Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti ja otti uuden, nyt haluaa takaisin
05.05.2019 |
Nyt tarvitaan apua. Sairastuin viimevuonna syksyllä vakavaan masennukseen, ja sen seurauksena mies otti ja lähti, ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää. Hoiti eron vielä typerästi viestillä, ja tuon jälkeen esti kaiken yhteydenpidon ennen kuin ehdin kissaakaan sanoa. Tämän seurauksena masennukseni hetkellisesti vielä paheni, ja aika reunalla tuolloin elettiin. Nyt masennuksesta olen tosin ainakin lähestulkoon selvinnyt.
Viikko eron jälkeen mieheni nähtiin kahvittelemassa sen aikaisen ystäväni kanssa, ja noin kuukauden kuluttua he olivatkin jo yhdessä. Tuo kyseinen ystäväni sattui vielä olemaan yksi pitkäaikaisimmistani, ja asui tuolloin samassa taloyhtiössä kanssani. Tuon ystävyyssuhteen loppuminen ei tosin minua hetkauttanut, sillä olin kyseisessä ihmisessä jo useamman vuoden ajan nähnyt paljonkin narsistisia piirteitä, ja hänen seuransa oli aina ollut henkisesti todella raskasta. Hän itse lopetti oman pitkän parisuhteensa tämän minun ex-mieheni takia muutama viikko meidän eromme jälkeen. Exäni kanssa hän ehti olla noin nelisen kuukautta yhdessä, tosin tässä välissä otti noin viikoksi takaisin oman entisensä ”kokeillakseen” olisiko sittenkin niin parempi. Ei ollut, ja jatkoi minun exäni kanssa vielä muutaman kuukauden, ennen kuin lopulta jätti tämän ja otti TAAS omansa takaisin. Nyt he ovat tosin eronneet.
Tällöin minun entiseni tuli sitten pyytämään minulta anteeksi kaikesta, mitä on minulle aiheuttanut, ja lopulta on alkanut anelemaan minua takasin. Hän on kertonut muun muassa, kuinka ei kokenut olleensa lainkaan oma itsensä tuolloin ja olleensa muutenkin sekaisin. Tekojaan hän ei osaa selittää oikein mitenkään, lähinnä vaan sanoo eromme jättäneen hänen elämäänsä niin suuren aukon, että ei osannut jatkaa ilman, että yritti sitä kaikin keinoin täyttää.
Minun tunteeni miestä kohtaan eivät ole kadonneet ja tiedän edelleen rakastavani häntä. Lisäksi tiedän, että tähän mennessä yksikään aiemmista parisuhteistani ei ole ollut mitään tuohon verrattuna. Kyseinen mies on saanut minut esimerkiksi haluamaan perheen ja lapsia, jota ennen häntä en voinut kuvitellakaan koskaan hankkivani. Hänen kanssaan minulla oli parempi olla, kuin kenenkään muun ja pelkään, etten enää koskaan löydä mitään sellaista.
Tiedän, että masennukseni oli miehelle rankka kokemus ja hän syytti siitä lähes täysin itseään, joten siinä mielessä ymmärrän hänen silloisen tarpeensa lopettaa suhteemme. Myöhemmin hän on kuitenkin myöntänyt katuvansa koko päätöstään suhteen lopettamisesta. En tosiaan tiedä, mitä nyt tekisin. Minua todellakin häiritsee se, kuinka nopeasti mies uuden suhteen eromme jälkeen aloitti ja vieläpä sellaisen henkilön kanssa, jonka tiesi satuttavan minua. Tiedän kuitenkin, että kyseinen nainen ei ollut kuvioissa ennen suhteemme päättymistä, joten siitä tässä ei ole kyse. Lisäksi muutama viikko sitten nainen kävi kysymässä vielä ex-miestäni takaisin, josta mies kieltäytyi. Itse en kuitenkaan vielä useita kuukausia eromme jälkeen pystynyt edes ajattelemaan muita miehiä, ja minua todella satutti se, kuinka exäni toimi täysin päinvastaisesti. Tuntui siltä, että suhteemme ei hänelle merkinnyt mitään, ainakaan yhtä paljoa kuin minulle. Hän kuitenkin puheillaan on osoittanut sekä ennen eroa, että eromme jälkeen aivan muuta, ja oikeasti vaikuttaa katuvan tekojaan todenteolla.
Voiko tälläistä koskaan antaa anteeksi, ja mistä tiedän, että näin ei tule tapahtumaan uudestaan? Välillä kyseinen asia ei tunnu häiritsevän minua yhtään, kun taas välillä tuntuu tajuttoman vastenmieliseltä. Olen aivan hukassa sen suhteen, mitä nyt kuuluisi tehdä. Voiko tuollaisen jälkeen antaa enää uutta mahdollisuutta?
Kommentit (46)
Mies hylkäsi sut silloin kun olisit häntä eniten tarvinnut. En ikinä ottais takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehelle, että mietitään tätä asiaa vuosi tai kaksi kumpikin tahoillamme ja palataan sitten asiaan. Jos mies rakastaa, kyllä hän odottaa. Tosin melkein väitän, että miehellä on seuraavana viikonloppuna uusi kierroksessa.
Olen itse kärsinyt masennuksesta, ja miettisin tarkkaan, pystynkö enää luottamaan. Ja minkälaista elämä on, jos koko ajan täytyy pelätä "suututtavansa" toisen niin, että se taas lähtee. Ja miten sen kestää, jos niin käy. Oletusarvona kun on, että mies on ennen eroakin sitoutunut sinuun ja olet ollut hänelle tärkeä - miten se sen kummemmin nyt sitten sitoutuisi?
En ottaisi takaisin todellakaan. Kamala mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän jätti sut yksin kun.tarvitsit häntä eniten. Mikään ei voi korjata sitä. Miksi altistaisit itsesi uudelleen samaan tilanteeseen? Miehenkin.on hyvä oppia että teoilla on seurauksensa.
Ansaitset rakastavan ja luotettavan kumppanin. Arvosta itseäsi, sisko.
Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten nopeasti vaihtavat uuteen. Jotkut ottavat laastarin jo samana päivänä, ja ihmettelevät jos joku suree eroa kauan.
Olette siis sen suhteen erilaisia.
Mutta jos todella rakastat miestä, anna vielä mahdollisuus. Mies ei todellakaan kuulosta täydelliseltä, mutta nyt ainakin tiedät hänen vikansa. Kuten sanoit, saattaa olla ettet enää löydä toista samanlaista.
Otat tietysti riskin, mutta elämä ei ole helppoa muutenkaan. Ilman rakkautta eläminen ei ole viisasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt realistisia ollaan, niin miehesi kuulostaa sellaiselta kaverilta, että joku nainen on koko ajan löydyttävä kainalosta. Sitten kun yksi nainen käy tavalla tai toisella hankalaksi, se vaihdetaan lennosta uuteen – vaikka sitten exän kaveriin – ja jos se ei toimi, niin viritellään taas exää. Jos nyt tosissasi olet mieheen rakastunut, niin voithan kokeilla uudestaan, mutta siihen kannattaa varautua, että mies lähtee taas kun joku parempi saalis tulee hollille. Tiedät oman mielenterveytesi parhaiten, kestätkö jos noin kävisi uudestaan? Jos vastaus on ei, niin en lähtisi lämmittelemään vanhalla nuotiolla.
On tämä kyllä niin ristiriitaista. Muistan miehen maailman ihanimpana siltä ajalta, kun oltiin yhdessä. Semmonen kiltti ja hyväsydäminen, joka ei koskaan olisi halunnut mulle mitään pahaa. Eron jälkeiseltä ajalta puolestaan ihan päinvastainen kuva. Niin outoa, kun ei yhtään kohtaa nämä kaksi kuvaa siitä samasta ihmisestä. Samaa mieltä kanssasi siinä, että miehellä näköjään koko ajan oltava joku. Jos suhde entisen ystäväni kanssa olisi loppunut miehen aloitteesta, esimerkiksi koska olisi minua niin ikävöinyt, olisi tilanne ehkä vielä hitusen anteeksiannettavampi, mutta kun hän ei itse edes suhdetta halunnut päättää, vaan päätös tuli sieltä naisen taholta. Omaa mielenterveyttänikin ajatellen, kai se on vain uskottava, että ei kyseisellä miehellä taida olla enää mitään uutta annettavana...
-ap
No mietipä karkaako mies silloin kun kärsit raskauspahoinvoinnista, synnytyksenjälkeisestä masennuksesta tai imetyshormonien aiheuttamasta haluttomuudesta? Entö jos saatte erityislapsen, mies nostaa taas kytkintä? Vain täysi k u s i p ä ä jättää toisen yksin pahimmalla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt realistisia ollaan, niin miehesi kuulostaa sellaiselta kaverilta, että joku nainen on koko ajan löydyttävä kainalosta. Sitten kun yksi nainen käy tavalla tai toisella hankalaksi, se vaihdetaan lennosta uuteen – vaikka sitten exän kaveriin – ja jos se ei toimi, niin viritellään taas exää. Jos nyt tosissasi olet mieheen rakastunut, niin voithan kokeilla uudestaan, mutta siihen kannattaa varautua, että mies lähtee taas kun joku parempi saalis tulee hollille. Tiedät oman mielenterveytesi parhaiten, kestätkö jos noin kävisi uudestaan? Jos vastaus on ei, niin en lähtisi lämmittelemään vanhalla nuotiolla.
On tämä kyllä niin ristiriitaista. Muistan miehen maailman ihanimpana siltä ajalta, kun oltiin yhdessä. Semmonen kiltti ja hyväsydäminen, joka ei koskaan olisi halunnut mulle mitään pahaa. Eron jälkeiseltä ajalta puolestaan ihan päinvastainen kuva. Niin outoa, kun ei yhtään kohtaa nämä kaksi kuvaa siitä samasta ihmisestä. Samaa mieltä kanssasi siinä, että miehellä näköjään koko ajan oltava joku. Jos suhde entisen ystäväni kanssa olisi loppunut miehen aloitteesta, esimerkiksi koska olisi minua niin ikävöinyt, olisi tilanne ehkä vielä hitusen anteeksiannettavampi, mutta kun hän ei itse edes suhdetta halunnut päättää, vaan päätös tuli sieltä naisen taholta. Omaa mielenterveyttänikin ajatellen, kai se on vain uskottava, että ei kyseisellä miehellä taida olla enää mitään uutta annettavana...
-ap
Persoonallisuushäiriöinen pystyy tuollaiseen käytökseen. Ensin on hurmaava ja osaa vastata kaikkiin tarpeisiin. Hylkää kuin nallin kalliolle kun sinusta ei ole enää hyötyä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten nopeasti vaihtavat uuteen. Jotkut ottavat laastarin jo samana päivänä, ja ihmettelevät jos joku suree eroa kauan.
Olette siis sen suhteen erilaisia.
Mutta jos todella rakastat miestä, anna vielä mahdollisuus. Mies ei todellakaan kuulosta täydelliseltä, mutta nyt ainakin tiedät hänen vikansa. Kuten sanoit, saattaa olla ettet enää löydä toista samanlaista.
Otat tietysti riskin, mutta elämä ei ole helppoa muutenkaan. Ilman rakkautta eläminen ei ole viisasta.
Tätä eräs ystävänikin sanoi minulle aiheesta keskustellessamme. En tiedä, onko minulla edes mitään menetettävää, jos annan uuden mahdollisuuden. Toki masennuksen sairastaneena se oma mielenterveys aina hiukan huolestuttaa. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille mielipiteistänne, ja otan mielelläni vastaan lisää. Tietysti lopullisen päätöksen teen itse, mutta tässä tilanteessa kaipaan muutakin näkökulmaa kuin vaan oman pääni, jonka sisällä pyöritellä näitä asioita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jos sinulla on terapiasuhde puhu siellä asiasta. Ja jos luulet ettei sinulla ole mitään hävittävää, niin kyllä on: itsekunnioituksesi. Voit vielä löytää rehellisen ja sinua oikeasti arvostavan miehen.
Tekis mieli sanoa, että anna miehelle vielä mahdollisuus mutta kannattaako se kuitenkaan. Pystytkö unohtamaan kaiken ja luotatko mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan ap lähteä puhtaalta pöydältä ja siirtyä ex-miehen kevyeen tapailuun. Päättää siinä matkan varrella. En lähtisi siitä, mihin jäätiin tai jättäisi mahdollisuutta uuteen alkuun käyttämättä. Mutta tapailua rauhassa, ei yökylää, tutustuttaisiin rauhassa uudelleen. Ei kiirettä, ei lupauksia. Ei seksiä 3 kuukauteen :D katsoisi kestääkö kantti ja kuinka helppoa jatkoa mies tai sinä itse odottaa. Ja uudella alulla, tulisiko suhteesta mitään. Kun tutustuisitte uudelleen toisiinne niin haluaisitteko syventää suhdetta niin kuin viimeksi. Millaisia ihmisiä te nykyään olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt realistisia ollaan, niin miehesi kuulostaa sellaiselta kaverilta, että joku nainen on koko ajan löydyttävä kainalosta. Sitten kun yksi nainen käy tavalla tai toisella hankalaksi, se vaihdetaan lennosta uuteen – vaikka sitten exän kaveriin – ja jos se ei toimi, niin viritellään taas exää. Jos nyt tosissasi olet mieheen rakastunut, niin voithan kokeilla uudestaan, mutta siihen kannattaa varautua, että mies lähtee taas kun joku parempi saalis tulee hollille. Tiedät oman mielenterveytesi parhaiten, kestätkö jos noin kävisi uudestaan? Jos vastaus on ei, niin en lähtisi lämmittelemään vanhalla nuotiolla.
On tämä kyllä niin ristiriitaista. Muistan miehen maailman ihanimpana siltä ajalta, kun oltiin yhdessä. Semmonen kiltti ja hyväsydäminen, joka ei koskaan olisi halunnut mulle mitään pahaa. Eron jälkeiseltä ajalta puolestaan ihan päinvastainen kuva. Niin outoa, kun ei yhtään kohtaa nämä kaksi kuvaa siitä samasta ihmisestä. Samaa mieltä kanssasi siinä, että miehellä näköjään koko ajan oltava joku. Jos suhde entisen ystäväni kanssa olisi loppunut miehen aloitteesta, esimerkiksi koska olisi minua niin ikävöinyt, olisi tilanne ehkä vielä hitusen anteeksiannettavampi, mutta kun hän ei itse edes suhdetta halunnut päättää, vaan päätös tuli sieltä naisen taholta. Omaa mielenterveyttänikin ajatellen, kai se on vain uskottava, että ei kyseisellä miehellä taida olla enää mitään uutta annettavana...
-ap
Persoonallisuushäiriöinen pystyy tuollaiseen käytökseen. Ensin on hurmaava ja osaa vastata kaikkiin tarpeisiin. Hylkää kuin nallin kalliolle kun sinusta ei ole enää hyötyä hänelle.
Tuli sama mieleen, että mies on persoonallisuushäiriöinen.
Kuulostaa siltä, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti, ettet ole ehtinyt käsitellä eroa miehestä, ajattelen lähinnä sitä, että erosta toipumiseen menee aina aikaa ja useimmista jätetyistä varmasti pitkään tuntuu, että on menettänyt elämänsä rakkauden eikä tule enää koskaan löytämään mitään vastaavaa tai kykenevänsä nauttimaan elämästä ilman tuota parisuhdetta, mutta kun erosta on kunnolla päässyt yli voi jo ihmetellä, miten ylipäätään on siihen exäänsä edes koskaan rakastunut saati että tulisi mieleenkään enää palata tämän kanssa yhteen.
Jos otat takaisin, niin varaudu että häipyy kun elämässä jotakin hankaluuksia tulee eteen. Ja niitähän tulee, ennemmin tai myöhemmin. Äläkä luoja sentään ala sen kanssa lapsia tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti, ettet ole ehtinyt käsitellä eroa miehestä, ajattelen lähinnä sitä, että erosta toipumiseen menee aina aikaa ja useimmista jätetyistä varmasti pitkään tuntuu, että on menettänyt elämänsä rakkauden eikä tule enää koskaan löytämään mitään vastaavaa tai kykenevänsä nauttimaan elämästä ilman tuota parisuhdetta, mutta kun erosta on kunnolla päässyt yli voi jo ihmetellä, miten ylipäätään on siihen exäänsä edes koskaan rakastunut saati että tulisi mieleenkään enää palata tämän kanssa yhteen.
Tässä on osittain perää. Koin jo välillä, että olen yli miehestä enkä halua häntä takaisin elämääni, mutta nyt ne kaikki hyvät muistot ovat jotenkin ponnahtaneet uudestaan pinnalle. Voihan se tietysti olla, että jos vain jättäisin miehen taakseni ja siirtyisin kokonaan eteenpäin, tajuaisin, että ei hän niin erityinen ollutkaan. Vaikea sanoa nyt tässä vaiheessa.
Lisäksi itse olen miettinyt tuota persoonallisuushäiriötä. Miehellä nimittäin tämän lisäksi oli aina vaikeuksia rehellisyydessä. Hän ei isoista asioista valehdellut ja lähes aina jäikin valheistaan kiinni, mutta kuitenkin valehteli ja usein. Tämän takana on ainakin osittain hänen kasvatuksensa. Tajuttoman tiukat vanhemmat, joille ei uskalla sanoa mitään vastaan tai kertoa totuutta rangaistusten pelossa. Sama linja heillä edelleen on siellä perheessä, vaikka kaikki lapset aikuisia ja asuvat muualla. Vanhemmilla edelleen paljon sanavaltaa lasten tekemisiin ja kuulin, että mieheni isä jopa kannusti häntä eroamaan minusta, sillä koki minut ilmeisesti jonkinlaisena uhkana hänen ”auktoriteettiasemalleen”. Mies on kuitenkin suhteellisen nuori vielä ja luulen, että hänellä on paljon kasvettavaa ennen kuin voi kenenkään kanssa suhteeseen ryhtyä. Tyhmä olo, kun en siltikään osaa päättää että ottaisinko takaisin vai en. Huohhh...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten nopeasti vaihtavat uuteen. Jotkut ottavat laastarin jo samana päivänä, ja ihmettelevät jos joku suree eroa kauan.
Olette siis sen suhteen erilaisia.
Mutta jos todella rakastat miestä, anna vielä mahdollisuus. Mies ei todellakaan kuulosta täydelliseltä, mutta nyt ainakin tiedät hänen vikansa. Kuten sanoit, saattaa olla ettet enää löydä toista samanlaista.
Otat tietysti riskin, mutta elämä ei ole helppoa muutenkaan. Ilman rakkautta eläminen ei ole viisasta.
Kuule, tuo mies ei tajua rakkaudesta mitään, ja ap:kin potee vain läheisriippuvuutta.
Jos nyt realistisia ollaan, niin miehesi kuulostaa sellaiselta kaverilta, että joku nainen on koko ajan löydyttävä kainalosta. Sitten kun yksi nainen käy tavalla tai toisella hankalaksi, se vaihdetaan lennosta uuteen – vaikka sitten exän kaveriin – ja jos se ei toimi, niin viritellään taas exää. Jos nyt tosissasi olet mieheen rakastunut, niin voithan kokeilla uudestaan, mutta siihen kannattaa varautua, että mies lähtee taas kun joku parempi saalis tulee hollille. Tiedät oman mielenterveytesi parhaiten, kestätkö jos noin kävisi uudestaan? Jos vastaus on ei, niin en lähtisi lämmittelemään vanhalla nuotiolla.