Kumppanin elämän jatkuminen normaalina eli mm. bilejuominen, kun itse on raskaana?

Ymmärrän hyvin, että jos oma elämä tuntuu muuttuneen radikaalisti niin tuntuu todella kurjalta kun vieressä toinen jatkaa kuten ennenkin. Siitä tulee yksinäinen olo. Etenkin kun se toinen on ollut mukana muuttamassa sinun elämää eikä samalla muuta omaansa. Kyllä se neuvolan ruoka-aine "kieltolista" vetää mielen apeaksi puhumattakaan siitä, että joutuu katselemaan toisen biletystä. Ja kyllä raskaus voi tuntua pitkältä kuin nälkävuosi jos siitä ei syystä tai toisesta pysty nauttimaan, turha siinä on muiden sanoa, että se on lyhyt aika. Itselläni tuntui kuin aika olisi pysähtynyt molempien raskauksien aikana, en voinut psyykkisesti enkä fyysisesti hyvin. Asiaa ei auttanut miehen baarissa käynnit ja saunakaljat, tuntui pahalta että toinen pystyi rentoutumaan ja nauttimaan kun itse kärsi koko ajan jostain vaivoista niin että piti maata illat kylkiasennossa sängyllä mieli maassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen miehen pitäisi vähentää menojaan, kun niistä ei ole mitään muuta haittaa paitsi AP:n kateellisuus? Pitääkö kaikessa muussakin mennä tuollaisten puolison irrationaalisten halujen mukaan, vai onko raskaus poikkeustapaus? Jos esimerkiksi mies taittaa nilkkansa, niin eikö vaimokaan saa käydä lenkkeilemässä ennen kuin miehen nilkka on parantunut? Tai jos toiselle puhkeaa joku allergia, niin pitääkö toisenkin lakata syömästä sitä allergisoivaa ainetta ihan myötätunnosta? Jotenkin ei tunnu kauhean järkevältä tuollainen.

Ihan myötätunnosta tehdään paljonkin asioita hyvässä rakkaussuhteessa ja onnellisessa perheessä ja silloin kaikki osapuolet ovat onnellisia. Raskaudessahan ja perheen perustamisessa on kyse niin isoista asioista että siinä pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja uhrautuakin toisinaan toisen hyväksi, muuten seuraukset ovat huonot.

Moni lapsellinen ja itsekäs ”mies” pilaa homman alusta alkaen jättäen naisen oman onnensa nojaan kärsimään raskauden vaivoista ja rajoituksista kuitenkin saamalla itselleen jälkeläisen laittamatta tikkua ristiin vaimon ja vauvan hyväksi.

Vähän keskenkasvuiseltahan tuo kuulostaa, että pitää vanhaan malliin käydä kavereiden kanssa ryyppäämässä kun puoliso on raskaana. Ja polttaa vielä tupakkaakin! Ei kuulosta mun korvissa kovinkaan hyvältä isältä. Mutta jos vahinko on käynyt, niin minkäs teet. Toivottavasti mies kasvaa tuosta aikuiseksi.

Mun mies ollut krapulassa joka synnytyksen alkaessa. Vitutti katsoa sen ryyppäämistä kun olin raskaana. Antoi pankkikortin taksia varten, jos ei pysty itse viemään. Ajoin pois synnytyssalista joka kerta.

Ap, minä ymmärrän sinua! En ole itse kylläkään vielä raskaana, mutta yritys on päällä. Ihan hävettää myöntää, että kun sovimme miehen kanssa millon aloittaisimme yrittämisen, niin minä, jonka alkoholinkäyttö on aina ollut maltillista, join ensimmäisen kuukauden-pari kuin sieni aina kuin mahdollista ja tupakoin myös, vaikka olenkin jo lopettanut vuosia sitten.

Jotenkin vain silloin jysähti kunnolla tajuntaan, että sitten kun minä olen raskaana ja sitten kun minulla on pieni vauva, en voi enää juoda tai polttaa tai syödä roskaruokaa. Että sitten minä olen ihan oikeasti aikuinen, enkä mikään huoleton 19-vuotias. Ihan todella tyhmää, mutta sillon aluksi tuntui siltä, kuin kaikki hauskuus olisi ollut jotenkin alkoholinkäyttöön sidottua. Onneksi tosiaan tilanne on rauhoittunut.

Tosin voihan olla, että ikään kuin tarvitsinkin muistutuksen siitä, että varhaisaikuisuuden vuodet ovat jo takanapäin, enkä minä niitä takaisin saisi vaikka en lapsia hankkisikaan.

Enkä sitten todellakaan tarkoittanut, ettei lapseton olisi oikeasti aikuinen! Muotoilin lauseen typerästi, mutta ymmärrätte kai mitä ajoin takaa.

-25

Mun ukko viritteli salasuhteen raskausaikana. Mä olin yksin koko raskauden ja kun homma vihdoin selkeni meinasin kuolla järkytyksestä.

Olisiko pitänyt pyytää olemaan enemmän kotona? Ehkä mun virhe oli se, etten tuolloin halunnut sitoa ukkoa itseeni ja luulin olevani arvoasteikossa hänelle se tärkein, luotin kuin kallioon.

Mene ja tiedä, mikä on hyvä. Keskustelu nyt ainakin kannattaa.

Tuohon liittoon tulee kuulumaan pettämistä. Ihan keskenkasvuisia ja naisella jäänyt nuoruusvuodet käyttämättä, nyt olisi kannattanut odottaa. Tulet vihaamaan lastasi kun imetät häntä rannalla ja miehesi katselee babyjä

No ei tullut minulle koskaan mieleen rajoittaa mieheni juomista tai ystävien tapaamista, kun olin kolme kertaa raskaana. Lähdin kyllä mielelläni mukaan juhlimaan alkoholittoman oluen tai siiderin voimalla. Helppo juhlimista, kun oli aina kuski eikä tarvinnut taksiin tuhlata rahoja.

Nyttemmin minulla on lääkitys, joka estää runsaamman alkoholin käytön, lasi-pari silloin tällöin on ok. Teidänkö mielestänne miehenkin pitäisi nyt rajoittaa omaa käyttöään?

Ehkä tämä ei ole minulle/meille ongelma, koska kumpikaan emme koskaan juo humaltumisen takia, pikkuhiprakka riittää.

En todellakaan hyväksyisi. Miehen kanssa ollaan vähän jo puhuttu asiasta, vaikka ei vielä yritetä vauvaa, ja miehellekin on onneksi selvää että hänenkin baareilu loppuu, jos minunkin. Eikä se ole hänelle ongelma. Kavereita saa toki nähdä samalla tavalla, mutta jossain muualla kuin baarissa alkoholia juoden.

Kyllä se lapsi on syntymänsäkin jälkeen hyvin pitkälle naisen projekti. Jo löytyy jonkin verran moderneja miehiä, joilta omatoiminen vastuunkanto perhe-elämästä sujuu, mutta sitten laahaavat perässä vielä neuvola, päivähoito, peruskoulu ja terveydenhuolto, jotka ovat ilmeisesti edelleen sillä kannalla, että äiti hoitaa. Ja lapset itse, tietysti, äitiäitiäitikatoäidistä teinivetelyyteen.

18-v:n äiti

Ongelma on siis oikeastaan se, että ap et osaa olla vieraampien ihmisten seurassa selvin päin? Olet kateellinen miehen sosiaalisesta elämästä ja luovut itse omista menoista, koska joudut olemaan selvänä. Kerroit, että mies juo aidosti vaan muutaman, joten alkoholista ei ole muuta haittaa.

Itse kyllä kävin työkavereiden kanssa aftereillä, kotibileissä ja baarissa lähes samaan tahtiin kuin aiemmin esikoista odottaessa. Ihan hyvin sitä tunnelmaan pääsee raskaana ollessakin. Älä turhaan ujostele.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siis oikeastaan se, että ap et osaa olla vieraampien ihmisten seurassa selvin päin? Olet kateellinen miehen sosiaalisesta elämästä ja luovut itse omista menoista, koska joudut olemaan selvänä. Kerroit, että mies juo aidosti vaan muutaman, joten alkoholista ei ole muuta haittaa.

Itse kyllä kävin työkavereiden kanssa aftereillä, kotibileissä ja baarissa lähes samaan tahtiin kuin aiemmin esikoista odottaessa. Ihan hyvin sitä tunnelmaan pääsee raskaana ollessakin. Älä turhaan ujostele.

Ei kun jotenkin se syy on nyt vaan löydettävä miehestä, jotta päästään sianjättöpuuhiin. Tämä on aavee ja niin täällä tehdään.