Miksi joillain koululiikunnan tunneilla vieläkin oppilaat voivat valita joukkueet niin, että joku oppilas aina jää viimeiseksi?

Mikään satunnaiseen valintaan pohjautuva menetelmä ei toimi noin pienillä ryhmillä kuin luokka. Virhemarginaali on aivan liian suuri.

Siksi joko kritisoitu valintamenettely tai se, että opettaja ylläpitäisi listoja joukkueista ja rukkaisi niitä menestyksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätä kun lukee, voisi kuvitella että pelkkiä kömpelöitä kiusattuja täynnä on koko tämä palsta. Aikuistukaa nyt jo, ja lakatkaa vatvomasta kouluvuosien todellisia ja kuviteltuja kärsimyksiä. Kun pääsette niistä eteenpäin, huomaatte ehkä, ettette enää olekaan mitään uhreja vaan voitte kehittyä toimijoiksi. Säälittävin tekosyy omalle huonokuntoisuudelle on ”koululiikunta tuhosi liikkumisen ilon”.

Siinäpä vasta upea tsemppari :D sulla ei varmaan koskaan ole tullut mieleen sellaista, että asioista voi myös keskustella ja niitä voi kehittää?

Olin aina se viimeinen valittu ja kun tätä harrastettiin heti seiskaluokan alusta asti, voin sanoa, että oli se ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi en edes yrittänyt olla osa luokkaa, vaan vetäydyin täysin. Ei toki ollut ainoa syy, mutta se tekijä joka sai vaa'an kallistumaan syrjäytymisen puolelle. Siinä vaiheessa, kun joku luokassa on vaarassa syrjäytyä, hän tarvitsee sitä opetusta, joka antaa mahdollisuuden olla osa luokkaa.

Ilahduttavaa kuitenkin kuulla, että useimmat tuntuu nykyään käyttävän parempia tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätä kun lukee, voisi kuvitella että pelkkiä kömpelöitä kiusattuja täynnä on koko tämä palsta. Aikuistukaa nyt jo, ja lakatkaa vatvomasta kouluvuosien todellisia ja kuviteltuja kärsimyksiä. Kun pääsette niistä eteenpäin, huomaatte ehkä, ettette enää olekaan mitään uhreja vaan voitte kehittyä toimijoiksi. Säälittävin tekosyy omalle huonokuntoisuudelle on ”koululiikunta tuhosi liikkumisen ilon”.

Siinäpä vasta upea tsemppari :D sulla ei varmaan koskaan ole tullut mieleen sellaista, että asioista voi myös keskustella ja niitä voi kehittää?

Valitettavasti näissä ketjuissa ei koskaan kehitetä eikä keskustella, vaan yksi toisensa jälkeen tilittää, miten järjettömän syrjäytynyt ja vihattu hän on ollut koko elämänsä ja miten syy on yksinomaan koululiikunnan.

Olihan se nöyryyttävää mutta helpotus todeta että oli muitakin huonoja eikä aina saman tarvinnut olla se viimeinen.

Mun lukion liikunnassa ope jakoi joukkueet ja erotti yhden oppilaan kokonaan ulos valinnasta ja alkoi heittelemään tälle palloa samoin kuin koiralle tehdään. Sanoi pallon heiton jälkeen tyyliin että nouda pallo ja nimitti vielä häntä sanalla jota en viitsi tässä nyt sanoa että tyyppi ei tunnistaisi itseään. Looserista tehty väännös kaverin oikeasta nimestä. Tarina on tosi. Tuollainen valinta on siis vielä pientä.

Keksin ratkaisun tähän ongelmaan!

Muutetaan valintajärjestelmää niin, että kapteenit valitsevat vuorotellen pelaajia vastapuolen joukkueeseen! Näin huonoimpien lasten ei tarvitse pelätä jäämistä viimeiseksi valittavaksi ja traumoja ei tule!

Meillä pojan liikuntaope käyttää padilla sovellusta, johon lisätty liikuntaryhmät ja oppilaat. Jos tarvetta jakaa ryhmiin/joukkueisiin, klikkaa padilta ja sovellus jakaa joukkueet satunnaisesti. Esitteli minulle tämän käytäntönsä, kun kerran vanhempainvartissa aiheesta kysyin (ko. liikunnanopettaja sattuu olemaan myös poikani luokanvalvoja).

Olin monta vuotta tyttöjen liikunnanopettajana (vaikken ole oikea opettaja) ja yhdelläkään minun tunnillani ei tehty huutojakoa. Laitoin tytöt riviin ja sitten jako sattumanvaraisesti taktikoinnin välttämiseksi, esimerkiksi jos pitää saada kaksi joukkuetta, jako yksi-kaksi-yksi-kaksi tarjoaa oppilaille taktikointimahdollisuuden, mutta kun jako on neljään, ope voi päättää vielä lopuksi, että ykköset ja neljät muodostaa yhden joukkueen, kakkoset ja kolmoset toisen. Tai ykköset ja kakkoset yhden, kolmoset ja neloset toisen. Äkkiä ne oppilaat hoksasivat, ettei taktikointi paikanvalinnalla enää auttanutkaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätä kun lukee, voisi kuvitella että pelkkiä kömpelöitä kiusattuja täynnä on koko tämä palsta. Aikuistukaa nyt jo, ja lakatkaa vatvomasta kouluvuosien todellisia ja kuviteltuja kärsimyksiä. Kun pääsette niistä eteenpäin, huomaatte ehkä, ettette enää olekaan mitään uhreja vaan voitte kehittyä toimijoiksi. Säälittävin tekosyy omalle huonokuntoisuudelle on ”koululiikunta tuhosi liikkumisen ilon”.

No jos aiheena on miksi oppilaat saavat valita joukkueet ja jotku jää aina viimeiseksi,niin lienee selvää että täällä muustellaan miltä se tuntui.Ei ole tullut mulle siitä tekosyytä liikkumattomuuteen.Olen nykyään erittäin liikunnallinen vaikka kouluaika parhaansa teki latistaakseen minut liikunnassa ym.Vieläkin kyllä melkein ahdistaa koko paikkakunta.Kiusaamista on muutenkin,joten tällaisia lisäkeinoja kiusaamiseen ei koulun tarvitsisi suosia.Tsemppiä kaikille kouluaikana lytätyille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätä kun lukee, voisi kuvitella että pelkkiä kömpelöitä kiusattuja täynnä on koko tämä palsta. Aikuistukaa nyt jo, ja lakatkaa vatvomasta kouluvuosien todellisia ja kuviteltuja kärsimyksiä. Kun pääsette niistä eteenpäin, huomaatte ehkä, ettette enää olekaan mitään uhreja vaan voitte kehittyä toimijoiksi. Säälittävin tekosyy omalle huonokuntoisuudelle on ”koululiikunta tuhosi liikkumisen ilon”.

No jos aiheena on miksi oppilaat saavat valita joukkueet ja jotku jää aina viimeiseksi,niin lienee selvää että täällä muustellaan miltä se tuntui.Ei ole tullut mulle siitä tekosyytä liikkumattomuuteen.Olen nykyään erittäin liikunnallinen vaikka kouluaika parhaansa teki latistaakseen minut liikunnassa ym.Vieläkin kyllä melkein ahdistaa koko paikkakunta.Kiusaamista on muutenkin,joten tällaisia lisäkeinoja kiusaamiseen ei koulun tarvitsisi suosia.Tsemppiä kaikille kouluaikana lytätyille!

Tässä on vähän sama juttu kuin muissa kiusaamiskeskusteluissa. Lukuun ottamatta muutamaa outoa opettajaa (jos jutut ovat totta) on syytä huomata, että koulu ei kiusaa ketään - lapset itse kiusaavat toisiaan. Koululiikunta ei irvistele kenellekään vaan ne lapset tekevät sitä toisilleen. Oletko itse koettanut saada ryhmää lapsia toimimaan oman tahtosi mukaan? Lapset tulevat kouluun perheidensä tuotoksina.

Opettajat voivat käskeä, kieltää, vahtia, rangaista, kehottaa, houkutella. Voi koettaa ennakoida, mistä ehkä syntyy ongelmia. Fakta on kuitenkin, että opettaja on vain ihminen, jonka pitää toteuttaa opetussuunnitelmaa ryhmälle yksilöitä, jotka eivät kaikki halua tai pysty toimimaan reilusti ja oikein toisiaan kohtaan. Lapset ovat keskeneräisiä eikä mikään fakiiri saa heistä millään tempulla ehjiä, oikeudenmukaisia ja tasapainoisia kahden viikkotunnin puitteissa.

On tosi surullista, että monien koulutraumat kipuilevat vielä vuosikymmenten jälkeen. Niissä kylpeminen ei ehkä kuitenkaan ole se rakentavin reitti kohti tasapainoisempaa aikuisuutta ja parempaa tulevaisuutta omille lapsille.

Koulun pitäisi pyrkiä valmistamaan nuoria tulevaan. Maailma on kilpailuhenkinen raaka paikka ja olisi hyvin tärkeää, että nuori oppii käsittelemään vähemmän kivoja tunteita turvallisessa kouluympäristössä.

Mielenterveysongelmien huima kasvu viime vuosikymmenien aikana johtuu paljon myös siitä, että koulu ja koti eivät enää opeta tarpeeksi lapsia kohtaamaan pettymyksiä ja sitä, miten niihin pettymyksiin reagoidaan terveesti. Kun ihminen kokee ensimmäisen kertaa pettymyksiä aikuisiällä, niin lopputulos on nyt kaikkien meidön nähtävillä.

Loppuun vielä, niin 20 vuotta sitten ne heikoimmat pelaajat ymmärsivät pelin hengen ja kehittivät taitojaan. Lisäksi, kun oli heidän vuoro olla kapteeni, niin parhaat totta kai valittiin silloinkin ensin. Yhteinen halu voittaa oli usein se yhdistävä tekijä ja liikunnan avulla monet pikku riidat saatiin nopeasti luokassa unohdettua, kun otettiin sählykentällä yhdessä voitto.

Vierailija kirjoitti:

Koulun pitäisi pyrkiä valmistamaan nuoria tulevaan. Maailma on kilpailuhenkinen raaka paikka ja olisi hyvin tärkeää, että nuori oppii käsittelemään vähemmän kivoja tunteita turvallisessa kouluympäristössä.

Mielenterveysongelmien huima kasvu viime vuosikymmenien aikana johtuu paljon myös siitä, että koulu ja koti eivät enää opeta tarpeeksi lapsia kohtaamaan pettymyksiä ja sitä, miten niihin pettymyksiin reagoidaan terveesti. Kun ihminen kokee ensimmäisen kertaa pettymyksiä aikuisiällä, niin lopputulos on nyt kaikkien meidön nähtävillä.

Loppuun vielä, niin 20 vuotta sitten ne heikoimmat pelaajat ymmärsivät pelin hengen ja kehittivät taitojaan. Lisäksi, kun oli heidän vuoro olla kapteeni, niin parhaat totta kai valittiin silloinkin ensin. Yhteinen halu voittaa oli usein se yhdistävä tekijä ja liikunnan avulla monet pikku riidat saatiin nopeasti luokassa unohdettua, kun otettiin sählykentällä yhdessä voitto.

Olet kyllä niin väärässä. Olen nyt 37 vuotias. Ylä-asteen opettajan mukaan olin yksi parhaimmista koripallon pelaajista mutta silti mut valittiin aina viimeisenä tai toiseksi viimeisenä. Olin kyllä huono pesäpallossa, telinevoimistelussa ja yleisurheilussa. Sählyssäkin olin kuulemma parhaimpia maalivahteja ala-asteella mutta silti mut valittiin vikana. Kummassakin lajissa olen siis ollut edustamassa koulua koska niihin valitsi opettaja eikä oppilaat. Mun paras kaveri ei pärjännyt missään liikuntamuodossa joten en tiedä onko tämä syy siihen miksi muakaan ei haluttu valita. Ja kun mun vuoro oli olla kapteeni niin valitsin sen mukaan että ketkä oli kivoja mua kohtaan. Yleisesti ottaen en kokenut tulleeni kiusatuksi mutta meidän luokalla oli selvästi urheilullisten kaveriporukka jotka suosi jäseniään valinnoissa. Itselläni oli vain yksi kaveri ja pari muuta ihmistä joiden kanssa harrastuksissa hengailin.

Yhdessä koulussa muutama vuosi sitten vanhemmat hankki potkut koulun liikunnan opettajalle. Miettikää liikunnanopettajat sitä kun sallitte kiusaamista ja syrjimistä tunneilla.

Mun koulukiusaaja on nyt opettajana ja olen melko varma, että hänen mielestään tuo on hyvä käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätä kun lukee, voisi kuvitella että pelkkiä kömpelöitä kiusattuja täynnä on koko tämä palsta. Aikuistukaa nyt jo, ja lakatkaa vatvomasta kouluvuosien todellisia ja kuviteltuja kärsimyksiä. Kun pääsette niistä eteenpäin, huomaatte ehkä, ettette enää olekaan mitään uhreja vaan voitte kehittyä toimijoiksi. Säälittävin tekosyy omalle huonokuntoisuudelle on ”koululiikunta tuhosi liikkumisen ilon”.

No jos aiheena on miksi oppilaat saavat valita joukkueet ja jotku jää aina viimeiseksi,niin lienee selvää että täällä muustellaan miltä se tuntui.Ei ole tullut mulle siitä tekosyytä liikkumattomuuteen.Olen nykyään erittäin liikunnallinen vaikka kouluaika parhaansa teki latistaakseen minut liikunnassa ym.Vieläkin kyllä melkein ahdistaa koko paikkakunta.Kiusaamista on muutenkin,joten tällaisia lisäkeinoja kiusaamiseen ei koulun tarvitsisi suosia.Tsemppiä kaikille kouluaikana lytätyille!

Tässä on vähän sama juttu kuin muissa kiusaamiskeskusteluissa. Lukuun ottamatta muutamaa outoa opettajaa (jos jutut ovat totta) on syytä huomata, että koulu ei kiusaa ketään - lapset itse kiusaavat toisiaan. Koululiikunta ei irvistele kenellekään vaan ne lapset tekevät sitä toisilleen. Oletko itse koettanut saada ryhmää lapsia toimimaan oman tahtosi mukaan? Lapset tulevat kouluun perheidensä tuotoksina.

Opettajat voivat käskeä, kieltää, vahtia, rangaista, kehottaa, houkutella. Voi koettaa ennakoida, mistä ehkä syntyy ongelmia. Fakta on kuitenkin, että opettaja on vain ihminen, jonka pitää toteuttaa opetussuunnitelmaa ryhmälle yksilöitä, jotka eivät kaikki halua tai pysty toimimaan reilusti ja oikein toisiaan kohtaan. Lapset ovat keskeneräisiä eikä mikään fakiiri saa heistä millään tempulla ehjiä, oikeudenmukaisia ja tasapainoisia kahden viikkotunnin puitteissa.

On tosi surullista, että monien koulutraumat kipuilevat vielä vuosikymmenten jälkeen. Niissä kylpeminen ei ehkä kuitenkaan ole se rakentavin reitti kohti tasapainoisempaa aikuisuutta ja parempaa tulevaisuutta omille lapsille.

Olen tässä monessa kohdassa kirjoittanut ja kommentoinut. Olin yleensä joko viimeinen tai toiseksi viimeinen joka valittiin mutta en mä nyt mitenkään päivittäin siitä kärsi. Ja ihan urheilullinen olen kyllä. Siitä pidän kuitenkin huolen että mun lapseni ei tuollaista tule kokemaan. Vanhemmat voi tänä päivänä ryhmänä vaikuttaa paljon asioihin. Jos useampi vanhempi valittaa rehtorille samasta asiasta niin opettajan toimintatapaa on tutkittava. Eräässä tapauksessa liikunnanopettaja ei suostunut muuttumaan joten sai potkut. Mieheni on niitä ihmisiä jotka sanoo että koululiikunta vei häneltä ikuisiksi ajoiksi ilon liikunnasta mutta kyllä hänkin käy kuntosalilla. Joten en koe että lapseni kärsivät siitä että täällä kirjoittelen vanhoista.

Itse olen ihmetellyt sitä miksi nykyään pitää palkita siitä, että ilmaantuu paikalle suorittamaan kouluvelvollisuutta. (Esim. liikuntapäivät tai vastaavat, kun palkintoja jaetaan.) - ohis

Itse otsikon aiheeseen... en pidä sitä huonona, että porukka valitaan jossain järjestyksessä ja joku jää viimeiseksi. Itse olin aina viimeisten joukossa, eikä siitä koitunut ongelmaa. Suurempi asia on se, miten opettaja hoitaa tai on hoitamatta tämän tilanteen, jossa voi opettaa lapsille sosiaalisia taitoja, ymmärrystä jne. koko elämän kannalta hyödyllisiä asioita. Jos opettaja ei sitä osaa, niin tietysti sitten joku sattumanvarainen arvonta on varmaan paras keino.