Voiko naimisissa oleva nainen lounastaa työkaverimiehen kanssa?

Lähi-Idässä ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen kysymys. Jaoin aiemmin työhuoneen naimisissa olevan miehen kanssa ja itse naimisissa oleva nainen. Kehtasin käydä hänen kanssaan lounaallakin. Kauheaa!

Lisään vielä, että työmatkoillakin vielä kävin miespuoleisen työkaverin kanssa, jonka kanssa jaoin huoneen.

Minkälaisissa työpaikoissa ihmiset ovat, jossa työhön vaikuttaa sukupuoli? En osaa edes kuvitella, miten pomo (miespuoleinen) olisi suhtautunut, jos olisin alkanut valittaa työkaverin sukupuolesta. Oisko lähettänyt psykiatrille...😂

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä "ihana". Vastatkaapa, että miten pitäisi toimia, kun työskentelen toimipisteessäni ainoana naisena, miehiä täällä on 4. Toimipisteessä ei ole mitään muuta ruokailumahdollisuutta kuin omat eväät, lähin lounasruokala on n. puolen kilometrin päässä. Usein on niin, että toimistomme kolmella miehellä on omat eväät ja lounaalle olisi lähdössä vain minä ja yksi mies. Erikseenkö meidän sinne syömään pitäisi lähteä? Välillä syömään lähtee toimiston muutkin miehet ja välillä ruokalassa on yhtä aikaa myös eri toimipisteen ihmisiä (miehiä hekin). Ei mekään siis mihinkään "tavalliseen ravintolaan" syömään mennä, vaan ihan tuollaiseen perustyöpaikkaruokalaan.

Tämä on jotenkin niin absurdi keskustelu, etten kyllä osaa ymmärtää. Sitä kun on aina työskennellyt miesvaltaisella alalla, niin en oikein osaa ajatella, että miesten seurassa lounaalla käymisessä voisi olla jotain omituista.

Olet selvästi väärällä alalla. On syystäkin olemassa miesten ja naisten ammatit. Sukupuolten epäterveen sekoittumisen estämiseksihän moinen on. Paitsi että sukupuolet pääsevät luonnollisten taipumustensa mukaiseen työhön, eivätkä päädy vähemmistönä paremmin osaavien vastakkaissukupuolisten pilkattavaksi, niin ennenkaikkea sukupuolierottelu, joka on ennen vanhaan ollut automaattinen ja luonnollinen asia, varmistaa, ettei epäterveitä himokohtaamisia pääse syntymään. Kaikki ymmärtävät kyllä sekatyöpaikkojen riskin joutua kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa, jolloin voi syttyä vietit tai voi tulla jakaneeksi intiimejä asioita ja muodostaneeksi henkisen yhteyden, jolloin puhutaan jo pettämisestä. Sekatyöpaikkoja on ollut normaalisti ylipäänsä moraalisesti heikommilla uusilla hippien aloilla, mutta on perin ikävää, että sellaiset alkavat vähitellen yleistyö kunnollisissakin ammateissa, kuten hoitajat tai armeija. 

Tukkisavotoillakin ennen wanhaan oli ihan erikseen kielletty jätkiltä kajoamasta millään lailla kämpän emännän virkaa hoitavaan naiseen. Vertaiskuri oli ainut, mikä piti siveellisyyden jotenkuten yllä. Kahdenkeskisissä kohtaamisissa sellaistahan ei ole, jolloin voi käydä ikäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi käydä kahdestaan. Isommalla seurueella ok. Kaksin lounastaminen vertautuu treffeihin. Se on pettämistä tai ainakin tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden. Aikuisen on luonnotonta viettää millään lailla aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa kaksistaan, jos on parisuhteessa. Ainoastaan oma puoliso on OK syömäseurana.

Noin ajattelee puolisoni. Epäluuloinen, mustasukkainen ja kateellinen.

Miehesi on sairaalloisen mustasukkainen eikä tuota paranna mikään. Kannattaa miettiä jatkoa tarkasti varsinkin jos ei ole vielä lapsia tässä yhtälössä. Ajan myötä tuo vain pahenee.

Itse olen alalla jossa käydään lounastamassa välillä yhteiskumppanien ja asiakkaiden kanssa. Olisi tosi outoa jos en menisi miesten kanssa lounaalle varsinkin kun olen miesvaltaisella alalla.

Totta kai on lapset ja kaikki.

Olin aiemmin itsekin töissä jossa matkusteltiin melko paljon ympäri maailmaa ja oli paljon asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden tapaamisia lounaalla ja pitkillä illallisilla. Usein myös delegaatiomme oli 2-3 -henkinen ja usein sekasukupuolinen. En edes tiennyt puolison sairaista mustasukkaisuusajatuksista tuolloin. Suoraan ei sanonut mitään, ainoastaan kautta rantain kyseli vähän kummallisia. Oli vaan sitten muuten vaan vihaista ja katkeraa koko ajan. Kaikki tämä on selvinnyt vasta jälkikäteen. Joka tapauksessa, puoliso saattoi esim soittaa pistokokeenomaisesti vain tarkkaillakseen taustaäänistä, olenko mahdollisesti jonkun seurassa. On painanut mieleensä vaikkapa millaisia askelen kopinoita jossain lentokentän käytävällä kanssani samaan suuntaan on kulkenut.

Nykyisessä työssäni reissuja on vähemmän, mutta silti puoliso on esimerkiksi salaa tutkinut tiliotteeni ja on varma että olen kestinnyt ja majoittanut hotellihuoneessani jotain hoitoja, kun on mitä milloinkin korttimaksuja. Tietenkin stalkkaa sometutut ja epäilee milloin ketäkin salasuhteeesta. On muuten aavistuksen rasittavaa kaikkiaan. Tämän mustasukkaisuuden laajuus on selvinnyt vasta hiljattain muun parisuhdekriiseilyn selvittelyn yhteydessä.

Mutta ihan vakavasti hän uskoo että mies ja nainen eivät voi olla tekemisissä kahdestaan saati esim ystäviä ilman että lipsahtaa rakastumisen ja/tai panemisen puolelle vääjäämättä.

Koska pystyt kirjoittamaan tuon, tiedät varmasti mitä tehdä. Niistä lapsista huolimatta (tai sanotaanko, niiden lapsien vuoksi)

Ei voi jos ei ole esiliinaa mukana vahtimassa! Kyllä me kaikki tiedämme mitä työpaikkaruokaloissa aina tapahtuu..

Tää on vähän pelottava keskustelu oikeastaan, kun en kaikkien kohdalla edes ole varma, ovatko tosissaan vai sarkastisia.

Muistaa taas että meitä on kovin moneen junaan...

Itseäni huvittaa tämä keskustelu suuresti, sillä olen vuosikausia käynyt saman jampan kanssa lounastelemassa, naimisissa molemmat. Ihan selvästi ja kuuluvasti on avokonttorissa keskusteltu siitä, monelta ja minne mennään. Ei aina edes ruokalaan, vaan monesti myös ulos talosta. Yhdessä lähdetään ja yhdessä tullaan.

Hän ei tietenkään ole se työkaveri, jonka kanssa oikeasti olen vuosia sitten pannutkin. Kun sitä tapahtui, pidimme visusti huolen, että meitä ei nähdä missään yhdessä esim. juuri lounastunnilla ilman, että muitakin on läsnä.

Eli ap, ala kuule ihmeessä kyttäämään niitä työkavereitasi, jotka EI käy lounailla miesten kanssa.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että ottaa työkaverimieheltä suikkarin työpaikan vessassa kahvitauolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi käydä kahdestaan. Isommalla seurueella ok. Kaksin lounastaminen vertautuu treffeihin. Se on pettämistä tai ainakin tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden. Aikuisen on luonnotonta viettää millään lailla aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa kaksistaan, jos on parisuhteessa. Ainoastaan oma puoliso on OK syömäseurana.

Noin ajattelee puolisoni. Epäluuloinen, mustasukkainen ja kateellinen.

Miehesi on sairaalloisen mustasukkainen eikä tuota paranna mikään. Kannattaa miettiä jatkoa tarkasti varsinkin jos ei ole vielä lapsia tässä yhtälössä. Ajan myötä tuo vain pahenee.

Itse olen alalla jossa käydään lounastamassa välillä yhteiskumppanien ja asiakkaiden kanssa. Olisi tosi outoa jos en menisi miesten kanssa lounaalle varsinkin kun olen miesvaltaisella alalla.

Totta kai on lapset ja kaikki.

Olin aiemmin itsekin töissä jossa matkusteltiin melko paljon ympäri maailmaa ja oli paljon asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden tapaamisia lounaalla ja pitkillä illallisilla. Usein myös delegaatiomme oli 2-3 -henkinen ja usein sekasukupuolinen. En edes tiennyt puolison sairaista mustasukkaisuusajatuksista tuolloin. Suoraan ei sanonut mitään, ainoastaan kautta rantain kyseli vähän kummallisia. Oli vaan sitten muuten vaan vihaista ja katkeraa koko ajan. Kaikki tämä on selvinnyt vasta jälkikäteen. Joka tapauksessa, puoliso saattoi esim soittaa pistokokeenomaisesti vain tarkkaillakseen taustaäänistä, olenko mahdollisesti jonkun seurassa. On painanut mieleensä vaikkapa millaisia askelen kopinoita jossain lentokentän käytävällä kanssani samaan suuntaan on kulkenut.

Nykyisessä työssäni reissuja on vähemmän, mutta silti puoliso on esimerkiksi salaa tutkinut tiliotteeni ja on varma että olen kestinnyt ja majoittanut hotellihuoneessani jotain hoitoja, kun on mitä milloinkin korttimaksuja. Tietenkin stalkkaa sometutut ja epäilee milloin ketäkin salasuhteeesta. On muuten aavistuksen rasittavaa kaikkiaan. Tämän mustasukkaisuuden laajuus on selvinnyt vasta hiljattain muun parisuhdekriiseilyn selvittelyn yhteydessä.

Mutta ihan vakavasti hän uskoo että mies ja nainen eivät voi olla tekemisissä kahdestaan saati esim ystäviä ilman että lipsahtaa rakastumisen ja/tai panemisen puolelle vääjäämättä.

Koska pystyt kirjoittamaan tuon, tiedät varmasti mitä tehdä. Niistä lapsista huolimatta (tai sanotaanko, niiden lapsien vuoksi)

Tiedän tiedän. Silti, se vaan ei ole niin yksinkertaista.

Pettävät ja vapaassa suhteessa olevat naiset tekevät noin.

Mitä ihmeellistä siinä on? Itse lounastan lähes päivittäin naimisissa olevien työkavereiden kanssa. Näin on tehty jo vuosia eikä koskaan ole kukaan asiaa kummastellut. Joskus lounaalle on sattunut naimisissa olevan työkaverin aviomieskin, eikä ole kummastellut lainkaan tilannetta....

Eri asia jos sovin lounaan jonkun ei-työkaverin, naisen kanssa. Oli naimisissa tai ei, vaimo tuppaa ihmettelemään miksi haluan käydä lounaalla "vieraiden" naisten kanssa.....

Biseksuaalina on ihan absurdia, että jotkut oikeasti ajattelevat ettei nainen ja mies voi olla vain ystäviä. Tosi surullista. Tällä logiikallahan minä en voisi olla ystävä yhtään kenenkään kanssa. Välit poikki kaikkiin kun alkaa parisuhteeseen.

No totta kai voi

Vierailija kirjoitti:

Kysyn muiden kuin itseni puolesta. Olen vain vähän ihmetellyt.

Ap

Wanha klassinen vitsi: "Kysyn kaverin puolesta". 

Olisi aika omituinen työpaikka, jos luonas-  ja kahvitauoilla naimisissa olevat naiset eivät voisi istua samassa pöydässä miespuolisten työkavereittensa kanssa ja jutella niitä näitä maailman menosta. Korkeintaan tietyn uskonnon edustajille tuo olisi ylipäätään iso juttu.

Minäkin työskentelen miesvaltaisella alalla ja syömässä käydään kaksin tai porukassa ja ulkona tai talon ruokalassa. Yhden ainoan kerran on käynyt niin, että vastapuolen motiivi lounaskutsuille oli epäsopiva. Sekin kävi ilmi siitä, että halusi palata toimistolle eri aikaan ja olin aivan hölmistynyt. Lounaat hänen seurassaan lopetinkin sitten siihen. Eli kyllähän niitä kiinnostumisia voi käydä, mutta ne tyypit, jotka vie asian eteenpäin, ei ole minun juttu. Edes parisuhteessa eli sopii sitten mennäkin menojaan.

Siis mitä helvataa Mä just luin??

Kuka edes kysyy tällaista..

Totta kai voi... mun työpaikassa on kaksi naimisissa olevaa miestä ja aika vähissä olis heidän lounaskaverinsa jos ei sais naisten kanssa syödä. Voi elämän kevät. 

Ennen nykyistä työpaikkaruokalaa piti käydä kaupungilla syömässä. Tuolloin kyllä sanoin miehelleni, että "olin tänään Karin kanssa lounaalla Pizzeria X:ssä", ihan että tietää jos joku hänen kavereistaan ihmettelee että miksi mieheni vaimo tapaa toisia miehiä lounasaikaan.  Sen verran pieni kaupunki että meidät molemmat tuntee tosi moni. Ja siis söimme usein yhdessä miespuoleisen työkaverini kanssa yhtenä viikonpäivänä, kun molemmilla oli sama, vähän kollegoista poikkeava, työaikataulu. 

Ollaan naispari, todellakaan ei lounasteta muiden naisten kuin toisemme kanssa. Mitä nyt taas

Entäs jos työkaveri onkin kiinnostunut samasta sukupuolesta? Voinko syödä enää kenenkään kanssa?