Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumppanin elämän jatkuminen normaalina eli mm. bilejuominen, kun itse on raskaana?
04.05.2019 |
Kirjoitin otsikkoon vähän teinahtavan sanan, vaikka olemme yli kolmekymppisiä. Halusin kuitenkin korostaa sillä sitä, että kumppani ei ole alkoholisti vaan juo sosiaalisesti ja usein maltillisesti.
Meillä on ollut riitoja viimeaikoina tuon juomisen takia. Mun kumppani kysyi tänään multa, että enkö tunne onnea ja iloisuutta siitä jos näen että kumppanilla on hauskaa (ja on siis ottanut). Vastasin rehellisesti, että en valitettavasti tässä elämäntilanteessa - ja siitähän se riemu repesi.
Oon nyt 6kklla raskaana, ekaa kertaa elämässäni. Jotenkin en ollut ennen raskaaksituloa ymmärtänyt, miten kokonaisvaltaisesti tämä on naisen projekti ensimmäiset 9kk. Olen lopettanut tupakanpolton - mies ei ole joutunut - joudun välttelemään ruoka-aineita, alkoholia jne. Kaiken kruunaa edessä häämöttävä synnytys, joka pelottaa huolella.
Mies on ollut kyllä tukeva kaikessa suhteessa, mutta tämä maailman epäreiluus pistää vihaksi. Miksi mies voi käydä kaveriensa kanssa kaljalla entiseen tapaan? Mies vielä usein vähättelee näitä kertoja, että ei ole käynyt kaljalla kun otti vain pari/ei ollut kivaa/työn puolesta oli pakko.
Onko nään ajatukset normaaleja, vai oonko mä ihmishirviö, kun olen miehelle kateellinen tästä? Mulla on aika paha olla, kun kateellisuus pistää vihaksi ja samalla on syyllinen olo omista ajatuksista.
Kommentit (33)
Aivan sama onko raskaana. Joka perjantai kuuluu ryypätä. Ja maanantaisinkin jos siltä tuntuu.
t. TOSINAINEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos juominen herättää sinussa noin vahvoja tunteita, ja linkität sen noin vahvasti hauskanpitoon, ongelma voi olla sinulla. Minulle on yhdentekevää juovatko ihmiset ympärilläni vai eivät. Itse en juo alkoholia usein koska minulla on paino-ongelmia, eikä minussa herätä mitään tunteita se, että joku voi juoda huolettomammin.
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että molempien vanhempien olisi hyvä lopettaa tupakointi lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ihan auennut, kumpi sinulle on suurempi ongelma - että miehen elämä voi jatkua näennäisen muuttumattomana, vai se että sinun ei? Jollei miehen juominen/sosiaaliset tilanteet ole aiemmin olleet sinulle ongelma niin en ihan käsitä, miksi niistä on nyt tullut ongelma.
Siitä toki miehelle miinusta, jollei vauvan ilmoittaessa tulostaan halunnut itse lopettaa tupakointiaan, olen ollut siinä uskossa että tämä olisi ihan yleistä.
Suurin ongelma on se, että vaikka tämä on yhteinen projekti, niin tämän ensimmäisen 9kkn vetovastuu on täysin naisella. Jos mies ymmärtäisi, että kyllä hänellä on helpompaa tms. koska voi elää kuten ennenkin eikä vähättelisi noita juomisiaan ylläkirjoittamallani tavalla, niin minäkin voisin voida hieman paremmin. Kun saisin jotenkin enemmän arvostusta tästä lapsen kasvattamisesta mahassa.
Unelma olisi ollut se, että hänkin olisi halunnut vähentää tms. niin tämä olisi tuntunut enemmän yhteiseltä projektilta.
Mies on kyllä vähentänyt tupakointiaan, eli pisteet siitä.
Eihän aloittajan olisi ollut mikään pakko lopettaa juomistaan jos se on noin tärkeää että ihan tulee paha mieli kun joku muu voi jatkaa juomistaan. Elämän isot ja pienet valinnat puntarissa.
Olet sekopää ap. Sinun ryyppäämiset on nyt ryypätty, kunnes lapsi on 18v. Se lapsen hoitaminen on vastuullista työtä. Olisi tietysti hyvä, jos isäkin olisi täysillä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ihan auennut, kumpi sinulle on suurempi ongelma - että miehen elämä voi jatkua näennäisen muuttumattomana, vai se että sinun ei? Jollei miehen juominen/sosiaaliset tilanteet ole aiemmin olleet sinulle ongelma niin en ihan käsitä, miksi niistä on nyt tullut ongelma.
Siitä toki miehelle miinusta, jollei vauvan ilmoittaessa tulostaan halunnut itse lopettaa tupakointiaan, olen ollut siinä uskossa että tämä olisi ihan yleistä.
Suurin ongelma on se, että vaikka tämä on yhteinen projekti, niin tämän ensimmäisen 9kkn vetovastuu on täysin naisella. Jos mies ymmärtäisi, että kyllä hänellä on helpompaa tms. koska voi elää kuten ennenkin eikä vähättelisi noita juomisiaan ylläkirjoittamallani tavalla, niin minäkin voisin voida hieman paremmin. Kun saisin jotenkin enemmän arvostusta tästä lapsen kasvattamisesta mahassa.
Unelma olisi ollut se, että hänkin olisi halunnut vähentää tms. niin tämä olisi tuntunut enemmän yhteiseltä projektilta.
Mies on kyllä vähentänyt tupakointiaan, eli pisteet siitä.
Jos sinun vointisi on noin vahvasti linkittynyt siihen, voitko jatkaa elämääsi kuten ennen raskautta, niin ogenla taitaa todella olla sinulla eikä miehelläsi. Ei ole normaalia olla kateellinen toisen saunakaljoista ja siitä, että puoliso käy perjantaisin työkavereiden kanssa muutamalla. 9kk on koko elämässä niin lyhyt aika ettei pitäisi tehdä tiukkaakaan muuttaa elintapojaan edes siksi aikaa.
Ehkä se mies yrittää vähätellä, että sulla ei olis niin paha mieli?
Kyllä se raskaus vaan on yksin naisen projekti. Vauvanhoito voi olla molempien, jos niin vain haluaa.
Mä mietin raskausaikana siten, että ei se multa ole pois, vaikka mies voi alkoholista nauttiakin. Yhdessä kyllä keskusteltiin asiasta. Mies huomioi kyllä juomalla enimmäkseen olutta. Rakastan punkkua, oli kyllä kivempi, kun ei sitä tarvinnut vierestä katsoa koko ajan.
Ja ihan sama kuulostanko alkoholistilta vai en. Tykkään viinistä, mutta raskausaikana olin luonnollisesti mielelläni ja automaattisesti täysin ilman.
Ehkä monilla tämä vertautuisi vaikka kaikkiin ja makeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva sosiaalisesti aktiivinen mies taitaa ainakaan lopettaa baari-iltoja vaimon raskauden vuoksi. Mitä olet ennen tehnyt kun mies on ollut viihteellä? Jos olet ollut mukana, olisi kai huomaavaista jakaa noita hetkiä sinun kanssasi sen sijaan että lähtee kavereiden matkaan.
Minä ehdottaisin että etsisit miehellesi kirjallisuutta tai tietoa netistä, esim raskaussivustoja joissa käsitellään raskautta ja isäksi tulemista isän näkökulmasta. Ts. Koita pitää hänet mukana odotuksessa mahdollisimman pitkälti niin ehkä se auttaa ainakin ymmärtämään miksi kaipaat hänen läsnäoloaan ja tukeaan enemmän kuin normaalisti. On myös hyvä idea ottaa mies mukaan neuvolakäynneille, siellä voidaan myös puhua aiheesta ja osallistuminen voi herättää miehessä vastuuntuntoa ja empatiaa sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ihan auennut, kumpi sinulle on suurempi ongelma - että miehen elämä voi jatkua näennäisen muuttumattomana, vai se että sinun ei? Jollei miehen juominen/sosiaaliset tilanteet ole aiemmin olleet sinulle ongelma niin en ihan käsitä, miksi niistä on nyt tullut ongelma.
Siitä toki miehelle miinusta, jollei vauvan ilmoittaessa tulostaan halunnut itse lopettaa tupakointiaan, olen ollut siinä uskossa että tämä olisi ihan yleistä.
Suurin ongelma on se, että vaikka tämä on yhteinen projekti, niin tämän ensimmäisen 9kkn vetovastuu on täysin naisella. Jos mies ymmärtäisi, että kyllä hänellä on helpompaa tms. koska voi elää kuten ennenkin eikä vähättelisi noita juomisiaan ylläkirjoittamallani tavalla, niin minäkin voisin voida hieman paremmin. Kun saisin jotenkin enemmän arvostusta tästä lapsen kasvattamisesta mahassa.
Unelma olisi ollut se, että hänkin olisi halunnut vähentää tms. niin tämä olisi tuntunut enemmän yhteiseltä projektilta.
Mies on kyllä vähentänyt tupakointiaan, eli pisteet siitä.
Jos sinun vointisi on noin vahvasti linkittynyt siihen, voitko jatkaa elämääsi kuten ennen raskautta, niin ogenla taitaa todella olla sinulla eikä miehelläsi. Ei ole normaalia olla kateellinen toisen saunakaljoista ja siitä, että puoliso käy perjantaisin työkavereiden kanssa muutamalla. 9kk on koko elämässä niin lyhyt aika ettei pitäisi tehdä tiukkaakaan muuttaa elintapojaan edes siksi aikaa.
Niin luulisi että mieskin voi noiden 9kk aikana vähän vähentää menojaan vai mitä? Vai onko se pidempi aika miehelle?
Sen puoleen kyllä äiti on synnytyksen jälkeenkin pitkään niin sidottu vauvaan että voi hyvää päivää jos mies ei yhtään rauhoitu silloin. Raskausaikana on hyvä opetella sitä. Mistä kumpuaa ajatus että miehen osoittama tuki on jotenkin liikaa vaadittu? Raskaus ja vauva ovatko todellakin yhteinen projekti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mun mies vähensi menojaan ja yhdessä valmistauduttiin vauvan tuloon, en varmaan koskasn ole tuntenut itseäni niin rakastetuksi, kun raskausaikana.
Ei tuotakaan asiaa tullut keskusteltua ennen raskaaksituloa? Mitä muuta olette jättäneet keskustelematta? Raha-asiat, kumpi ja kuinka kauan ollaan lapsen kanssa kotona jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin, ap.
Itse en hanki lapsia ja yksi syy on juurikin se, että vauva on naisen projekti pääasiassa. Etenkin raskauden ja imetyksen aikana.
Itse juon alkoholia seurassa melkein joka viikonloppu, ja todellakin nautin siitä. Ketuttaisi huolella jos itse uhraisin hauskuuden yksin ja mies jatkaisi rilluttelua. Mutta eihän sitä oikein kieltääkään voi. Tai tuskin haluaisinkaan.
Paljon tsemppiä tilanteeseen, ap. Sun aikasi tulee vielä, kun lapsi on tarpeeksi iso ja isä voi hoitaa sitä kun käyt ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ihan auennut, kumpi sinulle on suurempi ongelma - että miehen elämä voi jatkua näennäisen muuttumattomana, vai se että sinun ei? Jollei miehen juominen/sosiaaliset tilanteet ole aiemmin olleet sinulle ongelma niin en ihan käsitä, miksi niistä on nyt tullut ongelma.
Siitä toki miehelle miinusta, jollei vauvan ilmoittaessa tulostaan halunnut itse lopettaa tupakointiaan, olen ollut siinä uskossa että tämä olisi ihan yleistä.
Suurin ongelma on se, että vaikka tämä on yhteinen projekti, niin tämän ensimmäisen 9kkn vetovastuu on täysin naisella. Jos mies ymmärtäisi, että kyllä hänellä on helpompaa tms. koska voi elää kuten ennenkin eikä vähättelisi noita juomisiaan ylläkirjoittamallani tavalla, niin minäkin voisin voida hieman paremmin. Kun saisin jotenkin enemmän arvostusta tästä lapsen kasvattamisesta mahassa.
Unelma olisi ollut se, että hänkin olisi halunnut vähentää tms. niin tämä olisi tuntunut enemmän yhteiseltä projektilta.
Mies on kyllä vähentänyt tupakointiaan, eli pisteet siitä.
Jos sinun vointisi on noin vahvasti linkittynyt siihen, voitko jatkaa elämääsi kuten ennen raskautta, niin ogenla taitaa todella olla sinulla eikä miehelläsi. Ei ole normaalia olla kateellinen toisen saunakaljoista ja siitä, että puoliso käy perjantaisin työkavereiden kanssa muutamalla. 9kk on koko elämässä niin lyhyt aika ettei pitäisi tehdä tiukkaakaan muuttaa elintapojaan edes siksi aikaa.
Niin luulisi että mieskin voi noiden 9kk aikana vähän vähentää menojaan vai mitä? Vai onko se pidempi aika miehelle?
Sen puoleen kyllä äiti on synnytyksen jälkeenkin pitkään niin sidottu vauvaan että voi hyvää päivää jos mies ei yhtään rauhoitu silloin. Raskausaikana on hyvä opetella sitä. Mistä kumpuaa ajatus että miehen osoittama tuki on jotenkin liikaa vaadittu? Raskaus ja vauva ovatko todellakin yhteinen projekti!
Miksi sen miehen pitäisi vähentää menojaan, kun niistä ei ole mitään muuta haittaa paitsi AP:n kateellisuus? Pitääkö kaikessa muussakin mennä tuollaisten puolison irrationaalisten halujen mukaan, vai onko raskaus poikkeustapaus? Jos esimerkiksi mies taittaa nilkkansa, niin eikö vaimokaan saa käydä lenkkeilemässä ennen kuin miehen nilkka on parantunut? Tai jos toiselle puhkeaa joku allergia, niin pitääkö toisenkin lakata syömästä sitä allergisoivaa ainetta ihan myötätunnosta? Jotenkin ei tunnu kauhean järkevältä tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja mitä kommentteja täällä!
Sinulla on täysi oikeus vaatia miestäsi edes vähentämään baareilua. Ei ole reilua että sinä raskausvaivoissa olet kotona yksin ja katselet seuraavana päivänä krapulaista miestä. Olen itse 9. kuulla raskaana ja jossain vaiheessa kilahdin miehelle että nyt riittää ulkona juokseminen. Minä olen liitoskivuissa unettomana kotona kun mies näkee ystäviään. Sen jälkeen mies tosiaan uskoi että tunsin olevani yksin tässä projektissa. Eikä todellakaan ollut ymmärtänyt miltä minusta oli tuntunut. Kyllä minäkin haluaisin mennä ja tehdä selvin päin raskaanakin mutta se ei ole helppoa kivuissa, säryissä, närästyksessä tuntien itsensä valtavaksi. Kyllä mies saa mennä ja yksin myös kotonakin on välillä ihanaa mutta muista että tämä on teidän yhteinen juttu ja myös miehen tulee olla JO TÄSSÄ vaiheessa sinun rinnalla ja tukena!
Sitten se mies vasta ryyppääkin kun huomaa millaista vauva-aika on. Kikkelis kokkelis.
Älä välitä jeesustelijoista, raskausaikana on ihan normaalia ja myös sallittua tuntea noin, se tuntuu todella epäreilulta siinä tilanteessa kun hormonit hyrrää ja koko elämä kääntyy päälaelleen, yhtäkkiä raskaus on se joka määrittää ja sääntelee koko elämää. Eikä mies tajua yhtään vaan jatkaa samaan malliin.
Muistan itsekkin miten silloin kun luin pääsykokeisiin enkä "päässyt" mihinkään ja mies jatkoi normaalia elämää niin se ei tuntunut missään, mutta ekan raskauden aikana kun en taaskaan "päässyt" mihinkään ja mies jatkoi normaalia elämää tilanne oli ihan eri ja se tuntui niin pahalta, siinä minä olin täysin sidottuna yhteiseen projektiimme ja mies sai vaan vapaalipun.
Toisen raskauden aikana osasin jo käsitellä asiaa paremmin kun homma oli tuttua ja toki se mieskin oli sen ensimmäisen raskauden kuluessa pikkuhiljaa ymmärtänyt miten raskasta se minulle oli. Lisäksi toisella kierroksella se mies (ja minäkin) oli muutenkin jo orientoitunut perhe-elämään ja tiukemmin kiinni kotona taaperon kanssa joten nämä elämänmuutoskriisit ei olleet enää tällä kertaa ajankohtaisia.
Sinulla ON oikeus noihin tunteisiin etkä ole ainoa. Suosittelen keskustelemaan ja keskustelemaan lisää sen miehesi kanssa asiasta, hän tuskin tulee sitä ymmärtämään koska tavallaan olette ihan eri tilanteissa, sinun koko elämäntyyli, elämäntavat, kroppa, hormonit, KAIKKI on muuttunut kerralla, miehellä elämä on toistaiseksi pysynyt aikalailla ennallaan vaikka projekti on yhteinen, kieltämättä aika epäreilu asetelma.
Tsemppiä, koita jaksaa! Rauhallinen keskustelu helpottaa etenkin jos puoliso edes yrittää ymmärtää tilannetta ja olla tukena, hänellä se elämäntapamuutos on edessä kuitenkin vasta lapsen synnyttyä.
Ei ole ollenkaan ongelma. Olen käynyt sekä omien harrastuskavereiden että miehen ja tämän kavereiden kanssa "kaljalla" ja cocktailbaarissa. Harmittaa, että rakas harrastus jää nyt 12 vuoden jälkeen tähän, mutta nautin viimeisestä keväästä täysin. Ensimmäiset kuukaudet piti tarkkaan katsoa, ettei kukaan näe tai kuule mitä tilaan, mutta lasissa ginger ale näyttää ihan lempisiideriltäni. Olen aiemmin juonut aivan liikaakin, ja puhunut avoimesti lapsihaaveistani, joten tuntui että kaikki arvaisivat turhan aikaisin jos joisin avoimesti alkoholitonta.
Cocktailbaarissa olen käynyt kaksi kertaa, ensin miehen ja hänen veljensä kanssa ja sitten miehen ja parin hänen kaverinsa kanssa, jolloin viikkoja oli jo 16 joten kerroin avoimesti. Vähän myöhemmin toisen kaverin vaimo tuli sinne, jolloin paljastui, että hänkin on raskaana ja LA päivää ennen kuin meillä!
Olemme myös käyneet grillijuhlissa nyt kun raskaus ei ole enää salaisuus. Mies ei ole missään vaiheessa ollut näkyvästi humalassa, vaikka joikin siellä ehkä tavallista enemmän - normaalisti ollaan juotu shamppanjapullo puoliksi ja lisäksi hän olutta, minä siideriä tai punaviiniä, mutta nyt kummallakin oli oma pullo, hänellä Prosecco ja minulla Nosecco. Ja hänellä olutta, minulla alkoholitonta siideriä. Aika lailla samaan tahtiin juotiin ja mistään en jäänyt paitsi.
Onneksi kumpikaan meistä ei ole ikinä polttanut. Sen ymmärrän olevan sinulle ongelma!
Me asutaan vieraalla paikkakunnalla, ja oon usein vähän yksinäinen täällä. Mä oon kuitenkin luonnostani sosiaslisempi kuin mies, joka tällä hetkellä käy paljon enemmän ulkona kuin minä.
Kyllä mua edelleenkin silloin tällöin pyydetään ulos, mutta on se mielestäni paljon hauskempaa juoda vähän olutta illanvietoissa kuin istua selvinpäin. Ehkä sydänystävien kanssa olisi eri asia, mutta näillä korteilla näin.
Ja ei, ei tullut keskusteltua tästä ennenkuin tulin ehkäisystö huolimatta raskaaksi. Ehkä sen takia nämä asiat ovat tulleetkin niin yllätyksinä, kun ei ole ollut kuukausia tai jopa vuosia aikaa prosessoida näitä ajatuksia etukäteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä jeesustelijoista, raskausaikana on ihan normaalia ja myös sallittua tuntea noin, se tuntuu todella epäreilulta siinä tilanteessa kun hormonit hyrrää ja koko elämä kääntyy päälaelleen, yhtäkkiä raskaus on se joka määrittää ja sääntelee koko elämää. Eikä mies tajua yhtään vaan jatkaa samaan malliin.
Muistan itsekkin miten silloin kun luin pääsykokeisiin enkä "päässyt" mihinkään ja mies jatkoi normaalia elämää niin se ei tuntunut missään, mutta ekan raskauden aikana kun en taaskaan "päässyt" mihinkään ja mies jatkoi normaalia elämää tilanne oli ihan eri ja se tuntui niin pahalta, siinä minä olin täysin sidottuna yhteiseen projektiimme ja mies sai vaan vapaalipun.
Toisen raskauden aikana osasin jo käsitellä asiaa paremmin kun homma oli tuttua ja toki se mieskin oli sen ensimmäisen raskauden kuluessa pikkuhiljaa ymmärtänyt miten raskasta se minulle oli. Lisäksi toisella kierroksella se mies (ja minäkin) oli muutenkin jo orientoitunut perhe-elämään ja tiukemmin kiinni kotona taaperon kanssa joten nämä elämänmuutoskriisit ei olleet enää tällä kertaa ajankohtaisia.
Sinulla ON oikeus noihin tunteisiin etkä ole ainoa. Suosittelen keskustelemaan ja keskustelemaan lisää sen miehesi kanssa asiasta, hän tuskin tulee sitä ymmärtämään koska tavallaan olette ihan eri tilanteissa, sinun koko elämäntyyli, elämäntavat, kroppa, hormonit, KAIKKI on muuttunut kerralla, miehellä elämä on toistaiseksi pysynyt aikalailla ennallaan vaikka projekti on yhteinen, kieltämättä aika epäreilu asetelma.
Tsemppiä, koita jaksaa! Rauhallinen keskustelu helpottaa etenkin jos puoliso edes yrittää ymmärtää tilannetta ja olla tukena, hänellä se elämäntapamuutos on edessä kuitenkin vasta lapsen synnyttyä.
Kiitos ihan hirveästi ymmärtäväisestä kommentistasi, tuli aivan itku kun luin sitä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Itselleni ei ihan auennut, kumpi sinulle on suurempi ongelma - että miehen elämä voi jatkua näennäisen muuttumattomana, vai se että sinun ei? Jollei miehen juominen/sosiaaliset tilanteet ole aiemmin olleet sinulle ongelma niin en ihan käsitä, miksi niistä on nyt tullut ongelma.
Siitä toki miehelle miinusta, jollei vauvan ilmoittaessa tulostaan halunnut itse lopettaa tupakointiaan, olen ollut siinä uskossa että tämä olisi ihan yleistä.