Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ihminen ei koskaan ole mulle ystävällinen, väsyttää
28.04.2019 |
Ei ole parisuhdetta, olen ikisinkku. Yhdenillanjutuista luovuin ajat sitten kun ei tule hyvä olo siitä että on jonkun seksilelu. Mutta nyt en aikoihin ole saanut mitään läheisyyttä keneltäkään mieheltä. Jotain kavereita/ystäviä on, ne ovatkin tärkeitä mutta aika vähän ehditään nähdä. Työssä on pelkkää kilpailua ja selkäänpuukottamista. Lapsuuden perheeni eli vanhempani lähinnä haukkuu minua jos ollaan yhteydessä. Tuntuu, että jaksaminen on lopussa...haluaisin vain joskus ystävällisen sanan, tukea, rohkaisua, läheisyyttä. Lähinnä joltain asiakaspalvelijalta saan ystävällisen hymyn joskus. t. Nainen 36v
Kommentit (59)
mInä en ole vihainen, olen vain kauhean väsynyt...ja surullinen. t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
Minä saan paljon ystävällisyyttä osakseni. Uskon siihen vaikuttavan paljonkin sen, että olen itse positiivinen ja ystävällinen muita kohtaan. Kokeileppa alkaa antamaan ihmisille (enemmän?) pieniä arkisia kohteliaisuuksia (kiva vaate/hiukset tms.), niin alat saamaan niitä (ja ylipäätään enemmän ystävällisyyttä) itsekin osaksesi.
En ajattele, ettetkö jo olisi itse ystävällinen, mutta arvailen että voisit panostaa lisää. Tai sitten olet vain ikävä kyllä päätynyt tekemisiin "huonojen" ihmisten kanssa. Vähän vaikuttaa myös siltä, että olet ehkä masentunut, ja koet asiat negatiivisempina kuin ne on tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Oletko sinä itsekään tuollainen 24/7? Miksi muiden pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
No vaikka säästä, eläimistä, kyseisestä työtehtävästä, vaaleista, se riippuu aivan tilanteesta. Ketään ei vain kiinnosta puhua kanssani yhtään mistään, siksi minunkin mielenkiintoni ihmisiä kohtaan on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Oletko sinä itsekään tuollainen 24/7? Miksi muiden pitäisi olla?
Olen juuri sellainen tavallinen ja mukava ihminen ja kirjoitinkin äsken juuri miten olen saanut ystäviä mm. eräästä n. 87 vuotiaasta rouvasta ja kaupassa tutuksi tulleesta miehestä.
Jos sinua ei kiinnosta olla ystävällinen ja mukava, niin turha se on valittaa täällä ystävien tai miehen puutetta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama kokemus. Tai no mies jaksoi olla ystävällinen, mutta kun en rakasta häntä. Otinkin hänet vain siksi, että hän piti minusta.
Mulla tuon vaikutuksen taustalla on ainakin äitini vääristelevä opetus ihmissuhteista mulle. Itsen piti olla sellainen hampaaton muille hymyilijä, vaikka nämä loukkaisivat minua, piti olla se, joka ymmärtää ja itseään ei saa tuoda esille, älä vain kerro että sinä olet saanut enemmän kuin toist (=mitään hyvää), heistä tulee muuten kateellisia (ja sekö oli siis minun vastuullani??).
Ei siinä silloin todellakaan tunne, että kukaan välittäisi itsestä p*skaakaan ja esim. toimisi MINUA kohtaan yhtään noilla samoilla opeilla!! Ei todellakaan. Muut ihmiset kyllä ottivat oikeudekseen arvostella minua esim. jos omassa ymmärryksesssään oli vikaa jne. Mutta jos ajattelin, että sellainen pitää selvittää, niin äitini hyökkäsi haukkumaan, että et saa rettelöidä! What? Asioiden selvittäminen, niin että minunkin käsitykset menee toistenkin kaaliin ei ole mitään rettelöintiä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Oletko sinä itsekään tuollainen 24/7? Miksi muiden pitäisi olla?
Olen juuri sellainen tavallinen ja mukava ihminen ja kirjoitinkin äsken juuri miten olen saanut ystäviä mm. eräästä n. 87 vuotiaasta rouvasta ja kaupassa tutuksi tulleesta miehestä.
Jos sinua ei kiinnosta olla ystävällinen ja mukava, niin turha se on valittaa täällä ystävien tai miehen puutetta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minä olen ollut ystävällinen ja mukava yli 30 vuotta, mutta koska, se ei johda mihinkään, alkaa ystävällisyyteni ja mukavuuteni vähentyä. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
No vaikka säästä, eläimistä, kyseisestä työtehtävästä, vaaleista, se riippuu aivan tilanteesta. Ketään ei vain kiinnosta puhua kanssani yhtään mistään, siksi minunkin mielenkiintoni ihmisiä kohtaan on vähentynyt.
Politiikka ja uskonto ovat pahoja puheenaiheita, säästä ei kukaan jaksa lässyttää, eläimistä voi jutella, mutta aikuismaisesti, ei lapsekkaasti ja tätä rataa. Jos yksi aihe ei nappaa, niin kokeilet toista. Jos toinen ei halua jutella, niin hän ei halua jutella ja sillä siisti. En ottaisi sitä henkilökohtaisesti, vaan matka jatkuu.
Sama täällä. Aina silloin tällöin pää täyttyy ajatuksilla, etten ole tervetullut mihinkään tai pitämään hauskaa muiden kanssa. Tunnen olevani hylkiö. En kohtele muita omasta mielestäni huonosti vaan pyrin auttamaan kykyjeni mukaan. En ole tuntemattomillekkaan aukomassa päätäni tai haastamassa riitaa. Jos joku tuntematon sattuu vaikka sanomaan jotain kassajonossa niin vastaan normaalisti enkä veetuilemalla.
Silti tuntuu että kaikki yrittävät vältellä minua. Tututkin välttelevät seuraani. Jos esim. pyydän jotakin tuttua poikkeamaan kahville tai viettämään iltaa niin vastauksena saan aina ympäri pyöreitä vastauksia vaan siitä että ehkä voisi onnistuakkin. Ja lopuksi peruukin koko homman yllättävän jutun takia. Lopuksi saa sitten kuulla muuta kautta, että tämä henkilö olikin lähtenyt viettämään aikaa muiden kanssa, vaikka kutsu tältä toiselta olisi tullut saman päivän aikana kuin lähtö on tapahtunut. Ja itse olen kysynyt jo hyvissä ajoin viikko sitten... Eikä koskaan tule mitään selitystä sille, miksi näin :(
Että sellasta. Sama meno on jatkunut lapsesta asti. Muut eivät soittaneet, minä soitin. Kun lopetin soittamisen, loppui yhteydenpito vallan. Luulin että asiat muuttuisivat aikuisiällä mutta ei, sama tilanne jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama kokemus. Tai no mies jaksoi olla ystävällinen, mutta kun en rakasta häntä. Otinkin hänet vain siksi, että hän piti minusta.
Mulla tuon vaikutuksen taustalla on ainakin äitini vääristelevä opetus ihmissuhteista mulle. Itsen piti olla sellainen hampaaton muille hymyilijä, vaikka nämä loukkaisivat minua, piti olla se, joka ymmärtää ja itseään ei saa tuoda esille, älä vain kerro että sinä olet saanut enemmän kuin toist (=mitään hyvää), heistä tulee muuten kateellisia (ja sekö oli siis minun vastuullani??).
Ei siinä silloin todellakaan tunne, että kukaan välittäisi itsestä p*skaakaan ja esim. toimisi MINUA kohtaan yhtään noilla samoilla opeilla!! Ei todellakaan. Muut ihmiset kyllä ottivat oikeudekseen arvostella minua esim. jos omassa ymmärryksesssään oli vikaa jne. Mutta jos ajattelin, että sellainen pitää selvittää, niin äitini hyökkäsi haukkumaan, että et saa rettelöidä! What? Asioiden selvittäminen, niin että minunkin käsitykset menee toistenkin kaaliin ei ole mitään rettelöintiä.
t.kristallikissa
Älä jaksa, ei sinua kukaan jaksa täälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
No vaikka säästä, eläimistä, kyseisestä työtehtävästä, vaaleista, se riippuu aivan tilanteesta. Ketään ei vain kiinnosta puhua kanssani yhtään mistään, siksi minunkin mielenkiintoni ihmisiä kohtaan on vähentynyt.
Politiikka ja uskonto ovat pahoja puheenaiheita, säästä ei kukaan jaksa lässyttää, eläimistä voi jutella, mutta aikuismaisesti, ei lapsekkaasti ja tätä rataa. Jos yksi aihe ei nappaa, niin kokeilet toista. Jos toinen ei halua jutella, niin hän ei halua jutella ja sillä siisti. En ottaisi sitä henkilökohtaisesti, vaan matka jatkuu.
No nuo oli vain esimerkkejä, olen yrittänyt jutella myös ydinfysiikasta, omasta ja muiden lapsuudesta, luonnosta, henkisyydestä, Jumalasta, elokuvista, tunteista, parisuhteista, ystävyydestä, kirjoista, musiikista, tietokoneista jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Oletko sinä itsekään tuollainen 24/7? Miksi muiden pitäisi olla?
Olen juuri sellainen tavallinen ja mukava ihminen ja kirjoitinkin äsken juuri miten olen saanut ystäviä mm. eräästä n. 87 vuotiaasta rouvasta ja kaupassa tutuksi tulleesta miehestä.
Jos sinua ei kiinnosta olla ystävällinen ja mukava, niin turha se on valittaa täällä ystävien tai miehen puutetta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minä olen ollut ystävällinen ja mukava yli 30 vuotta, mutta koska, se ei johda mihinkään, alkaa ystävällisyyteni ja mukavuuteni vähentyä. Ymmärrätkö?
En. Olen 45 vuotias ja en ymmärrä ongelmaasi, koska minulla ja ystävilläni taintutuillani ei ole samaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
No vaikka säästä, eläimistä, kyseisestä työtehtävästä, vaaleista, se riippuu aivan tilanteesta. Ketään ei vain kiinnosta puhua kanssani yhtään mistään, siksi minunkin mielenkiintoni ihmisiä kohtaan on vähentynyt.
Politiikka ja uskonto ovat pahoja puheenaiheita, säästä ei kukaan jaksa lässyttää, eläimistä voi jutella, mutta aikuismaisesti, ei lapsekkaasti ja tätä rataa. Jos yksi aihe ei nappaa, niin kokeilet toista. Jos toinen ei halua jutella, niin hän ei halua jutella ja sillä siisti. En ottaisi sitä henkilökohtaisesti, vaan matka jatkuu.
No nuo oli vain esimerkkejä, olen yrittänyt jutella myös ydinfysiikasta, omasta ja muiden lapsuudesta, luonnosta, henkisyydestä, Jumalasta, elokuvista, tunteista, parisuhteista, ystävyydestä, kirjoista, musiikista, tietokoneista jne jne.
Ja myös niistä lukuisista harrastuksista tietty, joita olen kokeillut. Vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, kun aiheesta ja ihmisestä riippumatta kukaan ei halua tutustua minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikissa muissa on vika, mutta ei sinussa ap, niinkö?
No, kerro mitä pitäisi tehdä jotta ihmiset jatkavat keskustelua ja haluavat tutustua, kun menen puhumaan heille? Tyypillisesti käy niin että kun olen jonkun ihmisen seurassa (esim harrastuksissa, opiskelussa, töissä, missä tahansa) olemme hiljaa jollen minä aloita puhumista, ja silloinkin toinen vastaa parilla sanalla. Kyllä itseäsikin vitut taisi. (en ole ap vaan nro 2)
Mistä sitten "keskustelet"? En tiedä miten minä teen sitten asian väärin, mutta saan hyvin helposti ystäviä, jotka jäävät elämääni. Aina juttelu ei tietenkään vie eteenpäin, mutta en todellakaan haluaisikaan, sillä aikaani ei riitä kaikkeen.
Kerrankin aloin juttelemaan kaupassa yhden mummon kanssa ja juttelimme sen kauppareissun aikana reilun tunnin ajan. Törmäsimme taas viikon päästä ja taas juttua riitti. Kolmannella kerralla vaihdoimme yhteystietoja ja käyn hänen luonaan aina silloin tällöin, autan häntä kauppareissuilla ja muissakin asioissa. Käyn myös hänen ystävänsä luona välillä.
Samassa kaupassa jossakin banaaneita valkatessani aloin kerran juttelemaan ikäiseni miehen kanssa. Huomasimme olevamme mutkan kautta tuttuja ja juttua riitti vaikka kuinka. Meistä tuli ystäviä ja olemme ystäviä vieläkin, viiden vuoden jälkeen.
Tässä vain osa ihan normaaleista jutuista.
No vaikka säästä, eläimistä, kyseisestä työtehtävästä, vaaleista, se riippuu aivan tilanteesta. Ketään ei vain kiinnosta puhua kanssani yhtään mistään, siksi minunkin mielenkiintoni ihmisiä kohtaan on vähentynyt.
Politiikka ja uskonto ovat pahoja puheenaiheita, säästä ei kukaan jaksa lässyttää, eläimistä voi jutella, mutta aikuismaisesti, ei lapsekkaasti ja tätä rataa. Jos yksi aihe ei nappaa, niin kokeilet toista. Jos toinen ei halua jutella, niin hän ei halua jutella ja sillä siisti. En ottaisi sitä henkilökohtaisesti, vaan matka jatkuu.
No nuo oli vain esimerkkejä, olen yrittänyt jutella myös ydinfysiikasta, omasta ja muiden lapsuudesta, luonnosta, henkisyydestä, Jumalasta, elokuvista, tunteista, parisuhteista, ystävyydestä, kirjoista, musiikista, tietokoneista jne jne.
Jep jep, on ehkä parempi, että olet hiljaa ja yksin. Hanki vaikka koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asioiden parantamiseksi? Olet varmasti mennyt avoimin mielin erilaisiin harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja muihin paikkoihin, missä voisit löytää lisää ystäviä ja jopa parisuhteen? Olet myös varmasti ollut kaikille mukava ja ystävällinen, etkä ole ikinä koskaan milloinkaan valittanut kenellekään mitään asioitasi ja kaatanut kenenkään niskaan koko masentavaa elämääsi? Olet varmasti muista ihmisistä kiinnostunut, kuuntelet ja autat muita hymy huulilla ja avoimin mielin?
Oletko sinä itsekään tuollainen 24/7? Miksi muiden pitäisi olla?
Olen juuri sellainen tavallinen ja mukava ihminen ja kirjoitinkin äsken juuri miten olen saanut ystäviä mm. eräästä n. 87 vuotiaasta rouvasta ja kaupassa tutuksi tulleesta miehestä.
Jos sinua ei kiinnosta olla ystävällinen ja mukava, niin turha se on valittaa täällä ystävien tai miehen puutetta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minä olen ollut ystävällinen ja mukava yli 30 vuotta, mutta koska, se ei johda mihinkään, alkaa ystävällisyyteni ja mukavuuteni vähentyä. Ymmärrätkö?
En. Olen 45 vuotias ja en ymmärrä ongelmaasi, koska minulla ja ystävilläni taintutuillani ei ole samaa ongelmaa.
Osallistutko sitten useinkin keskusteluihin, joista et ymmärrä mitään, ja haluat vain jankata omaa näkemystäsi muista piittaamatta? Ja sinulla on silti ystäviä?
Täysin sama juttu! Alankin olla täynnä raivoa eikä mitkään terroristi-iskut tunnu missään kun en koe kunnolla kuuluvani ihmiskuntaan, kun minua ei siihen huolita.