Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti ja otti uuden, nyt haluaa takaisin
05.05.2019 |
Nyt tarvitaan apua. Sairastuin viimevuonna syksyllä vakavaan masennukseen, ja sen seurauksena mies otti ja lähti, ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää. Hoiti eron vielä typerästi viestillä, ja tuon jälkeen esti kaiken yhteydenpidon ennen kuin ehdin kissaakaan sanoa. Tämän seurauksena masennukseni hetkellisesti vielä paheni, ja aika reunalla tuolloin elettiin. Nyt masennuksesta olen tosin ainakin lähestulkoon selvinnyt.
Viikko eron jälkeen mieheni nähtiin kahvittelemassa sen aikaisen ystäväni kanssa, ja noin kuukauden kuluttua he olivatkin jo yhdessä. Tuo kyseinen ystäväni sattui vielä olemaan yksi pitkäaikaisimmistani, ja asui tuolloin samassa taloyhtiössä kanssani. Tuon ystävyyssuhteen loppuminen ei tosin minua hetkauttanut, sillä olin kyseisessä ihmisessä jo useamman vuoden ajan nähnyt paljonkin narsistisia piirteitä, ja hänen seuransa oli aina ollut henkisesti todella raskasta. Hän itse lopetti oman pitkän parisuhteensa tämän minun ex-mieheni takia muutama viikko meidän eromme jälkeen. Exäni kanssa hän ehti olla noin nelisen kuukautta yhdessä, tosin tässä välissä otti noin viikoksi takaisin oman entisensä ”kokeillakseen” olisiko sittenkin niin parempi. Ei ollut, ja jatkoi minun exäni kanssa vielä muutaman kuukauden, ennen kuin lopulta jätti tämän ja otti TAAS omansa takaisin. Nyt he ovat tosin eronneet.
Tällöin minun entiseni tuli sitten pyytämään minulta anteeksi kaikesta, mitä on minulle aiheuttanut, ja lopulta on alkanut anelemaan minua takasin. Hän on kertonut muun muassa, kuinka ei kokenut olleensa lainkaan oma itsensä tuolloin ja olleensa muutenkin sekaisin. Tekojaan hän ei osaa selittää oikein mitenkään, lähinnä vaan sanoo eromme jättäneen hänen elämäänsä niin suuren aukon, että ei osannut jatkaa ilman, että yritti sitä kaikin keinoin täyttää.
Minun tunteeni miestä kohtaan eivät ole kadonneet ja tiedän edelleen rakastavani häntä. Lisäksi tiedän, että tähän mennessä yksikään aiemmista parisuhteistani ei ole ollut mitään tuohon verrattuna. Kyseinen mies on saanut minut esimerkiksi haluamaan perheen ja lapsia, jota ennen häntä en voinut kuvitellakaan koskaan hankkivani. Hänen kanssaan minulla oli parempi olla, kuin kenenkään muun ja pelkään, etten enää koskaan löydä mitään sellaista.
Tiedän, että masennukseni oli miehelle rankka kokemus ja hän syytti siitä lähes täysin itseään, joten siinä mielessä ymmärrän hänen silloisen tarpeensa lopettaa suhteemme. Myöhemmin hän on kuitenkin myöntänyt katuvansa koko päätöstään suhteen lopettamisesta. En tosiaan tiedä, mitä nyt tekisin. Minua todellakin häiritsee se, kuinka nopeasti mies uuden suhteen eromme jälkeen aloitti ja vieläpä sellaisen henkilön kanssa, jonka tiesi satuttavan minua. Tiedän kuitenkin, että kyseinen nainen ei ollut kuvioissa ennen suhteemme päättymistä, joten siitä tässä ei ole kyse. Lisäksi muutama viikko sitten nainen kävi kysymässä vielä ex-miestäni takaisin, josta mies kieltäytyi. Itse en kuitenkaan vielä useita kuukausia eromme jälkeen pystynyt edes ajattelemaan muita miehiä, ja minua todella satutti se, kuinka exäni toimi täysin päinvastaisesti. Tuntui siltä, että suhteemme ei hänelle merkinnyt mitään, ainakaan yhtä paljoa kuin minulle. Hän kuitenkin puheillaan on osoittanut sekä ennen eroa, että eromme jälkeen aivan muuta, ja oikeasti vaikuttaa katuvan tekojaan todenteolla.
Voiko tälläistä koskaan antaa anteeksi, ja mistä tiedän, että näin ei tule tapahtumaan uudestaan? Välillä kyseinen asia ei tunnu häiritsevän minua yhtään, kun taas välillä tuntuu tajuttoman vastenmieliseltä. Olen aivan hukassa sen suhteen, mitä nyt kuuluisi tehdä. Voiko tuollaisen jälkeen antaa enää uutta mahdollisuutta?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mies hylkäsi sut silloin kun olisit häntä eniten tarvinnut. En ikinä ottais takaisin.
No tätähän naiset on tehny iät ja ajat. Nyt on tasa-arvon aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ap lähteä puhtaalta pöydältä ja siirtyä ex-miehen kevyeen tapailuun. Päättää siinä matkan varrella. En lähtisi siitä, mihin jäätiin tai jättäisi mahdollisuutta uuteen alkuun käyttämättä. Mutta tapailua rauhassa, ei yökylää, tutustuttaisiin rauhassa uudelleen. Ei kiirettä, ei lupauksia. Ei seksiä 3 kuukauteen :D katsoisi kestääkö kantti ja kuinka helppoa jatkoa mies tai sinä itse odottaa. Ja uudella alulla, tulisiko suhteesta mitään. Kun tutustuisitte uudelleen toisiinne niin haluaisitteko syventää suhdetta niin kuin viimeksi. Millaisia ihmisiä te nykyään olette.
Tätä olen miettinyt. Sen tiedän, että ei mies seksin perässä ole eikä sitä tulisi minulta vaatimaan, vaikka en heti antaisi. Luulen, että minua häiritsisivät nuo vanhat asiat kuitenkin sen verran paljon, että en voisi vältellä niistä puhumista loputtomiin, ja se taas voisi vaikeuttaa tuota ”uudelleen tutustumista”. Toisaalta eihän sitä tiedä. Vähän myös sellainenkin olo, että haluaisin kostaa miehelle ja jättää hänet yksin murhetimaan tekosiaan. Toisaalta taas epäilen, että hän kovin pitkään yksin olisi, jos tuo laastaritaktiikka on kerta hänen tyylinsä hoitaa vastaavanlaisia tilanteita. Jossain määrin myös uskon hänen puheitaan siitä, että hän teki omastakin mielestään virheen ja katuu tekosiaan eikä tekisi niin enää uudestaan. Siksi haluaisin käyttää mahdollisuuden ja katsoa, pitävätkö puheet paikkansa. Pelkään, että jos en anna mahdollisuutta, menetän paljon tai en koskaan saa ainakaan tietää.
-ap
Hyvä pointti sillä, joka sanoi, että miten miehesi kestäisi esimerkiksi raskaudesta johtuvat mielialanmuutokset. Mieti sitä tarkkaan. Jos palaisitte yhteen, miehellä on entistä matalampi kynnys taas lähteä vaikeuksien koittaessa.
Vähäväkisten touhuilta kuulostaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Ei todellakaan mitään "kevyttä tapailua", "puhdasta pöytää" tai asian tunnustelua, vaan kerrasta poikki! Järki toimii vielä tässä vaiheessa, kun housut on jalassa, joten nyt vaan pysyt jämäkkänä molempien puolesta. Ansaitset todellakin parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään tapauksessa. Minulla oli mies joka on jättänyt minut ainakin kolme kertaa ja aina olen ottanut takaisin.Näiden sekoilujen jälkeen saatiin lapsi, jätti pari viikkoa ennen laskettua aikaa . Tuli taas jossain vaiheessa takaisin.
Jätti taas ja olisi varmaan halunnut takaisin..enää en ota. Ei osaa päättää haluaisi pitää vaimoa ,tyttöystävää ym.
Uskomatonta että edes harkitset miehen takaisin ottamista. Paljon henkistä kasvua vielä tehtävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten nopeasti vaihtavat uuteen. Jotkut ottavat laastarin jo samana päivänä, ja ihmettelevät jos joku suree eroa kauan.
Olette siis sen suhteen erilaisia.
Mutta jos todella rakastat miestä, anna vielä mahdollisuus. Mies ei todellakaan kuulosta täydelliseltä, mutta nyt ainakin tiedät hänen vikansa. Kuten sanoit, saattaa olla ettet enää löydä toista samanlaista.
Otat tietysti riskin, mutta elämä ei ole helppoa muutenkaan. Ilman rakkautta eläminen ei ole viisasta.
Tätä eräs ystävänikin sanoi minulle aiheesta keskustellessamme. En tiedä, onko minulla edes mitään menetettävää, jos annan uuden mahdollisuuden. Toki masennuksen sairastaneena se oma mielenterveys aina hiukan huolestuttaa. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille mielipiteistänne, ja otan mielelläni vastaan lisää. Tietysti lopullisen päätöks
Sulla on menetettävää mielenterveys ja toipumisaika erosta. Otat ukon takaisin, ukko jättää/pettää kun taas tuuliviiri kääntyy tai sulla tulee vaikeeta, ja joudut aloittamaan alusta eron surutyön. Kiinnyt pitkäaikaisesti, eikä se tee erosta helppoa, mutta ette ole tuon ukon kanssa samasta puusta, joten ei hyvältä näytä. Joku vähemmän kiintyvä nainen pitäis paremmin omat rajansa ja naurais ukon uudelleenlämmittelylle räkäisesti päälle.
Omaa kiintymyssuhdettaan kannattaa tutkailla ja sitä elääkö enemmän haavekuvissa kuin todellisuudessa.
En itse lähtisi tuohon kuvioon enää. En haluaisi mitään tunnekuohuja enää tai säätöjä. Varsinkin jos mieliala voi heittää helposti. Ja jos en tuntisi oikein miestäkään, mikä tyyppi se nyt sitten on, vaikka ymmärtäisin että toiseen vaikuttaa muiden mieliala. En voi kuitenkaan sanoa muiden parisuhteeseen mitään, jokainen tekee omat ratkaisut. Juoko mies ja onko menevä. Vai kotimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelee, lähtee kun sairastut, painaa uutta muijaa jo viikon kuluttua erosta, ellei aiemminkin. On sulla aarre. Oikeasti, nainen! Mikä sua vaivaa että edes harkitset?! Tee jotain tuolle itsearvostuksenpuutteelles ennenku harkitset ketään miestä. Olet säälittävä lapanen jota voi kohdella miten huvittaa, kyökkipsykologisoit ja ymmärrät sellaista mille pitäisi antaa potku perseeseen
mies ei osaa selittää asiaa mitenkään eli ei tunne itseään ja pyrkii selittämään asian niin ettei "ollut oma itsensä" mikä on roskaa, tämä "ei-oma itse" eli varjopersoona tulee kyllä aktivoitumaan säännöllisin väliajoin jos sen yrittää tuolla tavalla kieltää.
ei aviomiesmateriaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sulla mitään menetettävää, kysyt, no, saatat myös tavata miehen joka tukee sua ja rakastaa sua eikä jätä naurettavasti tekstiviestillä, tollasen pikkupojan kans menee elämä hukkaan, ja jos vielä perheen pykäät sen kanssa niin voi jumalauta
kasva aikuiseksi ja eti sitte hyvä kumppani kun ees tajuat mitä hyvä kumppanuus tarkoittaa
tai sit mene rikki tuollaisissa "suhteissa"
Voi jumaliste mitä Kouvola-touhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on jo päättänyt ottaa surkimuksensa takaisin
koska rrrakastaa!!!
Noloa.
Tuli mieleeni, että olisko vain ollut kuitenkin sutinaa jo ennen eroa tuon tuttavanaisen kanssa. Kun noin nopeasti alkoivat olla yhdessä.
Miehellä taitaa olla pelko yksin olemisesta. Kun nainenkin meni takaisin vanhan kanssa olisi helppoa hänenkin mennä takaisin vanhan kanssa. Mistä tiedät, että tuo nainen pyysi miestä takaisin. Oikeinko tuli kotiinne sitä kysymään, vai miten?
Ei ole tervettä, että mietit miehen takaisin ottamista.
Ap googlaa läheisriippuvuus ja irti läheisriippuvuudesta.
Unohda ap tuo mies ja keskity oman mielenterveytesi parantamiseen. Selvitä ne traumat, jotka jotivat masennukseen ja siihen, että tunnet rakkautta sua pettänyttä miestä kohtaan. Jos sulla olis pää kunnossa, rakkaus olisi kuollut tuohon pettämiseen tai ainakaan et harkitsisikaan takaisin ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ap lähteä puhtaalta pöydältä ja siirtyä ex-miehen kevyeen tapailuun. Päättää siinä matkan varrella. En lähtisi siitä, mihin jäätiin tai jättäisi mahdollisuutta uuteen alkuun käyttämättä. Mutta tapailua rauhassa, ei yökylää, tutustuttaisiin rauhassa uudelleen. Ei kiirettä, ei lupauksia. Ei seksiä 3 kuukauteen :D katsoisi kestääkö kantti ja kuinka helppoa jatkoa mies tai sinä itse odottaa. Ja uudella alulla, tulisiko suhteesta mitään. Kun tutustuisitte uudelleen toisiinne niin haluaisitteko syventää suhdetta niin kuin viimeksi. Millaisia ihmisiä te nykyään olette.
Tätä olen miettinyt. Sen tiedän, että ei mies seksin perässä ole eikä sitä tulisi minulta vaatimaan, vaikka en heti antaisi. Luulen, että minua häiritsisivät nuo vanhat asiat kuitenkin sen verran paljon, että en voisi vältellä niistä
Mitä hyötyä sulle olis kostosta?? Miksi et vain nouse ylös, puhdista polvet hiekasta ja suuntaa katse eteenpäin? Jos hän ottaa sen miesystävän paikan elämässäsi, niin se on varattu ja kukaan muu ei voi siihen paikalle tulla - ei edes joku parempi.
Sanoit, että jos et ota takaisin, niin et koskaan saa tietää. Jos otat takaisin, niin et koskaan saa tietää, olisitko löytänyt jonkun paremman.
Laita kaikki estot päälle ja sano sille exällesi, että se on moro! Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Ennen seuraavaa suhdetta varmista, että olet itse hyvässä itsetunnossa. Et ole exällesi mitään velkaa.
Tätä olen miettinyt. Sen tiedän, että ei mies seksin perässä ole eikä sitä tulisi minulta vaatimaan, vaikka en heti antaisi. Luulen, että minua häiritsisivät nuo vanhat asiat kuitenkin sen verran paljon, että en voisi vältellä niistä puhumista loputtomiin, ja se taas voisi vaikeuttaa tuota ”uudelleen tutustumista”. Toisaalta eihän sitä tiedä. Vähän myös sellainenkin olo, että haluaisin kostaa miehelle ja jättää hänet yksin murhetimaan tekosiaan. Toisaalta taas epäilen, että hän kovin pitkään yksin olisi, jos tuo laastaritaktiikka on kerta hänen tyylinsä hoitaa vastaavanlaisia tilanteita. Jossain määrin myös uskon hänen puheitaan siitä, että hän teki omastakin mielestään virheen ja katuu tekosiaan eikä tekisi niin enää uudestaan. Siksi haluaisin käyttää mahdollisuuden ja katsoa, pitävätkö puheet paikkansa. Pelkään, että jos en anna mahdollisuutta, menetän paljon tai en koskaan saa ainakaan tietää.