Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
05.05.2019 |
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että alkoi kiristää tämän ketjun lukeminen. Olisipa silloin nuorena äitinä omannut riittävästi itsetuntoa tai saanut jostain tukea siihen ajatukseen että minunkin äitiyteni oli tärkeä asia. Lasten mummi oli päätähti ja heille kiltisti ajettiin äitienpäivän viettoon, joka helvetin kerta. Vaari eli appiukkoni oli sanonut meidän lapsille että mummi taitaa sitten odottaa muistamisia, eli kortteja ym. Niitä lapset sitten stressasivat ja tekivät päiväkodissa ylimääräiset kortit ja lahjat. Ainoa yhteinen hetki oli aamulla kun sain kahvin sänkyyn ja lapset makoilivat vieressäni. Ex-miehelle kuvio oli itsestäänselvä - tottahan äitienpäivänä muistetaan Äitiä. Kaikki meni meillä pieleen alusta asti, noista asioista muodostui muuri välillemme. Nyt on aikuiset lapset ja kun järjestivät minulle ensimmäistä kertaa oikean äitienpäivän brunssin kesämökille, meinasi itku tulla. Vanhin tytär kysyikin teininä että miksi me mennään aina mummolaan, eikö voitais tehdä jotain meidän kesken? Minun tytöt tulevat kunnioittamaan itseään ja äitiyttään, siitä pidän huolen. Aloittaja, vietä OMA juhlapäiväsi juuri niin kuin sinulle sopii. Sinä olet se äiti ketä juhlitaan!
Sinun äitisi ei saanut muistamista lainkaan toisen mummon kustannuksella? Ja joo, aika pysäyttävä tuo lapsesi kysymys.
Pistää todellakin miettimään, että jos ero tulee myöhemmin kuinka moni haluaa että kaikki äitienpäivämuistelot on ex anoppilasta...
Minä soitin äidilleni ja lähetin kirjeen äitienpäivämuistamisena. Lapsia en halunnut painostaa tekemään hänellekin omat kortit ja lahjat. Äitini oli maanläheinen ja vaatimaton ihminen eikä tehnyt numeroa itsestään. Kävimme joskus viikonlopun verran omilla vanhemmillani kylässä, ehkä kerran vuoteen. Ex oli sitä mieltä että on vaivaksi kyläillä heillä kun pitää välimatkan vuoksi yöpyäkin, eivätkä minun vanhempani saaneet koskaan samanlaista suitsutusta kuin appivanhemmat. Omani olivat eläköityneitä duunareita ja ajoivat vanhoilla autoilla. Mutta niin lämpimiä ihmisiä. Olisinpa edes yhden kerran pakannut lapset autoon ja ajanut heille, vain minä ja lapset. Nyt se on myöhäistä! Anoppi istui sohvalla kuin kuningatar ja silmäili lahjojaan, jokainen lapsenlapsi vuorollaan halasi. Minulle toivotti äitienpäivät aina vasta kun teimme lähtöä.
Aiempi kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että alkoi kiristää tämän ketjun lukeminen. Olisipa silloin nuorena äitinä omannut riittävästi itsetuntoa tai saanut jostain tukea siihen ajatukseen että minunkin äitiyteni oli tärkeä asia. Lasten mummi oli päätähti ja heille kiltisti ajettiin äitienpäivän viettoon, joka helvetin kerta. Vaari eli appiukkoni oli sanonut meidän lapsille että mummi taitaa sitten odottaa muistamisia, eli kortteja ym. Niitä lapset sitten stressasivat ja tekivät päiväkodissa ylimääräiset kortit ja lahjat. Ainoa yhteinen hetki oli aamulla kun sain kahvin sänkyyn ja lapset makoilivat vieressäni. Ex-miehelle kuvio oli itsestäänselvä - tottahan äitienpäivänä muistetaan Äitiä. Kaikki meni meillä pieleen alusta asti, noista asioista muodostui muuri välillemme. Nyt on aikuiset lapset ja kun järjestivät minulle ensimmäistä kertaa oikean äitienpäivän brunssin kesämökille, meinasi itku tulla. Vanhin tytär kysyikin teininä että miksi me mennään aina mummolaan, eikö voitais tehdä jotain meidän kesken? Minun tytöt tulevat kunnioittamaan itseään ja äitiyttään, siitä pidän huolen. Aloittaja, vietä OMA juhlapäiväsi juuri niin kuin sinulle sopii. Sinä olet se äiti ketä juhlitaan!
Sinun äitisi ei saanut muistamista lainkaan toisen mummon kustannuksella? Ja joo, aika pysäyttävä tuo lapsesi kysymys.
Pistää todellakin miettimään, että jos ero tulee myöhemmin kuinka moni haluaa että kaikki äitienpäivämuistelot on ex anoppilasta...
Minä soitin äidilleni ja lähetin kirjeen äitienpäivämuistamisena. Lapsia en halunnut painostaa tekemään hänellekin omat kortit ja lahjat. Äitini oli maanläheinen ja vaatimaton ihminen eikä tehnyt numeroa itsestään. Kävimme joskus viikonlopun verran omilla vanhemmillani kylässä, ehkä kerran vuoteen. Ex oli sitä mieltä että on vaivaksi kyläillä heillä kun pitää välimatkan vuoksi yöpyäkin, eivätkä minun vanhempani saaneet koskaan samanlaista suitsutusta kuin appivanhemmat. Omani olivat eläköityneitä duunareita ja ajoivat vanhoilla autoilla. Mutta niin lämpimiä ihmisiä. Olisinpa edes yhden kerran pakannut lapset autoon ja ajanut heille, vain minä ja lapset. Nyt se on myöhäistä! Anoppi istui sohvalla kuin kuningatar ja silmäili lahjojaan, jokainen lapsenlapsi vuorollaan halasi. Minulle toivotti äitienpäivät aina vasta kun teimme lähtöä.
Aiempi kirjoittaja
Ikävää joo, mutta pakko sanoa että oma moka. Varmaan kiva fiilis ollut sun vanhemmilla. Tuskin miehes ois estänyt niitä reissuja sinunkin vanhempien luokse...
Mun äiti kielsi mua tulemasta, että sisarukset voi käydä. Meitä kun on liian monta (4), jos kaikki tulee.
Mitä te mummot oikein haluatte, jos kortti/lahja/soitto ei riitä? Pitääkö aikuisten lastenne tosissaan polvistua jalkojenne juureen palvomaan teitä?
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa tämä monien suomalaisten tapa sanoa että vietetään se ja se juhla oman perheen kesken. Milloin äitisi on lakannut olemasta äitisi ja näin ollen ei ole enää osa perhettä? Minun olisi myös vaikea ajatella että siskot perheineen eivät enää olisi perhettäni. Tämä siis monesti kaikkien juhlien kohdalla, ei vaan äitienpäivänä. Onkohan näistä monet kasvaneet perheissä joissa on kylmät välit eikä omat vanhemmat ole pitäneet yhteyttä isovanhempiin tai sisaruksiina? Opettavat nyt samaa kylmää suhtautumista omille lapsilleen. Toivottavasti eivät vuosien päästä itke täällä katlerasti kun omat lapset eivät enää tule käymään.
Minun ydinperheeseeni kuuluu minä, mieheni ja yhteiset lapsemme. Vaikka äitini on edelleen äitini, isäni on edelleen isäni ja sisarukseni ovat edelleen sisaruksiani, he tulevat kuitenkin vasta seuraavilla sijoilla oman perheeni jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ehdoillasi.
Jos välit ovat sellaiset, että uskallat puhua tunteista (hui kamalaa! tiedän, Suomessa kuitenkin ollaan), niin kannattaisi ehkä kertoa että tämä on sinulle erityinen päivä. Ensimmäinen äitienpäiväsi äitinä. Että asia saattaa olla herkkä ja helposti voit pahoittaa mielesi jos sinua ei ymmärretä ja kannusteta viettämään päivää niin kuin haluat.
Miehellesi sano, että haluat viettää päivän miehen ja lapsen kanssa, muttet kantaa vastuuta tästä yksin. Mies kertokoot äidilleen mitä TE olette päättäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
On, koska ihmissuhteissa ei mikään toimi pitkän päälle, jos mennään yhden ihmisen ehdoilla. Toimivat ihmissuhteet vaativat aina kaikilta osapuolilta joustoa, kykyä tehdä kompromisseja, luovuutta, soveltamista ja toisten ihmisten tapojen ja tarpeiden arvostamista yhtä tärkeiksi kuin omansa. Muuten ollaan tilanteessa, jossa vauvapalstalla käydään avautumassa, kun se, tämä tai tuo sukulainen on niin kamala ja aina on riitaa ja kinaa ja kaikilla kurjaa ja paha mieli. Ihmissuhdetaidot ja toisten huomioiminen pitäisi taas nostaa arvoonsa. Mikä ei siis tarkoita ovimatoksi heittäytymistä ja kaiken tekemistä muiden tahdon mukaan - ennen kuin joku siitä alkaa mesoa.
Kyllä se nyt on aika ovimattoilua, jos tuore äiti suostuu jäämään syrjään kun äitienpäivänä juhlitaan vain mummoja.
Sitähän tässä nyt vaaditaan, että ap:n pitäisi sivuuttaa oma äitiytensä ja mennä juhlimaan vain anopin äitiyttä.
Eikö kaikki äidit voi juhlia yhtä aikaa samassa paikassa? Jos ei, niin miksi ei? En ymmärrä.
Eri
Hyvä idea. Täytyypä vuokrata jäähalli ja kutsua sinne itseni lisäksi siskoni, veljeni, miehen siskot ja veljet, minun ja miehen mummot, sisarusten puolisoiden vanhemmat ja isovanhemmat, sisarusten puolisoiden sisarukset appivanhempineen... ja ja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kielsi mua tulemasta, että sisarukset voi käydä. Meitä kun on liian monta (4), jos kaikki tulee.
Osa lapsista tärkempiä kuin osa... Miksi pitää edes tehdä niin monta jos ei jaksa kaikkien kanssa olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mummot oikein haluatte, jos kortti/lahja/soitto ei riitä? Pitääkö aikuisten lastenne tosissaan polvistua jalkojenne juureen palvomaan teitä?
Täällä oli joskus keskustelu, jossa isoäiti oli loukkaantunut kun hänen AIKUISET lapsensa eivät olleet käyneet valkovuokkoja poimimassa. Saattoi toki olla trollikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että alkoi kiristää tämän ketjun lukeminen. Olisipa silloin nuorena äitinä omannut riittävästi itsetuntoa tai saanut jostain tukea siihen ajatukseen että minunkin äitiyteni oli tärkeä asia. Lasten mummi oli päätähti ja heille kiltisti ajettiin äitienpäivän viettoon, joka helvetin kerta. Vaari eli appiukkoni oli sanonut meidän lapsille että mummi taitaa sitten odottaa muistamisia, eli kortteja ym. Niitä lapset sitten stressasivat ja tekivät päiväkodissa ylimääräiset kortit ja lahjat. Ainoa yhteinen hetki oli aamulla kun sain kahvin sänkyyn ja lapset makoilivat vieressäni. Ex-miehelle kuvio oli itsestäänselvä - tottahan äitienpäivänä muistetaan Äitiä. Kaikki meni meillä pieleen alusta asti, noista asioista muodostui muuri välillemme. Nyt on aikuiset lapset ja kun järjestivät minulle ensimmäistä kertaa oikean äitienpäivän brunssin kesämökille, meinasi itku tulla. Vanhin tytär kysyikin teininä että miksi me mennään aina mummolaan, eikö voitais tehdä jotain meidän kesken? Minun tytöt tulevat kunnioittamaan itseään ja äitiyttään, siitä pidän huolen. Aloittaja, vietä OMA juhlapäiväsi juuri niin kuin sinulle sopii. Sinä olet se äiti ketä juhlitaan!
Sinun äitisi ei saanut muistamista lainkaan toisen mummon kustannuksella? Ja joo, aika pysäyttävä tuo lapsesi kysymys.
Pistää todellakin miettimään, että jos ero tulee myöhemmin kuinka moni haluaa että kaikki äitienpäivämuistelot on ex anoppilasta...
Minä soitin äidilleni ja lähetin kirjeen äitienpäivämuistamisena. Lapsia en halunnut painostaa tekemään hänellekin omat kortit ja lahjat. Äitini oli maanläheinen ja vaatimaton ihminen eikä tehnyt numeroa itsestään. Kävimme joskus viikonlopun verran omilla vanhemmillani kylässä, ehkä kerran vuoteen. Ex oli sitä mieltä että on vaivaksi kyläillä heillä kun pitää välimatkan vuoksi yöpyäkin, eivätkä minun vanhempani saaneet koskaan samanlaista suitsutusta kuin appivanhemmat. Omani olivat eläköityneitä duunareita ja ajoivat vanhoilla autoilla. Mutta niin lämpimiä ihmisiä. Olisinpa edes yhden kerran pakannut lapset autoon ja ajanut heille, vain minä ja lapset. Nyt se on myöhäistä! Anoppi istui sohvalla kuin kuningatar ja silmäili lahjojaan, jokainen lapsenlapsi vuorollaan halasi. Minulle toivotti äitienpäivät aina vasta kun teimme lähtöä.
Aiempi kirjoittaja
Onpa kurja muisto :(
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kielsi mua tulemasta, että sisarukset voi käydä. Meitä kun on liian monta (4), jos kaikki tulee.
Reilu kerho... Ja vaihteleeko se sitten joka vuosi että kuka dumpataan ulos? Vai joka vuosi sama tyyppi ei ole tervetullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisona tässä seurannut vaimoa joka pitää huolen että hälle tehdään kakku ym juhlitaan hyvin ja talossa kaikki tiptop. lapsen leluja ei saa olla lattialla ikkunnasta pestävä jäljet kun aamulla siitä katsotaan. 4 lasta joista pari teinii näistä.en vaan ymmärrä mikä vouhkaaminen ja huomionhaku aikuisella voi noin olla.sit tulkitsee vielä asian niinpäin et minä vastustan kaikkee. ollaan 40+ ja ajat kummasti muuttuneet alkuaikojen rentoudesta.. mites muilla säätääkö emännät ja vaatii sitä tätä
Kuka ne äitienpäivät järjestää? Sekö, kenen luo mennään juhlimaan? Aika hyvässä kunnossa mummo saa olla, että jaksaa kestitä koko suvun.