Lue keskustelun säännöt.
Ottaahan tää päähän, kun tajusin tulleeni miehen puolelta kusetetuksi!
27.04.2019 |
Tuli tää tyypillinen viestien väheneminen ja sellaista pientä epämääräistä käytöksen muuttumista. Monet asiat ihastuneena kuittaa sillä, että on itse vähän herkillä ja reagoi liian helposti pikkujuttuihin enkä hirveesti huolehtinut asiasta. Sitten tulikin täysi hiljaisuus, jos minä en ottanut yhteyttä. Ja tämä hiljaisuus jäi päälle. Eli juttu on niin ohi kun voi vaan olla.
Ensin tuli epäusko ja toivoi sitä yhteydenottoa kuitenkin, sitten suru ja nyt itseasiassa jo kiukku nostaa päätään. Olin pitkästä aikaa täysin oma itseni jonkun kanssa ja mies tuntui jotenkin erilaiselta kun kaikki muut aiemmin, odotin jo seurustelulta jotain enempää kuin tätä. En oikein tajua miten ihmistä voi lukea näin väärin, siis ihan metsään meni ja siitä ehkä se suurin tyrmistys. Oltiin jo aika "syvällä" suhteessa enkä tarkoita seksiä vaan kaikkea muuta. Ja joo, en mikään nuori tyttö enää ole vaan ihan aikuinen nainen. Ja muistan ainoastaan varhaisteininä tulleeni kusetetuksi tällä tavoin, että homma vaan katkeaa seinään.
Toisaalta hyvä juttu, että tämä tapahtui nyt eikä sitten parin vuoden päästä, kertoo ihmisestä aika paljon, että näin tekee toiselle ja jatkaa elämäänsä kuin ei mitään...
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Hyvä pointti, olet oikeassa. Kaikki ei pysty kertomaan suoraan ettei kiinnosta, sovittu mitä sovittu. Se on aina helpommin sanottu kuin tehty. Ja oma kiintymys joko potentiaaliseen kumppaniin tai ylipäätään seurusteluun voi olla eri intensiteetillä kuin sen toisen. Millä näille mitään voi, se on tunne eikä logiikkaa. En näe myöskään "kusetusta" vain vajavaisia ihmisiä tunteineen ja mieltymyksineen, haaveineen.
Kannattaa myös muistaa, että älypuhelimet ja tinderöinti on tuonut seurustelumarkettiin lukuisan joukon ihmisiä, jotka eivät enää pysty keskittymään tai tekemään valintoja, päätöksiä. Aina jotain uutta, aina löytyy jotain parempaa tai jotain muuta. Pari tuntemaani miestä on sanonut menevänsä "jotenkin sekaisin" kun eivät ole tottuneet, että heidän mahdollisuutensa naisten tapailun ja saamisen suhteen Tinderissä ovat huomattavasti paremmat kuin ennen vaikka baaritiskillä rupatellessa. Joten 2 kk ja vaihto, usein häivyttämisellä on ihan normaalia vaikka ei mukavaa kun se omalle kohdalle sattuu.
Antoi ymmärtää on sinun ymmärtämisesi asiasta, ei sopimus.
Voiko tunnepuolen asioista edes sopia, kun ne ovat jatkuvasti muuttuva osa ihmisessä?
Itse uskon että kun molemmilla kiintymys, tunteet ja halu kohtaa ja vieläpä molemmille sopivaan aikaan elämässä niin jää useammilla muiden etsinnät
... tai jää ainakin toistaiseksi, koska mistäpä sitä tulevaisuudesta voi tietää vaikka rakkaus ja kiintymys loppuisikin, ihmisen muuttumisen ja kasvun myötä.
Pitää myös huomioida että kaikki ihmiset eivät ole yksiavioisia.
Ai että muille tapailukumppaneille saa olla ikävä, ennen kuin löytää sen, jonka kanssa haluaa jotakin enemmän? Vasta sitten pitää alkaa käyttäytymään? Käytöstavat ja huomioonottaminen pitäisi muistaa muissakin suhteissa, niissäkin, missä jutusta ei mitään suurempaa syntyisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi tällä viikolla samoin. Ollaan useamman kuukauden ihastuksen kanssa tapailtu ja sit väheni ensin tapaamiset ja sen jälkeen loppui hänen osaltaan yhteydenpito. Vastas kyllä aina mun viesteihin. Järkeilin asian niin että sillä on vaan työkiireitä. No lopulta mulla avautu silmät ja tajusin kupletin juonen että olinkin enää vain yksin suhteessa. Ärsyttää suunnattomasti se, kun olin hänelle sanonut useat kerrat, että jos fiilis loppuu niin sanotaan se sit suoraan eikä jätetä toista roikkuu. Molemmat yli nelikymppisiä, joten luulis että tässä iässä osattais puhua asioista ääneen. Nyt on kiukku ja jopa pieni häpeä päällä, kun ihastumishormonien vallassa tein itseni naurettavaksi.
Siinä se onkin sitten, kun kaupungilla tulee vastaan. Mun kohdalla miehen on parempi laittaakin sitten juoksutossua toisen eteen vinhaa vauhtia. Tai oikeastaan voisin mennä soittamaan ovikelloa asunnossa nto 12😂
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Teillä kävi hyvin. Onnea!
Maikki M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Hyvä pointti, olet oikeassa. Kaikki ei pysty kertomaan suoraan ettei kiinnosta, sovittu mitä sovittu. Se on aina helpommin sanottu kuin tehty. Ja oma kiintymys joko potentiaaliseen kumppaniin tai ylipäätään seurusteluun voi olla eri intensiteetillä kuin sen toisen. Millä näille mitään voi, se on tunne eikä logiikkaa. En näe myöskään "kusetusta" vain vajavaisia ihmisiä tunteineen ja mieltymyksineen, haaveineen.
Kannattaa myös muistaa, että älypuhelimet ja tinderöinti on tuonut seurustelumarkettiin lukuisan joukon ihmisiä, jotka eivät enää pysty keskittymään tai tekemään valintoja, päätöksiä. Aina jotain uutta, aina löytyy jotain parempaa tai jotain muuta. Pari tuntemaani miestä on sanonut menevänsä "jotenkin sekaisin" kun eivät ole tottuneet, että heidän mahdollisuutensa naisten tapailun ja saamisen suhteen Tinderissä ovat huomattavasti paremmat kuin ennen vaikka baaritiskillä rupatellessa. Joten 2 kk ja vaihto, usein häivyttämisellä on ihan normaalia vaikka ei mukavaa kun se omalle kohdalle sattuu.
Antoi ymmärtää on sinun ymmärtämisesi asiasta, ei sopimus.
Voiko tunnepuolen asioista edes sopia, kun ne ovat jatkuvasti muuttuva osa ihmisessä?
Itse uskon että kun molemmilla kiintymys, tunteet ja halu kohtaa ja vieläpä molemmille sopivaan aikaan elämässä niin jää useammilla muiden etsinnät
... tai jää ainakin toistaiseksi, koska mistäpä sitä tulevaisuudesta voi tietää vaikka rakkaus ja kiintymys loppuisikin, ihmisen muuttumisen ja kasvun myötä.
Pitää myös huomioida että kaikki ihmiset eivät ole yksiavioisia.
Ei tunnepuolen asioista voi sopia, mutta toista ihmistä pitäisi osata arvostaa ja ottaa huomioon. Eikä vain itsekesekeisesti miettiä niitä omia kulloisiakin haluja ja tunteita. Toiselle on sanoistaan ja teoistaan vastuussa. Niinkuin ihminen on ihmiselle muissakin asioissa. Ei sitä pidä mennä höpöttämään ihan mitä sattuu, jos sanoilla ei ole mitään pohjaa. Ja sitten jos haluaa eri asioita tai eri teille, niin pitäisi voida siitäkin kertoa ja jutella.
Ei voi olla niin, että noukitaan vain rusinat pullasta, ihmissuhteesta nuoleskellaan vain kuorrute, mutta se vastuuosauus jää hoitamatta. Ihmistä ei katsota kokonaisuutena, vaan suhtautuminen on "mitä voit minulle tarjota"- asenteella. Kaikkein ällistyttävintä mielestäni on se, että tämä on monen mielestä ihan normaali tapa. No en pidäkään tästä ahneuden ja itsekeskeisyyden kulttuurista, joka on valloillaan meidän yhteiskunnassamme. Vapaus ja vastuu, tämä käsikädessä kulkeva tunnettu parivaljakko, pitäisi muistaa myös deittailuasioissa.
Tietenkin on vastuu omista sanoista, mutta kuten tässä ollaan jo useasti kirjoitettu niin ne tunteet ja mielipiteet muuttuvat, joten voiko kukaan täysin allekirjoittaa sitä mitä oli vaikkapa kuukausi sitten mieltä jostakin ihmisestä?
Rehellinen pitää myös tietenkin olla, mutta en täysin nyt ymmärrä mikä teki ap miehestä epärehellisen? Epärehellisyyttä olisi jatkaa juttua vaikka ei olisi kiinnostun, siinä olisi epärehellinen sekä itselle että toiselle. Ei suhteessa voi olla vain toisen tunteiden takia, tottakai siinä pitää myös omat tunteet ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta mulla on mielikuva Tinderistä, että siellä on ihmiset, joilta saa helposti ja kaikki tuntee pelin säännöt. Olet Tinderissä saatavilla ja käytettävissä. Joten ei ihan kauhea yllätys ettei tapailu käänny seurusteluksi.
Aivan yhtä saatavilla ja käytettävissä olet baaritiskillä tai kaupassa jos haluat.
Miten tinder liittyy aloitukseen?
Kannattaa nyt vaan hyväksyä tosiasiat miten some vaikuttaa ihmissuhteiden muodostumiseen ja varsinkin siihen arvostukseen ja kestoon.
Mikä tosiasia, sinun mielipiteesikö?
Ennen vanhaan valittiin kylän ainoista sinkkuista itselle se sopivin, joskus se saattoi tarkoittaa sitä, että oli kaksi josta valita. Somen myötä on mahdollisuus katsoa laajemmin. Se on oma näkemykseni asiasta. Jos oikeat henkilöt kohtaa, oikeaan aikaa ja molemmilla riittää halu ja tunteet, niin ei se some sitä juttua kaada.
Ilman faktoja olet vain tyyppi, jolla on mielipide. Omaa mielipidettäni tukee tutkimustieto. Ihmettelen jos et ole asiaan koskaan törmännyt. Tässä yksi tutkimuksen johtopäätös (ei, en linkkaa, googlaa Tinder tutkimus)
"Tinder koettiin hyödylliseksi ja helpoksi tavaksi tutustua ihmisiin, joihin ei muuten välttämättä tulisi elämäs-sään törmäämään. Huomionarvoista on, että Tinderiin ei suhtauduttu kovin vakavasti, vaan sovellusta pidettiin lähinnä kepeänä, pelimäisenä ajanvietteenä.
Todelliseen maailmaan verrattuna Tinderiä pidettiin reilusti helpompana keinona tehdä aloite ja lähestyä tuntematonta ihmistä, mutta toisaalta keinot itsensä esittämiseen ja ilmaisuun koettiin reaalimaailmaa rajatummiksi. Tutkimuksen mukaan Tinder on muovannut suomalaista deittailukulttuuria suuntaan, jossa uusien ihmisten tapaaminen on helpompaa, hyväksyttävämpää ja rennompaa. Tinderin käytöllä voi olla sosiaalisia taitoja tai itseluottamusta parantava vaikutus, mutta toisaalta sovelluksen käyttö tekee ihmisistä pinnallisempia ja ulkonäkökeskeisempiä toisia ihmisiä arvioitaessa. Tinderin avulla solmitut ihmissuhteet alkoivat tutki-muksen mukaan nopeasti, mutta myös päättyivät usein nopeasti. Tinder on siis osaltaan lyhentänyt ihmissuhteiden kestoa, lisäten näin deittailun kertakäyttökulttuuria. "
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Hienoa että onni oli teidän puolella, kyllä siihen kuitenkin molemmilta sitä halua ja tunnetta pitää edes jonkin verran löytyä, että onnistuu.
Itse en kuitenkaan jäisi empivään ihmiseen roikkumaan koska haluan että toinen on yhtä varma halustaan olla kanssani, kuin mitä minä hänestä. Eikä se jatkuva torjuminenkaan mukavaa kenestäkään ole. Voisin melkeen väittää että inhottavampi paikka kuin tulla torjutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kusetusta. Noin ihmissuhteissa voi joskus käydä, että kiinnostuu kovastikin alkuun toisesta ihmisestä ja sitten huomaakin kun viettää aikaa yhdessä, ettei tämä ihminen ollutkaan itselle se match made in heaven.
Ei suhdetta pidä väkisin jatkaa jos tietää, ettei siitä mitään tule.[/quote
Ei tietenkään pidä, mutta kohteliasta olisi kertoa tämä myös toiselle osapuolelle siinä vaiheessa, kun asia on itselle kirkastunut. Raukkamaista vain häipyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta mulla on mielikuva Tinderistä, että siellä on ihmiset, joilta saa helposti ja kaikki tuntee pelin säännöt. Olet Tinderissä saatavilla ja käytettävissä. Joten ei ihan kauhea yllätys ettei tapailu käänny seurusteluksi.
Aivan yhtä saatavilla ja käytettävissä olet baaritiskillä tai kaupassa jos haluat.
Miten tinder liittyy aloitukseen?
Kannattaa nyt vaan hyväksyä tosiasiat miten some vaikuttaa ihmissuhteiden muodostumiseen ja varsinkin siihen arvostukseen ja kestoon.
Mikä tosiasia, sinun mielipiteesikö?
Ennen vanhaan valittiin kylän ainoista sinkkuista itselle se sopivin, joskus se saattoi tarkoittaa sitä, että oli kaksi josta valita. Somen myötä on mahdollisuus katsoa laajemmin. Se on oma näkemykseni asiasta. Jos oikeat henkilöt kohtaa, oikeaan aikaa ja molemmilla riittää halu ja tunteet, niin ei se some sitä juttua kaada.
Ilman faktoja olet vain tyyppi, jolla on mielipide. Omaa mielipidettäni tukee tutkimustieto. Ihmettelen jos et ole asiaan koskaan törmännyt. Tässä yksi tutkimuksen johtopäätös (ei, en linkkaa, googlaa Tinder tutkimus)
"Tinder koettiin hyödylliseksi ja helpoksi tavaksi tutustua ihmisiin, joihin ei muuten välttämättä tulisi elämäs-sään törmäämään. Huomionarvoista on, että Tinderiin ei suhtauduttu kovin vakavasti, vaan sovellusta pidettiin lähinnä kepeänä, pelimäisenä ajanvietteenä.
Todelliseen maailmaan verrattuna Tinderiä pidettiin reilusti helpompana keinona tehdä aloite ja lähestyä tuntematonta ihmistä, mutta toisaalta keinot itsensä esittämiseen ja ilmaisuun koettiin reaalimaailmaa rajatummiksi. Tutkimuksen mukaan Tinder on muovannut suomalaista deittailukulttuuria suuntaan, jossa uusien ihmisten tapaaminen on helpompaa, hyväksyttävämpää ja rennompaa. Tinderin käytöllä voi olla sosiaalisia taitoja tai itseluottamusta parantava vaikutus, mutta toisaalta sovelluksen käyttö tekee ihmisistä pinnallisempia ja ulkonäkökeskeisempiä toisia ihmisiä arvioitaessa. Tinderin avulla solmitut ihmissuhteet alkoivat tutki-muksen mukaan nopeasti, mutta myös päättyivät usein nopeasti. Tinder on siis osaltaan lyhentänyt ihmissuhteiden kestoa, lisäten näin deittailun kertakäyttökulttuuria. "
Ei tuo kumonnut mitään kirjoittamaani, vain päinvastoin vahvisti sitä.
Ennen ruokavalio koostui pääosin viljelyksistä, koska muuta ruokaa ei ollut saatavilla, nykyään voit valita elimistöllesi paremmin sopivat ja monipuolisemmat ravintoaineet kaupasta, näin vertauskuvallisesti... Voit toki valita yksipuolista ja roskaruokaa jos haluat, mutta kauppa mahdollistaa kyllä valitsemaan laajemmin ja sinun elimistöllesi sopivamman ruokavalion, mikäli vain haluat. Ennen vanhaan sitä mahdollisuutta ei ollut, käytännössä sitoutumista tietynlaiseen ruokavalioon pakosta.
Sopivan ruokavalionkin löytää etsimällä, harva ensimmäisestä kerrasta löytää sitä ja kun sen sopivan löytää, miksi sitä haluaisi lähteä vaihtamaan?
Tietenkin epäonnistuneet kokeilut lyhentävät suhteiden kestoa, sehän on täysin itsestään selvää.
Toki nykyää myös treffaillaan enemmän, jolloin myös kestot ovat suhteessa entiseen lyhyempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Hienoa että onni oli teidän puolella, kyllä siihen kuitenkin molemmilta sitä halua ja tunnetta pitää edes jonkin verran löytyä, että onnistuu.
Itse en kuitenkaan jäisi empivään ihmiseen roikkumaan koska haluan että toinen on yhtä varma halustaan olla kanssani, kuin mitä minä hänestä. Eikä se jatkuva torjuminenkaan mukavaa kenestäkään ole. Voisin melkeen väittää että inhottavampi paikka kuin tulla torjutuksi.
Avaan sen verran, että meidän onni oli meidän käsissä, onni tuli koska teimme valintamme ja tuurilla samanlaiset ihmiset kohtasivat. Halu ja tunne oli mukana.
Olen eri mieltä empimisestä, täytyy ymmärtää epävarmuutta. Itse tiesin mitä halusin heti kun tapasin mieheni, ihan siitä olosta millaiselta minusta tuntui hänen lähellään. Mieheni taas on luonteeltaan hitaammin päätöksen tai valinnan tekevä, hän kypsyttää päätöstä. Nopeampana ihmisenä se oli minulle aika sietämätöntä mutta opettavaista. En antanut oman epävarmuutena näkyä kärsimättömyytenä, olisin tehnyt väärän valinnan. Se vaatii itsevarmuutta, minä kelpaan ja olen hyvä juuri tällaisena vaikka tuo mies miettisi mitä tahansa. Se kuukauden empiminen ihan luonnollisessa kohtaa tunteiden vahvistuessa on lyhyt aika kun vertaa, että olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta.
Ja meidän luonteet sopii yhteen, mies tuo suhteeseemme harkintaa ja minä tuon spontaaniutta niin keskiarvo toimii. Molemmille on yhteiselämä tuonut toisen luonteesta piirteitä eli mies on nykyään nopeampi päätöksissään ja minä en enää hosu niin helposti. Kerroin meidän tarinan, koska ehkä tämä tuo näkökulmaa jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kusetusta. Noin ihmissuhteissa voi joskus käydä, että kiinnostuu kovastikin alkuun toisesta ihmisestä ja sitten huomaakin kun viettää aikaa yhdessä, ettei tämä ihminen ollutkaan itselle se match made in heaven.
Ei suhdetta pidä väkisin jatkaa jos tietää, ettei siitä mitään tule.[/quote
Ei tietenkään pidä, mutta kohteliasta olisi kertoa tämä myös toiselle osapuolelle siinä vaiheessa, kun asia on itselle kirkastunut. Raukkamaista vain häipyä.Olisihan ap voinut myös kysyä, hiljenihän hän myös eli katosi, toisin sanoen ei antanut mahdollisuutta kertoa/ ei halunnut kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Voi muuttaa mieltää, mutta kyllä on vastuu kertoa muutoksesta sille toiselle osapuolelle. Suhteessa on aina kaksi vaikka olisi alkutekijöissä. Katsetta voi nostaa sieltä omasta navasta hieman laajempaan horisonttiin.
Veikkaan, että miehen vaimo alkoi aavistella jotain. Näin kävi mulle samanlaisessa tilanteessa. Enkä todellakaan tiennyt, että mitään vaimoa oli edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Hienoa että onni oli teidän puolella, kyllä siihen kuitenkin molemmilta sitä halua ja tunnetta pitää edes jonkin verran löytyä, että onnistuu.
Itse en kuitenkaan jäisi empivään ihmiseen roikkumaan koska haluan että toinen on yhtä varma halustaan olla kanssani, kuin mitä minä hänestä. Eikä se jatkuva torjuminenkaan mukavaa kenestäkään ole. Voisin melkeen väittää että inhottavampi paikka kuin tulla torjutuksi.
Avaan sen verran, että meidän onni oli meidän käsissä, onni tuli koska teimme valintamme ja tuurilla samanlaiset ihmiset kohtasivat. Halu ja tunne oli mukana.
Olen eri mieltä empimisestä, täytyy ymmärtää epävarmuutta. Itse tiesin mitä halusin heti kun tapasin mieheni, ihan siitä olosta millaiselta minusta tuntui hänen lähellään. Mieheni taas on luonteeltaan hitaammin päätöksen tai valinnan tekevä, hän kypsyttää päätöstä. Nopeampana ihmisenä se oli minulle aika sietämätöntä mutta opettavaista. En antanut oman epävarmuutena näkyä kärsimättömyytenä, olisin tehnyt väärän valinnan. Se vaatii itsevarmuutta, minä kelpaan ja olen hyvä juuri tällaisena vaikka tuo mies miettisi mitä tahansa. Se kuukauden empiminen ihan luonnollisessa kohtaa tunteiden vahvistuessa on lyhyt aika kun vertaa, että olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta.
Ja meidän luonteet sopii yhteen, mies tuo suhteeseemme harkintaa ja minä tuon spontaaniutta niin keskiarvo toimii. Molemmille on yhteiselämä tuonut toisen luonteesta piirteitä eli mies on nykyään nopeampi päätöksissään ja minä en enää hosu niin helposti. Kerroin meidän tarinan, koska ehkä tämä tuo näkökulmaa jollekin toiselle.
Hyvä näkökulma! Itse olen rauhoittunut samalla tavalla ja ehkä se tuottaa tulosta. Ainakin sanaan luotan, jos ei ole luottamusta ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kusetetuksi tuntemisen tunne on nyt sinun ikioma tunne, ei mitään muuta. Sinä olet ilmeisesti mennyt ajatuksissasi jo ties mihin asti ja niistäkin ajatuksista ja tunteista olet itse vastuussa. Ei mies. Olisit ottanut päivän kerrallaan, niin olisit vähemmän syvällä suossa. Rauhallisesti ja enempiä kuvittelematta on aina paras edetä niin pysyy ajatukset realistisina.
Tämä onkin hyvä neuvo... Jos sitä on parisuhdetta etsimässä ja tulee kiinnostava kumppani vastaan, niin pitäisi vaan ajatella "ei tästä kuitenkaan mitään tule, kuhan nyt vietetään aikaa yhdessä" ja jos kaikki ajattelee samalla tavalla, niin ei kukaan pariudu, koska realismi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta mulla on mielikuva Tinderistä, että siellä on ihmiset, joilta saa helposti ja kaikki tuntee pelin säännöt. Olet Tinderissä saatavilla ja käytettävissä. Joten ei ihan kauhea yllätys ettei tapailu käänny seurusteluksi.
Aivan yhtä saatavilla ja käytettävissä olet baaritiskillä tai kaupassa jos haluat.
Miten tinder liittyy aloitukseen?
Kannattaa nyt vaan hyväksyä tosiasiat miten some vaikuttaa ihmissuhteiden muodostumiseen ja varsinkin siihen arvostukseen ja kestoon.
Mikä tosiasia, sinun mielipiteesikö?
Ennen vanhaan valittiin kylän ainoista sinkkuista itselle se sopivin, joskus se saattoi tarkoittaa sitä, että oli kaksi josta valita. Somen myötä on mahdollisuus katsoa laajemmin. Se on oma näkemykseni asiasta. Jos oikeat henkilöt kohtaa, oikeaan aikaa ja molemmilla riittää halu ja tunteet, niin ei se some sitä juttua kaada.
Ilman faktoja olet vain tyyppi, jolla on mielipide. Omaa mielipidettäni tukee tutkimustieto. Ihmettelen jos et ole asiaan koskaan törmännyt. Tässä yksi tutkimuksen johtopäätös (ei, en linkkaa, googlaa Tinder tutkimus)
"Tinder koettiin hyödylliseksi ja helpoksi tavaksi tutustua ihmisiin, joihin ei muuten välttämättä tulisi elämäs-sään törmäämään. Huomionarvoista on, että Tinderiin ei suhtauduttu kovin vakavasti, vaan sovellusta pidettiin lähinnä kepeänä, pelimäisenä ajanvietteenä.
Todelliseen maailmaan verrattuna Tinderiä pidettiin reilusti helpompana keinona tehdä aloite ja lähestyä tuntematonta ihmistä, mutta toisaalta keinot itsensä esittämiseen ja ilmaisuun koettiin reaalimaailmaa rajatummiksi. Tutkimuksen mukaan Tinder on muovannut suomalaista deittailukulttuuria suuntaan, jossa uusien ihmisten tapaaminen on helpompaa, hyväksyttävämpää ja rennompaa. Tinderin käytöllä voi olla sosiaalisia taitoja tai itseluottamusta parantava vaikutus, mutta toisaalta sovelluksen käyttö tekee ihmisistä pinnallisempia ja ulkonäkökeskeisempiä toisia ihmisiä arvioitaessa. Tinderin avulla solmitut ihmissuhteet alkoivat tutki-muksen mukaan nopeasti, mutta myös päättyivät usein nopeasti. Tinder on siis osaltaan lyhentänyt ihmissuhteiden kestoa, lisäten näin deittailun kertakäyttökulttuuria. "
Ei tuo kumonnut mitään kirjoittamaani, vain päinvastoin vahvisti sitä.
Ennen ruokavalio koostui pääosin viljelyksistä, koska muuta ruokaa ei ollut saatavilla, nykyään voit valita elimistöllesi paremmin sopivat ja monipuolisemmat ravintoaineet kaupasta, näin vertauskuvallisesti... Voit toki valita yksipuolista ja roskaruokaa jos haluat, mutta kauppa mahdollistaa kyllä valitsemaan laajemmin ja sinun elimistöllesi sopivamman ruokavalion, mikäli vain haluat. Ennen vanhaan sitä mahdollisuutta ei ollut, käytännössä sitoutumista tietynlaiseen ruokavalioon pakosta.
Sopivan ruokavalionkin löytää etsimällä, harva ensimmäisestä kerrasta löytää sitä ja kun sen sopivan löytää, miksi sitä haluaisi lähteä vaihtamaan?
Tietenkin epäonnistuneet kokeilut lyhentävät suhteiden kestoa, sehän on täysin itsestään selvää.
Toki nykyää myös treffaillaan enemmän, jolloin myös kestot ovat suhteessa entiseen lyhyempiä.
Sulta meni pointti ohi, luit ehkä hätäiseen tai et ymmärtänyt lukemaasi. Jotkut ihmiset ovat fiksoituneet niin vahvasti omaan näkemykseensä etteivät näe metsää puilta.
Alleviivaan: "sovelluksen käyttö tekee ihmisistä pinnallisempia ja ulkonäkökeskeisempiä toisia ihmisiä arvioitaessa. Tinderin avulla solmitut ihmissuhteet alkoivat tutkimuksen mukaan nopeasti, mutta myös päättyivät usein nopeasti. Tinder on siis osaltaan lyhentänyt ihmissuhteiden kestoa, lisäten näin deittailun kertakäyttökulttuuria."
Näin siis some on muovannut deittailukulttuuriamme versus tapaamme kylän maitolaiturilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Voi muuttaa mieltää, mutta kyllä on vastuu kertoa muutoksesta sille toiselle osapuolelle. Suhteessa on aina kaksi vaikka olisi alkutekijöissä. Katsetta voi nostaa sieltä omasta navasta hieman laajempaan horisonttiin.
Nimenomaan, jos tunteiden laatu muuttuu (suuntaan tai toiseen), on aika luonnollista että asian jotenkin ilmaisee. Ei kukaan pysty lukea toisen ajatuksia vaikka haluaisikin.
Jos ollaan jo jonkun aikaa tapailtu ja toinen on tullut tutuksi ja molemmat ovat vielä samoilla linjoilla, että tästä voisi tulla jotain isompaakin, niin onhan se nyt ihan v*tun törkeää vain kadota sanomatta mitään! Raukkamaista ja täysin toisen arvostuksen puutetta. Mitä sitä muuta edes voi odottaa nykyihmisiltä, kun käytöstapoja ei ole ja mennään vain oma etu edellä joka paikkaan.
Kysy !
Onko suhteemme loppu ?
a) mies ei vastaa = on
b) mies vastaa on
c) mies löpisee niitä näitä= on
Turha jäädä haikailemaan jotain mitä ei voi saada. Selvä tilanne on parempi kuin toivoa turhaan.
Ei tunnepuolen asioista voi sopia, mutta toista ihmistä pitäisi osata arvostaa ja ottaa huomioon. Eikä vain itsekesekeisesti miettiä niitä omia kulloisiakin haluja ja tunteita. Toiselle on sanoistaan ja teoistaan vastuussa. Niinkuin ihminen on ihmiselle muissakin asioissa. Ei sitä pidä mennä höpöttämään ihan mitä sattuu, jos sanoilla ei ole mitään pohjaa. Ja sitten jos haluaa eri asioita tai eri teille, niin pitäisi voida siitäkin kertoa ja jutella.
Ei voi olla niin, että noukitaan vain rusinat pullasta, ihmissuhteesta nuoleskellaan vain kuorrute, mutta se vastuuosauus jää hoitamatta. Ihmistä ei katsota kokonaisuutena, vaan suhtautuminen on "mitä voit minulle tarjota"- asenteella. Kaikkein ällistyttävintä mielestäni on se, että tämä on monen mielestä ihan normaali tapa. No en pidäkään tästä ahneuden ja itsekeskeisyyden kulttuurista, joka on valloillaan meidän yhteiskunnassamme. Vapaus ja vastuu, tämä käsikädessä kulkeva tunnettu parivaljakko, pitäisi muistaa myös deittailuasioissa.