Mistä suomalaisten vahingonilo johtuu?

Vierailija kirjoitti:

KVK (= Käytä V#ttu Kääntäjää)!!!!

Siinä on tyypillinen suomalainen. :D

Israel vs Palestine - What They Don't Want You to Know

https://youtu.be/Y01vFlVnLbo?si=pChP5p6uRcFU4Zmb 

Huono itsetunto. Suomalaisilla on (täysin aiheetta) kansallinen itsetunto-ongelma. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta tämähän näkyy vaikka siinä minkälaisia reaktioita suomalaisessa herätti kun Suomi valittiin maailman onnellisemmaksi maaksi.

Jos valinta olisi osunut vaikka Sambialaisiin, italialaisiin tai USA:laisiin niin maan kansalaisten reaktio olisi ollut että no tuohan oli arvattavissa. 



Jostain syystä meillä on tosi outo suhde menestykseen. Muualla menestystä ja vaurastumista pidetään hyvänä ja iloisena asiana, mutta Suomessa molempia pitäisi piilotella. Meillä juhlitaan sitä että menestynyt yrittäjä ajaa vanhalla autolla, presidentti istuu kirjamessuilla lattialla tai pääministeri siivoaa itse vessansa. 

Luulen että tällä on jotain tekemistä sosialistisen työväki -ajattelun kanssa jossa valehdellaan itselleen että kaikkien työ olisi saman arvoista ja jos joku menestyy niin se voi johtua vain siitä että hän on huijannut itselleen jotain muille kuuluvaa. Tällöin menestys tai paremman elämän tavoitteleminen näyttää selkäkyyryssä taapertavan sosialistin mielestä aina jonkinlaiselta keinottelulta. 

Suomalaista jäärää ei ilahduttanut edes se älytön onnenpotku että suomalainen yritys nousi 90 luvulla maailman johtavaksi puhelinvalmistajaksi ja pumppasi tähän maahan veroeuroja, tunnettavuutta ja osaamista enemmän kuin ikinä olisi voitu kuvitella. Tuulipukukansa osoitti tyytyväisyyttä vasta kun tilanne muuttui, Nokia johtui ongelmiin ja itseriittoiset ja ylipalkatut insinöörit saivat ansionsa mukaan yt neuvotteluissa..

Kun historiassamme monet auktoriteetit ovat olleet ulkoa tulleita (ruotsalaisia aatelisia, saksalaisia patruunoita, venäläisiä kuvernöörejä) niin se on ruokkinut tälläistä herrat vastaan kansa ajattelua ja ei olla opittu siihen että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Mielestäni tämä itseaiheutettu mielisairaus on kuitenkin parantumassa kun katsoo nuorisoa ja miten he arvostavat itseään ja kotimaataan.  

 

Eikös muinaissuomalaisilla ollut yksi jumalista Kade,jota kutsuttiin vahingoittamaan sitä,jolla meni paremmin. Kade vei kalatkin vedestä. Tosi vanhaa perua on vahingonilo meissä. Niin syvällä,että törmää siihen ajatuksissaan,vaikka kuinka yrittäisi käyttäytyä toisin. Tulee sanottua,että se nyt oli aivan oikein sille,kun jollekin tapahtuu jotain pahaa. 

Mikä saa aloittajan kuvittelemaan, että vahingonilo olisi nimenomaan SUOMALAINEN piirre? Entäpä jos onkin niin, että muualla vahingonilo ja ilkeys osataan piilottaa paremmin tai on suuri sosiaalinen paine olla näyttämättä negatiivisia tunteitaan (esim. amerikkalainen tekohymyily ja small talk). Suomalainen on rehellisempi ja "tylympi", hyvässä ja pahassa.

Häpeäkulttuurista. Suomalainen yrittää päästä oman nauretuksi tulemisen eli häväistyksi tulemisen kokemuksen yli näkemällä jonkun toisen ihmisen vastaavassa tilanteessa ja nauramalla hänelle. Tämä tuottaa joskus koomisia tilanteita, kun toinen ihminen ei koekaan jotain tilannetta nolona vaan esim. koomisena ja nauraa itselleen tai sitten vähät välittää tai jopa löytää siitä jonkun oppimiskokemuksen. Vahingoniloinen saattaa epätoivoisesti yrittää hohotella asialle tai kuvailla tilannetta kovaäänisesti jotenkin niin, että se vaikuttaisi toiselle ihmiselle nololta. Jotkut saattavat jopa uudelleen ja uudelleen yrittää ottaa asiaa esiin, pitkienkin aikojen jälkeen ja yrittää esittää sitä ikäänkuin nolona tilanteena. Heitä jää jotenkin vaivaamaan se, että toiselta puuttui se nolatuksi tulemisen kokemus ja he yrittävät korjata asian ottamalla sen esiin uudelleen. Joskus he alkavat jopa vähän muutella tarinaa, jotta toivottu efekti syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa aloittajan kuvittelemaan, että vahingonilo olisi nimenomaan SUOMALAINEN piirre? Entäpä jos onkin niin, että muualla vahingonilo ja ilkeys osataan piilottaa paremmin tai on suuri sosiaalinen paine olla näyttämättä negatiivisia tunteitaan (esim. amerikkalainen tekohymyily ja small talk). Suomalainen on rehellisempi ja "tylympi", hyvässä ja pahassa.

meinaatko tosissaan että se on feikkiä ja teeskentelyä jos hymyilee ja keskustelee kanssaihmistensä kanssa, ja aitoa on vain jurottaa yksinään ja ajatella muista pahaa?

valitsen mielummin sen feikin joka ei edes ole feikkiä. 

Häpeästä ja häpeän pelosta.

*mummeli* kirjoitti:

Ei voi tietää. Suomalainen maksaa satasen siitä, että naapuri ei saa viiskymppistä.

Itseltäni puuttuu kateusgeeni.

Haluatko mitalin vai autuaaksi julistamisen Paavilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa aloittajan kuvittelemaan, että vahingonilo olisi nimenomaan SUOMALAINEN piirre? Entäpä jos onkin niin, että muualla vahingonilo ja ilkeys osataan piilottaa paremmin tai on suuri sosiaalinen paine olla näyttämättä negatiivisia tunteitaan (esim. amerikkalainen tekohymyily ja small talk). Suomalainen on rehellisempi ja "tylympi", hyvässä ja pahassa.

meinaatko tosissaan että se on feikkiä ja teeskentelyä jos hymyilee ja keskustelee kanssaihmistensä kanssa, ja aitoa on vain jurottaa yksinään ja ajatella muista pahaa?

valitsen mielummin sen feikin joka ei edes ole feikkiä. 

Sinusta varmaan Stubbin hymy on ihana ja aito 🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Vahingonilo peilaa aina omaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto. Suomalaisilla on (täysin aiheetta) kansallinen itsetunto-ongelma. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta tämähän näkyy vaikka siinä minkälaisia reaktioita suomalaisessa herätti kun Suomi valittiin maailman onnellisemmaksi maaksi.

Jos valinta olisi osunut vaikka Sambialaisiin, italialaisiin tai USA:laisiin niin maan kansalaisten reaktio olisi ollut että no tuohan oli arvattavissa. 



Jostain syystä meillä on tosi outo suhde menestykseen. Muualla menestystä ja vaurastumista pidetään hyvänä ja iloisena asiana, mutta Suomessa molempia pitäisi piilotella. Meillä juhlitaan sitä että menestynyt yrittäjä ajaa vanhalla autolla, presidentti istuu kirjamessuilla lattialla tai pääministeri siivoaa itse vessansa. 

Luulen että tällä on jotain tekemistä sosialistisen työväki -ajattelun kanssa jossa valehdellaan itselleen että kaikkien työ olisi saman arvoista ja jos joku menestyy niin se voi johtua vain

Tutkimus: Nuoret haluavat opiskella kieliä, jotta he voivat kommunikoida erikielisten ihmisten kanssa, mutta suurta on halu matkustella ja asua ulkomailla.

Pidä väliä myrkyttyneisiin, kun lähemmän seuran saa useimmiten valita. Ei heidän ns. mielipiteitään tarvitse kysellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin eteläpohojalaasten kateus oikeastaan kaikesta kukkii vahingonilona. Ollaan valmiita maksamaan satanen ettei kukaan saa viittäkymppiä. Uskomatonta shaissea sanon minä. TIedän sillä olen eteläpohjanmaalla syntynyt ja valitettavan kauan asunut, muuallakin käynyt ja esim pohjois-savossa meininki ihan erilainen.

Tosin ku armaalla länsirannikolla ja mitä etelämmäksi laskeutuu länsirannikkoa sen mulkumpaa ja ihmeellisempää on porukka. Puolitoista vuotta raumalla riitti ja lähdin äkkiä pois, ei se oma ep:läinen entinen asuinkunta sitten niin pahalta enää sen jälkeen vaikuttanutkaan, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että täällä ollaan melkein yhtä mulkkuja. Eikä tarvi katsoa kun paikallista liikennettä. 

Etelä-Pohjanmaalla pistetään paremmaksi, hankitaan komeampaa ja hienompaa. Ollaan ylpeitä siitä omasta maakunnasta.

Itse asun Pohjois-Pohjanmaalla ja kyllä ep:lla oli mukavampi meininki. Täällä pp:lla  haukutaan omaa paikkakuntaa ihan huolella kamalaksi vaikka monet asiat on hoidettu ihan hyvin. Miksihän ei ole lähdetty katsomaan muualle miten siellä viihtyisi?

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole ikinä muka itse tuntenut vahingoniloa? Minä olen tuntenut sitä esim. kun jollekin ääliölle on käynyt huono tuuri tai on vaan saanut ansionsa mukaan. Ei kai kukaan iloitse mukavan ihmisen kokemista vastoinkäymisistä, mutta Suomessa on paljon hyvin epämiellyttäviä ihmisiä, joten vahingonilollekin on syynsä.

Silloin kyllä kun joku joka on käyttäytynyt todella veemäisesti toisia kohtaan ja saa ansionsa mukaan maistaa omaa lääkettään. 

Kateus ja katkeruus