Poikaystävä teki oharit

Vierailija kirjoitti:

1. Älä sovi sen kanssa mitään yökyläily, kun se menee juhlimaan.

2. Se tietää mokanneensa ilman tunteja vieviä keskusteluja. Ne on piinallisia tilanteita henkisesti. Sitä ei kukaan jaksa. Siksi poikkis lähti ryyppäämään uudestaan.

3. Laita viestiä hänelle, että kaikki on hyvin, kunhan jatkossa huomioi sinut paremmin. Voit yllättyä siitä, miten yksi positiivinen viesti sinulta saa hänet suorastaan lentämään luoksesi.

Tietää mokanneensa joo ja ei mulla ole ollut mitään tarkoitusta siitä tunteja keskustella kun haluaisin vaan sopia koko asian. Oon hänelle sanonut kyllä että kaikki on hyvin ja että en oo enää vihainen, mutta oon siitä huolimatta sitä mieltä että asiasta pitää puhua että ei tollaisia katoamistemppuja voi tehdä. Silti kieltäytyy keskustelemasta ollenkaan. En ole sellainen ihminen joka lähtee litomaan heti kun tulee ongelmia suhteessa. 

-Ap

Oon jotenkin varma että teki nyt oharit siksi, että yrittää saada minut jättämään hänet jotta hän voisi puhtaalla omatunnolla ajatella että säästää minua murheelta kun suutun niin paljon että haluan itse erota. Mutta ei tässä kai muukaan auta, en voi toista pakottaa jäämään enkä halua enää ruikuttaa sopimisen toivossa vaikka kuinka haluaisin olla yhdessä. Ihan naurettavaa touhua. En nyt vaan tiedä että miten tästä pitäisi edetä kun en halua nähdä koko ihmistä mutta haluan edelleen keskustella asiasta enkä kävellä pois mulle tärkeimmän ihmisen luota sanomatta sanaakaan. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä sovi sen kanssa mitään yökyläily, kun se menee juhlimaan.

2. Se tietää mokanneensa ilman tunteja vieviä keskusteluja. Ne on piinallisia tilanteita henkisesti. Sitä ei kukaan jaksa. Siksi poikkis lähti ryyppäämään uudestaan.

3. Laita viestiä hänelle, että kaikki on hyvin, kunhan jatkossa huomioi sinut paremmin. Voit yllättyä siitä, miten yksi positiivinen viesti sinulta saa hänet suorastaan lentämään luoksesi.

Tietää mokanneensa joo ja ei mulla ole ollut mitään tarkoitusta siitä tunteja keskustella kun haluaisin vaan sopia koko asian. Oon hänelle sanonut kyllä että kaikki on hyvin ja että en oo enää vihainen, mutta oon siitä huolimatta sitä mieltä että asiasta pitää puhua että ei tollaisia katoamistemppuja voi tehdä. Silti kieltäytyy keskustelemasta ollenkaan. En ole sellainen ihminen joka lähtee litomaan heti kun tulee ongelmia suhteessa. 

-Ap

Joskus on ihan hyvä lähteä litomaan. Jääräpäisesti ei kannata jäädä yrittämään saada suhteesta jotain mitä se ei ole.

No nyt, kun olet saanut näkökulmaa asiaan ulkopuolelta, mielestäni ihan hyviä ja asiallisia- jopa ajattelemisen aihetta antavia, selitätkin asian parhain päin. Mitään ongelmaa ei olekaan, asia ratkaistu?

Noin kun jaksat yliymmärtää, saat tehdä niin ihan loppuun saakka ja yksin. Onhan tässä jo hyvä kuva poikkikselle tullut siitä, että sinua voi kohdella kuten haluaa ja loppuviimein sinä ymmärrät ja annat anteeksi. Kyse on ihmisen kunnioittamisesta ja toisen hyvin kohtelemisesta, siinäkin tapauksessa, kun haluaa tehdä omia juttujaan. Eihän ongelma ole se, että juhlii välillä kaveriensa kanssa vaan se, miten tilanteissa käyttäytyy sinua kohtaan-tekee toistuvasti oharit. Ja sekin kääntyy loppujen lopuksi sinun piikkiin.

Kysy haluaako se olla sun kanssa vai ei. Pistä päättämään.

Kyllä ap on tossu joka roikkuu poikkiksessa hinnalla millä hyvänsä

Jos toisella on lapsen rooli ja toisella äidin rooli niin eipä oikein suhde toimi. Laitetaan siihen vielä päälle toiselle auktoriteettikammo, ja toiselle vilkas mielikuvitus "mitä vaan on voinut sattua kun ei kuulu mitään" niin soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Juu tämä on toinen ohari lyhyen ajan sisään. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, viime syksynä oli samanlainen tapaus että poikaystävä lähti ulos kavereidensa kanssa ja hänen piti mulle ilmoittaa että koska on menossa kotiinsa koska oltiin sovittu että menen hänen luo yöksi mutta eipä kuulunut koko äijästä mitään koska oli vetänyt itsensä sammumiskuntoon. Siitä tietysti tuli riitaa koska olin odottanut koko illan että koska voin lähteä kotoa ja sitten sen riidan seurauksena hän ryyppäsi koko viikonlopun kun oli niin vihainen siitä että suutuin. 

Meillä on kuitenkin näiden harvojen tapausten ulkopuolella tosi hyvä suhde eikä tällaista tapahdu mitenkään usein ja ymmärrän hyvin sen jos välillä haluaa viettää viikonlopun ystävien kanssa mutta miksi se on liikaa vaadittu että laittaisi viestiä että meneekin kotiinsa yöksi. Ja sitten kaiken päälle suuttuu siitä että minä suutun ihan aiheesta. 

Miksi pitää sopia, että tulee tuollaisessa tilanteessa luoksesi...kännissä sinun luo?

En tajua.

Kun tuo ei toimi, niin miksi vääntää?

Menee kotiinsa silloin. Se on paljon reilumpaa ja fikksumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä sovi sen kanssa mitään yökyläily, kun se menee juhlimaan.

2. Se tietää mokanneensa ilman tunteja vieviä keskusteluja. Ne on piinallisia tilanteita henkisesti. Sitä ei kukaan jaksa. Siksi poikkis lähti ryyppäämään uudestaan.

3. Laita viestiä hänelle, että kaikki on hyvin, kunhan jatkossa huomioi sinut paremmin. Voit yllättyä siitä, miten yksi positiivinen viesti sinulta saa hänet suorastaan lentämään luoksesi.

Tietää mokanneensa joo ja ei mulla ole ollut mitään tarkoitusta siitä tunteja keskustella kun haluaisin vaan sopia koko asian. Oon hänelle sanonut kyllä että kaikki on hyvin ja että en oo enää vihainen, mutta oon siitä huolimatta sitä mieltä että asiasta pitää puhua että ei tollaisia katoamistemppuja voi tehdä. Silti kieltäytyy keskustelemasta ollenkaan. En ole sellainen ihminen joka lähtee litomaan heti kun tulee ongelmia suhteessa. 

-Ap

Joskus on ihan hyvä lähteä litomaan. Jääräpäisesti ei kannata jäädä yrittämään saada suhteesta jotain mitä se ei ole.

Mun silmissä meidän suhde on kuitenkin hyvä ja ei mua haittaa tollaiset viikonloput niin kauan kun niihin ei liity mitään katoamistemppuja. Se mikä mua ihan tosissaan satuttaa tässä on pelkästään se että mistään asioista/ongelmista ei voi keskustella. Hän kyllä tietää että mulle tämmönen mykkäkoulu on suorastaan kiduttamista. Alkaa pikkuhiljaa upota tajuntaan että nyt tuli mullekin se raja vastaan kun toinen tietoisesti satuttaa mua sillä puhumattomuudella vaikka oon monta kertaa sanonut miltä se tuntuu. 

-Ap

Kokemuksesta voin sanoa, ettei kannata pitää yllä sellaista suhdetta, jossa toinen ei pidä sanojaan eikä kunnioita sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä sovi sen kanssa mitään yökyläily, kun se menee juhlimaan.

2. Se tietää mokanneensa ilman tunteja vieviä keskusteluja. Ne on piinallisia tilanteita henkisesti. Sitä ei kukaan jaksa. Siksi poikkis lähti ryyppäämään uudestaan.

3. Laita viestiä hänelle, että kaikki on hyvin, kunhan jatkossa huomioi sinut paremmin. Voit yllättyä siitä, miten yksi positiivinen viesti sinulta saa hänet suorastaan lentämään luoksesi.

Tietää mokanneensa joo ja ei mulla ole ollut mitään tarkoitusta siitä tunteja keskustella kun haluaisin vaan sopia koko asian. Oon hänelle sanonut kyllä että kaikki on hyvin ja että en oo enää vihainen, mutta oon siitä huolimatta sitä mieltä että asiasta pitää puhua että ei tollaisia katoamistemppuja voi tehdä. Silti kieltäytyy keskustelemasta ollenkaan. En ole sellainen ihminen joka lähtee litomaan heti kun tulee ongelmia suhteessa. 

-Ap

Joskus on ihan hyvä lähteä litomaan. Jääräpäisesti ei kannata jäädä yrittämään saada suhteesta jotain mitä se ei ole.

Mun silmissä meidän suhde on kuitenkin hyvä ja ei mua haittaa tollaiset viikonloput niin kauan kun niihin ei liity mitään katoamistemppuja. Se mikä mua ihan tosissaan satuttaa tässä on pelkästään se että mistään asioista/ongelmista ei voi keskustella. Hän kyllä tietää että mulle tämmönen mykkäkoulu on suorastaan kiduttamista. Alkaa pikkuhiljaa upota tajuntaan että nyt tuli mullekin se raja vastaan kun toinen tietoisesti satuttaa mua sillä puhumattomuudella vaikka oon monta kertaa sanonut miltä se tuntuu. 

-Ap

Käyttää sitten ilmeisti puhumattomuutta valtataistelun keinona

Kun tarpeeksi tulee toistoa niin menee kyllä jakeluun että teidän jutuissa on perää. Mulle alkaa riittää tää hel vetin pelleily missä mua voi pompotella mielensä mukaan ja jättää kokonaan huomioimatta se miten pahalta musta tuntuu ne asiat. 

Mutta miten tästä edetä? En halua nähdä, heittäkööt mun kamat vaikka roskiin, niillä ei mulle ole mitään väliä. Laittaa viestiä tai soittaa? Haluaisin edelleen puhua asian läpi että ei jää kalvamaan. Miten te tekisitte tässä tilanteessa? 

-Ap

Kuulostaa osittain tutulta. Aloin seurustella opiskelukaverini kanssa kun olimme 21 ja 23. Molemmat vietimme villiä opiskelijaelämää baareiluineen, ja se jatkui itse asiassa kolmekymppiseksi asti. Mies teki juuri tuollaisia kännäily- ja muita typeryyksiä: halusi dokata kavereiden kanssa viikonlopun joten vältteli viestiäni ja vei sitten sunnuntaina katumusillalliselle ravintolaan. Lähti lähellään asuvan yhteisen opiskelukaverimme (nainen) kanssa pubiin kun ei jaksanut pyöräillä luokseni kauemmas. Ei halunnut virallisesti muuttaa yhteen pariin vuoteen. Kaikenlaista huomioimattomuutta ja epäkypsää käytöstä.

Kestin tämän, koska se ei ollut jokaviikkoista, olin hiukan läheisriippuvainen, halusin itsekin bilettää vapaasti, ja koska tunsin miehen ensin kaveripohjalta ja tiesin että on sisimmältään hyvä tyyppi.

Mies sai vielä myöhemmin parikin eri kolmenkympin kriisiä ja häälyimme hänen käytöksensä takia eron partaalla, joka ei sitkeyteni ansiosta tapahtunut.

Nyt, kun olemme 36 ja 38, yksi ihana poika ja toinen lapsi tulossa, mies on sitoutunut ja erityisesti LUOTETTAVA kumppani.

Eli  meidän tapauksessamme piti vain odottaa, että mies kypsyy. Jostain tiesin että se tulee tapahtumaan. Ja tiesin koko ajan, että mies tykkää minusta valtavasti. Katoamistemput, puhumattomuus ja muu epäkypsä käyös on minusta oikeasti ymmärrettävää kun ollaan nuoria eikä osata vielä välittää ja sitoutua vaikka tykättäisiinkin. Ei se silti kivaa ole eikä sitä tarvitse kestää yli oman sietorajan :(

Miltä sinusta tuntuu? Mitä mies pohjimmiltaan tuntee sinua kohtaan?

Ilmoita että susta tuntuu että poikkis haluaa erota ja voi tulla nyt heti tuomaan sun kamat ja juomaan kupin kahvia/kaljaa.

Sanotte heipat ja jatkatte elämää, tulee kun et vänkää keskustelusta. Miehet ei halua keskustella.

Antaisin vaan olla. Jos mies on humalahakuinen niin miksi ap roikkuu, miehessä tai miehen kännäämisessä? Ei kai nuppi turvoksiin tyypiltä voi odottaa mitään järkeviä päätöksiä humalassa?

Outoa, että ovat sopineet tapaamista kännäilyillan päätteeksi tai yhteydenottoa. Miksi ap yrittää kontrolloida kun mies kännäämällä haluaa hukata kontrollin? Jos kännääminen on tärkeää niin mahtuuko siihen kuvioon parisuhdetta? Onko kyse nuoresta tyypistä vielä menovaiheessa ja kantaako tuon ikäisten liitto vielä mihinkään? Alkaako ahdistus lisääntyä puolin ja toisin, kontrollin tarve, kontrollin ja epävarmuuden pelko? Miksi he laativat tai ap laatii ja mies on suostuvinaan sääntöjä suhteeseen, sääntöjä, jotka eivät toimi humalassa? Miksi mies ei saa rauhassa mennä kotiinsa selviämään ja ottaa sitten yhteyttä kun on selvinpäin eikä krapulassa? Mitä ap pelkää ja haluaa kontrolloida? Ettei tapahtuisi mitään - miksi ap yrittää ottaa vastuun aikuiselta ihmiseltä itselleen?

Käytätkö 15 vuotta elämästäsi siihen että tyyppi ehkä aikuistuu nelikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa osittain tutulta. Aloin seurustella opiskelukaverini kanssa kun olimme 21 ja 23. Molemmat vietimme villiä opiskelijaelämää baareiluineen, ja se jatkui itse asiassa kolmekymppiseksi asti. Mies teki juuri tuollaisia kännäily- ja muita typeryyksiä: halusi dokata kavereiden kanssa viikonlopun joten vältteli viestiäni ja vei sitten sunnuntaina katumusillalliselle ravintolaan. Lähti lähellään asuvan yhteisen opiskelukaverimme (nainen) kanssa pubiin kun ei jaksanut pyöräillä luokseni kauemmas. Ei halunnut virallisesti muuttaa yhteen pariin vuoteen. Kaikenlaista huomioimattomuutta ja epäkypsää käytöstä.

Kestin tämän, koska se ei ollut jokaviikkoista, olin hiukan läheisriippuvainen, halusin itsekin bilettää vapaasti, ja koska tunsin miehen ensin kaveripohjalta ja tiesin että on sisimmältään hyvä tyyppi.

Mies sai vielä myöhemmin parikin eri kolmenkympin kriisiä ja häälyimme hänen käytöksensä takia eron partaalla, joka ei sitkeyteni ansiosta tapahtunut.

Nyt, kun olemme 36 ja 38, yksi ihana poika ja toinen lapsi tulossa, mies on sitoutunut ja erityisesti LUOTETTAVA kumppani.

Eli  meidän tapauksessamme piti vain odottaa, että mies kypsyy. Jostain tiesin että se tulee tapahtumaan. Ja tiesin koko ajan, että mies tykkää minusta valtavasti. Katoamistemput, puhumattomuus ja muu epäkypsä käyös on minusta oikeasti ymmärrettävää kun ollaan nuoria eikä osata vielä välittää ja sitoutua vaikka tykättäisiinkin. Ei se silti kivaa ole eikä sitä tarvitse kestää yli oman sietorajan :(

Miltä sinusta tuntuu? Mitä mies pohjimmiltaan tuntee sinua kohtaan?

Mulla on ollut kyllä sama ajatus ja usko että kypsyessään tilanne voisi olla eri. Me rakastetaan toisiamme tosi paljon ja yhteistä elämää on suunniteltu. Meillä on paljon läheisyyttä ja rakkautta ja mistään pikkuasioista ei riidellä ja ollaan hyväksytty toisemme sellaisina kun ollaan. Tavallisesti me eletään tosi mukavaa arkea ja tehdään paljon asioita yhdessä. Me ollaan myös nuoria, kahdenkympin puolivaiheilla suunnilleen molemmat, joten oon ajatellut että tää vaan kuuluu tähän elämänvaiheeseen että ollaan menossa enemmän. Minusta tuntuu, että haluaisin kyllä olla yhdessä kaikesta huolimatta mutta tässä ei taida olla enää vaihtoehtoa.  Oon ihan murtunut tästä tilanteesta ja itkenyt pari viikkoa ja yrittänyt antaa pölyn laskeutua mutta siitä ei ole ollut minkäänlaista hyötyä. 

-Ap

Kysäise miesystävältä että oletteko te hänen mielestä eronneet. Vastaus voi yllättää. Ne ei vaan sano.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin vaan olla. Jos mies on humalahakuinen niin miksi ap roikkuu, miehessä tai miehen kännäämisessä? Ei kai nuppi turvoksiin tyypiltä voi odottaa mitään järkeviä päätöksiä humalassa?

Outoa, että ovat sopineet tapaamista kännäilyillan päätteeksi tai yhteydenottoa. Miksi ap yrittää kontrolloida kun mies kännäämällä haluaa hukata kontrollin? Jos kännääminen on tärkeää niin mahtuuko siihen kuvioon parisuhdetta? Onko kyse nuoresta tyypistä vielä menovaiheessa ja kantaako tuon ikäisten liitto vielä mihinkään? Alkaako ahdistus lisääntyä puolin ja toisin, kontrollin tarve, kontrollin ja epävarmuuden pelko? Miksi he laativat tai ap laatii ja mies on suostuvinaan sääntöjä suhteeseen, sääntöjä, jotka eivät toimi humalassa? Miksi mies ei saa rauhassa mennä kotiinsa selviämään ja ottaa sitten yhteyttä kun on selvinpäin eikä krapulassa? Mitä ap pelkää ja haluaa kontrolloida? Ettei tapahtuisi mitään - miksi ap yrittää ottaa vastuun aikuiselta ihmiseltä itselleen?

Oon sanonut jo muutamaan kertaan että me siis vietetään kaikki aika yhdessä eli käytännössä asutaan yhdessä asuntoa vaihdellen ja ollaan näin oltu koko seurustelun ajan. Jos kysyn mieheltä, että tuleeko hän mun luo yöksi ja sanoo tulevansa niin silloin myös odotan että tulee. Jos sanoo erikseen, että menee kotiinsa tai kaverille yöksi niin asia selvä. Luotan mieheen, enkä pelkää lainkaan sitä että hän mua pettäisi tai tekisi muuta tyhmää muuta kun että vetää hirveät kännit mikä sekin on ihan ok kun ei mun tarvi olla paikalla silloin jos toinen kavereidensa kanssa ryyppää. Jos sitten jossain vaiheessa iltaa tulee sellainen olo että haluaakin mennä kotiin yöksi niin siitä pitäisi kyllä voida ilmoittaa. En ole vaatinut mitään muuta kuin että ilmoittaa itsestään. Tai en oikeastaan edes vaatinut, vaan pyytänyt että voisiko ilmoittaa että mun ei tarvi huolestua kun ei näy tai kuulu.

-Ap

Ootko ap koskaan vetänyt kännejä? Se vähän muuttaa järkevää ajattelua toisilla ihmisillä niin se sovittu ei niin vaan pidä. Toi sun selostus mitä on sovittu on niin lapsellinen siihen verrattuna että sun poikaystävä vetää kännin ja sä et tajua mitä silloin aivoissa, ajattelussa ja käytöksessä tapahtuu. Sovittu ei pidä, daa.