Mistä suomalaisten vahingonilo johtuu?

Se on ainoa asia joka voi oikeasti ja aidosti tuottaa iloa, eikä tarvitse teeskennellä.

Ei voi tietää. Suomalainen maksaa satasen siitä, että naapuri ei saa viiskymppistä.

Itseltäni puuttuu kateusgeeni.

Suomessa on vielä monella takaraivossa se ajatus "että mitäköhän muut ajattelevat". Kun joku sitten rikkoo muottia ja tekee asioita toisella tavalla, se koetaan häiritsevänä ja suorastaan hyökkäyksenä omaa elämäntapaa kohtaan. Oikeasti nämä ihmiset ovat hyökkääviä koska pelkäävät itse tehdä muutoksia ja saavat sitten tyydytystä jos joku epäonnistuu tai ei saavuta tavoitettaan. Sitten on turvallista sanoa että minähän tiesin että näin tässä käy.

Siitä että suomalaiset on tyhmiä jähmeäaivoisia juntteja, alunperin jostain paremmista paikoista tänne maailman reunalle häädettyjä juurikin paskan luonteensa tai ruman ulkomuotonsa vuoksi.

Huomaan olevani Suomessa masentunut. Ei tarvi kuin mennä Ruotsiin niin ihmiset ovat kaikille ystävällisiä. Suomessa oman maan urheilijoita haukutaan jos eivät voita kultaa, ja myös euroviisuedustajia. Ruotsissa tämmöisiin suhtaudutaan huumorilla.

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

Vahingonilo on aidointa iloa eikä mikään suomalaisten yksinoikeus

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

Sanoppa muuta. Ulkomailla kyseistä ilmiötä ei edes tunneta. -ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

gloating

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

KVK (= Käytä V#ttu Kääntäjää)!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

Glee. Saksaksi Schadenfreude.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että suomalaiset on tyhmiä jähmeäaivoisia juntteja, alunperin jostain paremmista paikoista tänne maailman reunalle häädettyjä juurikin paskan luonteensa tai ruman ulkomuotonsa vuoksi.

Mistäs te arvon henkilö itse olette? Ette kai Suomesta? Siinä tapauksessa kuvasitte kyllä hienosti itsenne.

Etkö ole ikinä muka itse tuntenut vahingoniloa? Minä olen tuntenut sitä esim. kun jollekin ääliölle on käynyt huono tuuri tai on vaan saanut ansionsa mukaan. Ei kai kukaan iloitse mukavan ihmisen kokemista vastoinkäymisistä, mutta Suomessa on paljon hyvin epämiellyttäviä ihmisiä, joten vahingonilollekin on syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

Sanoppa muuta. Ulkomailla kyseistä ilmiötä ei edes tunneta. -ap

Sanopa - EI sanoPPA.

Prkl herneKKeitto 👺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ’vahingonilo’ englanniksi?

Sanoppa muuta. Ulkomailla kyseistä ilmiötä ei edes tunneta. -ap

Sanopa - EI sanoPPA.

Prkl herneKKeitto 👺

Siis todella ärsyttävää, että jotkut lausuu ton kahdella koolla. Se on hernekeitto.

Harvoin olen vahingoniloinen. Joskus ei vaan voi olla nauramatta. Kuten naapurin ukolle joka haki verraten kalliin auton saksasta. Hinkkasi sitä pihalla niin usein että epäilin mahtaako ukko malttaa edes nukkua kun on aina puunaamassa sitä autoaan. 

Lähti sillä pihasta turhan huolettoman reippaasti ja silloin rusahti. Sivusta tuli lumiaura ja siihen meni hieno kaara ihan huonoksi. Oma syynsä niin vakuutus ei korvaa. Pelkkä muistelu saa hymyn huulille.

Kateudesta, katkeruudesta, yksinkertaisuudesta. Ei uskalleta itse tehdä asioita, koska mietitään liikaa, mitä muutkin ajattelee, tai ehkä ei vain resurssit riitä.

Ja jos joku toinen uskaltaa ja epäonnistuu, niin vahingonilolla sitten oikeutetaan oma pelkuruus. Voi tuntea olonsa hetkeksi hyväksi toisen ihmisen kustannuksella, kun omassa elämässä ei oikein muitakaan ilon lähteitä ole.

Vahingoniloiset ihmiset ovat todella vastenmielisiä, toksisia ankeuttajia.

Vanhempieni ikäluokan (sota-ajan vanhempien lapset) tarinoita kuunneltuani olen saanut sellaisen käsityksen, että silloin ei lapset todellakaan saaneet näkyä eivätkä kuulua ja monia kohtaan käytettiin pahaa väkivaltaa. Tottakai sellainen traumatisoi ja tyrehdyttää emotionaalisen kehityksen, lopputuloksena kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, jotka puolestaan ovat siirtäneet traumojaan eteenpäin. Elämä Suomessa kaiken kaikkiaan tuntuu olleen todella kovaa, keskityttiin vain selviytymiseen ja työntekoon, kun taas elämästä nauttiminen ja hauskanpito vaikuttavat olleen vierasta ja lähes rikollista toimintaa. Ei kaikilla tietenkään näin, mutta lähipiirissä näitä tarinoita on runsaasti. En itsekään oppinut rikkonaisilta vanhemmiltani empatiaa, vaan eräältä lempeältä sukulaiselta ja kunnolla vasta aikuisena terapiassa. Onneksi nykyään on kuitenkin paljon resursseja kehittää itseään parempaan suuntaan, jos huomaa sellaiseen tarvetta ja haluaa siihen ryhtyä.

Ainakin eteläpohojalaasten kateus oikeastaan kaikesta kukkii vahingonilona. Ollaan valmiita maksamaan satanen ettei kukaan saa viittäkymppiä. Uskomatonta shaissea sanon minä. TIedän sillä olen eteläpohjanmaalla syntynyt ja valitettavan kauan asunut, muuallakin käynyt ja esim pohjois-savossa meininki ihan erilainen.

Tosin ku armaalla länsirannikolla ja mitä etelämmäksi laskeutuu länsirannikkoa sen mulkumpaa ja ihmeellisempää on porukka. Puolitoista vuotta raumalla riitti ja lähdin äkkiä pois, ei se oma ep:läinen entinen asuinkunta sitten niin pahalta enää sen jälkeen vaikuttanutkaan, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että täällä ollaan melkein yhtä mulkkuja. Eikä tarvi katsoa kun paikallista liikennettä. 

Vierailija kirjoitti:

... sitten jos joku on asunut ulkomailla ja muuttaa suomeen takaisin se on maitojunalla takasi tullut luuseri.

Sellaisia, jotka ovat haukkuneet suomalaisia ja Suomea lähtiessään joutaakin ilkkua kun tulevat takaisin :D Kannattaisi olla polttamatta siltoja lähtiessään niin on tervetulleempi takaisin.