Lue keskustelun säännöt.
Nyt parhaat vinkit melkein 2-vuotiaan unikouluun.
05.05.2019 |
Meillä on nyt toukokuussa 2-vuotta täyttävä raivoprinsessa. Nukkumaanmeno on ihan hirveetä huutoa ollut aina, naapuritkin kaikkoaa ympäriltä kun neiti vaan h-u-u-t-a-a. Ihme ettei kukaan oo koskaan vielä soittanu poliiseja.
Aiemmin nukutettiin vieressä istumalla, mutta sekin oli pelkkää kuperkeikkaa ja hirveetä spedeilyä ja päättyi lopulta aina tytön raivohuutoon, kun aikuinen ei toiminut niin kuin hän olisi halunnut. Nyt on pari kuukautta pyritty siihen, että nukahtaa omaan sänkyyn yksi, mutta edelleen joka ilta istuu vaan sängyn reunalla huutaa n. 45 min niinkun sikaa tapettais ja sitten lopulta nukahtaa. Huutaa siis saadakseen jonkun aikuisen, lähinnä minut äidin, sinne huoneeseen. Ja jos sinne menee, niin sehän vaan lisää kierroksia ja huudosta ei tule loppua. Miten päästään siihen tilanteeseen, että tyypi nukahtaa hiljaa itsekseen sänkyyn? Päiväunille nukahtaa ilman ongelmia, ihan itse yksin ilman huutoa. Meillä on myös vanhempi lapsi, jonka kanssa unikoulut on mennyt kuin oppikirjoissa ja luulin että osaan tän homman, mut ei.
Kommentit (30)
Mksi ette pitäneet unikoulua aiemmin? 2v paha ikä kaikkiin muutoksiin! Mutta tsemppiä vaan, rutiinit kuntoon ja pää kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle on pidetty ainakin kymmenen unikoulua, esim. yösyötön lopettaminen, tutista luopuminen, omaan huoneeseen ja taaperosänkyyn siirtyminen jne. Näiden seurauksena nukkuu yön ihan hyvin, kunhan nukahtaa. Mutta kun ei nukahda ilman pään hajottavaa raivohuutoa. Nukkuu omassa sängyssään hyvin eikä illalla tule pois sieltä. Yöllä jos herää, rauhoittuu parhaiten omaan sänkyyn, ei halua meidän huoneeseen. Muu sujuu nyt, paitsi tää huuuuuuuuuuto illalla nukahtaessa.
Kuvaa sitä raivohuutoa kännykällä ja näytä video lapselle. Kannusta huutamaan kovempaa.
Tämä nyt ei varsinaisesti auta, mutta meillä unikoulu hoidettin kun lapsi oli 1v. Kerralla maito, tutti ja seura pois. Huusi kaksi yötä ja sen jälkeen nukkui ja nukahti lähes poikkeuksetta itse ilman huutoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa huutaa, kyllä se oppii. Isoin ongelma se on itsellä kun omatunto soimaa, ja soimaa ihan turhaan.
Kysyn vilpittömästi: miksi olette kiusanneet lasta noin paljon...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaa videolle sitä huutoa, niin voit sitten esitellä sitä videoita kaikille kakaran kavereille, kun kakara on teini-iässä.
Kun huomaa, että jokin ei toimi - ja silti jatkaa - lopputulos on tietysti yhä suurempi ongelma.
Lasta ei voi opettaa olemaan kaipaamatta turvallisuutta, sen tarve on sisäänsrakennettua. Eikä turvallisuutta voi saada tuntemaan vain käskemällä.
Mitä vähemmän otatte lapsen tarpeet huomioon, sitä enemmän ongelmia petaatte tulevaisuudelle. Onneksi lapsi huutaa, eli protestoi kaltoinkohtelua, sen sijaan että koteloisi pelkonsa koska se olisi hänelle liian kova hinta teidän miellyttämisestänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukahtaako tyttö helposti sitten jos menet vaikka viereen pötköttämään ja laulamaan/kertomaan tarinaa tai olemaan vain hiljaa?
Jos nukahtaa, niin minun mielestäni ei ole kovin järkevää huudattaa toista vain sen vuoksi, että saisi noin pienen nukahtamaan yksin. Aika monet nukuttavat vielä isommatkin lapset vieressä, ja usein siitä pääsee nopeasti puuhailemaan omia kun toisen ei tyydy raivokiukuta tuntia.
Jos kuitenkin näette tämän tärkeäksi, niin suosittelen että teette niin että opetatte ensin nukahtamaan teidän kanssa (vaikka ihan vieressä istuen tai makoillen) nukahtamaan äänisatuun tai unilaululevyn äärelle. Sitten sanotte, että nyt pitää sen aikaa kuunnella yksin niitä lauluja, että äiti saa laitettua pyykit. Ja kun lapsi tottuu yksin näitä omassa sängyssä kuuntelemaan samalla rauhoittuen ja uniassosiaatio lauluun tmv. syntyy, niin voitte lopulta vain pidentää ja pidentää sitä aikaa kun olet pyykkejä laittelemassa ja lopulta sanoa, että nyt voi ihan itse harjoitella nukahtamaan.
Mitään nopeaa ja lapsiystävällistä vinkkiä minulla ei ole antaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa videolle sitä huutoa, niin voit sitten esitellä sitä videoita kaikille kakaran kavereille, kun kakara on teini-iässä.
Et viitsisi esittää mieli p u o l i sta, s adistista ja r ikollista ideaa? Niin ja myös m asokistista: "näin h akkasin päätäni seinään, kun minun oli pakko leikkiä di ktaattoria".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan kirjan Unihiekkaa etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn vilpittömästi: miksi olette kiusanneet lasta noin paljon...?
Varmaan siksi, että se joskus nukahtaisi.
Mä kysyn vilpittömästi, että mitä kannattaisi tehdä. Tuntuu, että ei ole sellaista tapaa, jolla lapsi nukahtaisi nätisti ja hiljaa. Askel tasksepäin ei auttaisi mitään, koska aiemmin nukahtaminen oli sitä, että aikuinen istui sängyn vieressä odottamassa että lapsi nukahtaa, jolloin tyyppi yritti kaikki sirkustemput (jano, kakkahätä, kuperkeikka, unilelun heittäminen alas) ja kun näihin ei lähdetty mukaan, niin lapsi sai raivokilarit ja nukahti huudon kanssa silloinkin.
Jokuhan tässä on mennyt pieleen ja pahasti. Oikeastaan nyt kun muistelen, niin tää alkoi kun lapsi oli 10kk ja vieroitettiin tutista jatkuvan yöheräilyn takia. Silloin mulle luvattiin että se huutaa pari iltaa ja luovuttaa. Siitä on nyt 1v ja 2 kk ja vielä ei oo luovuttanut 🙄
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako tyttö helposti sitten jos menet vaikka viereen pötköttämään ja laulamaan/kertomaan tarinaa tai olemaan vain hiljaa?
Jos nukahtaa, niin minun mielestäni ei ole kovin järkevää huudattaa toista vain sen vuoksi, että saisi noin pienen nukahtamaan yksin. Aika monet nukuttavat vielä isommatkin lapset vieressä, ja usein siitä pääsee nopeasti puuhailemaan omia kun toisen ei tyydy raivokiukuta tuntia.
Jos kuitenkin näette tämän tärkeäksi, niin suosittelen että teette niin että opetatte ensin nukahtamaan teidän kanssa (vaikka ihan vieressä istuen tai makoillen) nukahtamaan äänisatuun tai unilaululevyn äärelle. Sitten sanotte, että nyt pitää sen aikaa kuunnella yksin niitä lauluja, että äiti saa laitettua pyykit. Ja kun lapsi tottuu yksin näitä omassa sängyssä kuuntelemaan samalla rauhoittuen ja uniassosiaatio lauluun tmv. syntyy, niin voitte lopulta vain pidentää ja pidentää sitä aikaa kun olet pyykkejä laittelemassa ja lopulta sanoa, että nyt voi ihan itse harjoitella nukahtamaan.
Mitään nopeaa ja lapsiystävällistä vinkkiä minulla ei ole antaa.
Kuulostaa hyvältä.
Huudattaminen on väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako tyttö helposti sitten jos menet vaikka viereen pötköttämään ja laulamaan/kertomaan tarinaa tai olemaan vain hiljaa?
Jos nukahtaa, niin minun mielestäni ei ole kovin järkevää huudattaa toista vain sen vuoksi, että saisi noin pienen nukahtamaan yksin. Aika monet nukuttavat vielä isommatkin lapset vieressä, ja usein siitä pääsee nopeasti puuhailemaan omia kun toisen ei tyydy raivokiukuta tuntia.
Jos kuitenkin näette tämän tärkeäksi, niin suosittelen että teette niin että opetatte ensin nukahtamaan teidän kanssa (vaikka ihan vieressä istuen tai makoillen) nukahtamaan äänisatuun tai unilaululevyn äärelle. Sitten sanotte, että nyt pitää sen aikaa kuunnella yksin niitä lauluja, että äiti saa laitettua pyykit. Ja kun lapsi tottuu yksin näitä omassa sängyssä kuuntelemaan samalla rauhoittuen ja uniassosiaatio lauluun tmv. syntyy, niin voitte lopulta vain pidentää ja pidentää sitä aikaa kun olet pyykkejä laittelemassa ja lopulta sanoa, että nyt voi ihan itse harjoitella nukahtamaan.
Mitään nopeaa ja lapsiystävällistä vinkkiä minulla ei ole antaa.
Ei nukahda ilman huutoa näinkään. Aiemmin siis on nukutettu niin että aikuinen on hiljaa samassa huoneessa. Mutta tyttö provosoituu siitäkin, että huoneessa on joku, yrittää ns. saada aikuisen pomppimaan pillinsä mukaan. Potkii peiton pois ja pyytää peittelemään, heittää unilelun tahallaan alas, haluaa potalle jne. Ja sitten jos tähän ei suostu niin saa raivarin. Jos näihin lähtee mukaan niin nukutus kestää kolme tuntia. Siksi on nyt päätetty, että huoneessa ei ole muita. Ei mielestäni huuda turvattomuuttaan, vaan nukahtamisesta on tullut peliä. Joka nyt vaan pitäisi osata puhaltaa poikki.
Edelleenkin, päiväunille nukahtaa helposti yksin, omaan sänkyyn ilman kommervenkkejä.
Ap
Meillä tyttö on ollut myös melkoinen nukkuja/nukahtaja.
Päästiin itse helpoimmalla kun tyttö nukahti isänsä syliin olkkariin ja siitä kannettiin meidän sänkyyn.
Nukkui meidän välissä lähes joka yö eskariin saakka. Hänellä oli sänky meidän huoneessa mutta pelkäsi niin paljon niin halusi olla välissä. Toisinaan nostettiin omaan sänkyyn kun oli nukahtanut.
Jossain kohtaa koitettiin unikoulua ja oli varmaan sinun lapsesi ikäluokkaa silloin. Sänky oli meidän makkarissa eli yksin ei jätetty mutta viereen ei otettu. Huusi ja raivosi, heitti patjansa, riisui vaatteensa ja heitti vaippansakin lattialle. Nukahti sitten lopulta sinne vanerin päälle ja monta iltaa meni noin. Köytin patjankin sänkyyn kiinni ja muovifroteen sinne patjan ja pussilakanan väliin. Kuukauden päivät sitten nukkui hyvin ja sama show alkoi alusta. Ja taas sama juttu ja taas..
Sitten päädyttiin siihen että nukkukoot meidän välissä. Hänen sänkykin kannettiin omaan huoneeseen. Silloin vain nukkui siellä jos oli kaveri yökylässä.
Nyt 9-vuotias ja on nukkunut nyt reilu 2 vuotta omassa sängyssä. Joskus on yöllä siirtynyt sohvalle tai tulee meidän väliin kun pelottaa mutta tosi harvoin enää.
Niin lyhyen aikaa ne on pieniä.
Meillä 4 lasta ja yksi niistä (kolmas) on ollut tuollainen. Tuntuu että tuurista kiinni millaisen nukkujan saa 😊
Nyt meillä on elokuussa 2-vuotta täyttävä lapsi ja hän on aina nukkunut omassa sängyssä minun sängyn vieressä. Ei edes halua viereen vaan haluaa omaan sänkyyn. Ei kaipaa yöllä palveluita ja nukkuu pitkään ja nukahtaa helposti ja nopeasti.
Kaksi vanhinta on nukkuneet myös hyvin.
Esikoiseĺle pidin unikoulun ja yksi ilta meni siihen ja se siitä. Hänkin nukkui minun makkarissa silloin eli yksin en jättänyt huutamaan.
Meillä auttoi, kun annoin pari iltaa huutaa ja lapsi huomasi, ettei huudolla saa äitiä juoksutettua hänen luona. Aikasemmin nukkumaan menot oli aivan kamalia. Mikään ei koskaan ollut hyvin. Pahaa teki antaa huutaa, mutta olin niin väsynyt siihen pelleilyyn. Kerroin lapselle, että olen viereisessä huoneessa ja ovi on auki. Lisäksi lapsi sai oman yövalon. Alussa, kun lapsi kävi kiltisti itse nukkumaan, niin sai aamulla tarroja palkinnoksi. Nyt palkinnot on unohdettu ja nukkumaan käy kiltisti itse. Voithan kokeilla, jos lukisit iltasadun sängyn vieressä ja se rauhoittaisi tyttöä unille. Eiköhän se siitä vielä opi :)
En osaa kuin ihmetellä minkälainen on äiti joka kiusaa pientä lasta!
Tekee kaiken juuri niin kuin ei pitäisi tehdä ja sitten ihmettelee kun menee niin huonosti.
Miksiköhän mulla ei ollut mitään ongelmaa?
Koska en huudattanut lasta koskaan.
Annoin turvallisuuden tunteen ja läheisyyden.
En eristänyt enkä muutakaan mistä lapsi olisi kärsinyt.
Täytyy olla pahasti vikaa vanhemmuudesta kun tämmöstä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn vilpittömästi: miksi olette kiusanneet lasta noin paljon...?
Varmaan siksi, että se joskus nukahtaisi.
Mä kysyn vilpittömästi, että mitä kannattaisi tehdä. Tuntuu, että ei ole sellaista tapaa, jolla lapsi nukahtaisi nätisti ja hiljaa. Askel tasksepäin ei auttaisi mitään, koska aiemmin nukahtaminen oli sitä, että aikuinen istui sängyn vieressä odottamassa että lapsi nukahtaa, jolloin tyyppi yritti kaikki sirkustemput (jano, kakkahätä, kuperkeikka, unilelun heittäminen alas) ja kun näihin ei lähdetty mukaan, niin lapsi sai raivokilarit ja nukahti huudon kanssa silloinkin.
Hm... Lapset on kyllä mestareita aistimaan, teeskenteleekö vanhempi. Ja luottamuksen rakentaminen vie aikansa - eli aikuisen pitäisi säilyttää kelpoisuutensa luotettavuuteen, VAIKKA lapsi sitä epäilisi (uhmaisi). Siinä se juju ehkä on... että pystyisi "näkemään uhman yli" ja säilyttämään rakkautensa, ja yhä tarjoamaan turvallisuutta lapsen ehdoilla. Jos aikuinen ei läpäise testiä eli uhmaavaa tekoa, hän ei oikeasti tarjoa turvallisuutta - päinvastoin. Ja silloin aikuisen teota ovatkin itse asiassa sarja epäluotettavuuden todistamista. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Jokuhan tässä on mennyt pieleen ja pahasti. Oikeastaan nyt kun muistelen, niin tää alkoi kun lapsi oli 10kk ja vieroitettiin tutista jatkuvan yöheräilyn takia. Silloin mulle luvattiin että se huutaa pari iltaa ja luovuttaa. Siitä on nyt 1v ja 2 kk ja vielä ei oo luovuttanut 🙄
Ap
Ap, se on hyvä asia, ettei lapsi ole luovuttanut!! Luovuttaminen merkitsee myöhemmin ahdistuneisuutta, mt-häiriöitä ym. koska keho muistaa ja purkaa kyllä sen pahan olon, tavalla tai toisella. Teidän lapsenne ei ole vielä luovuttanut, toiveesta saada rakkautta siten, kuin sitä tarvitsee; se ei ole mikään tietoinen valinta, asia jolle hän mahtaisi mitään, vaan perimään ja kokemuksiin pohjautuvaa.
Ainoa neuvo jonka minä voin antaa, on että tulette lasta vastaan niin hyvin kuin suinkaan pystytte. Kyllä vain! Tehkää joku hölmö pyyntö, osoittakaa kärsivällisyytenne, vain ja ainoastaan näyttääksenne teoillanne, kuinka paljon häntä rakastatte. Jos ette enää toimisikaan järjellä vaan sydämellä, lopputulos voisi olla järkevämpi. Kokeilkaa. Jos olette nimittäin valmiit kekemään asioita jopa "yli", lapsi saisi luottamusta siihen, että hänen tarpeensa ovat kaikista tärkeimmät. Ei kyse ole niistä pienistä palveluista, joita hän pyytää, vaan tosiaan paljon suuremmasta asiasta: hänen haluistaan. On myös tärkeää muistaa, että lapsi ilmaisee tarpeitaan (esim. turvallisuuden kaipuu) intuitiivisesti... siksi ei pidä koskaan häpäistä lasta hänen keinoistaan. Ottakaa hänet vakavasti - ja lempeästi. Aluksi se koettelee teitä, mutta jatkakaa sitkeästi lempeämpää linjaa, niin pääsette lopulta paljon vähemmällä. Onnea yritykseen! Lapsi huomaa nopeasti senkin, kun hänen seurastaan aidosti nautitaan.
Me siirrettiin lapsen sänky vanhempien makkariin. Lisäksi sängyn päätyä vähän ylös refluksin välttämiseksi. Siihen loppui taistelut ja lapsi nukkui hyvin.
Omaan sänkyyn nukuttaminen lapsen omassa huoneessa on helvetin raskasta ja lapsi tuli sieltä aina saman tien vanhempien makkarin oven taakse nyyhkyttämään.