Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu introvertti miehen kanssa särkee sydämen
01.05.2019 |
Olen rakastunut mieheen, joka on pahimman laatuinen introvertti ja pelinörtti. Tavattaessa meillä on aina ihanaa. Hän on hellä ja puhuu kauniisti. Välimatkaa meillä on sen verran, että näemme vain viikonloppuisin.
Suhdetta hoidamme tapaamisten välillä lähinnä viestittelemällä. Haluaisin välillä jutella myös puhelimessa, mutta puhelinkeskustelut ovat hirveän vaivaannuttavia hänen kanssaan ja niistä tulee joka kerta paha mieli minulle :( Hän ei kerta kaikkiaan osaa small talkia lainkaan ja puhuu vain, jos on asiaa. Eli lähinnä minä yritän puhua hänelle ja tulee sellainen tunne, että olen pelkkä kiusankappale hänelle.
Tavattaessa ei ole tätä ongelmaa.
Voiko näin vaikean introvertin kanssa yleensäkään onnistua molempia tyydyttävä parisuhde?
Kommentit (37)
Oletteko koittaneen videopuheluita? Siinähän ollaan kasvokkain niinkuin livetapaamisessa.
Pidän itseäni aika ekstroverttina ja olen ollut kaukosuhteessa. En itsekään kokenut pelkkiä puheluita oikein kivoina (siis omalta puoleltanikaan). Sen sijaan videopuhelut olivat kivoja kun toisen näki, näki sen kehonkielen yms hiljaiset merkit eikä kaikki ollut vain sanojen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän on nyt hakemalla haettu syy erota. Jos syitä pitää ettiä, niin eroa siitä sitten.
Luojan kiitos, onnistuin löytämään ihanan introverttimiehen, jonka kanssa ei tarvitse soitella, vaan viestitellään vain. Minulla oli puhelinkammo jo lapsena ja edelleen näin kokeneena aikuisenakin hoidan vain pakolliset työasiat ja viralliset asiat puhelimitse. Ainoastaan äitini kanssa vaihdetaan kuulumisia puhelimitse, muiden sukulaisten, ystävien ja tuttujen kanssa yhteydenpito hoituu viestittelemällä.
Sääliksi käy aloittajan miesystävää. Minua ainakin ahdistaisi kovasti, jos pitäisi alkaa soittelemaan rakkaani kanssa puheluja. Se ei vaan sovi luonteelleni.
Sinun pitäisi hyväksyä miehesi omana itsenään, eikä vaatia häntä ahdistavia asioita. Koska sinulle tulee väkinäisistä puheluistakin paha mieli, niin on parempi jättää ne kokonaan väliin. Tee palvelus suhteellenne ja jatkakaa vain viestittelylinjalla tapaamistenne välillä. Ihan kuin olisin väkisin tekemässä ongelmia suhteeseenne, vaikka niitä ei todellisuudessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koittaneen videopuheluita? Siinähän ollaan kasvokkain niinkuin livetapaamisessa.
Pidän itseäni aika ekstroverttina ja olen ollut kaukosuhteessa. En itsekään kokenut pelkkiä puheluita oikein kivoina (siis omalta puoleltanikaan). Sen sijaan videopuhelut olivat kivoja kun toisen näki, näki sen kehonkielen yms hiljaiset merkit eikä kaikki ollut vain sanojen varassa.
Hyi kamala. Videopuhelut ovat vieläkin painajaismaisempia kuin tavalliset puhelut tällaiselle introverttiluonteelle. Ekstrovertit eivät näköjään ymmärrä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koittaneen videopuheluita? Siinähän ollaan kasvokkain niinkuin livetapaamisessa.
Pidän itseäni aika ekstroverttina ja olen ollut kaukosuhteessa. En itsekään kokenut pelkkiä puheluita oikein kivoina (siis omalta puoleltanikaan). Sen sijaan videopuhelut olivat kivoja kun toisen näki, näki sen kehonkielen yms hiljaiset merkit eikä kaikki ollut vain sanojen varassa.
Hyi kamala. Videopuhelut ovat vieläkin painajaismaisempia kuin tavalliset puhelut tällaiselle introverttiluonteelle. Ekstrovertit eivät näköjään ymmärrä yhtään.
Tämä. Jo tavalliset NS. Asianhoitamispuhelut ahdistavat niin paljon, että niitä lykkää viikkokaupalla. En voisi kuvitellakaan mitään videopuheluita. Onneksi nykyisin myös net asiat voi hoitaa netissä, chatissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koittaneen videopuheluita? Siinähän ollaan kasvokkain niinkuin livetapaamisessa.
Pidän itseäni aika ekstroverttina ja olen ollut kaukosuhteessa. En itsekään kokenut pelkkiä puheluita oikein kivoina (siis omalta puoleltanikaan). Sen sijaan videopuhelut olivat kivoja kun toisen näki, näki sen kehonkielen yms hiljaiset merkit eikä kaikki ollut vain sanojen varassa.
Hyi kamala. Videopuhelut ovat vieläkin painajaismaisempia kuin tavalliset puhelut tällaiselle introverttiluonteelle. Ekstrovertit eivät näköjään ymmärrä yhtään.
Aamen. Videopuhelu on vielä karmistuttavampi vaihtoehto.
Muutenkin tuo ylempi kommentti oli asiaa. Minullakin on introverttina puhelinsoittokammo, harva asia herättää suuremman ahdistuskohtauksen kun soiva puhelin. Joskus jopa ääni alkaa värisemään kun vastaan puhelimeen, vaikka oikeassa elämässä ei ikinä värise. En tiedä mistä johtuu.
Kaikesta sitä draamaa saadaankin aikaiseksi. Itsekin vihaan puhelimessa puhumista enkä vapaaehtoisesti ja tarpeettomasti sitä teekään. Puhelut pyrin lopettamaan heti kun asia on hoidettu, turhaa löpinää en kestä ollenkaan. Mutta rakkaani seurassa viihdyn hyvin, samoin läheiset ystävät ja sukulaiset ovat mieleistä seuraa.
Olenkin ihmetellyt, mikä puhelimessa on se tekijä joka saa oloni epämukavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäsköhän sun vaihtaa toi ekstroverttiin moottoriturpaan
Mulla on ihan sama tilanne, mies ei tosin ole introvertti. Muuten kaikki sujuu oikein hyvin, enkä todellakaan ole lopettamassa suhdetta tämän takia, mutta inhottaa, kun usein tulee puhelun jälkeen paha mieli, kun mies ei puhu juuri mitään ja tunnelma on vaivautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös seurustellut intron kanssa. Ei kyennyt puhelimessa puhumiseen mutta kirjoiteltiin sitten pitkiä sähköposteja. Tavattiin max kerran viikossa, introt väsyy niin herkästi ihmiskontakteissa. Jos on hyvä mies muuten niin pidä kiinni, kaikissa ihmisissä on "vikaa". Intron mielestä sun rasittavin puoli on ehkä se että haluat lärpättää puhelimessa small talkia joka ei introa vois vähempää kiinnostaa.
Tuo ongelma kohtaa introa aina suhteessa ekstron kanssa. Itse seurustelin ennen aina ekstrojen kanssa ja nyt ekassa suhteessani toisen intron kanssa oon huomannut, etten väsykään ihmuskontaktissa vaan kontaktissa ekstroon. Mut inteojen välisissä suhteissa on sit eri ongelmat. Mut ap:ta tää ei suoraan koske, hällä on tää intro-ekstro suhteen dymamiikkaongelma. Haluisin vaan kommentoida tuota väitettä, että ihmissuhteet väsyttää intron. Uskoin siihen ennen itsekin vaan en enää.
Itse olen suhteessa ekstroverttiin mieheen. Ollut jo 30 v. Meillä menee hyvin, koska hän pystyy hyväksymään minun "omituisuuteni" eikä pakota ylimääräiseen sosiaalisuuteen. Toki joskus joudun venymään, mutta toisaalta sitten saan palautua rauhassa kun hän on työmatkoilla.
Tiedät, että mies ei ole tahallaan töykeä ja sekin on vain sinun kokemuksesi.
Mistä itseasiassa pahoitat mielesi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama ongelma toisin päin. Olen intovertti nainen, ja ekstrovertti mieheni asuu väliaikaisesti ulkomailla. Vieläpä tosi kaukana, niin että fyysiset tapaamiset ovat hyvin harvassa kun matkustus- ja lomailubudjettia ei kummallakaan juurikaan ole.
Kärsin tilanteesta ihan hirvittävän paljon. Olen tehnyt parhaani mukautuakseni miehen yhteydenpitotoiveisiin siinä määrin kuin pystyn, ja mies on myös yrittänyt mukautua minun toiveisiini. Tuloksena on kompromissi, joka ei tyydytä kumpaakaan. Juuri nytkin on riita päällä, kun ensin mies loukkaantui aivan turhasta asiasta ja sitten soitti minulle pitkän, vihaisen puhelun jossa luetteli kaikkia mahdollisia virheitäni ja väärintekemisiäni. Ilmeisesti siis jonkinlaiseksi kostoksi siitä että loukkasin häntä, vaikka se koko loukkaus oli pelkkä väärinkäsitys.
En saanut sanottua riittävän napakasti että lopettaisi tuollaisen haukkumisen. Se satutti minua pahasti. Yritin kyllä mutista väliin: "Hei kuule", mutta mies ei suostunut kuuntelemaan vaan messusi loputtoman pitkän ajan vihaisena. Sitten suutuin jo minäkin, koska olin jo pyytänyt anteeksi väärin asetettuja sanojani ja miehen jaaritus vain jatkui siitä huolimatta.
Riita alkoi siitä, kun sanoin miehelle olevani hirveän väsynyt ja tuntevani, että mies vie kaiken tilan suhteessamme. Ihan kuin minua ei olisi olemassakaan. Puheluja on usein päivittäin tai vähintään monta kertaa viikossa, ja vähimmäiskesto on tunnin. Kolme tuntia ei ole harvinainen kesto ja pisimmillään voi mennä kuusi tai seitsemänkin tuntia (silloin on tosin sovittu etukäteen että puhutaan pitkä puhelu - usein videoitse - ja varattu sille aika). Suurin osa ajasta käytetään aina miehen asioista puhumiseen, koska minä en yksinkertaisesti pysty tuottamaan puhetta läheskään yhtä paljon kuin hän. Jään ihan varjoon ja huomiotta tässä suhteessa. Ilmeisesti en saisi kuitenkaan väsyä, koska se on häntä kohtaan henkilökohtainen loukkaus. Ja kun kumpikin on jo valmiiksi väsynyt ja ylirasittunut, riitoja tietysti tulee vielä tavallista helpommin. Minä väsyn yhteydenpidosta ja mies siitä, kun ei saa olla riittävästi yhteydessä. :/
Teillä, ap, ei varmasti ole näin paha tilanne ainakaan vielä. Tässä nyt vain esimerkkiä siitä, minkälaiseksi tuo kuvio voi eskaloitua, jos ette opettele ymmärtämään toisianne ja kunnioittamaan toistenne erilaisuutta.
Olen intro ja itseäni ärsyttää kun en osaa keskustella niin kuin "normaalit" ihmiset. Jos juttelen omaan tyyliini, niin juttuni on sellaista poukkoilevaa tajunnanvirtaa, ja porukka katsoo ihmetellen että mitenkä tuo nyt tähän liittyy mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen intro ja itseäni ärsyttää kun en osaa keskustella niin kuin "normaalit" ihmiset. Jos juttelen omaan tyyliini, niin juttuni on sellaista poukkoilevaa tajunnanvirtaa, ja porukka katsoo ihmetellen että mitenkä tuo nyt tähän liittyy mitenkään.
Minulla sama ongelma. On myös vaikeaa tietää, milloin on ns. oma vuoro puhua. En halua keskeyttää ketään, mutta se johtaa usein siihen että en puhu sitten yhtään mitään, kun ei tule koskaan sellaista hiljaista hetkeä että tajuaisin olevan ok sanoa jotain.
Mulla meni suhde poikki tämän takia. Livenä kaikki ihanaa, seksi mahtavaa, erossa pelkkää testiviestiä. Maanittelin viikkokausia videoiden, edes puheluiden perään- tuloksetta. Nyt minulla on uusi todella mielenkiintoinen tuttavuus, jonka kanssa puhumme tunteja videolla joka päivä. Ei hirveää köydenvetoa niin yksinkertaisesta asiasta kuin kommunikaatiotyyli.
Tämä aloitus oli selkeä porvoolaisen introverttimiehen tekemä provo. Hyvin upposi moniin.