Miksi Suomessa panostetaan häihin niin vähän? Esim. USA:ssa häitä pidetään tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

USA:ssa on monissa paikoissa hirveän kova sosiaalinen paine ja pitää näyttää siltä, että elämä on täydellistä, omalla työllä tienaa ja rahaa on kuin roskaa. Täytyy elää "amerikkalaista unelmaa". Kaikkeen otetaan lainaa, mies paiskii töitä vuorokauden ympäri 2-3 eri työssä elättääkseen kotirouvansa ja maksaakseen häälainan, asuntolainan ja autolainan ja säästääkseen tulevien lastensa koulutukseen ja omaan mahdolliseen sairastumiseensa, koska sellainen tilanne voisi tuhota koko perheen talouden. Velkaa ollaan kunnes henki lähtee, joko sydänsairauden tai oman käden kautta, mutta pääasia että ulospäin näytti täydelliseltä.

Kyllä suomalaiset pikkuhäät on paremmat.

Taitaa tuo kotirouvaideologia olla aika lailla median luomaa. Oman miehenpuoleisen suvun jokainen nainen on töissä. Moni jopa uranaisia. Jopa mummoikäiset ovat olleet ikänsä töissä.

Mun USAssa asuvan suvun naisista vain lapsettomat ovat olleet töissä koko ajan. Jokainen lapsia saanut nainen on ollut kotiäitinä varsin pitkään, koska päivähoito on älyttömän kallista eikä koululaisiakaan saa jättää yksin kotiin moneen, moneen vuoteen. Jossain vähäisissä osa-aikatöissä on toki jokunen ollut lasten käydessä koulua. 

Riippunee varmasti varallisuudesta. Köyhät eivät pysty pitämään äitejä kotona ja toisaalta varakkaat voivat palkata nannyt ja housekeeperit. Oman miehen kasvatti housekeeper. 

Sepä kivaa. Nämä mun amerikan-sukulaiset on sellaista keskimääräistä hieman varakkaampaa keskiluokkaa, ja kyllä heidän lähipiirissään ja naapurustossaan ilmeisen tavallinen kuvio on, että nainen jää kotiin kun alkaa lapsia tulla, ja pysyykin kotona sitten aika kauan mainitsemistani syistä. Saavatpahan ainakin kasvattaa lapsensa itse.

Häät maksoi enemmän kuin yksikään automme ikinä. En ole ikinä ennen kuluttanut yhteen päivään kymppitonnia häitä lukuunottamatta ja onhan sekin hieman järjetöntä kun pienituloisena miettii... Säästä 5 vuotta, kuluta 1 päivässä.

Kulttuurijuttuja, luulen. Kyllähän tuolla maailmassa on paljonkin juttuja, jotka ei suomessa tekis ikinä kauppaansa, esim. erilaiset tulostettavat jutut (juhlakoristeet, kortit, julisteet, kalenterit jne). Jos Suomessa ei ole ostopotentiaalia sille, mitä myyt, siirry suosiolla muualle maailmaan. Niin mäkin oon  tehnyt. 

Minusta avioliitto on tärkeämpi kuin häät. Enkä keksi mitään järjettömämpää kuin häiden rahoittaminen velkarahalla. Tyttären häihin olemme luvanneet 5000€ + hääpuvun hinta. Häät järjestetään sulhasen vaatimuksesta, tyttärelle olisi maistraattikin käynyt tai pienemmät kinkerit. Sulhasen suvun takia ne häät pitää kuitenkin järjestää, mutta tolkuttomia emme rupea maksamaan. 

Ymmärrän jollain tasolla, että hääalan yrittäjä toivoo älyttömiä ökyhäitä jotka ylittävät morsiusparin maksukyvyn. Mutta vielä paremmin ymmärrän niitä pareja, jotka haluavat pitää järjen kädessä eivätkä halua hassata esim. ensiasunnon omarahoitusosuutta yhden päivän kekkereihin (ja asua sitten vuokralla vuosikausia pidempään).

Itse pidin nuorena kalliit häät, tyhmä kun olin ja taisi olla suurempi into pitää ne häät kuin mennä naimisiin. Parin vuoden päästä jo erosin. Toisella kierroksella menin maistraatissa naimisiin, todistajat oli viran puolesta. En olisi onnellisempi voinut olla. Nyt jo 19 vuotta naimisissa. 

Minä olen ollut vieraana ainakin kuusissa häissä, ja vain ihan ensimmäiset oli millään tavalla kiinnostavat. Tosin niissäkin taisi olla kierrätyshääpuku ja sitten sitä perussettiä, ruokaa, juomaa, kahvittelua puheiden välissä, ja se pakollinen valssi.

Sen jälkeen ystävien häät ovat olleet lähinnä rasite, olen mennyt koska pois jääminen tulkittaisiin loukkaukseksi, mutta tylsiä tilaisuuksia ne ovat kaikki olleet. Ja aika kalliita, ensin polttarit, sitten häälahja, usein vielä majoitus jossakin hevon kuusessa, kun on haluttu mennä pitkän kaavan mukaan. Mieluummin tapaisin samaa ystävää vaikka harrastuksessa, eli se siitä ikimuistoisuudesta.

Mä en halua laittaa suvun kestitsemiseen tuhansia euroja, vaikka miehen kanssa ollaan hyväpalkkaisia. Ei paljon tyhmempää sijoituskohdetta rahalle voi olla kuin muiden miellyttäminen, eikä mua huvita olla edustuskaluna ikiomana päivänäni. Itse olisin tyytyväinen, jos käytäisiin kahdestaan herkullisella hääaterialla, hankittaisiin puvut hääkuvaa varten ja lähdettäisiin häämatkalle. Maistraatissa todistajina toimiville vaikka satasen lahjakortit kiitoksena vaivannäöstä.

Mies taas on aina haaveillut "statushäistä". Hänen suvussaan morsianten isät ovat olleet ilmeisen avokätistä sakkia, ja hääbudjetit ovat liikkuneet 30 000 eurossa - eräälle neidolle jopa kahdesti, kun ensimmäinen liitto karahti karille. Olen tehnyt miehelleni kyllä selväksi, että omalta isältä ei liikene minulle penniäkään, mutta mies olisi vaikka itse valmis maksamaan, jotta saa kustantaa suvulle kestitystä jotain arabian kippoja ja kahvikoneita ja h*lvetinmoista stressimäärää vastaan. Selvää on, että ei olla naimisiin menossa lähivuosina, jos ollenkaan.

Suomessa nainen ei ole kauppatavaraa. Siitä se varmaan johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta avioliitto on tärkeämpi kuin häät. Enkä keksi mitään järjettömämpää kuin häiden rahoittaminen velkarahalla. Tyttären häihin olemme luvanneet 5000€ + hääpuvun hinta. Häät järjestetään sulhasen vaatimuksesta, tyttärelle olisi maistraattikin käynyt tai pienemmät kinkerit. Sulhasen suvun takia ne häät pitää kuitenkin järjestää, mutta tolkuttomia emme rupea maksamaan. 

Ymmärrän jollain tasolla, että hääalan yrittäjä toivoo älyttömiä ökyhäitä jotka ylittävät morsiusparin maksukyvyn. Mutta vielä paremmin ymmärrän niitä pareja, jotka haluavat pitää järjen kädessä eivätkä halua hassata esim. ensiasunnon omarahoitusosuutta yhden päivän kekkereihin (ja asua sitten vuokralla vuosikausia pidempään).

Itse pidin nuorena kalliit häät, tyhmä kun olin ja taisi olla suurempi into pitää ne häät kuin mennä naimisiin. Parin vuoden päästä jo erosin. Toisella kierroksella menin maistraatissa naimisiin, todistajat oli viran puolesta. En olisi onnellisempi voinut olla. Nyt jo 19 vuotta naimisissa. 

Sori nyt, mutta miksi ihmeessä TE olette luvanneet antaa häihin rahaa 5000 euroa, jos kerran häät järjestetään sulhasen ja tämän suvun vaatimuksesta?!

Vierailija kirjoitti:

Tyttären häihin olemme luvanneet 5000€ + hääpuvun hinta. Häät järjestetään sulhasen vaatimuksesta, tyttärelle olisi maistraattikin käynyt tai pienemmät kinkerit. Sulhasen suvun takia ne häät pitää kuitenkin järjestää, mutta tolkuttomia emme rupea maksamaan. 

Siis mitä hittoa minä just luin? 

Ei olla USA:ssa vaan pienessä erämaassa jossa vielä 100-v sitten kansa meinasi kuolla nälkään ja mistä köyhyydestä on ponnisteltu näin lyhyessä ajassa. Nykynuoret eivät tajua ja niille raha kasvaa puussa. Järkyttävää jos vanhempia laitetaan maksamaan ökykalliita juhlia. Tuttuni kertoi että heillä on vielä asuntovelkaa ja pienipalkkaisia niin työttömälle tyttärelle ja hänen opiskelija poikaystävälleen pitää rutistaa   jostain 6000 euroa häiden järjestämiseen. Ja toinen tytär eli vielä kotona opiskelijana jonka opinnot piti maksaa. Järkyttää ajattelin.

Olen ollut varmaan kymmenissä häissä vieraana. Tylsistyn siihen jonottamiseen ja odottamiseen, aina odotetaan jotain. En enää haluasi osallistua yksiinkään häihin. Että se siitä muistojen antamisesta vieraille. Tylsää! Koko päivä menee hukkaan jossain huitsin nevadassa näytellen aikuisten leikkiä, joka maksaa älyttömästi. Kuka siitä nauttii? Ehkä morsian joskus, kukaan muu ei.

On kyllä sairasta toi häätouhu, että yhteen päivään satsataan niin hemmetisti, jopa Suomessa. En kyllä jo sen takia mene naimisiin koskaan.

Juutalaisten parien häät, katolisten häät, mormonien ,luterilaisten, anglikaanien, presbyteerien, ateistien , samaa sukupuolta olevien vai  mitä ja kenen ' yhdysvaltalaisia häitä' ap . lieneekän tarkoittanut ?

Catering- ihmisenä, (...eli siis koska hän on sellainen), niin toki ymmärrän hyvin hänen halunsa mainostaa työtään ja saada lisää (...ja mieluiten tietysti) hieman niitä edellisiä enemmän palveluja ja järjestelyjä sieltä juuri hänen firmastaan tilaavia ja tarpeissaan nimenomaan juuri  sen puoleen kääntyviä, mahdollisimman tuhlaavaisella tuulella olevia, maksukykyisiä ja vakavaraisia  asiakkaita , heh,heh...

Vierailija kirjoitti:

On kyllä sairasta toi häätouhu, että yhteen päivään satsataan niin hemmetisti, jopa Suomessa. En kyllä jo sen takia mene naimisiin koskaan.

Uutinen sinulle: naimisiin voi mennä pitämättä minkäänlaista hääjuhlaa. 

Häät, jotka menevät samalla kaavalla, samat kuviot , ovat niin penteleen tylsiä!! Kukaan ei viihdy . Lapsellisia juttuja, vaikka pari yli kolmekymppisiä ja asuneet vuosia yhdessä. Näissä hääjutuissa iso osa perinteistä kannattaa unohtaa.

Suomalaiset ovat niin järkeviä ja olemme muutenkin edistyksellinen valtio. Prameita häitä pidetään täällä noloina ja katsotaan niiden kuuluvan kehitysmaiden tyyliin, joissa häät ovat usein hirmuinen  sirkus satoine vieraineen. Samoin kuin noiden kiertolaisten joiden häitä on telkkarissa esitelty. Ihan mielettömän mautonta bling blingiä. Tytöt siinä kulttuurissa naitetaan 16 v. ja elämä on sitten siinä. Onneksi ei ole meillä tapana.

Tutkimusten mukaan mitä pienempi hääbudjetti, sitä pitempi liitto. Näin keskimäärin. Eiköhän se että panostaa yhteen juhlapäivään ihan älyttömästi (vuosien valmistelu jne.) kieli toisinaan siitä, että pitää todistella jotain, ainakin itselleen.

Häihin voi panostaa muutenkin kuin rahallisesti. Itse panostan esimerkiksi niin, että pidän itsestäni mahdollisimman hyvää huolta, että päivästä tulee nautittava. Tähän kuuluu mm. stressin minimointi ja terveelliset elämäntavat. Yhdessä otamme vieraat huomioon luomalla mahdollisimman kotoisan, iloisen ja rennon (mutta juhlavan) tunnelman. Panostamme siis ruokaan, musiikkiin ja ihmisten huomioonottamiseen. Jokaista yksityiskohtaa emme hio täydelliseksi, ei sellaisesta täydellisyydestä pysty nauttimaan. Ei siis tarvi miljoonia euroja, vaan ymmärtäväisyyttä ja suvun sekä ystävien tuntemista, myös oman jaksamisen tuntemista. Suunnittelu on hauskaa, jännittävää, ihanaa, eikä stressaavaa. :)

Emme halua venyttää hääjuhlaa loputtomiin, haluamme sanoa "tahdon" pian, sillä emme malta odottaa avioelämää yhdessä. :) Pidämme budjetin sen suuruisena, kuin on varaa. Emme kuitenkaan halua viedä juhlasta tunnelmaa "pihistelyllä", siis kutsumme vähemmän porukkaa. Mielummin nautinnollinen juhla pienelle porukalle, kuin suuri ja "kolkko", virallinen tilaisuus. Ehdimme jutella ihmisten kanssa ja tunnelma on mukavampi.

Toki ymmärrän, ettei hääyrittäjä pidä tästä meiningistä. :D Kannattaa mielummin tuntea asiakaskuntansa ja mukautua sen mukaan, ei yrittää muuttaa asiakaskuntaa. ;)

- Tuleva morsian

Mielestäni on romanttisempaa mennä naimisiin pienimuotoisesti, lähimmät ympärillään. <3 Suuret juhlat ovat kuin joku teatteriesitys. Mielummin käytämme nekin rahat häämatkaan, yhteiseen kotiin ja säästämme mahdollisia lapsia varten.

Tietenkin ikävä puoli pienimuotoisissa häissä on se, että aina joku loukkaantuu kun ei saa kutsua.

Johtuisiko vaikka siitä, että Suomessa ja USA:ssa on hyvin erilainen kulttuuri?

Hääyrittäjä... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan fiksu ei juhli velaksi, olipa kyseessä mikä tahansa juhla.

Mutta kännykät, televisiot ja huonekalut kyllä ostetaan rahoituksella. Avioliitto ja häät tulevat vissiin tärkeysjärjestyksessä jonon viimeisenä?

Kännykällä, televisiolla ja huonekaluilla on käyttöä useamman vuoden ajalle, häät on vain yhtenä päivänä. Avioliiton solmiminen sen sijaan ei vaadi rahaa.