Miten jotkut antaa lapsen raivota ja hakata sisarustaan toistuvasti?
Ja hyssyttelevät ja voivottelevat kuinka rankkaa.
Jos raivoava lapsi satuttaa toista, niin siinä pitäisi tulla kunnon rangaistus.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ei se rangaistus auta lasta käsittelemään tunteitaan ja parantamaan itsehillintäänsä, mistä on kyse silloin, kun lapsi käy sisaruksensa kimppuun. Mutta trollausmielessähän sä tämän avauksen teitkin.
Jep, pitää sanoittaa tunteita niin lapsi oppii tunnetaitoja ja lopettaa raivoamisen ja kiusaamisen.
Jos se lapsi ei lopeta, vaan satuttaa uudelleen. Enkä puhu mistään 1-2 vuotiaasta, vaan vanhemmasta
Kurinpito vaan pahentaa lapsen käytöstä, kun lapsi tulee katkeraksi vanhemmilleen jotka kohtelevat häntä julmasti. Muutenkin lapsen mieli menee sekaisin, jos vanhempi jonka tulisi rakastaa lasta yhtäkkiä yrittääkin tahallaan aiheuttaa lapselle pahaa oloa.
Jaa taas on kukkahatut kiirehtineet levittämään idealismiaan.
Itse olen kasvanut ankarien vanhempien kodissa. Isää pelättiin. Ei kyllä tullut pieneen mieleenikään ruveta huonosti käyttäytymään kun seuraukset oli hyvin tiedossa.
Itsekuri ja toisen huomioonottaminen kehittyivät. Ja kas kummaa meistä kaikista kasvoi tervepäisiä aikuisia joilla on hyvä suhde vanhempiinsa. Emme ole katkeria, vaan kiitollisia siitä että olemme saaneet hyvän kasvatuksen. Kun osaat käyttäytyä kunniallisesti, voit myös kunnioittaa itseäsi.
Eikös sitä raivoisaa nyrkkisankaria puolustella aina sillä, että kun se on vielä niin oieni, ettei se kuitenkaan ymmärrä. Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Rangaistus opettaa lapselle sen, että on ok kohdella huonosti heikompiaan. Lisäksi siitä lapsi oppii ihan konkreettisesti niitä kiusaamisen taktiikoita, esimerkiksi jos lapselta ottaa rangaistuksena tavaran pois niin lapsi tekee kohta saman toiselle lapselle, jos laittaa jäähylle niin lapsi oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja jos antaa luunapin niin lapsi oppii lyömään toisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jaa taas on kukkahatut kiirehtineet levittämään idealismiaan.
Itse olen kasvanut ankarien vanhempien kodissa. Isää pelättiin. Ei kyllä tullut pieneen mieleenikään ruveta huonosti käyttäytymään kun seuraukset oli hyvin tiedossa.
Itsekuri ja toisen huomioonottaminen kehittyivät. Ja kas kummaa meistä kaikista kasvoi tervepäisiä aikuisia joilla on hyvä suhde vanhempiinsa. Emme ole katkeria, vaan kiitollisia siitä että olemme saaneet hyvän kasvatuksen. Kun osaat käyttäytyä kunniallisesti, voit myös kunnioittaa itseäsi.
No, tutkimusten mukaan pelko ja väkivalta eivät kuitenkaan lisää oppimista, vaan päin vastoin, ne heikentävät sitä. Et myöskään ymmärrä sitä, että voimakastahtoista lasta ei saa hakkaamallakaan tekemään tahtonsa mukaan, vaan väkivaltaa pitää lisätä ja lisätä – mihin se loppuu? Väkivalta myös opettaa käyttämään väkivaltaa, tunteiden sanoittaminen taas opettaa tuntemaan niitä sen sijaan, että niitä pitää tukahduttaa. Omien tunteidensa tunnistamisesta ja nimeämisestä ei hyödy pelkästään lapsena, vaan myös aikuisena.
Miten sinun mielestäsi se, että lapsi oppii tekemään asioita siksi, että pelkää vanhemman reaktioita, auttaa häntä käsittelemään niitä tunteitaan (esim. kateus sisarta kohtaan, huomionhalu)?
Omalla kohdalla 2 vuotta vanhempi sisarus hakkasi ja pahoinpiteli mua säännöllisesti alkaen taaperoiästä ja jatkuen teini-ikään. Vanhempien asenne oli, että kyseessä on kahden tasaveroisen, käytännössä samanikäisen lapsen normaali riitely, eräänlainen karhunpaini. Kaikkea muuta. Pelkäsin tosissani sisarustani ja annoin hänelle monessa periksi hakkaamisten pelossa.
Esim pääsiäisen aikoihin 2-luokalla ope oli ostanut jokaiselle luokkalaiselle suklaamunan ja toki tiesin, että sana leviäisi tästä myös muiden luokkien oppilaiden korviin. Sydän hakkasi pelosta kun tiesin, että vaihtoehdot ovat a) annan suklaamunan suosiolla sisarukselleni tai b) syön suklaamunan luokassa yhtä aikaa kuin muutkin mutta vastaanotan hakkaamisen kotona myöhemmin. Valitsin vaihtiehdon b. Huom sisarukseni oli tuolloin siis 4-luokkalainen ja minä siis 2lk. Koulun jälkeen, vanhempien vielä ollessa töissä, sisarukseni rankaisi minua repimällä hiuksista ja hakkaamalla käsivarsiin mustelmat. "Ai taasko te ootte tapellut, eläisitte sovussa niinkuin naapurin Minna ja Pekkakin", vanhemmat kommentoivat kotiin päästyään. "Riitaan tarvutaan aina kaksi, kukaan ei ole koskaan aina yksin väärässä ja itse pitää selvittää riidat, jotta oppii" oli usein vanhempieni hokemia ns viisauksia. Ja näin siis 90-luvulla, varmaan joissain perheissä ihan samaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistus opettaa lapselle sen, että on ok kohdella huonosti heikompiaan. Lisäksi siitä lapsi oppii ihan konkreettisesti niitä kiusaamisen taktiikoita, esimerkiksi jos lapselta ottaa rangaistuksena tavaran pois niin lapsi tekee kohta saman toiselle lapselle, jos laittaa jäähylle niin lapsi oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja jos antaa luunapin niin lapsi oppii lyömään toisia lapsia.
Kerro toki konkreettisesti mitä tuollaiselle 14-16-vuotiaalle pitäisi tehdä kun se hakkaa pikkusiskoa? Rangaista kun ei saa+
Samaa ihmettelen.
T. se nyrkkeilysäkki
Sanoittaa tunteita, hahhah, ei ne kaikki mitään alle kouluikäisiä ole, pölvästit.
Mua veli hakkasi eniten tuossa 13-19-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistus opettaa lapselle sen, että on ok kohdella huonosti heikompiaan. Lisäksi siitä lapsi oppii ihan konkreettisesti niitä kiusaamisen taktiikoita, esimerkiksi jos lapselta ottaa rangaistuksena tavaran pois niin lapsi tekee kohta saman toiselle lapselle, jos laittaa jäähylle niin lapsi oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja jos antaa luunapin niin lapsi oppii lyömään toisia lapsia.
Kerro toki konkreettisesti mitä tuollaiselle 14-16-vuotiaalle pitäisi tehdä kun se hakkaa pikkusiskoa? Rangaista kun ei saa+
Onko 14–16-vuotias lapsi alkanut nyt aivan yhtäkkiä hakkaamaan pikkusiskoaan? Aiemmin tällaista käytöstä ei ole siis esiintynyt? Yhtäkkinen väkivaltainen käyttäytyminen on psyykkistä oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Sanoittaa tunteita, hahhah, ei ne kaikki mitään alle kouluikäisiä ole, pölvästit.
Mua veli hakkasi eniten tuossa 13-19-vuotiaana.
Niin että se veli tuli teidän perheeseenne 13-vuotiaana vai? Mitä tapahtui sitä ennen?
Vierailija kirjoitti:
Sanoittaa tunteita, hahhah, ei ne kaikki mitään alle kouluikäisiä ole, pölvästit.
Mua veli hakkasi eniten tuossa 13-19-vuotiaana.
Tunnetaitoja ei ole myöhäistä opettaa myöskään teini-ikäiselle.
Välillä mietin onko toinen pikkusisarukseni katkera siitä, ettei häntä suojeltu tarpeeksi toiselta sisarukseltani. Usein jouduin itse lapsena olemaan erotuomarina, kun vanhemmat eivät jaksaneet puuttua. Ja joo, tuo väkivaltainen on siis erityislapsi, mutta ei se oikeuta olemaan väkivaltainen siltikään.
Jep, samaa miettinyt. Sukulaisen perheessä sisarukset on aina olleet toistensa kimpussa eikä vanhempi puutu mitenkään. Niinpä perheen pojat on koulussakin tunnettuja nyrkkisankareita ja siskokin aloitti jo päiväkodissa toisten lyömisen ja puremisen. Äiti puolustaa poikiaan sanomalla että semmosii ne pojat on, ne joilla ei ole veljeä niin ei kuulemma vaan kestä pikku leikkiä. Ehkäpä mamma saa vielä itsekkin joskus nyrkistä kun ei sitä ei sanaa koskaan lasten kanssa käytä.
Omille olen opettanut ettei ketään lyödä, ikinä. Eikä koskaan ole näin tapahtunutkaan, aina on sanat riittäneet tilanteet selvittämään. Mutta mistäpä minä mitään tiedän kun on vaan tyttöjä ja yksi poika jota ei ole veli nyrkillä kouluttanut.
Minua hakkasi 2-v vanhempi sisko kunnes joskus 12v tein siitä lopun. Jos lapsi pahoinpitelee sisarrustaan niin teen siitäkin lopun. Pari kertaa riitti. Eivät enään pahoinpitele toisiaan.
Mulla tytöt tapellet aina. Vanhin on pomottaja luonteelta ja se pitänyt kurin. Se on myös hoitanut siskojaan. Mä puutun sitten kun mun mielestä menee liian pitkälle ja mä en jaksa kuunnella sitä meteliä.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistus opettaa lapselle sen, että on ok kohdella huonosti heikompiaan. Lisäksi siitä lapsi oppii ihan konkreettisesti niitä kiusaamisen taktiikoita, esimerkiksi jos lapselta ottaa rangaistuksena tavaran pois niin lapsi tekee kohta saman toiselle lapselle, jos laittaa jäähylle niin lapsi oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja jos antaa luunapin niin lapsi oppii lyömään toisia lapsia.
Mielestäni rangaistus opettaa sen, ettei tietynlaisia tekoja hyväksytä. Vääristä teoista seuraa ikävyyksiä.
Tämä menetelmä on käytössä jokaisessa yhteiskunnassa jota lait säätelevät.
Lapsia ei pidä rankaista väkivallalla vaan seuraamus oltava ikävä.
Ei se rangaistus auta lasta käsittelemään tunteitaan ja parantamaan itsehillintäänsä, mistä on kyse silloin, kun lapsi käy sisaruksensa kimppuun. Mutta trollausmielessähän sä tämän avauksen teitkin.