapuri oli haukkunut meitä lapsellisiksi 😂 Lasten kaverit kertoivat vanhempiensa näin sanoneen 😉

Naapurit taisi olla oikeassa että on pikkupilin korviketta alla mouruava V6.  Taitaa olla se auto muutenkin ainut minkä mies saa allensa mouruamaan......autolla paikkaa seksuaaalista turhautumistaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekopyhien kerho!

Tekopyhää olla juoruamatta toisista ihmisistä?

Kaikki sitä tekevät, tekopyhä. Olisit kerrankin rehellinen.

Ei tee. Mulle on tärkeää valita ystävänikin siten, että he eivät puhu mulle muiden ihmisten asioista eikä puhu pahaa muista, koska silloinhan he puhuisivat myös mun asioistani muille ja minusta pahaa muille. Juoruilevan ihmisen kanssa kun ei voisi kertoa itsestään yhtään mitään ja olisi muutenkin oltava koko ajan sanoissaan varovainen, jotta tällainen ihminen ei saisi siitä kehiteltyä jotain juttua, josta sitten innoissaan kertoisi muille. Luotettavien ihmisten löytäminen on toki vaikeampaa kuin ilkeiden hölösuiden, mutta onneksi heitäkin löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole edes ikinä ajatellut asiaa mutta nyt kun mietin niin ei kyllä hirveesti puhuta toisista ihmisistä muutenkaan eli ei pahaakaan siis.

Varmaan kyllä joskus on tullut jotain manattua ja on saattanut olla joku lapsikin siinä. Tosin yleensä se on liittynyt jollain tavalla itseeni ja siksi olen harmituksissani sanonut tyyliin "miten kehtasi sanoa niin tai tehdä näin" tms. Harvemmin kuitenkaan kukaan ärsyttää niin paljoa että ihmetellä täytyy ääneen.

Jos olen kateellinen jollekin esim hienosta talosta tms niin siitäkin tulee puhuttua että vitsi siellä oli upea talo! Ei ole tullut kyllä edes mieleen että sanoisin jotain että yrittää hienostella tai esittää jotain parempaa.

Me kun vaihdettiin autoa niin kauttarantain kuultiin kun yksi oli sanonut että auto on munanjatke miehelleni ja naapuri oli haukkunut meitä lapsellisiksi 😂 Lasten kaverit kertoivat vanhempiensa näin sanoneen 😉

Naapurit taisi olla oikeassa että on pikkupilin korviketta alla mouruava V6.  Taitaa olla se auto muutenkin ainut minkä mies saa allensa mouruamaan......autolla paikkaa seksuaaalista turhautumistaan..

Hahaha ootkohan mun naapuri? 😅😂

Minusta on ihan ymmärrettävää lasten ja nuorten pahansuopaisuus ja ilkeys, ainakin vanhempiaan kohtaan, koska heidän tunnetasonsa ja kehitys on vielä kesken, eivätkä pysty hallitsemaan kielinystyröitään.

Samoin vanhukset ja sairaat. Monet lääkkeet vaikuttavat psyykkeeseen, samoin alshaimer, dementia jne.

Mutta normaalilta ihmiseltä en, vaan se kertoo ihmisestä itsestään ja jätän sen omaan arvoonsa, enkä edes häntä noteeraa tai arvosta. Minusta pahanpuhujan seurassa on ahdistavaa.

Ikävät ja kielteisetkin asiat voi kertoa hyvän tahtoisesti ja ystävällisesti, jos tarvetta niihin on tai ne vaikuttavat omaan elämään.

Tulen haukkumaan ihmiset tänne. Sillee normityyliin.

Koira haukkuu sitten lenkillä.

Lapsi haukkuu lähinnä mua. Mutta sellainen kutistaa rahavirtoja.

☺

Puhumme pahaa, mutta vaihdamme englantiin, kun lapsi on kuulolla.

Kunhan oppii englantia, vaihdamme ruotsiin.

Kunhan osaa ruotsia kunnolla, voi kuunnella ihan rauhassa, koska on jo kypsempi.

Tähän mennessä ei ole vielä ollut tarvetta puhua pahaa tai ilkeillä, vaan ne ovat mahtuneet pääkoppaani, muille kertomatta, enkä myöskään näille "suora suille ja rehellisyyden nimissä puhujille" en kerro omia henkilökohtaisia tai perheen asioita.

Ja samaa olen yrittänyt lapseni kasvattaa.

Täällä on siis pahaa puhumattomia ihmisiä. Hyvä niin.

Kuinkas mahtaa olla naisvaltaisilla työpaikoilla?

Pahaa puhutaan poissaolevista ja etenkin esimiehistä. Onko se muuten tuttua kun seuraatte palstan sisältöä julkkiksista jne?

Itse olen kasvanut hyvin riitaisassa perheessä, jossa muutamat henkilöt ovat tehneet toisten arvostelusta ja mustamaalaamisesta oikein elämäntyönsä. Lasten ja lastenlasten kohdalla tämä on sitten johtanut mm. avioeroihin, lähestymiskieltoihin sekä päihde-ja mielenterveysongelmiin.

Kun lapsi kasvaa jatkuva  p**kan puhumisen keskellä, niin luottamus sekä itseen, että aikuisiin kärsii pahasti ja vaihtoehtoja on kaksi: Sitä alkaa pitää normaalina tapana puhua ihmisistä, jolloin kynnys kaikenlaiseen manipulointiin ja kiusaamiseen myös aikuisena on hyvin matala. Tai sitten käy päinvastoin, eli et missään nimessä halua olla samanlainen myrkynkeittäjä ja yrität epätoivoisesti miellyttää kaikkia että säilyisi rauha maassa.

Itse valitsin jälkimmäisen ja sairastuin sen vuoksi masennukseen sekä syömishäiriöön. Nykyään olen katkaissut välit lähes kaikkiin sukulaisiini, mutta käyn edelleen terapiassa.

Älkää siis puhuko toisista pahaa lasten kuullen. Seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoiset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on siis pahaa puhumattomia ihmisiä. Hyvä niin.

Kuinkas mahtaa olla naisvaltaisilla työpaikoilla?

Pahaa puhutaan poissaolevista ja etenkin esimiehistä. Onko se muuten tuttua kun seuraatte palstan sisältöä julkkiksista jne?

Mä oon yrittäjä ja teen töitä yksin, mutta en palkkatöissä ollessanikaan osallistunut toisten haukkumiseen. Tosin niillä työpaikoilla, joissa olen ollut, haukkujia on ollut yleensä 1–2. Itse asiassa ekassa työpaikassani sainkin oikein hyvän esimerkin siitä, millaiseksi en halua tulla, kun siellä oli juuri tällainen ihminen, jolla ei usein ollut mitään muuta kuin pahaa sanottavaa ihan mistä tahansa asioista.

En ole kiinnostunut julkkisjuoruista, joten en lue niitä tältä palstaltakaan. Onko se todella niin vaikea uskoa, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta juoruaminen ja haukkuminen?

Meillä haukuttiin ihan jokainen. Naapuriperheille oli annettu omat pilkkanimet, tyyliin norsuperhe. Naamatusten oltiin mielin kielin, mutta muissa perheissä oli kaikki outoa ja viallista. Myös lähisuku haukuttiin ja tietysti omat lapset. Äiti haukkui isää hänen poissaollessa. Ei varmaan mikään ihme, että sairastuin mm. syömishäiriöön.

Nyt vanhempani ovat eronneet ja isän kanssa en ole tekemisissä, häntä ei kiinnosta. Äitiini pidän jonkun verran yhteyttä, hänen puheenaiheensa on lähinnä siskoni wt-perheen, oman juopponarsistiäitinsä, isäni uuden läskivaimon ja idioottien tosi tv-hahmojen mitätöintiä. Ja esim. uimahallissa ja kaupassa täydellinen äitini löytää aina kohteita, joita nimittelee vähän turhan kovaan ääneen. Lähinnä kaikki ovat läskejä, munattomia miehiä tai rekkalesbon näköisiä hänen silmissään. Itse hän tosin kulkee risoissa miestenvaatteissa ja painaa 120+.

Yritän itse toimia toisin...

Vierailija kirjoitti:

Täällä on siis pahaa puhumattomia ihmisiä. Hyvä niin.

Kuinkas mahtaa olla naisvaltaisilla työpaikoilla?

Pahaa puhutaan poissaolevista ja etenkin esimiehistä. Onko se muuten tuttua kun seuraatte palstan sisältöä julkkiksista jne?

Itse olen ollut ikäni naisvaltaisilla työpaikoilla ja mitä duunari isäni ja poikani, joka on unohtunut välivuoden pitoon duunaritöihin kertovat työpaikoistaan miesvaltaisilla aloilla, hirvittävän paljon kamalampia juorukerhoja ja toisten haukkumista.

Tiedän monta keski-ikäisiä miestä kylältä, jotka tietävät ihmisten kaikki asiat, naiset eivät ehdi kaikkia seurata kun pitää pitää huoli kodista ja perheestä työn lisäksi.