Poikaystävä teki oharit

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap koskaan vetänyt kännejä? Se vähän muuttaa järkevää ajattelua toisilla ihmisillä niin se sovittu ei niin vaan pidä. Toi sun selostus mitä on sovittu on niin lapsellinen siihen verrattuna että sun poikaystävä vetää kännin ja sä et tajua mitä silloin aivoissa, ajattelussa ja käytöksessä tapahtuu. Sovittu ei pidä, daa.

Olen kyllä vetänyt kännejä, tykkään itsekin käydä ulkona ja usein käydään yhdessä ulkona. Olen kyllä silti kyennyt aina, ihan millaisessa kunnossa tahansa, ainakin ilmoittamaan jos ilta venähtää tai tulee jotain muutoksia tilanteeseen. 

-Ap 

Jos on kännissä, niin on. Ajatus ei kulje, eikä seurustelun säännöt pysy mielessä.

Eri asia sitten, haluaako seurustella kännikalan kanssa.

Kiva kun joku pystyykin hahmottamaan siinä örveltäessään käsi maassa, kun näkee ehkä toisella silmällä ja toinen silmä harittaa, kaatuilee huonekaluihin tai maahan et "no hyvänen aika, nythän (klo 04:00) minusta tuntuukin siltä että menenkin suoraan omaan kotiini ja ilmoitan siitä rakkaalle tyttöystävälleni välittömästi kun näin kerran sovittiin".

Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa että jäikö mies itse odottamaan sitä että laittaisin viestiä että mihin aikaan mulle sopii nähdä. Jos kyseessä olikin että me molemmat odotettiin että toinen laittaa viestiä mutta sitten molemmat vaan jäi odottamaan. Toisaalta ihan sama, ei sillä enää mitään väliä oo. Oon odottanut sitä keskusteluyhteyttä nyt kaksi viikkoa ja yrittänyt antaa toiselle tilaa.

Ei varmaan edes tarvi mun kysyä että ollaanko me miehen mielestä jo erottu, eiköhän se tullut nyt selväksi että hänen mielestä ollaan. Heittäkööt mun kamat vaikka roskiin, niillä ei oo mulle mitään väliä. Oon ihan tarpeeksi kestänyt nyt tuota käytöstä ja kaikesta huolimatta aina halunnut jäädä vaikka järki on sanonut muuta. Siinähän ryyppää elämänsä ja tyttöystävänsä. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap koskaan vetänyt kännejä? Se vähän muuttaa järkevää ajattelua toisilla ihmisillä niin se sovittu ei niin vaan pidä. Toi sun selostus mitä on sovittu on niin lapsellinen siihen verrattuna että sun poikaystävä vetää kännin ja sä et tajua mitä silloin aivoissa, ajattelussa ja käytöksessä tapahtuu. Sovittu ei pidä, daa.

Olen kyllä vetänyt kännejä, tykkään itsekin käydä ulkona ja usein käydään yhdessä ulkona. Olen kyllä silti kyennyt aina, ihan millaisessa kunnossa tahansa, ainakin ilmoittamaan jos ilta venähtää tai tulee jotain muutoksia tilanteeseen. 

-Ap 

Niin ja kun te seurustelette niin te olette tietysti kaikessa suhteessa samanlaisia ihmisiä ja käyttäydytte kännissä ihan just samalla tapaa ja juotte yhtä paljon sekä elimistönne polttaa alkoholia yhtä lailla. Ja ajattelette tietysti samalla tapaa kaikista asioista. En tiedä oletko lapsellinen vai tyhmä, kaikkea ei voi laittaa nuoruuden piikkiin (kohta kolmekymmentä).

Vierailija kirjoitti:

Jos on kännissä, niin on. Ajatus ei kulje, eikä seurustelun säännöt pysy mielessä.

Eri asia sitten, haluaako seurustella kännikalan kanssa.

Kyllä minä sen kännikalan kanssa seurustelisin mutta jatkossa en ehkä odottaisi että kuulen hänestä yhtään mitään illan aikana ja sanoisin suoraan että nähdään vaikka toisena päivänä. Mutta ilmeisesti kännikalaa nyt ei enää kiinnosta seurustella niin eipä se väkisin auta yrittää roikkua toisessa. 

-Ap

Miksi alennut tuollaiseen? Tulet satuttamaan itsesi vielä todella pahasti ja muutut ihmisraunioksi. Ihan kokemuksesta voin sanoa. Aina oli viina ja kaverit tärkeämpiä, kuin minä ja arkena sitten oli kivaa ja mukavaa yhdessä, mutta aloin pelkäämään ja vihaamaam viikonloppuja...

Tiesin, ettei suhde ole mitenkään normaali mitä nyt näin esim. ystävien suhteita, joissa miehet halusivat lähteä kumppaninsa kanssa viikonloppuisin ravintolaan, sukulaisiin, pariskuntaillanviettoihin, jopa kylpylöihin jne. ja itse itkin silmät päästä viikonloput yksin, kun äijä teki oharit ja kaverit ja ryyppäys oli parempaa eikä minua edes pyydetty mukaan... En tiedä missä yönsä vietti, ei ainakaan minun vieressäni. Omia ystäviä tapasin silloin tällöin, mutta monesti he viettivät viikonloppuja kumppaninsa kanssa, niinkuin minäkin olisin halunnut...

Sitten rohkaistuin ja keräsin itsetuntoni kasaan ja lähdin lätkimään, koska ansaitsen parempaa! Muutuin ihmisenä tuon suhteen aikana juuri sellaiseksi ihmisraunioksi, yritin löytää syitä miksi ansaitsen tulla kaltoinkohdelluksi, aloin vihaamaan viikonloppuja ja lomia jne. Nykyisin olen onneksi omaitseni :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kännissä, niin on. Ajatus ei kulje, eikä seurustelun säännöt pysy mielessä.

Eri asia sitten, haluaako seurustella kännikalan kanssa.

Kyllä minä sen kännikalan kanssa seurustelisin mutta jatkossa en ehkä odottaisi että kuulen hänestä yhtään mitään illan aikana ja sanoisin suoraan että nähdään vaikka toisena päivänä. Mutta ilmeisesti kännikalaa nyt ei enää kiinnosta seurustella niin eipä se väkisin auta yrittää roikkua toisessa. 

-Ap

Joskus sitä ymmärtää asiat vasta kokemuksen kautta. Sinä et pystynyt asettumaan kännikalan tilanteeseen eikä kännikalaa enää kiinnosta sinun tilanteesi. Olit ilmeisesti liikaa marttyyri ja ehkä parempi molemmille ottaa seurustelutauko tai ero. Eipä se kännäily siitä varmaan hetkessä vähene niin kommunikointiongelman lisäksi teillä olisi ongelmana alkoholin käyttö.

Kokemuksesta voin sanoa, että ei se mihinkään muutu. Itse yritin vuosien ajan toivoa, että tilanne muuttuu kun ikää tulee lisää. Sen sijaan, että minusta olisi tullut se tärkein ja paras asia elämässä, minusta tuli vain yksinäinen toisessa roikkuja. Ei enää ikinä! Mieluummin vaikka yksin kuin surkeassa (viikonloppu)seurassa.

Monille nuorille miehille menee alko ja kaverit sen kumppanin edelle... Jotkut heistä kasvaa henkisesti siinä kolmenkympin tienoilla ja jotkut ei... Mies, joka valitsee ennemmin ryyppäyksen ja kaverit ei välitä sinusta tarpeeksi eikä kyse ole mistään rakkaudesta, vaan kuhan hengaavat jonkun kanssa, jolta saa pimperoa... Ei tuollaisilla poikasilla ole vielä mitään halua sitoutua vakavasti tai miettiä mitään yhteistä tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Parasta tässä on se, että meillä alunperinkin se koko riita oli siitä että poikaystävä lähti ryyppäämään ja sen piti tulla mun luo yöksi, mutta ei sitten tullutkaan vaan meni kotiinsa ilmoittamatta yhtään mitään vaikka asutaan parin minuutin kävelymatkan päässä toisistamme. Nyt haluaisin itse ainakin edes yrittää selvittää koko riidan mutta herra ei suostu mulle puhumaan ollenkaan ja nyt teki vielä oharit siihen päälle. Oon niin uskomattoman vihainen mutta koska oon edelleen halukas sopimaan sen riidan niin yritän vaan niellä tämän pettymyksen.

-Ap

Oletko läheisriippuvainen?

Oon niin uskomattoman vihanen. Tämä on niin tekopyhää käytöstä mieheltä että hänen mielestään minun pitäisi muuttua ja sietää hänen ryyppäämistään koska hän tekee mitä lystää enkä minä saa suuttua mistään mutta mystisesti sitten hänen ei pidä ottaa mitään vastuuta käytöksestään eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Toistuvasti oon kuitenkin antanut anteeksi ja pyytänyt että voisiko edes yrittää tehdä seuraavalla kerralla toisin ja aina oon jäänyt vastoin parempaa tietämystä vaan sen takia että rakastan toista ihan mielettömästi ja uskon että kaikesta voi selvitä. Mun tekisi niin mieli lähettää hirveä raivariviesti että ymmärtääkö hän ollenkaan että mitä kaikkea olen sietänyt ja olisin ollut valmis sietämään edelleen. Ei jumalauta että oon tyhmä. En tiedä yhtään mitä tässä pitäis nyt tehdä mutta selkeästi tästä ei ainakaan enää eteenpäin jatketa. Itsepähän tätä tuntuu haluavan. 

-Ap

Taitaa olla aika yksipuolista tuo teidän suhde... Mies ei kunnioita sinua pätkääkään ja pitää sinua ihan pilkkanaan, kun itkeä tihrustat ja roikut hänessä, vaikka hän on ihan m*lkku. Kunnioita sinä itseäsi sen verran, että lähdet litomaan ja suuntaat katseen sellaisiin miehiin, jotka ihan aidosti välittävät sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin uskomattoman vihanen. Tämä on niin tekopyhää käytöstä mieheltä että hänen mielestään minun pitäisi muuttua ja sietää hänen ryyppäämistään koska hän tekee mitä lystää enkä minä saa suuttua mistään mutta mystisesti sitten hänen ei pidä ottaa mitään vastuuta käytöksestään eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Toistuvasti oon kuitenkin antanut anteeksi ja pyytänyt että voisiko edes yrittää tehdä seuraavalla kerralla toisin ja aina oon jäänyt vastoin parempaa tietämystä vaan sen takia että rakastan toista ihan mielettömästi ja uskon että kaikesta voi selvitä. Mun tekisi niin mieli lähettää hirveä raivariviesti että ymmärtääkö hän ollenkaan että mitä kaikkea olen sietänyt ja olisin ollut valmis sietämään edelleen. Ei jumalauta että oon tyhmä. En tiedä yhtään mitä tässä pitäis nyt tehdä mutta selkeästi tästä ei ainakaan enää eteenpäin jatketa. Itsepähän tätä tuntuu haluavan. 

-Ap

Ei auta mitkään raivariviestit tms. Päätät vaan, että suhde oli tässä ja that's it. Luultavasti miehelle on ihan sama ja voi olla jopa helpottunut, kun saa olla ja mennä sinkkuna ihan vapaasti... Tosin, jos hänellä on taipumusta kiristykseen ja manipulointiin ja nauttii siitä, että joku epätoivoisesti roikkuu hänessä, niin hän saattaa koittaa vinkua takaisin, mutta anna olla. Kyllä hän löytää uuden "uhrin" sitten taas.

Mitä jäät tommosen miehen perään ruikuttamaan? Eikö oo parempi puhaltaa pelipoikki ja sanoo heihei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta tässä on se, että meillä alunperinkin se koko riita oli siitä että poikaystävä lähti ryyppäämään ja sen piti tulla mun luo yöksi, mutta ei sitten tullutkaan vaan meni kotiinsa ilmoittamatta yhtään mitään vaikka asutaan parin minuutin kävelymatkan päässä toisistamme. Nyt haluaisin itse ainakin edes yrittää selvittää koko riidan mutta herra ei suostu mulle puhumaan ollenkaan ja nyt teki vielä oharit siihen päälle. Oon niin uskomattoman vihainen mutta koska oon edelleen halukas sopimaan sen riidan niin yritän vaan niellä tämän pettymyksen.

-Ap

Oletko läheisriippuvainen?

En tiedä, en ole koskaan ajatellut olevani läheisriippuvainen mutta voi olla että itse ei vaan sitä hahmota. Mulla kyllä on tosi voimakas hylätyksi tulemisen pelko mikä juontaa juurensa lapsuudesta että se kyllä näkyy mun mielestä selkeästi tässä. Voihan se olla että siihen liittyy myös jotain läheisriippuvuutta sitten.

-Ap

Kyllä AP: n tulee nyt ihan itse ymmärtää, että hän syyllistää miestään epätyyduttävästä parisuhteesta. Onko AP sellainen nalkuttaja, joka ajaa miehen kotoaan kavereidensa luo. Tarkastelepa itseäsi ja mene sitten nöyrästi pyytämään mieheltä anteeksi.

Miksi sen miehen pitäisi tulla kännissä luoksesi kun hänellä on omakin asunto. Taidat vaan haluta seksiä.

Lopeta asian turha vatvominen. Vastaukset saat vain ja ainoastaan mahdolliselta tulevalta ex-poikaystävältäsi. Jos saat. Vain hän tietää miksi tekee ja käyttäytyy niinkuin on toiminut. Mutta kertoohan se silti omaa tarinaansa. Vaikka kuinka kivaa olisi niin nämä jutut tapaa olemaan niitä juttuja, jotka pitkässä juoksussa alkaa hiertämään parsiuhdetta. Sitä joko hyväksyy (ja vähän katkeroituu ollessaan kynnysmattona) tai sitten ymmärtää, että jos ei molemmilla pelaa samat pelisäännöt niin mitäpä tuota ainutkertaista elämäänsä kuluttaa odotellessa, oppiiko/ymmärtääkö/kasvaako se toinen seuraavan kahden vai kahdenkymmenen vuoden aikana kunnioittamaan ja ymmärtämään yhteisiä pelisääntöjä.

Äläkä laita mitään viestiä. Annetaan nyt mahdollisuus poikaystävän näyttää, että ottaako millä aikaikkunalla yhteyttä nyt, kun et olekaan anomassa sovintoa tai kuulumisiaan. Tuleeko sitä koskaan, se jää nähtäväksi. Ja jos tulee, tuleeko sinusta jälleen syntipukki. Siinä sinulla on vastaus sitten ihan silmien edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä AP: n tulee nyt ihan itse ymmärtää, että hän syyllistää miestään epätyyduttävästä parisuhteesta. Onko AP sellainen nalkuttaja, joka ajaa miehen kotoaan kavereidensa luo. Tarkastelepa itseäsi ja mene sitten nöyrästi pyytämään mieheltä anteeksi.

Miksi sen miehen pitäisi tulla kännissä luoksesi kun hänellä on omakin asunto. Taidat vaan haluta seksiä.

En ole nalkuttaja enkä aja miestä kavereiden luo, vaan jos mies haluaa mennä ulos kavereidensa kanssa niin tottakai voi mennä. Se että jotkut asiat suututtaa ja vituttaa, ei tarkoita että pitäisin suhdetta millään tavalla epätyydyttävänä. Nautin tosi paljon meidän elämästä yhdessä, lukuunottamatta tämmöisiä selkkauksia mitä saattaa tulla silloin tällöin. Olen pyytänyt mieheltä kyllä anteeksi reagointiani tohon tapahtumaan vaikka en koe että suuttuminen oli aiheeton. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä AP: n tulee nyt ihan itse ymmärtää, että hän syyllistää miestään epätyyduttävästä parisuhteesta. Onko AP sellainen nalkuttaja, joka ajaa miehen kotoaan kavereidensa luo. Tarkastelepa itseäsi ja mene sitten nöyrästi pyytämään mieheltä anteeksi.

Miksi sen miehen pitäisi tulla kännissä luoksesi kun hänellä on omakin asunto. Taidat vaan haluta seksiä.

Syy voi olla molempien käytöksessä, ja parempi ap:n jättää koko mies tai sitten mies on jättämässä ap:n

Turhaa tässä etsiä syyllistä, kun molemmat ovat munaneet parisuhteensa...