Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syöpähoidot alkaa ja miehen mielestä minun pitäisi laihduttaa
Blastooma
04.05.2019 |
Minulta löytyi aiemmin tänä vuonna kasvain, joka leikattiin onnistuneesti, mutta nyt alkaa vielä loput syöpähoidot. Tänään mies tokaisi minulle että minun pitäisi laihtua. Samasta aiheesta on toki ollut aiempina vuosina kiistaa. Olen harrastanut aktiivisesti kuntoilua eri muodoissa ja nyt sairastamisen aikanakin pyrkinyt liikkumaan jaksamisen rajoissa. Paino on pysynyt samana vuosia, mutta miehen silmää miellyttääkseni pitäisi olla 10 kg kevyempi. Tämä tokaisu tähän elämäntilanteeseen on tympeintä ja tunteettominta puolisolta tähän mennessä. Hän on muutenkin suhtautunut todella välinpitämättömästi koko syöpä asiaan, koska henkeni nyt ei ainakaan välittömästi ole vaarassa. Moitti myös minua kuukausi sitten kun "olen ollut niin masentunut". Mitä sanotte, eikö tämä ole viimeinen tikki ja kerro suhteemme laadusta kaiken tarvittavan?
Kommentit (50)
Tuosta ilkeilystä. Mun äiti sairasti aikanaan rintasyövän. Pikkusiskoni oli tuolloin teini. Sisko puhui äidille aivan hirveitä, mm.jotain kuolema/mätänemis-juttuja. Mielestäni ylitti rajan. Äiti on maailman ihanin ihminen. Sisko oli varmasti aivan totaalisessa shokissa/lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsinoomakaisa kirjoitti:
Muistan elävästi kun olin syöpäleikkauksen ja -hoitojen jälkeen ensimmäisessä ratkaisevassa kontrollissa. Kun tulin tulosten kuulemisesta kotiin, mies tiuskaisi närkästyneenä "ai et muistanutkaan hakea vessapaperia".
Tällaista kun lukee, niin tulee miettineeksi, että taisi loppujen lopuksi olla ihan ok sairastaa yksin, itkeä, surra, iloita ja pelätä aina kontrolleja yksin. Olen pahoillani puolestasi, samoin kuin ap:n. Et kai nyt tässä vaiheessa ala laihduttaa? Itse laihduin kyllä ihan tahtomattani 8 kiloa sytojen aikaan.
Aika ainutlaatuista minulle oli, kun en tahtonut saada aamuisin syötyä kokonaista paahtoleivän viipaletta.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Aika moni minun tuntemani syöpäsairas ihminen saa sytostaattihoitoja, ja niiden tuhoja korjataan isoilla kortisoniannoksilla. Eivät laihdu vaikka suu on hiekkapaperia ja hampaat meinaavat irrota, kun kortisoni kerää nestettä. Ovat todella turvonneita. Ei käy kateeksi :(
Minä kyllä laihduin, vaikka kortisonia sainkin, tabletteina ja tiputuksessa. Ruokaa olisi ollut pakko saada sisään kun sytotkin oli osittain tabletteina, hirveän isoja mollukoita vielä. Ne muuttuivat vatsassa sytostaatiksi, joten olisihan sinne ollut hyvä saada ruokaakin. Mutta kun ei vaan maistunut, ja kaikista meni maku tai ruuat maistui omituisilta. Taisi olla onni, että jouduin sitten hoitojen takia sairaalaan ja tiputukseen.
Lihoin sitten kyllä takaisin menetetyt 8 kiloa korkojen kera. Jotenkin olin huolissani, etten ole saanut tarpeeksi ravintoa. Että ei ole voimia pitää syöpää poissa.
En laihtunut sädehoidon enkä sytostaattihoidon aikana, mutta kortisonihoito kyllä teki aikamoiset kuukasvot. Toivottavasti kasvain ei oo kasvanut kauheesti, ettei tarvi leikata ainakaan kesällä, olis niin kiva matkustaa jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
OK mieheltä tahditon kommentti mutta jos tarkkoja ollaan niin paasto sytostaattihoitojen aikana kuulema vähentää haittavaikutuksia. Hyvät solut osaavat mennä paastoja jonkinlaiseen kivikaudelta peräisin olevaan säästötilaan (mitä nykyisessä ylellisessä yhteiskunnassa harvoin tarvitsee) mutta syöpäsolut eivät osaa. Tällöin myrkky ei niin paljoa vahingoita hyviä soluja.
Tämä pitänee paikkansa. Saksassa on klinkka, jossa hoidetaan nimenomaan paastolla ennen sytoja vaikeita sivuoireita.
Tästä on joskus tullut dokumentti telkusta.
T. Syöpään sairastunut ja toiv. parantunut ilman sytoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuollainen paasto on? Saako siinä siis syödä yhtään mitään ja juodaanko siinä jotain muutakin kun vettä? Kauanko pastotaan, ja kauanko ennen hoitoja pitää aloittaa paastoaminen?
Vierailija kirjoitti:
"Tutkimuksen mukaan vaimon vakava sairastuminen on riski avioliitolle.
Sen sijaan miehen sairastuminen ei lisää avioeroriskiä, toteavat yhdysvaltalaisen Iowa State Universityn tutkijat.
Tutkimusryhmää johtanut apulaisprofessori Amelia Karraker kertoo, etteivät tilastot selitä, mistä eroriskin kasvu johtuu. Hänen mukaansa on kuitenkin olemassa useita mahdollisia syitä, miksi sairaus aiheuttaa paineita liitolle. Terve puoliso voi joutua esimerkiksi pitämään huolta sairastuneesta sekä ottamaan vastuun kotitaloudesta. Tämä voi muuttaa parisuhteen dynamiikkaa valtavasti"
Syy on päivänselvä. Eroriskin kasvu vaimon sairastuessa johtuu yksinomaan kusipäisistä ja itsekkäistä miehistä. Tottahan siinä näille lölleröille iskee erohalut, kun kotiorjalta ei enää saakaan palvelua entiseen malliin. Tämäkin todistaa sen, että miehistä suurempi osa on itsekkäitä porsaita kuin naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin apn mies antaisin hänelle keppiä jos muija kieltätyisi vaihtoehto hoidoista
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollainen paasto on? Saako siinä siis syödä yhtään mitään ja juodaanko siinä jotain muutakin kun vettä? Kauanko pastotaan, ja kauanko ennen hoitoja pitää aloittaa paastoaminen?
Paasto muistaaksen siellä Saksassa toteutetaan sairaalaoloissa. Dokumentin mukaan potilaat jaksoivat hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kommentti tähän. Ex-vaimoni sairastui ja melkein kuoli. Laihtui aluksi hyvin paljon, muttei luurangoksi, vaan normaalipainoiseksi. Alkoi syömään tahallaan saadakseen lihakset muka takaisin. 10 kg tuli lisää varteen, entisen ylipainon päälle. Ylipainoa ei olis saanut tulla. Ja en tästä motkottanut. Kotitöitä ei käytännössä tehnyt enää lainkaan, kunto olisi sallinut. Meillä kävi viikottain siivooja, se vain laiskistutti lisää. Käyttäytyi ihan dikisti koko ajan mulle ja lapsille. Kyttäsi kaikki mahdolliset sarjat ja räpläsi puhelinta. Kaiken lisäksi aina ollut rahankäytössä uuvatti. Ero oli helpotus. Myös minä ansaitsen onnea.