Lue keskustelun säännöt.
Nyt parhaat vinkit melkein 2-vuotiaan unikouluun.
05.05.2019 |
Meillä on nyt toukokuussa 2-vuotta täyttävä raivoprinsessa. Nukkumaanmeno on ihan hirveetä huutoa ollut aina, naapuritkin kaikkoaa ympäriltä kun neiti vaan h-u-u-t-a-a. Ihme ettei kukaan oo koskaan vielä soittanu poliiseja.
Aiemmin nukutettiin vieressä istumalla, mutta sekin oli pelkkää kuperkeikkaa ja hirveetä spedeilyä ja päättyi lopulta aina tytön raivohuutoon, kun aikuinen ei toiminut niin kuin hän olisi halunnut. Nyt on pari kuukautta pyritty siihen, että nukahtaa omaan sänkyyn yksi, mutta edelleen joka ilta istuu vaan sängyn reunalla huutaa n. 45 min niinkun sikaa tapettais ja sitten lopulta nukahtaa. Huutaa siis saadakseen jonkun aikuisen, lähinnä minut äidin, sinne huoneeseen. Ja jos sinne menee, niin sehän vaan lisää kierroksia ja huudosta ei tule loppua. Miten päästään siihen tilanteeseen, että tyypi nukahtaa hiljaa itsekseen sänkyyn? Päiväunille nukahtaa ilman ongelmia, ihan itse yksin ilman huutoa. Meillä on myös vanhempi lapsi, jonka kanssa unikoulut on mennyt kuin oppikirjoissa ja luulin että osaan tän homman, mut ei.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuin ihmetellä minkälainen on äiti joka kiusaa pientä lasta!
Tekee kaiken juuri niin kuin ei pitäisi tehdä ja sitten ihmettelee kun menee niin huonosti.
Miksiköhän mulla ei ollut mitään ongelmaa?
Koska en huudattanut lasta koskaan.
Annoin turvallisuuden tunteen ja läheisyyden.
En eristänyt enkä muutakaan mistä lapsi olisi kärsinyt.Täytyy olla pahasti vikaa vanhemmuudesta kun tämmöstä lukee.
En ole ap mutta kiva että pääsit hehkuttamaan omaa erinomaisuuttasi. Kertoisitko vielä millä muilla elämän osa-alueilla olet ylivertainen, tästä olisi varmasti apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuin ihmetellä minkälainen on äiti joka kiusaa pientä lasta!
Tekee kaiken juuri niin kuin ei pitäisi tehdä ja sitten ihmettelee kun menee niin huonosti.
Miksiköhän mulla ei ollut mitään ongelmaa?
Koska en huudattanut lasta koskaan.
Annoin turvallisuuden tunteen ja läheisyyden.
En eristänyt enkä muutakaan mistä lapsi olisi kärsinyt.Täytyy olla pahasti vikaa vanhemmuudesta kun tämmöstä lukee.
Kerrotko vielä, mikä sun mielestä olisi paras tapa nyt nukuttaa tää lapsi? Tuomitsemisen lisäksi tarvitsisin ihan konkreettisia neuvoja, koska en tiedä mitä tehdä.
Omat kokemukset on nyt se, että kun olen vieressä odottamassa nukahtamista, lapsi koittaa kaikki temput ja kun ei saa uudelleen ja uudelleen vettä/peittelyä/toivebiisiä unilevyltä -> huutoraivari. Ja jos en ole huoneessa -> huutoraivari. Ehkä pitäis sitte kokeilla tota syliin nukutusta mitä joku ehdotti. Oisko se se sitten.
Noin muuten en usko että lapsi kokee turvattomuutta omassa sängyssä. Yöllä jos herää, olen joskus koittanut ottaa viereen, mutta sanoo itse että haluaa omaan sänkyyn ja kävelee sinne määrätietoisesti itse. Joskus kun on ollut öisin itkuinen, olen itse ahtautunut sinne lapsen sänkyyn seuraksi ja se tuntuu kelpaavan. Nukkuu kuitenkin yleensä ihan hyvin eikä yöheräily ole ongelma. Ja painotan edelleen, että päikkäreille nukahtaa helposti itsekseen, joten tästä iltanukahtamisesta vain on tullut (valta)taistelu.
Ap
En ihmettele että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia nuorilla ja aikuisilla kun elämä alkaa vanhempien aiheuttamalla väkivallalla, hylkäämisellä ja turvattomuudella.
Et varmaan voi enää kaikkea korjata kun kaikki olisi pitänyt olla erisuuntaista heti vauva-aikana.
Minulla lapsi nukkui hyvin eikä ollut pelleilyä, tietysti joskus oli se iltariekkuminen ensin.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia nuorilla ja aikuisilla kun elämä alkaa vanhempien aiheuttamalla väkivallalla, hylkäämisellä ja turvattomuudella.
Te ihme kitisijät voisitte niitä vinkkejä mielummin kertoa aloittajalle :D minun lapsi ei taatusti kärsinyt mistään turvattomuudesta, kun huusi iltaisin. Oli vain keksinyt, kuinka saa pompoteltua vanhempia. Ei se lapsi kuole, vaikka joskus itkisikin. Sinä voit palvella lastasi niin paljon kun huvittaa ja pomppia hänen pillien mukaan, ettei vaan tule paha mieli, mutta kaikki ei näin halua toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan voi enää kaikkea korjata kun kaikki olisi pitänyt olla erisuuntaista heti vauva-aikana.
Minulla lapsi nukkui hyvin eikä ollut pelleilyä, tietysti joskus oli se iltariekkuminen ensin.
Näinhän se varmaan on. Ja tiedätkö mitä? Kaksi vuotta sitten mäkin olin vuelä ihan hitokseen ammattilainen näissä unikouluhommissa. Silloin mun esikoinen oli ihan oppikirjamaisesti alkanut pistäytymisunikoulun seurauksena nukkumaan 12h unia lähes ilman minkäänlaisia itkuja. No sitte synty tää toinen, joka onkin monessa suhteessa toista masta. Niin se elämä heittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile laittaa vaikka 30 min myöhemmin nukkumaan. Jospa se ei ole ollut vielä riittävän väsynyt. Meidänkin lapset pitää pyjamabileet jos ne laittaa sänkyyn liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan voi enää kaikkea korjata kun kaikki olisi pitänyt olla erisuuntaista heti vauva-aikana.
Minulla lapsi nukkui hyvin eikä ollut pelleilyä, tietysti joskus oli se iltariekkuminen ensin.
Kaikki lapsethan ovat samanlaisia... jos lapsella on koliikki, niin sekin on varmaan sinun mielestä vanhempien syy. Kun eihän minun lapsella ollut...
En osaa kuin ihmetellä minkälainen on äiti joka kiusaa pientä lasta!
Tekee kaiken juuri niin kuin ei pitäisi tehdä ja sitten ihmettelee kun menee niin huonosti.
Miksiköhän mulla ei ollut mitään ongelmaa?
Koska en huudattanut lasta koskaan.
Annoin turvallisuuden tunteen ja läheisyyden.
En eristänyt enkä muutakaan mistä lapsi olisi kärsinyt.
Täytyy olla pahasti vikaa vanhemmuudesta kun tämmöstä lukee.