Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko itse vai muut tyhmiä?
26.04.2019 |
Olen pitänyt itseäni fiksuna, muut eivät.
Tunnun olevan lähes kaikesta erimieltä ja nyt olen alkanut epäilemään, että olenkin itse se idiootti.
Myönnän, että vaikuttaa hieman keksityltä ongelmalta, mutta on aika raskasta olla kokoajan kaikkia vastahankaan ja joutua selittelemään ja perustelemaan itseään ja toisaalta taas tuntuu vaikealta antaa olla kun muut tuntuvat tietyissä asioissa niin typeriltä.
Tietääkö sen itse onko tyhmä?
Kommentit (67)
Aloitetaanko koulumestyksestä, olitko fiksu vai tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kokoajan". Juu, et ole mikään älykkö.
Itse olen ajatellut asian niin, että jos muut näyttävät hyötyvän omasta käytöksestään siinä missä itse kärsin omastani haittaa, lienen itse se tyhmä. Minut on testattu älykkyyden osalta hyväksi ja suoriudun yksittäisistä tehtävistä ok, mutta kokonaisuutena olen kuitenkin tyhmä. Viisaus ja älykkyys eivät liity toisiinsa.
Jos joudut jatkuvasti muiden kanssa kinoihin ja epämiellyttäviin tilanteisiin, sinulla on luultavasti heikot sosiaaliset taidot. Ei ole normaalia päätyä jatkuvasti väittelemään ja riitelemään ja olemaan eri mieltä. Kuulostat erittäin raskaalta ihmiseltä. Saatat olla älykäs, mutta jossakin on vikaa kyllä. Viisas ihminen valitsee taistelunsa.
Minä ainakin harkitsen tarkkaan, mistä lähden tappelemaan ja perustelemaan omaa kantaani. Asian pitää olla tärkeä ja ratkaisun vaikuttaa omaan elämääni. Jos asialla ei ole merkitystä, annan ihmisten pälättää omiaan ja se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teen näin ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jatkuvat rähinät ja väittelyt vain syövät energiaa.
Totta kai olet ihan mielettömän älykäs, niin kuin suurin osa ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaaleissahan sen yleensä näkee, ettei kaikki ole yhtä fiksuja kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaanko koulumestyksestä, olitko fiksu vai tyhmä?
Kertoo enemmän panostuksesta, kun älykkyydestä. Itse olin fiksu, ja sain kymppejä aina kun vaivauduin, mutta oli myös paljon poissaoloja ja tekemättömiä tehtäviä. Arvosanoja siis nelosesta kymppiin, aasta ällään. Mensan jäsen.
Yksi tapa vertailla fiksuutta, on mten perustelet mielipiteesi. Millä tasolla ajatuksesi ovat. Tiedätkö enemmän faktoja aiheista, kuin ystäväsi. Onko statfinin tilastot takaraivossa, vai perustuuko mielipiteesi anekdootteihin, tuttaviisi ja oman elämän tapahtumiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tyhmällä riittää resurssit ymmärtämään omaa tyhmyyttään. Sen ymmärtäminen kun vaatisi viisautta. Mutta nostan hattua ap:n kykyyn ajatella itsestään kriittisesti. Se on itsereflektiota, johon harvemmat kykenevät. Mutta jotkut kuitenkin kykenevät. Ehkä ap kuuluu niihin.
Ihmisiä motivoi hyvin erilaiset asiat. Älykkyyden kanssa korreloi mm. se, että ihminen ei motivoidu yhtä voimakkaasti taloudellisesta palkinnosta tai titteleistä ja julkisuudesta kuin vähemmän älykkäät (koska sisäinen ohjautuvuus on voimakkaampaa). Tämä voi johtaa ns. yleisten totuuksien kyseenalaistamiseen, minkä taas kyseiset totuudet sisäistänyt henkilö kokee uhkana. Usein ei kannata yrittää kyseenalaistaa esim. lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn merkitystä sellaiselle ihmiselle, jolle sillä on paljon merkitystä. Siinä voi vain hävitä. Niukkuuden aikoina usko ahkeruuteen ja rahan tärkeyteen on ollut ihmisyhteisöille tärkeä yhteinen 'uskonto'.
Ihmisyhteisöt elävät vuosituhansien aikana muotoutuneessa kulttuurissa, jossa psykologisia selviämisstrategioita on mm. se, että yhdessä esitetään uskovamme rahan palvonnan lisäksi esim. ihmiselämän pyhyyteen. Vaikka useimmat ihmiset ymmärtävät, että asia ei ole niin yksinkertainen, ei kannata ääneen uhmata näitä "totuuksia", koska niiden tarkoitus on lopulta suojata meitä kaikkia yksilöinä, ja suuri osa ihmisistä kokee olonsa turvattomaksi jos näitä uskomuksia aletaan kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet elämässä pärjännyt? Lopulta se on ainoa mittari, joka on yhtään objektiivinen.
Älykäs mutta laiska ja menestymätön on luultavasti älykäs tasan omasta mielestä, ja ehkä äidin.
Onneksi aina voi ottaa opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut asian niin, että jos muut näyttävät hyötyvän omasta käytöksestään siinä missä itse kärsin omastani haittaa, lienen itse se tyhmä. Minut on testattu älykkyyden osalta hyväksi ja suoriudun yksittäisistä tehtävistä ok, mutta kokonaisuutena olen kuitenkin tyhmä. Viisaus ja älykkyys eivät liity toisiinsa.
Ongelma on siinä, että kaikki eivät välitä, vaikka näyttävät kärsivän (ilmeisesti taloudellista tai sosiaalista) haittaa omien arvojensa mukaan elämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet elämässä pärjännyt? Lopulta se on ainoa mittari, joka on yhtään objektiivinen.
Älykäs mutta laiska ja menestymätön on luultavasti älykäs tasan omasta mielestä, ja ehkä äidin.
Onneksi aina voi ottaa opiksi.
Menestystä on mahdoton määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet elämässä pärjännyt? Lopulta se on ainoa mittari, joka on yhtään objektiivinen.
Älykäs mutta laiska ja menestymätön on luultavasti älykäs tasan omasta mielestä, ja ehkä äidin.
Onneksi aina voi ottaa opiksi.
Tästä olen täysin eri mieltä. Älykäs ei välttämättä motivoi tyypillinen yhteiskunnan palkintosysteemi, jonka läpi hän näkee ja jota hän voi pitää yhdentekevänä. Askeettinen erakko voi olla huomattavasti älykkäämpi kuin joku Slushissa bailaava menestyjä. Älykkäällä on kapasiteettia määritellä omat arvonsa ja elämäntavoitteensa omaehtoisesti, ilman samanlaista ulkoaohjautuvuutta joita keskinkertaisemmat tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.
On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.
Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.
Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.
vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.
Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.
Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.
Jos ihminen edes pohtii sitä mahdollisuutta että saattaa olla tyhmä, hän ei ole kuitenkaan ihan toivoton saapas. Itse asiassa hän on luultavasti suhteellisen älykäs.
Helpointa onkin testata tarkastelemalla äänestyskäyttäytymistään;
jos äänestät Vihreitä - olet muita kontrolloimaan pyrkivä, (omasta mielestään) hyväntahtoinen hiukan yksinkertainen henkilö, jolla on vaikeuksia hahmottaa mittasuhteita ja asioiden yhteyksiä toisiinsa.
jos taas Vasemmistoliittoa - ks. Vihreät, mutta lisättynä näkemyksellä siitä ”rikkaita pitää verottaa kovemmin (ja kaikki joilla on enemmän kuin minulla ovat rikkaita)”.
Jos SDP:tä - ks. Vasemmistoliitto, mutta vahvistettuna aimo tujauksella tervettä järkeä ja suhteellisuudentajua.
Jos Keskustaa. No, ei mennä sinne, ”mutta me tykätään rötöstelystä ja maataloustuista...” Tässä tapauksessa, jos olet maanviljelijä ja äänestät Keskustaa - olet vähintään normaalijärkinen. Jos taas olet kaupunkilainen ja äänestät Keskustaa... olet pihalla kuin lumiukko.
Jos Persuja - Olet olet muita kontrolloimaan pyrkivä, tarvittaessa kova ja määrätietoinen - mahdollisesti hiukan yksinkertainen henkilö, jolla on vaikeuksia hahmottaa mittasuhteita ja asioiden yhteyksiä toisiinsa.
Jos Kokoomusta. Jos olet rikas ja äänestät Kokoomusta, olet vähintään normaalijärkinen. Jos taas keskituloinen tai köyhä, kannattaa tutkituttaa päänsä.
Tulihan nyt loukattua kaikkia tasapuolisesti? Mitään sirpalepuolueita en jaksa tähän listata. Mutta tuosta AP voi vähän haarukoida aivotoimintansa tasoa. Ja muutkin. Olkaa hyvät. 😉
Iltalehden toimittajissa on paljon tyhmiä, Ilta-Sanomien toimittajissa on paljon tyhmiä, Ylen toimittajissa on paljon tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.
On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.
Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.
Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.
vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.
Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.
Minulla on tuo sama käsitys, että yksinkertaisista asioista tehdään tahallaan kauhean monimutkaisia. Toki ymmärrän, että taustalla on hyötymistarkoitus, mutta silti se ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaanko koulumestyksestä, olitko fiksu vai tyhmä?
Koulumenestys huono. Peruskoulun ka. 6 ja olisin varmasti jäänyt luokalleni, jos kunnalla olisi ollut siihen varaa. Sen jälkeen siihen ainoaan amikseen mihin pääsin ja valmistuttuani olen päässyt opiskelemaan joitakin aloja yliopistoon, mutta keskeyttänyt kaikki nykyisiä opintoja lukuunottamatta (opinnot kuitenkin roikkuvat) Yliopiston arvosanat alimillaan 4, mutta opintojen suorittaminen hidasta. Saamattmuus ongelmana, en ole ainakaan kokenut muuten vaikeutta, esim. Etten ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
"Kokoajan". Juu, et ole mikään älykkö.
Yllättyisit, jos panostaisin kirjoittamiseen. Nyt yritän olla mahdollisimman nopea, mutta olen kyllä silti hidas.
Älykkö en kuitenkaan väitä olevani.
Kerro muutama esimerkki, niin on helpompi vastata.