Poikani on peliaddikti ja me olemme epäonnistuneet vanhempina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän itse sen huomaa jossain vaiheessa, että siinä menee aika hukkaan.

Mistät tiedät? Ja miten tiedät, että jos tuollainen huomaaminen tapahtuu, niin se tapahtuu lähitulevaisuudessa eikä esim. vasta sitten, kun poika on keski-ikäinen?

Ja edelleen: mitä se muu elämänsisältö on mikä saa ihmisen hylkäämään riippuvuutensa ja keskittymään siihen muuhun? Puoliso se ei ainakaan ole, koska kukaan nainen ei tule miestä hakemaan asunnostaan pelikoneen ääreltä. Lapsi se ei myöskään ole, sillä lasta ei voi mies saada ilman naista. Työkään se tuskin on, sillä työn saadakseen pitää kehittää itseään ja hankkia työkokemusta, koulutus yms. Siihenkään en kauheasti usko, että joku harrastus yhtäkkiä korvaisi pelaamisen, koska harvassa ovat ne harrastukset joista saa saman tyyppisiä kokonaisvaltaisia kiksejä kuin pelaamisesta ja toisaalta harrastuksistakin on vaikea innostua jos ei kokeile niitä ja anna niille mahdollisuutta.

Joskus siihen vaan väsyy. Mitäs se haittaa, vaikka poika on keski-ikäinen? Koskaan ei ole liian myöhäistä valaistua.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.

Jokaista hetero gameria kiinnostaa naisen alapää. Minuakin kiinnostaa. Mua ei vaan kiinnosta hypätä vanteen läpi nätisti kuin puudeli ja saada siitä palkaksi pillua.

Ai jumaleisson kun repesin tälle mielikuvalle, kun itsekin "puudelina" ollut ihan liian kauan.

Onneksi on nettiporno, niin enää ei tarvitse "hyppiä"'

Gamerin äiti kirjoitti:

Kiitos. Hyviä kysymyksiä, kaikkia noita on pohdittu ja seurattu. Kyllä käy suihkussa ja parturissa, käy salilla ja tekee vaaditut kotityöt. Minusta vain on todella outoa, että hienointa nuoruuttaan elävä nuorimies viettää iltansa täällä kotona nettimaailmassa, kun koko "oikea elämä" tapahtuu tuolla ulkona.  En tietenkään ymmärrä hänen peliyhteisöstään mitään, mutta arvelen, että sen kautta ei saa oikeita ystävyyssuhteita eikä mitään pysyvää. Voin olla tietenkin väärässäkin. Poika sanoo olevansa onnellinen, mutta luulen, että sanoo niin vain koska ei halua huolestuttaa meitä. Hän on kuitenkin kiltti ja välittää toisten tunteista - vaikka todella usein turnaukset menevät vaikkapa perheen yhteisten ruokailuhetkien ohi. 

En tiedä, mikä on tässä asiassa normaalia tai kohtuullista ja kuinka huolissani minun on oikeutettua olla. Olen ahdistunut ja hermostunut ja pelkään, että poikamme päätyy syrjäytyneiden nuorten suureen joukkoon. 

No tämän kertomasi perusteella en olisi ihan kamalan huolissani, poika kuulostaa enemmän introvertiltä kuin syrjäytyneeltä. Itsekin "tuhlasin" teinivuoteni netissä, koska kummallisella nörtillä ei ollut oikeassa elämässä kavereita, ja ikätovereita kiinnosti lähinnä ryyppääminen. Ihan kunnollinen veroja maksava kansalainen musta kuitenkin tuli. Varmaan poikasi tulee vähän enemmän ulos kuorestaan sitten syksyllä opiskelupaikkakunnalle muuttaessa, näin kävi mullekin, uudet kuviot ja uudet naamat rohkaisivat hakeutumaan ihmisten pariin :)

Mitä noihin kaverisuhteisiin tulee, niin kyllä niitä sieltä netti- ja pelimaailmastakin löytyy, pitkäaikaisiakin. Läheisimpään ystävääni tutustuin netissä viime vuosikymmenellä.

Itse olen nuori aikuinen, minulla on ammatti ja työ, tästä huolimatttavpelaan silti paljon koneella. Vanhempani olivat juuri samanlaisia, eivät voineet ymmärtää, että siellä koneellakin voi olla ''oikeaa elämää''. Hyviä kavereita löytyy myös netistä, meillä ainakin on usein miittejä peliporukan kanssa. Eihän kukaan ole huolissaan siitä, että ''apua, onko lapseni koukussa jalkapalloon kun se koko ajan pelaa sitä''. Nykyisin melkein rinnastaisin pelaamisen urheiluun. Tai ehkä ennemmin vaikka neulontaan, koska istuen sisätiloissa sitä harrastetaan. Ja neulominen on varmasti vähemmän sosiaalista kun tietokoneella pelaaminen. Älä siis ole huolissasi.

Enemmän tuo kuulostaa sellaiselta harrastukselta joka on tärkeää kuin peliriippuvuudelta, kun ei tuota vahinkoa muulle elämälle. Voi olla että kasvaessaan ja kypsyessään kiinnostuu pelien sijaan muusta elämän sisällöstä, esim kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi tai siirtyy työelämään. Riski riippuvuudelle tietty on mutta siitä voi poikaa muistuttaa että pitää huolen ettei sellaista pääse syntymään ja jää elämä muuten elämättä. Tiiän yhden nuoren aikuisen joka on työelämässä ja suurimman osan loppuajasta pelaa, mutta on tyytyväinen elämäänsä, myös kaverisuhteita on ja seurusteleekin nykyään. En näe kovin suurta eroa jonkun toisen ikäisensä elämään joka käyttää pelien sijaan vapaa-aikansa esim johonkin toiseen harrastukseen, shoppailuun, nettiin tai telkkariin.

Se opiskelee ja käy töissä. No worries.

Sama vika mutta tilanne hieman haastavsmpi vielä. Vi**ttaa. Masennuin itsekin tilanteen takia.

Nuori opiskelee, käy kesätöissä ja jatkaa opiskelujaan. Käy kuntosalilla ja on siisti. Nyt ap lopetat sen murehtimisen. Olisit onnellinen.

Viime kädessä teidän täytyy hyväksyä se, että lapsi ei ole vanhempiensa ”tuote” vaan ihmisyksilö, jolla on oma tahto ja omat tavoitteet.

Teidän täytyy hyväksyä se, että poika on nyt aikuinen ja tekee omat valintansa. Ette puutu siihen, vaikka valinnat eivät teitä miellyttäisi.

Poikanne PYYTÄÄ teiltä apua, jos tarvitsee sellaista. Nyt teidän täytyy lopettaa tuo ”avun” tyrkyttäminen, jota hän ei ole edes pyytänyt. Hän tekee omat ratkaisunsa, ja te kunnioitatte sitä.

Asiathan ovat ihan hyvällä mallilla, jos hän on lähdössä omilleen asumaan ja opiskelemaan. Hieno juttu!

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.

Itse asiassa juuri päinvastoin. Tyttöjen kanssa tulee vain paha mieli, mutta pelaamalla voi saada onnistumisen kokemuksia

Itse olen yli 30v ja parhaat kaverini on nimenomaan pelistä jota ei kukaan meistä ole edes pelannut vuosikymmeneen. Joten kyllä aitoja ihmissuhteita sielläkin on. Edelleen kyllä kaikki pelaavat jotain, mutta perhe-elämä rajoittaa sitä. Jos kyse olisi shakin peluusta, kirjojen lukemisesta tai vaikkapa puutarhan hoidosta , niin ei ihmiset olisi niin ihmeissään.

Se on harrastus siinä missä muutkin. Taitaa olla monella tätä ihmettelevällä aika pelata vähän enemmän. Tekisi hyvää teillekkin.