Lue keskustelun säännöt.
Äitini aina sanoi
02.05.2019 |
Että jos joku sanoo pahasti niin pitää vaan unohtaa se. Miksi se unohtaminen on niin hankalaa?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elämä ei ole heittänyt ihmeempiä vastoinkäymisiä eteen, jos on energiaa miettiä joidenkin muiden satunnaisia sanomisia? Suhteellisuudentaju, Watson hyvä.
Kyllä mun mieheni sanoi mulle niin pahasti että ei monellekaan sillä lailla sanota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI MUUTA KUIN HÖYLÄ KOURAAN JA AJELEMAAN P ERSEKARVAT. SIINÄ NE SANOMISET UNOHTUU. HUUDAT VAAN SAMALLA: "KIROPRAKTIKON KOSTO!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elämä ei ole heittänyt ihmeempiä vastoinkäymisiä eteen, jos on energiaa miettiä joidenkin muiden satunnaisia sanomisia? Suhteellisuudentaju, Watson hyvä.
Kyllä mun mieheni sanoi mulle niin pahasti että ei monellekaan sillä lailla sanota.
Älä vaan kerro että mitä, jotta voimme automaattisesti tuomita sen sian!!
Kyllä on niin, että pahoja sanomisia EI unohda tuluvatpa ne KENEN suusta tahansa.
Parasta olisi unohtaa, mutta järjellinen
normaali ihminen ei siihen pysty. Pitää olla psykopaatinen jos kykenee unohtamaan.
Eihän ne sinänsä haittaa muuta elämää. Mutta pompsahtavat mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että pahoja sanomisia EI unohda tuluvatpa ne KENEN suusta tahansa.
Parasta olisi unohtaa, mutta järjellinen
normaali ihminen ei siihen pysty. Pitää olla psykopaatinen jos kykenee unohtamaan.
Eihän ne sinänsä haittaa muuta elämää. Mutta pompsahtavat mieleen.
En mä muistele mitään kukkua jota joku heittää, mutta jos sanotussa on totuuden siemen, se kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että pahoja sanomisia EI unohda tuluvatpa ne KENEN suusta tahansa.
Parasta olisi unohtaa, mutta järjellinen
normaali ihminen ei siihen pysty. Pitää olla psykopaatinen jos kykenee unohtamaan.
Eihän ne sinänsä haittaa muuta elämää. Mutta pompsahtavat mieleen.En mä muistele mitään kukkua jota joku heittää, mutta jos sanotussa on totuuden siemen, se kolahtaa.
Niinpä. Kun se kolahtaa silloinhan sen muistaa. Kun joku muu asia tuo sen mieleen. Ihmisen mieli on yhtä iän ja elämänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään kannata unohtaa, mutta ennemmin panna arkistoon ja kun on taas uudemman kerran tekemisissä niin tsekata arkistosta että mitenkäs, mikäs tyyppi tämä taas olikaan.
Ei pidä vatvoa loppuikää jotain sanomisia, mutta kyllä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä ihmisen luonteenlaadusta - ja myös siitä miten tällaisen ihmisen kanssa vastaisuudessa toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että pahoja sanomisia EI unohda tuluvatpa ne KENEN suusta tahansa.
Parasta olisi unohtaa, mutta järjellinen
normaali ihminen ei siihen pysty. Pitää olla psykopaatinen jos kykenee unohtamaan.
Eihän ne sinänsä haittaa muuta elämää. Mutta pompsahtavat mieleen.
Onko pätevä keittiöpsykologi täälläkin?
Ehkä elämä ei ole heittänyt ihmeempiä vastoinkäymisiä eteen, jos on energiaa miettiä joidenkin muiden satunnaisia sanomisia? Suhteellisuudentaju, Watson hyvä.